Lue keskustelun säännöt.
Mitä kertoa lapselle eron syyksi, jos oikea syy on miehen henkinen välivalta?
22.01.2025 |
Lapsi on 7-vuotias ja on tietysti nähnyt niitä tilanteita eli tietää kyllä sinänsä asian mutta ei sitä että siksi olen eroamassa. Mikä on paras tapa selittää lapselle miksi äiti ottaa eron isästä? Kertoa totuus vai valehdella jotain? Ainoa syy siihen miksi haluan erota on miehen harjoittama henkinen väkivalta eli mitään toista pientä syytä en voi sanoa jos haluan pysyä totuudessa. Mies ei edes halua erota, vain minä haluan eli en voi väittää että äiti ja isä nyt yhdessä vain päätti näin.
Kommentit (251)
Vierailija kirjoitti:
Kerro, että iskästä tuli woke h o m o.
Hauska havainto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapselle tarvitse eikä pidä kertoa eron syitä yksityiskohtaisesti. Joskus aikuisten välinen rakkaus loppuu, mutta äiti ja isi rakastavat sinua edelleen ja se rakkaus ei lopu. Se on se mitä lapset tarvitsee erosta tietää. Toki lapsen tunteita ja huolia pitää olla valmis kuuntelemaan, mutta erotuskaa ei ole tarkoitus kipata lapsen niskaan. Se paska ex-puoliso on kuitenkin lapselle rakas oma vanhempi.
Pitääkö totuus salata hautaan saakka?
Voi herran jestas, nyt puhutaan 7-VUOTIAASTA lapsesta. Omaa tuskaa voi purkaa (ja exää haukkua) vaikka omille ystäville tai mennä terapeutin juttusille.
Missä on sanottu että 7-vuotiaalta ei pitäisi kaikkea sanoa?
Kannattaa sinun miettiä miksi triggeroiduit noin paljon tu
Minä en ole eronnut, eikö minulla edes ole lapsia, joten sorry - täysin väärä tulkinta. Vastauksena kysymykseesi missä on sanottu, etkö herran jestas ymmärrä, että 7-vuotias on lapsi, pieni vielä. Aikuisen ihmisen ymmärrykseen pitäisi mahtua, että lapsen niskaan ei voi, eikä saa kaikkea paskaa kaataa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapselle tarvitse eikä pidä kertoa eron syitä yksityiskohtaisesti. Joskus aikuisten välinen rakkaus loppuu, mutta äiti ja isi rakastavat sinua edelleen ja se rakkaus ei lopu. Se on se mitä lapset tarvitsee erosta tietää. Toki lapsen tunteita ja huolia pitää olla valmis kuuntelemaan, mutta erotuskaa ei ole tarkoitus kipata lapsen niskaan. Se paska ex-puoliso on kuitenkin lapselle rakas oma vanhempi.
Pitääkö totuus salata hautaan saakka?
Näin naiset perinteisesti toimivat.
Äitini on päättänyt kaataa niskaani ihan outoja juttuja koko elämänsä ajalta. Hänellä on myös diagnosoitu harhaluuloisuushäiriö. Jo valmiiksi ikävä äiti muuttuu iän myötä aina vaan kamalammaksi. Edes aikuiset lapset eivät ole vanhempansa terapialeluja.
-ohis
Mulla ei ole koskaan ollut pelkästään henkistä väkivaltaa käyttävää miestä. Fyysistä väkivaltaa olen kokenut mutta toisaalta myös intohimoa.
Onko Ap vielä lukemassa ketjua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein aina on parempi kertoa totuus. Tietysti asian voi yrittää sanoa jotenkin "kauniisti", mutta ei niin että se menee muunnellun totuuden puolelle. Toki aina voi myös jättää asioita kertomatta, mutta silloinkin on hyvä tehdä selväksi, että on jotain, mitä ei ole kerrottu.
Vierailija kirjoitti:
Et sinä lapselle sitä kerro! Ei lasten niskaan omia pettymyksiä.
Eroatte, ja jatkatte elämäänne. Siinä se.
Erosin itse myrkyllisestä ihmisestä joka melkein sai minut hyppäämään sillalta. Manipuloi uskomaan että olen syyllinen kaikkeen. Käytti kykyäni tuntea aitoa syyllisyyttä, empatiaa vuosia minua vastaan.
Mutta ne kaikki iskut otin vastaan, olin vahvempi osapuoli, vaikenen kuin muuri ja vien nämä kokemukset traumoineen hautaan saakka mukanani. Se tähän ihmistä tietysti eniten harmittaa - hän ei kyennyt minua nujertamaan eikä hänellä ollutkaan minuun mitään vaikutusta.
Me empaatit olemme hyvin vahvoja ihmisiä.
Lapselle en ole kertonut enkä kerro ikinä, parempi on että ei tiedä.
Mutta hänen toinen vanhempansa on narsisti ja hän tulee elämänsä aikana valitettavasti sen itse ymmärtämään.
Minä ajattelen, että sinun velvollisuutesi on kertoa lapselle toisen vanhemman narsismista - jotta lapsi ei itse tuhoudu. Lapselle _on_ kerrottava, miten toista ihmistä ei saa kohdella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa oikea selitys lapselle on että vanhemmat eivät sopineet toisille! Mitään muuta lapsen ei tarvitse kuulla. Oli sitten kyseessä mikä tahansa syy miksi toinen tai kummatkin vanhemmat halusi päättää suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsille tarkemmin kerrota syitä, kun ne on aikuisten asioita. Kertoo vaan että joskus aikuiset eroaa, kun tuntuu ettei ole enää kivaa yhdessä.
No toi "ei ole enää kivaa yhdessä" kuulostaa lapselliselta. Että hei, jos ei enää oo kivaa niin ota ero!
Ei aina voi olla kivaa, mutta turvallista pitää olla ja perusolotila hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsille tarkemmin kerrota syitä, kun ne on aikuisten asioita. Kertoo vaan että joskus aikuiset eroaa, kun tuntuu ettei ole enää kivaa yhdessä.
No toi "ei ole enää kivaa yhdessä" kuulostaa lapselliselta. Että hei, jos ei enää oo kivaa niin ota ero!
Ei aina voi olla kivaa, mutta turvallista pitää olla ja perusolotila hyvä.
Niinpä. Onkohan siksi Suomessa nykyään niin paljon avioeroja, kun lapsille on opetettu, että äiti ja isä eroaa, koska ei ole enää kivaa, tai rakkaus loppui. Ja kun myöhemmin lapsen, tulevan aikuisen, parisuhteessa tulee heikompi kausi, niin hän muistaa, mitä pitikään tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varautua siihen että isä katkerana tilittää lapselleen että äiti rikkoi perheen.
Sori vaan, mutta katkeruus on naisellinen ominaisuus. Miehet eivät sitä harrasta.
Ahaa. Mikä se tunne miehellä on kun hän pahoinpitelee ja jopa tappaa eroa hakevan naisen?
Ihan normaali viha.
Johon sekoittuu katkeruus. Pelkkä viha ei ole kyseessä silloin kun mies olisi halunnut pitää vaimonsa.
Vain nainen tai homomies kokee katkeruutta.
Isäs oli!
Vierailija kirjoitti:
Selitäs nyt se henkinen väkivalta mitä koet
EI KUULU SULLE!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä lapselle sitä kerro! Ei lasten niskaan omia pettymyksiä.
Eroatte, ja jatkatte elämäänne. Siinä se.
Erosin itse myrkyllisestä ihmisestä joka melkein sai minut hyppäämään sillalta. Manipuloi uskomaan että olen syyllinen kaikkeen. Käytti kykyäni tuntea aitoa syyllisyyttä, empatiaa vuosia minua vastaan.
Mutta ne kaikki iskut otin vastaan, olin vahvempi osapuoli, vaikenen kuin muuri ja vien nämä kokemukset traumoineen hautaan saakka mukanani. Se tähän ihmistä tietysti eniten harmittaa - hän ei kyennyt minua nujertamaan eikä hänellä ollutkaan minuun mitään vaikutusta.
Me empaatit olemme hyvin vahvoja ihmisiä.
Lapselle en ole kertonut enkä kerro ikinä, parempi on että ei tiedä.
Mutta hänen toinen vanhempansa on narsisti ja hän tulee elämänsä aikana valitettavasti sen itse ymmärtämään.
Minä ajattel
Noiden narsismijuttujen istuttaminen lapsen päähän on tosi vaarallista, etenkin jos kyseessä on toisen vanhemman keittiödiagnoosi. Lapsi on geeneiltään puoliksi kumpaakin vanhempaansa, ja viimeistään murrosiässä alkaa mietityttää sen demonisoidun vanhemman henkinen ja geneettinen perintö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsille tarkemmin kerrota syitä, kun ne on aikuisten asioita. Kertoo vaan että joskus aikuiset eroaa, kun tuntuu ettei ole enää kivaa yhdessä.
No toi "ei ole enää kivaa yhdessä" kuulostaa lapselliselta. Että hei, jos ei enää oo kivaa niin ota ero!
Ei aina voi olla kivaa, mutta turvallista pitää olla ja perusolotila hyvä.
Niinpä. Onkohan siksi Suomessa nykyään niin paljon avioeroja, kun lapsille on opetettu, että äiti ja isä eroaa, koska ei ole enää kivaa, tai rakkaus loppui. Ja kun myöhemmin lapsen, tulevan aikuisen, parisuhteessa tulee heikompi kausi, niin hän muistaa, mitä pitikään tehdä.
Ei lapselle tarvitse umpia ja lampia kertoa.
Kasvaessaan lapsi sitten alkaa oppimaan muiltakin, kun vanhemmiltaan, kun yksinkertainen vastaus ei enää riitäkään hälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapselle tarvitse eikä pidä kertoa eron syitä yksityiskohtaisesti. Joskus aikuisten välinen rakkaus loppuu, mutta äiti ja isi rakastavat sinua edelleen ja se rakkaus ei lopu. Se on se mitä lapset tarvitsee erosta tietää. Toki lapsen tunteita ja huolia pitää olla valmis kuuntelemaan, mutta erotuskaa ei ole tarkoitus kipata lapsen niskaan. Se paska ex-puoliso on kuitenkin lapselle rakas oma vanhempi.
Pitääkö totuus salata hautaan saakka?
Näin naiset perinteisesti toimivat.
Selittämätön paha olo siirretään seuraavaan sukupolveen? Lapset kyllä aistivat sen.
Selitetty paha olo voi aiheuttaa lapseen vielä pahemmat traumat. Jos toinen vanhempi demonisoidaan ja kaikki riidat selitetään narsismilla, saadaan todennäköisesti aikaan lapsi, joka ei koskaan puhu todellisista tarpeistaan.
Oletteko te eronneet jo vai harkitsetko vielä? Millaista tuo henkinen väkivalta on? Eikö mies voinut lopettaa sitä, niin olisitte välttyneet erolta?
Noiden narsismijuttujen istuttaminen lapsen päähän on tosi vaarallista, etenkin jos kyseessä on toisen vanhemman keittiödiagnoosi. Lapsi on geeneiltään puoliksi kumpaakin vanhempaansa, ja viimeistään murrosiässä alkaa mietityttää sen demonisoidun vanhemman henkinen ja geneettinen perintö.
En snonut, että isää kutsutaan narsistiksi, vaan sanoin, että lapselle pitää sanoittaa, miten toista ihmistä saa kohdella. Liki kaikki uhrithan sanovat, että heistä kohtelu oli tuttua, koska lapsuudessa oli samaa. Ts. Kukaan ei ollut heille koskaan sanonut, mikä on kunnioittavaa käytöstä.
Noiden narsismijuttujen istuttaminen lapsen päähän on tosi vaarallista, etenkin jos kyseessä on toisen vanhemman keittiödiagnoosi. Lapsi on geeneiltään puoliksi kumpaakin vanhempaansa, ja viimeistään murrosiässä alkaa mietityttää sen demonisoidun vanhemman henkinen ja geneettinen perintö.
=> onko sinulla esimerkkejä tuosta murrosikäisen miettimisestä? Mitä tarkoitat sillä?
Kerro, että iskästä tuli woke h o m o.