Mitä kertoa lapselle eron syyksi, jos oikea syy on miehen henkinen välivalta?
Lapsi on 7-vuotias ja on tietysti nähnyt niitä tilanteita eli tietää kyllä sinänsä asian mutta ei sitä että siksi olen eroamassa. Mikä on paras tapa selittää lapselle miksi äiti ottaa eron isästä? Kertoa totuus vai valehdella jotain? Ainoa syy siihen miksi haluan erota on miehen harjoittama henkinen väkivalta eli mitään toista pientä syytä en voi sanoa jos haluan pysyä totuudessa. Mies ei edes halua erota, vain minä haluan eli en voi väittää että äiti ja isä nyt yhdessä vain päätti näin.
Kommentit (251)
Vierailija kirjoitti:
Noiden narsismijuttujen istuttaminen lapsen päähän on tosi vaarallista, etenkin jos kyseessä on toisen vanhemman keittiödiagnoosi. Lapsi on geeneiltään puoliksi kumpaakin vanhempaansa, ja viimeistään murrosiässä alkaa mietityttää sen demonisoidun vanhemman henkinen ja geneettinen perintö.
=> onko sinulla esimerkkejä tuosta murrosikäisen miettimisestä? Mitä tarkoitat sillä?
No ihan rautalangasta. Lapsi on pieni, isä ja äiti riitelevät. Äiti selittää että isä oli narsisti ja teki väärin äitiä kohtaan, siitä riidat ja ero.
No hups, lapsi tulee murrosikään. Olisi luonnollista ottaa henkisesti mittaa äidistä. Mitäpä luulet, osaako tai uskaltaako? Koska jos riidellään, niin joko äidin tai hänen itsensä on oltava narsisti. Muuten yllättävän usein se toisia narsistiksi leimaava onkin sitä juuri itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noiden narsismijuttujen istuttaminen lapsen päähän on tosi vaarallista, etenkin jos kyseessä on toisen vanhemman keittiödiagnoosi. Lapsi on geeneiltään puoliksi kumpaakin vanhempaansa, ja viimeistään murrosiässä alkaa mietityttää sen demonisoidun vanhemman henkinen ja geneettinen perintö.
=> onko sinulla esimerkkejä tuosta murrosikäisen miettimisestä? Mitä tarkoitat sillä?No ihan rautalangasta. Lapsi on pieni, isä ja äiti riitelevät. Äiti selittää että isä oli narsisti ja teki väärin äitiä kohtaan, siitä riidat ja ero.
No hups, lapsi tulee murrosikään. Olisi luonnollista ottaa henkisesti mittaa äidistä. Mitäpä luulet, osaako tai uskaltaako? Koska jos riidellään, niin joko äidin tai hänen itsensä on oltava narsisti. Muuten yllättävän usein se toisia narsistiksi leimaava onkin sitä juuri itse.
Eikö se ole ihan hyvä, että ihminen pohtii oma narsistisuuden tasoaan? Itse olisin tarvinnut tätä pohdintaa teininä, eikä vasta nelikymppisenä. Elämäni olisi ollut paljon helpompaa.
Ei ole todellakaan hyvä asia, että lapsi tai nuori pohtii omaa narsismin tasoaan. Sinkkonenkohan se sanoi, että pikkulapset ovat narsisteja jos he ovat terveitä.
Vaimoni otti puskista eron ja syyksi väitti henkistä väkivaltaa. En koskaan saanut tietää mitä edes olin tehnyt. Lapsille kerron eron syyksi että en tiedä koska pyynnöistä huolimatta en tiedä mitä olen mukamas tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole todellakaan hyvä asia, että lapsi tai nuori pohtii omaa narsismin tasoaan. Sinkkonenkohan se sanoi, että pikkulapset ovat narsisteja jos he ovat terveitä.
Kyllä. Mutta teininä kuuluu kasvaa siitä ulos. Ja teineistä oli kyse.
Lapselle on hyvä opettaa, miten toista ihmistä tulee kohdella. Esimerkin voimaan ei kannata turvautua, jos kotona toisen vanhemman esimerkki ei ole tasapainoinen. Ilkeiden vanhempien lapsista tulee usein itsekin ilkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni otti puskista eron ja syyksi väitti henkistä väkivaltaa. En koskaan saanut tietää mitä edes olin tehnyt. Lapsille kerron eron syyksi että en tiedä koska pyynnöistä huolimatta en tiedä mitä olen mukamas tehnyt.
Salasuhde
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni otti puskista eron ja syyksi väitti henkistä väkivaltaa. En koskaan saanut tietää mitä edes olin tehnyt. Lapsille kerron eron syyksi että en tiedä koska pyynnöistä huolimatta en tiedä mitä olen mukamas tehnyt.
Olen pahoillani puolestasi. Vaimosi olisi pitänyt kertoa tarkemmin.
Tunnen äidin jolle tuli ero. Mies käyttäytyi ikävästi vaimoa kohtaan. Heillä oli kaksi lasta. Molemmat halusi äidin luo,ja mies aluksi oli suostumassa,sanoi että on parempi jos jäät tähän kotiin lasten kanssa. Mutta sitten mies muuttuikin mielensä ja ajoi äidin pois. Äiti ei ikinä selittänyt lapsille ettei olisi halunnut lähteä ja ettei hylännyt lapsia vaan mies ajoi hänet pois eikä hän osannut taistella vastaan. Hän ei puhunut isästä " pahaa" koska näin meidät on aivopesty uskomaan,ettei totuuttakssn kerrota. Tulos: pojat vihaavat nykyään hylkääjä-äitiään,kohtelevat ikävästi ja halveksivasti. Hän on jo isoäiti eikä vieläkään kertonut totuuttta lapsilleen. Isällä läheiset välit heihin,opetti että äiti hylkäsi. Eli paha " voitti'.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen äidin jolle tuli ero. Mies käyttäytyi ikävästi vaimoa kohtaan. Heillä oli kaksi lasta. Molemmat halusi äidin luo,ja mies aluksi oli suostumassa,sanoi että on parempi jos jäät tähän kotiin lasten kanssa. Mutta sitten mies muuttuikin mielensä ja ajoi äidin pois. Äiti ei ikinä selittänyt lapsille ettei olisi halunnut lähteä ja ettei hylännyt lapsia vaan mies ajoi hänet pois eikä hän osannut taistella vastaan. Hän ei puhunut isästä " pahaa" koska näin meidät on aivopesty uskomaan,ettei totuuttakssn kerrota. Tulos: pojat vihaavat nykyään hylkääjä-äitiään,kohtelevat ikävästi ja halveksivasti. Hän on jo isoäiti eikä vieläkään kertonut totuuttta lapsilleen. Isällä läheiset välit heihin,opetti että äiti hylkäsi. Eli paha " voitti'.
Juuri näin. Olen tuo, joka sanoi aiemmin, että lapselle pitää opettaa, mikä on kunnioittavaa käytöstä. Lopputulos voi olla monella tapaa karu, jos sitä ei tee.
.