Mitä kertoa lapselle eron syyksi, jos oikea syy on miehen henkinen välivalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa varautua siihen että isä katkerana tilittää lapselleen että äiti rikkoi perheen. 

Sori vaan, mutta katkeruus on naisellinen ominaisuus. Miehet eivät sitä harrasta. 

Olen työskennellyt sekä naisvaltaisella alalla sekä miesvaltaisella alalla. Molemmat sukupuolet juoruaa kuin kateelliset puliämmät.

Yleensä jätetty osapuoli on se katkera. Oli hän sitten mies tai nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein (en sano aina) nuorempi lapsi haluaa vanhempien pysyvän yhdessä vaikka niiden käyttäytyminen olisi muden mielestä epänormaalis. Eli vaikka he olisivat ympärijuoppoja ja hakkaavat toisiaan ja väkivallan uhka olisi olemassa kokoaika. Yleensä lapsella ei ole kokemusta, kuin omien vanhempien käyttäytymisestä ja he eivät tiedä, että sen ei pitäisi olla normaalia, että äiti ja isä leikkii puukoilla ja sammuu keittiön lattialle. Yleensä lastensuojelu työntekijöillekkään lapsi ei uskalla kertoa mitä kotona tapahtuu. Erikseen sitten nuo teini-ikäiset jotka jo ymmärtävät elämästä jotain, heille se tuleva ero voi olla helpotus mutta pienelle lapselle ei vaikka olisi miten pahat vanhemmat. Ikävä asia mutta totta

Eli tarkoitan tällä sitä, että sen vuoksi on tärkeää, että pienemmälle lapselle selittää tilanteen silleen

Jos lapsi on nähnyt väkivaltaa, suurempi asia on kyllä käsitellä se. Lapselle on yhtä traumatisoivaa nähdä väkivaltaa kuin kokea sitä. Perheneuvola voisi olla oikea paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selitäs nyt se henkinen väkivalta mitä koet

Muun muassa että mies ei tee mitä käsken. 

ap

Käsket. Tuo kuulostaa pahalta. Pitääkö aikuista käskyttää, eikö pyytäminen riitä.y

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää miksi olen saanut niin paljon alapeukkuja? Olen eroamassa erittäin pätevästä syystä ja pohdin mikä on paras tapa puhua se asia lapsen kanssa. Ja siihen kysyn neuvoja. Mikä siinä on alapeukuttamisen aihe? Ap

Palsta on pullollaan eronneita naisia, jotka esiintyvät viattomina uhreina. "Henkinen väkivalta" on liian yleisluonteinen termi, joka ei avaa tilannetta tarkemmin. Olet kuitenkin hajottamassa perheesi eli panokset ovat kovat. Yläpeukut ovat silloin tiukassa. Tulee tietää enemmän, jotta voi ottaa kantaa.

Milloin tulee ketju, jossa riitelevän pariskunnan molemmat osapuolet ovat mukana kommentoimassa omalta puoleltaan. Nämä "viattomien uhrinaisten" ketjut on niin nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää miksi olen saanut niin paljon alapeukkuja? Olen eroamassa erittäin pätevästä syystä ja pohdin mikä on paras tapa puhua se asia lapsen kanssa. Ja siihen kysyn neuvoja. Mikä siinä on alapeukuttamisen aihe? Ap

Palsta on pullollaan eronneita naisia, jotka esiintyvät viattomina uhreina. "Henkinen väkivalta" on liian yleisluonteinen termi, joka ei avaa tilannetta tarkemmin. Olet kuitenkin hajottamassa perheesi eli panokset ovat kovat. Yläpeukut ovat silloin tiukassa. Tulee tietää enemmän, jotta voi ottaa kantaa.

Milloin tulee ketju, jossa riitelevän pariskunnan molemmat osapuolet ovat mukana kommentoimassa omalta puoleltaan. Nämä "viattomien uhrinaisten" ketjut on niin nähty.

Älä pölötä. Ei ap ole hajottamassa perhettä. Perheen hajotti jo se mies, joka h uoritteli ap:ta. Ap tekee aivan oikein kun eroaa. Ja luuletko todella, että jos mies olisi mukana kirjoittamassa tässä ketjussa, niin hän auliisti myöntäisi kaikki ne h uorittelut ja muut? Ei myöntäisi. 

Sä voit sitten 10 - 15 vuoden kuluttua kertoa sille tarkemmin, mutta muista sitten kertoa asiat liiottelematta. En siis ollenkaan vähättele sun kokemusta, mutta älä väritä ollenkaan, kun kerrot. Nytkään ei tarvitse alkaa mitään tarinoita kertomaan, vaan sanot että sulla ei ole hyvä ja kiva olla sen miehesi kanssa ja loput kuittaat tässä vaiheessa, että ne on enempi aikuisten juttuja. Kaikki muut tavat on vaan huonoksi. Ei lapsetkaan mitään tyhmiä ole ja kyllä ne asiat tajuaa. Sun pitää tietysti myös se isä saada puhumaan sille lapselle samalla tavalla. Jos jompikumpi kuitenkin päättää että on hyvä ihan suoraan kertoa kaikki niin kuin asiat on ja omasta näkökulmasta niin tule sitten sen 15 vuoden kuluttua kertomaan miten meni, sen voin sanoa että jonkun mielestä teidän kolmikossa ei hyvin ja pahimmassa tapauksessa se on se lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää miksi olen saanut niin paljon alapeukkuja? Olen eroamassa erittäin pätevästä syystä ja pohdin mikä on paras tapa puhua se asia lapsen kanssa. Ja siihen kysyn neuvoja. Mikä siinä on alapeukuttamisen aihe? Ap

Palsta on pullollaan eronneita naisia, jotka esiintyvät viattomina uhreina. "Henkinen väkivalta" on liian yleisluonteinen termi, joka ei avaa tilannetta tarkemmin. Olet kuitenkin hajottamassa perheesi eli panokset ovat kovat. Yläpeukut ovat silloin tiukassa. Tulee tietää enemmän, jotta voi ottaa kantaa.

Milloin tulee ketju, jossa riitelevän pariskunnan molemmat osapuolet ovat mukana kommentoimassa omalta puoleltaan. Nämä "viattomien uhrinaisten" ketjut on niin nähty.

Taitaa olla jotain aplla mitä ei kerro. Koska totuus on sellainen mitä ei halua koskaan kertoa. Häpeän tunteen välttämiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut se lapsi tuossa tilanteessa. Minulle hymistiin eron syistä jotain epämääräistä juurikin että eivät enää rakasta toisiaan, eivät enää halua asua yhdessä jne. Vaikka näin ja ymmärsin aivan selvästi mistä oikeasti oli kyse. Turvaton olo tuli siitä, että asia hyssyteltiin ja sumutettiin joksikin muuksi ja tuli olo että oikea syy on tabu ja kielletty puheenaihe. Turvallinen olo olisi tullut siitä jos asiasta olisi puhuttu suoraan ihan oikeilla nimillä. Sillä olinhan minä itse ihan nähnyt mitä oli tapahtunut. Ei totuuden sanominen olisi minusta (lapsesta) miltään mustamaalaamiselta tuntunut vaan turvalliselta.

Valheet jättävät jäljen lapseen. Valheellinen vanhempi on turvaton vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut se lapsi tuossa tilanteessa. Minulle hymistiin eron syistä jotain epämääräistä juurikin että eivät enää rakasta toisiaan, eivät enää halua asua yhdessä jne. Vaikka näin ja ymmärsin aivan selvästi mistä oikeasti oli kyse. Turvaton olo tuli siitä, että asia hyssyteltiin ja sumutettiin joksikin muuksi ja tuli olo että oikea syy on tabu ja kielletty puheenaihe. Turvallinen olo olisi tullut siitä jos asiasta olisi puhuttu suoraan ihan oikeilla nimillä. Sillä olinhan minä itse ihan nähnyt mitä oli tapahtunut. Ei totuuden sanominen olisi minusta (lapsesta) miltään mustamaalaamiselta tuntunut vaan turvalliselta.

Valheet jättävät jäljen lapseen. Valheellinen vanhempi on turvaton vanhempi.

Näin. Mutta jostain syystä täällä silti moni kehottaa tarinoimaan lapselle erosta jotain valheellista. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut se lapsi tuossa tilanteessa. Minulle hymistiin eron syistä jotain epämääräistä juurikin että eivät enää rakasta toisiaan, eivät enää halua asua yhdessä jne. Vaikka näin ja ymmärsin aivan selvästi mistä oikeasti oli kyse. Turvaton olo tuli siitä, että asia hyssyteltiin ja sumutettiin joksikin muuksi ja tuli olo että oikea syy on tabu ja kielletty puheenaihe. Turvallinen olo olisi tullut siitä jos asiasta olisi puhuttu suoraan ihan oikeilla nimillä. Sillä olinhan minä itse ihan nähnyt mitä oli tapahtunut. Ei totuuden sanominen olisi minusta (lapsesta) miltään mustamaalaamiselta tuntunut vaan turvalliselta.

Valheet jättävät jäljen lapseen. Valheellinen vanhempi on turvaton vanhempi.

Näin. Mutta jostain syystä täällä silti moni kehottaa tarinoimaan lapselle erosta jotain valheellista. Mi

Häpeä ja syyllisyys ajavat siihen. Moni ei pysty kohtaamaan itseään vaan pakenee. Valheellisiin tarinoihin.

Vierailija kirjoitti:

Kerro vaan et olet vee mäinen naisolettama joka ei tule toimeen parisuhteessa.

Riitaan tarvitaan kaksi.

 

Tämä on suurin harha, millä minut uskoteltiin pysymään yhdessä narsistisen ihmisen kanssa 20 vuotta. Aina neuvottiin katsomaan peiliin, ja minähän katsoin ja löysin syytä itsestäni ja muutin käyttäytymistäni. Sitten opettelin vuorovaikutuksen kaikki säännöt, olen tosi taitava itseilmaisussa, ja elin kieli keskellä suuta. Riidat eivät vähemtyneet mihinkään.

Sano lapselle, että äidin mielestä isä kohtelee äitiä liian rumasti. 

Mun lapset oli molemmat alle 2 v erotessa. Silloin ei ollut oikein järkeä käydä läpi syitä heille.

Vuosien varrella välillä tuli sanottua, että saavat kysellä erosta mitä haluavat, mutta vasta joskus + 10 v jotain halusivat syistä kysyä. Kerroin sit, että löysi iskä uuden rakkaan, niin muutin pois.

Ei ollut enää lapsille draamaa kerrottavana, vaikka aikanaan mun elämään perustaa ravisteleva kokemus oli ollut.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset oli molemmat alle 2 v erotessa. Silloin ei ollut oikein järkeä käydä läpi syitä heille.

Vuosien varrella välillä tuli sanottua, että saavat kysellä erosta mitä haluavat, mutta vasta joskus + 10 v jotain halusivat syistä kysyä. Kerroin sit, että löysi iskä uuden rakkaan, niin muutin pois.

Ei ollut enää lapsille draamaa kerrottavana, vaikka aikanaan mun elämään perustaa ravisteleva kokemus oli ollut.

On väkivaltaista lapsia kohtaan kertoa totuus. Eron syyt eivät kuulu lapsille millään tavalla. Koska kulissit pitää olla. Nih!

Vierailija kirjoitti:

7-vuotiaalle ei kuulu selittää MITÄÄN muuta kuin, että isä ja äiti rakastaa sinua kovasti, mutta äiti/isi ei voi enää olla yhdessä äidin/isin kanssa.

Molemmat vanhemmat ovat suoraan vastuussa omista sanomisistaan.

Jos haluat aiheuttaa lapsellesi suurimman mahdollisen vahingon eron yhteydessä, alat kertoa hänelle toisen vanhemman vioista teidän keskinäisessä suhteessanne.

Tähän on olemassa vain ysi poikkeus: jos toinen vanhempi on lapselle tai entiselle kumppanilleen vaarallinen. Tähän kategoriaan ei kuulu loukkaavat sanat vaan väkivalta.

Henkinen väkivaltainen on kylläkin myös väkivaltaa. Ja lapsi voi syyttää erosta itseään jos syy on epämääräinen.Voihan aapee sanoa että isä kutsui äitiä liian monta kertaa pska- aivoksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää miksi olen saanut niin paljon alapeukkuja? Olen eroamassa erittäin pätevästä syystä ja pohdin mikä on paras tapa puhua se asia lapsen kanssa. Ja siihen kysyn neuvoja. Mikä siinä on alapeukuttamisen aihe? Ap

Palsta on pullollaan eronneita naisia, jotka esiintyvät viattomina uhreina. "Henkinen väkivalta" on liian yleisluonteinen termi, joka ei avaa tilannetta tarkemmin. Olet kuitenkin hajottamassa perheesi eli panokset ovat kovat. Yläpeukut ovat silloin tiukassa. Tulee tietää enemmän, jotta voi ottaa kantaa.

Milloin tulee ketju, jossa riitelevän pariskunnan molemmat osapuolet ovat mukana kommentoimassa omalta puoleltaan. Nämä "viattomien uhrinaisten" ketjut on niin nähty.

Älä pölötä. Ei ap ole hajottamassa perhettä. Perheen hajotti jo se mies, joka h uoritteli ap:ta. Ap tekee

Nii just! Hajonnut perhe ja huono perhe, mitä näitä nyt on, esim. kösite rikkinäinen perhe on myös se perhe joka vaan pysyy yhdessä, vaikka homma ei toimi. Riitoja saa olla mutta asioista pitää päästä jokseenkin samalle kartalle sopiakseen  ja elääkseen yhdessä. On miehissäkin vaikka mitä vinkuiitoja, jotka ei tee perheensä eteen mitään!

Äidin henkinen päätösvalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa varautua siihen että isä katkerana tilittää lapselleen että äiti rikkoi perheen. 

Sori vaan, mutta katkeruus on naisellinen ominaisuus. Miehet eivät sitä harrasta. 

Olen työskennellyt sekä naisvaltaisella alalla sekä miesvaltaisella alalla. Molemmat sukupuolet juoruaa kuin kateelliset puliämmät.

Tiedät itsekin että tuo ei ole totta. Kannattaa myös oppia ymmärtämään lukemansa, tuossa puhuttiin katkeruudesta ja se on kyllä naisten juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani erosivat kun olin 10. Minulle ei silloin kerrottu syytä, vaikka kysyin monta kertaa. Eikä koskaan kerrottu syytä.  En edelleenkään tiedä miksi perheeni meni rikki kun olin lapsi, miksi jouduin ahdistavaan uusperhekierteeseen jne. Se on edelleen näin aikuisena hämmentävää ja ahdistavaa. Kyseessä oli kuitenkin todella merkittävällä tavalla lapsen (minun) elämään vaikuttanut asia. Muista tuttavilta jotain epämääräisiä huhuja kuulin silloin lapsena, mutta en tiedä oliko ne totta vai ei. Olen aika vihainenkin miksi mitään syytä ei koskaan suostuttu sanomaan. Nyt kumpikaan vanhemmistani ei enää elä, eli en koskaan saa tietää syytä. 

Joo. No ikävämpienkin traumojen kanssa vain joutuu elämään. Kaikkiin asioihin ei saa ikinä vastausta.

Oletko jo käynyt terapian? Eikö asian ydin ole kuitenkin se, että vanhempiesi keskinäinen sopu ei riittänyt? Olen varma siitä, että jouduit kärsimään ilman omaa syytäsi. Niin melkein kaikki joutuvat. 

Kunpa et ainakaan jäisi jumiin lapsuutesi ongelmiin, vaan eläisit omaa, aikuista elämääsi.