Mitä kertoa lapselle eron syyksi, jos oikea syy on miehen henkinen välivalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää miksi olen saanut niin paljon alapeukkuja? Olen eroamassa erittäin pätevästä syystä ja pohdin mikä on paras tapa puhua se asia lapsen kanssa. Ja siihen kysyn neuvoja. Mikä siinä on alapeukuttamisen aihe? Ap

Luulen, että syynä on se, että ylipäätään pohdit tuollaisen asian tuomista lapselle esille. Ei se mielestäni oli mitenkään asia, jolla lasta kuormittaa. Erotilanne on muutenkin hankala, joten sinun ja tulevan exäsi tulee tehdä eroaminen lapselle mahdollisimman helpoksi. Ei kuormittaa lasta millään henkisen väkivallan selittelyillä. Tärkeää on, ettei kumpikaan lähde syyttelemään ja haukkumaan toista lapsen kuullen. Sen sijaan, että keskittyisit mahdollisiin alapeukkuihin niin ota täältä ihan muutamia hyviäkin ehdotuksia vastaan ja etene niiden mukaan. 

Just näin

Ap tekee ihan oikein kun miettii miten kertoa vaikeasta asiasta lapselle niin mikä on lapselle paras. Yksikään ap:n kommentti ei kyllä viittaa mitenkään siihen, että hän haluaisi tai aikoisi mustamaalata miestä.

Usein (en sano aina) nuorempi lapsi haluaa vanhempien pysyvän yhdessä vaikka niiden käyttäytyminen olisi muden mielestä epänormaalis. Eli vaikka he olisivat ympärijuoppoja ja hakkaavat toisiaan ja väkivallan uhka olisi olemassa kokoaika. Yleensä lapsella ei ole kokemusta, kuin omien vanhempien käyttäytymisestä ja he eivät tiedä, että sen ei pitäisi olla normaalia, että äiti ja isä leikkii puukoilla ja sammuu keittiön lattialle. Yleensä lastensuojelu työntekijöillekkään lapsi ei uskalla kertoa mitä kotona tapahtuu. Erikseen sitten nuo teini-ikäiset jotka jo ymmärtävät elämästä jotain, heille se tuleva ero voi olla helpotus mutta pienelle lapselle ei vaikka olisi miten pahat vanhemmat. Ikävä asia mutta totta

Vierailija kirjoitti:

Usein (en sano aina) nuorempi lapsi haluaa vanhempien pysyvän yhdessä vaikka niiden käyttäytyminen olisi muden mielestä epänormaalis. Eli vaikka he olisivat ympärijuoppoja ja hakkaavat toisiaan ja väkivallan uhka olisi olemassa kokoaika. Yleensä lapsella ei ole kokemusta, kuin omien vanhempien käyttäytymisestä ja he eivät tiedä, että sen ei pitäisi olla normaalia, että äiti ja isä leikkii puukoilla ja sammuu keittiön lattialle. Yleensä lastensuojelu työntekijöillekkään lapsi ei uskalla kertoa mitä kotona tapahtuu. Erikseen sitten nuo teini-ikäiset jotka jo ymmärtävät elämästä jotain, heille se tuleva ero voi olla helpotus mutta pienelle lapselle ei vaikka olisi miten pahat vanhemmat. Ikävä asia mutta totta

Ehkä näin, mutta miten liittyy aloitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Ap tekee ihan oikein kun miettii miten kertoa vaikeasta asiasta lapselle niin mikä on lapselle paras. Yksikään ap:n kommentti ei kyllä viittaa mitenkään siihen, että hän haluaisi tai aikoisi mustamaalata miestä.

Eipä ap tuo millään ilmi huolta lapsen puolesta. Mitä se kaikki tekee lapselle, et alkaa tälle isäänsä haukkumaan. Keskeisin huoli on selvästi miten saada mies syntipukiksi itsensä sijaan. Ihmettelee mistä häntä kritisoidaan.

Jos ajattelis edes yhtään lasta, vastaukset olisivat erilaisia. Fokus lapsessa. 

Vierailija kirjoitti:

Usein (en sano aina) nuorempi lapsi haluaa vanhempien pysyvän yhdessä vaikka niiden käyttäytyminen olisi muden mielestä epänormaalis. Eli vaikka he olisivat ympärijuoppoja ja hakkaavat toisiaan ja väkivallan uhka olisi olemassa kokoaika. Yleensä lapsella ei ole kokemusta, kuin omien vanhempien käyttäytymisestä ja he eivät tiedä, että sen ei pitäisi olla normaalia, että äiti ja isä leikkii puukoilla ja sammuu keittiön lattialle. Yleensä lastensuojelu työntekijöillekkään lapsi ei uskalla kertoa mitä kotona tapahtuu. Erikseen sitten nuo teini-ikäiset jotka jo ymmärtävät elämästä jotain, heille se tuleva ero voi olla helpotus mutta pienelle lapselle ei vaikka olisi miten pahat vanhemmat. Ikävä asia mutta totta

Eli tarkoitan tällä sitä, että sen vuoksi on tärkeää, että pienemmälle lapselle selittää tilanteen silleen yksinkertaisesti, että hänelle eron syyksi ei jää kumpikaan vanhemmista eikä varsinkaan se, että lapsi jää syytäämään itseään siitä. Jos isästä ei ole fyysistä ja henkistä vaaraa lapselle niin kannattaa antaa säilyttää isäsuhde mahdollisimman pitkän, koska se on myös kasvamiselle tärkeä. Eli ei käyttää sitä lasta omien huonojen tunteiden purkamiseen ja haukkumalla sitä toista osapuolta. Pahimmassa tapauksessa voi käydä niin, että lapsi huomaa jossain vaiheessa sen katkeruuden ja valheet ja huomaatkin ykskaks että sinä olet se jota lapsi välttelee. Parille kaverille kävi näin, kun riitaisan eron jälkeen äitinsä olivat haukkuneet isän ja keksineet ja mustamaalanneet isää ja sitten totuus aikaan tuli ilmi niin lapset eivät enää pitäneet sen jälkeen yhteyttä enää äiteihinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein (en sano aina) nuorempi lapsi haluaa vanhempien pysyvän yhdessä vaikka niiden käyttäytyminen olisi muden mielestä epänormaalis. Eli vaikka he olisivat ympärijuoppoja ja hakkaavat toisiaan ja väkivallan uhka olisi olemassa kokoaika. Yleensä lapsella ei ole kokemusta, kuin omien vanhempien käyttäytymisestä ja he eivät tiedä, että sen ei pitäisi olla normaalia, että äiti ja isä leikkii puukoilla ja sammuu keittiön lattialle. Yleensä lastensuojelu työntekijöillekkään lapsi ei uskalla kertoa mitä kotona tapahtuu. Erikseen sitten nuo teini-ikäiset jotka jo ymmärtävät elämästä jotain, heille se tuleva ero voi olla helpotus mutta pienelle lapselle ei vaikka olisi miten pahat vanhemmat. Ikävä asia mutta totta

Ehkä näin, mutta miten liittyy aloitukseen.

Liittyy siihen, kun ap kertoi, että lapsi on huomannut isän käyttäytymisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tekee ihan oikein kun miettii miten kertoa vaikeasta asiasta lapselle niin mikä on lapselle paras. Yksikään ap:n kommentti ei kyllä viittaa mitenkään siihen, että hän haluaisi tai aikoisi mustamaalata miestä.

 

Eipä ap tuo millään ilmi huolta lapsen puolesta. Mitä se kaikki tekee lapselle, et alkaa tälle isäänsä haukkumaan. Keskeisin huoli on selvästi miten saada mies syntipukiksi itsensä sijaan. Ihmettelee mistä häntä kritisoidaan.

Jos ajattelis edes yhtään lasta, vastaukset olisivat erilaisia. Fokus lapsessa. 

Ei siinä ole mitään syntipukkikuviota, jos on väkivaltainen henkilö ja hänen uhrinsa (ja lapsi, joka on nähnyt vierestä nuo tilanteet). Väkivaltainen henkilö on syyllinen. Ei syntipukiksi tehty. Ja ap nimenomaan on huolissaan lapsesta, koska lapsi on nähnyt tilanteita. Juuri siksihän miettii miten käsitellä asia lapsen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein (en sano aina) nuorempi lapsi haluaa vanhempien pysyvän yhdessä vaikka niiden käyttäytyminen olisi muden mielestä epänormaalis. Eli vaikka he olisivat ympärijuoppoja ja hakkaavat toisiaan ja väkivallan uhka olisi olemassa kokoaika. Yleensä lapsella ei ole kokemusta, kuin omien vanhempien käyttäytymisestä ja he eivät tiedä, että sen ei pitäisi olla normaalia, että äiti ja isä leikkii puukoilla ja sammuu keittiön lattialle. Yleensä lastensuojelu työntekijöillekkään lapsi ei uskalla kertoa mitä kotona tapahtuu. Erikseen sitten nuo teini-ikäiset jotka jo ymmärtävät elämästä jotain, heille se tuleva ero voi olla helpotus mutta pienelle lapselle ei vaikka olisi miten pahat vanhemmat. Ikävä asia mutta totta

Eli tarkoitan tällä sitä, että sen vuoksi on tärkeää, että pienemmälle lapselle selittää tilanteen silleen yksinkertaisesti, että hänelle eron syyksi ei jä

Joo mutta aapeen lapsi on useita kertoja nähnyt niitä väkivaltaisia tilanteita. Miten sitten suosittelisit aapeeta käsittelemään ne lapsen kanssa? Lapsihan ei ole mikään pikkulapsi enää, jotenkin ne on lapsen kanssa käytävä läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein (en sano aina) nuorempi lapsi haluaa vanhempien pysyvän yhdessä vaikka niiden käyttäytyminen olisi muden mielestä epänormaalis. Eli vaikka he olisivat ympärijuoppoja ja hakkaavat toisiaan ja väkivallan uhka olisi olemassa kokoaika. Yleensä lapsella ei ole kokemusta, kuin omien vanhempien käyttäytymisestä ja he eivät tiedä, että sen ei pitäisi olla normaalia, että äiti ja isä leikkii puukoilla ja sammuu keittiön lattialle. Yleensä lastensuojelu työntekijöillekkään lapsi ei uskalla kertoa mitä kotona tapahtuu. Erikseen sitten nuo teini-ikäiset jotka jo ymmärtävät elämästä jotain, heille se tuleva ero voi olla helpotus mutta pienelle lapselle ei vaikka olisi miten pahat vanhemmat. Ikävä asia mutta totta

Eli tarkoitan tällä sitä, että sen vuoksi on tärkeää, että pienemmälle lapselle selittää tilanteen silleen

Esimerkiksi kertomalla näin: Lapsi istuppas tuohon, isällä ja äidillä on sinulle tärkeää asiaa. Olet varmaankin huomannut, että isän ja äidin ei ole enää helppo olla yhdessä. Olet varmaan huomannut, kun isä käyttäytyy (kerrot mitä hän on itse huomannut) ja sen vuoksi äiti ei enää voi hyvin. Äidin vointi on niin huonoksi mennyt tämän käyttytymisen vuoksi, että ei voida enää isän kanssa asua samassa talossa. Tilanne menee niin, että isä muuttaa pois kotoa ja me jäädään tähän taloon kahdestaan. Välillä sinä muutat isän luokse asumaan (kerrotte sen minkä aiotte sopia miten asumisjärjestelyt menee) ja sitten tulet taas tänne minun luokseni. Kavereita näet edelleen täällä minun luonani ollessani. Sinun täytyy kuitenkin muistaa, että Äiti ja Isi ei hylkää sinua missään tilanteessa, että rakastamme sinua molemmat yhtä paljon vaikka välillä oletkin äitin luona omassa kodissa ja välillä isän luona. Sitten kysytte, että mitä mieltä lapsi on tilanteesta ja kysytte hänen mielipidettään miten haluaa olla, isän vai äidin luona enemmän jne. Eli huomioikaa myös lapsen toive jos mahdollista.

Sanoisin jotain sellaista, että äidillä ja isällä on riitoja, joita olemme koittaneet sopia, mutta emme ole saaneet sovittua. Siksi nyt on parempi muuttaa erilleen. Ja että ero ei millään tavalla liity lapseen, vaan on vanhempien keskinäinen asia. Ja että lapsesta ei erota, vaan vanhempien rakkaus häntä kohtaan säilyy aina samana. 

7-vuotias ei tarvitse realistista kuvaa syistä, hän tarvitsee vain sitä että hänen turvallisuudentunne koitetaan pitää mahdollisimman vahvana vaikka äiti ja isä eroaa.

Se, että mies on puhunut törkeästi aloittajalle, menee ihan täysin tuon selityksen alle. Ei ole valehtelemista vaan lapsentasoinen syy.

Olen ollut se lapsi tuossa tilanteessa. Minulle hymistiin eron syistä jotain epämääräistä juurikin että eivät enää rakasta toisiaan, eivät enää halua asua yhdessä jne. Vaikka näin ja ymmärsin aivan selvästi mistä oikeasti oli kyse. Turvaton olo tuli siitä, että asia hyssyteltiin ja sumutettiin joksikin muuksi ja tuli olo että oikea syy on tabu ja kielletty puheenaihe. Turvallinen olo olisi tullut siitä jos asiasta olisi puhuttu suoraan ihan oikeilla nimillä. Sillä olinhan minä itse ihan nähnyt mitä oli tapahtunut. Ei totuuden sanominen olisi minusta (lapsesta) miltään mustamaalaamiselta tuntunut vaan turvalliselta.

Jos lapsi tajuaa äidin valehtelevan (esim eron syistä), niin se on aika haitallinen tilanne lapsen yleisen luottamuksen kannalta ja lapsen ja äidin välisen suhteen kannalta. Lapsi ei voi vielä ymmärtää syistä miksi joku aikuinen valehtelisi mäin tärkeässä asiassa lapselle. Lapsesta riippuen hän saattaa helpostikin tajuta, että nyt äiti valehtelee. Jos oma lapsi on sellainen joka saattaa sen tajuta, ei varsinkaan silloin missään nimessä kannata sanoa lapselle jotain ns. valkoista valhetta tai ns. muunnella totuutta lapsiystävällisemmäksi. Sitä en osaa sanoa mitä kannattaa eron syyksi tällöin kertoa, mutta ei ainakaan mitään mikä eroaa totuudesta. 

Vaikea kysymys. Luulen että täysin hyvää vaihtoehtoa tässä ei edes ole.

Ei tarvitse sanoa mitään syytä että äiti ja isä eroaa. Jos lapsi kyselee syytä niin voi sanoa että se on äidn ja isän välinen asia. Ei lapselle kuule äidin ja isän asiat. 

Minun ei ainakaan tarvinnut sanoa mitään syytä. Lapset eivät koskaan kyseinalaistaneet eroa eivätkä pyytäneet palaamaan yhteen. Tiesivät sanomattakin mikä oli syynä, mutta en halunnut myrkyttää heidän jo ennestään heikkoa isäsuhdettaan. Nyt ovat jo aikuisia ja asioista on puhuttu juuri niin kuin ne olivat. Jos olisivat kysyneet pienempinä, en olisi valehdellut, mutta en myöskään olisi mennyt yksityiskohtiin.

"Isä on vähän tulinen luonne ja äiti ei kestä sitä."

Vierailija kirjoitti:

Minun ei ainakaan tarvinnut sanoa mitään syytä. Lapset eivät koskaan kyseinalaistaneet eroa eivätkä pyytäneet palaamaan yhteen. Tiesivät sanomattakin mikä oli syynä, mutta en halunnut myrkyttää heidän jo ennestään heikkoa isäsuhdettaan. Nyt ovat jo aikuisia ja asioista on puhuttu juuri niin kuin ne olivat. Jos olisivat kysyneet pienempinä, en olisi valehdellut, mutta en myöskään olisi mennyt yksityiskohtiin.

Mitä ajattelet näistä neuvoista mitä täällä on annettu, että valehtele että teillä vain oli liikaa riitoja tai että rakkaus loppui?

Salasuhteiljat haluavat aina vaieta oikeista syistä. Eivät pysty valheiltaan vastuuta kantamaam.

Vierailija kirjoitti:

Salasuhteiljat haluavat aina vaieta oikeista syistä. Eivät pysty valheiltaan vastuuta kantamaam.

Niinpä. Mutta se ei taida tähän aloitukseen mitenkään liittyä.