Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako/kulkeeko teillä viikko-viikko lapset toiseen kotiinsa omilla avaimilla ilmoittamatta myös silloin, kun on se toisen kodin viikko
22.01.2025 |
Seurustelen viikko-viikko -isän kanssa ja meinasin saada sydänkohtauksen kun lapsi tulikin vastaan suihkusta tullessani. Pitää vissiin varautua jatkossa tähän ja sim laittaa vessan ovi kiinni ja lukkkoon, vaikka oletankin olevani yksin. Sänkyhommatkin varmaan hoidettava vain makkarissa yöllä ja ovi lukossa peiton alla.
Kommentit (771)
Ei näissä ole mitään ongelmia, jos aikuiset eivät semmoisia tee. Meillä on sovittu säännöt, joita noudetaan molemmissa kodeissa. Kyllä me odotamme lapsilta itseltään vastuunkantoa ja sääntöjen noudattamista, mutta miksi sääntöjen pitäisi olla ahtaita ja lasta pelkästään rajoittavia?
Esim. meillä on sääntönä, että toisen luona käymisestä ilmoitetaan sille vanhemmalle, jonka vuoro on, aivan samalla tavalla kuin ilmoitetaan kavereille menemisestä, kirjastoon tms. menemisestä jne. Aika usein myös lapsi saattaa pyytää minua mukaan uimahalliin, koska toinen vanhempi ei tykkää siellä käymisestä, mutta minä tykkään.
En tajua laisinkaan, miksi lapselta pitäisi nämä kieltää sen vuoksi, että hän ei vaan riekkuisi mielensä mukaan, kuten tuossa yksi sanoi. Kamalaa puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipausviikko, voi elämän kävyt! Tuleekohan tästä palstalle uusi raikkaat voileivät ja Munsalan kansallispuku? :D
Vierailija kirjoitti:
Kaipausviikko, voi elämän kävyt! Tuleekohan tästä palstalle uusi raikkaat voileivät ja Munsalan kansallispuku? :D
Älä muuta sano :D
Vierailija kirjoitti:
Kulkeeko teillä siis oikeasti ihan perhemuotoon katsomatta lapset ja kaverit miten sattuu ilmoittelematta ja kyselemättä?
Seuraavaksi varmaan joku paheksuu sitä, että eroperheessä kavereiden yökyläily täytyy varmistaa vanhemmalta eikä onnistu ilman kysymistä ja ilmoittamatta.
No siis, olen itse jo todennut, että näissä eroperhekeskusteluissa on pakko aina jotenkin päästä paheksumaan eroperhettä. Jos ei muuta, niin tekstejä luetaan kuin piru Raamattua, tyylillä "kavereiden kyläilyyn täytyy kysyä lupa" = "kavereita ei koskaan, ikinä saa tulla kylään".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä se on enemmän paheksuttavaa, että teini tuosta noin vain ilmoittelematta poikkeaakin sovituista järjestelyistä. Se on paheksuttavaa siksi, koska silloinhan kukaan vanhempi ei ole millään tavalla vastuussa lapsesta. Teini saattaa isälle sanoa, että menen sittenkin äidille, eikä siis ilmoita äidille mitään, kuten tämän ketjun mukaan ei tarvitse ilmoittaa. Äitihän ei välttämättä ole edes kotona, vaan voi olla viikonloppureissussa tms., ja äiti tietysti on siinä uskossa, että teini on sovitusti isällään, jos ei kukaan ole hänelle muuta ilmoittanut. Ja teini siis täysin heitteillä (todennäköisesti siis pahoilla teillä).
En kerta kaikkiaan ymmärrä näkemystä, ettei vanhempien tai teinin itse tule ilmoittaa, jos päättääkin alkuperäisen suunnitelman vastaisesti vaihtaakin
voi olla tilanne se että ei voi mennä siihen kotiin joka milloinkin on osoitettu
Siis, tuohan on sitten jo vakava poikkeustilanne, eikä pitäisi liittyä normaalitilanteeseen enää mitenkään.
Eli tilanne, jossa se sen viikon lähivanhempi onkin saanut vaikka sairaskohtauksen tai joutunut onnettomuuteen. Tai tapahtunut niin vakava laiminlyönti (vanhempi päihtynyt tms), että pitää sen jälkeen miettiä tapaamiskuviot kokonaan uusiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on aina tervetulleita kotiinsa. Vai eikö ole?
Eli et voi sopia lapsivapaillekaan viikoille oikeastaan yhtään mitään, vaan olet kotona valmiudessa jos lapset tulevatkin kotiin?
Itse teen esim. pitkiä työpäiviä silloin kun lapsi on isällään. Vapaapäivänä saatan olla kävelyvaelluksella jossain korvessa.
Miksi minun pitäisi olla kotona, jos lapsi käy kotonaan? Usein lapsi hakenut jotain, poikennut haukkaamaan välipalaa tai joskus käynbyt vain moikkaamassa kun huomannut auton pihassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on aina tervetulleita kotiinsa. Vai eikö ole?
Eli et voi sopia lapsivapaillekaan viikoille oikeastaan yhtään mitään, vaan olet kotona valmiudessa jos lapset tulevatkin kotiin?
Itse teen esim. pitkiä työpäiviä silloin kun lapsi on isällään. Vapaapäivänä saatan olla kävelyvaelluksella jossain korvessa.
Miksi minun pitäisi olla kotona, jos lapsi käy kotonaan? Usein lapsi hakenut jotain, poikennut haukkaamaan välipalaa tai joskus käynbyt vain moikkaamassa kun huomannut auton pihassa.
Miksi lapsi ei saa välipalaa siellä sen viikon lähivanhemman luona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näiden keskustelujen myötä alan halveksua joitain ero-vanhempia yhä vaan enemmän. Kukaan ei mieti lapsia kun minäminäaikuisvauvat tappelee omasta ajasta. Teidän takia työpaikoillakin joustetaan koska minäminä-aikuisvauva on täysin kykenemätön ottamaan vastuuta omasta jälkikasvustaan edes niillä omilla vahtivuoroillaan.
Lapsella pitäisi olla koti ja sellaiset vanhemmat jotka eivät ahdistu lapsen nähdessään. Lapsi tarvitsee vanhempaansa ihan aikuisuuteen asti ja teidän typerä valtataistelunne toisen vanhemman kanssa ei muuta sitä. Aikuistukaa.
Poika kulki omilla avaimillaan isällä. Ehkä soitti isälleen voiko tulla? Mikäli meni silloin kun ei ollut vuoro mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se ole mikään viikko-viikko, jos penskat ramppaa miten lystää.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole mikään viikko-viikko, jos penskat ramppaa miten lystää.
Juuri tämä on pointti. Ei olekaan. Emme halua lapsillemme sitä tilannetta, jossa heidän täytyy erota toisesta vanhemmasta totaalisesti viikoksi, vanhempi häviää jonnekin mustaan aukkoon ja vain äärimmäisessä hätätilanteessa häneen saa yhteyden.
Pitää ymmärtää, että lapsen ja vielä teininkin elämässä viikko on aivan toisella tapaa pitkä aika kuin aikuiselle. Siinä tapahtuu paljon ja erilailla kuin aikuisen elämässä.
En pysty ymmärtämään, miksi minä en vanhempana ilahtuisi siitä, että lapsi laittaa toiselle viestin, että käväisen toisen luona ja tulee luokseni juttelemaan kouluasioista, kavereista jne. Tekee siinä ohessa läksyt ja syö välipalan.
Menee sitten toiselle vanhemmalle ja syö pääruuan, iltapalan ja yöpyy. Pitää ottaa huomioon, että jos lapsi tulee luokseni, hän siis itse valitsee tulla, ei mene esim. kaverillle tms. vaan valitsee olla minun kanssani. Omituinen vanhempi minusta, jonka mielestä tämä on kurjaa!
Ja mielelläni kyllä tingin siitä, että en ole kelteisilläni olkkarissa prse pystyssä sen parin tunnin ajan iltapäivästä kun lapsi todennäköisesti voisi olla tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole mikään viikko-viikko, jos penskat ramppaa miten lystää.
Juuri tämä on pointti. Ei olekaan. Emme halua lapsillemme sitä tilannetta, jossa heidän täytyy erota toisesta vanhemmasta totaalisesti viikoksi, vanhempi häviää jonnekin mustaan aukkoon ja vain äärimmäisessä hätätilanteessa häneen saa yhteyden.
Pitää ymmärtää, että lapsen ja vielä teininkin elämässä viikko on aivan toisella tapaa pitkä aika kuin aikuiselle. Siinä tapahtuu paljon ja erilailla kuin aikuisen elämässä.
En pysty ymmärtämään, miksi minä en vanhempana ilahtuisi siitä, että lapsi laittaa toiselle viestin, että käväisen toisen luona ja tulee luokseni juttelemaan kouluasioista, kavereista jne. Tekee siinä ohessa läksyt ja syö välipalan.
Menee sitten toiselle vanhemmalle ja syö pääruuan, iltapalan ja yöpyy. Pitää ottaa huomioon, että jos lapsi
Aika moni lapsi valitsee sen kodin missä saa koulun jälkeen pelata rajattomasti. Ja naivi vanhempi kuvittelee lapsen tulleen kun on kiva nähdä. Voi elämän kevät.
Aika moni lapsi valitsee sen kodin missä saa koulun jälkeen pelata rajattomasti. Ja naivi vanhempi kuvittelee lapsen tulleen kun on kiva nähdä. Voi elämän kevät.
Elämän kevät itsellesi. Miten se lapsi on valinnut kodin, jossa saa pelata, kun kummankaan kotona ei saa pelata heti koulun jälkeen?
Säännöt ovat samat: ei väliä, kumpaan kotiin menee ensin, ensin syödään ja sitten tehdään läksyt. Sen jälkeen yleensä muksut istuskelevat vielä hetken ja siirtyvät viikkokotiin.
Kumpikaan meidän lapsista tosin ei ole kovin innokas pelaaja, mutta peliaikaa on illasta 2,5 t max. Ja se alkaa vasta 17-18, kun muut asiat, kuten kotityöt (tiskikoneen tyhjennys tms.) ja läksyt + syömiset ennen iltapalaa on hoidettu.
Meidän ei ole tarpeen kieltää kotejamme lapsilta sen vuoksi, että muut eivät osaa sopia säännöistä ja yhdessä molemmat vanhemmat valvoa, että niitä noudatetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole mikään viikko-viikko, jos penskat ramppaa miten lystää.
Juuri tämä on pointti. Ei olekaan. Emme halua lapsillemme sitä tilannetta, jossa heidän täytyy erota toisesta vanhemmasta totaalisesti viikoksi, vanhempi häviää jonnekin mustaan aukkoon ja vain äärimmäisessä hätätilanteessa häneen saa yhteyden.
Pitää ymmärtää, että lapsen ja vielä teininkin elämässä viikko on aivan toisella tapaa pitkä aika kuin aikuiselle. Siinä tapahtuu paljon ja erilailla kuin aikuisen elämässä.
En pysty ymmärtämään, miksi minä en vanhempana ilahtuisi siitä, että lapsi laittaa toiselle viestin, että käväisen toisen luona ja tulee luokseni juttelemaan kouluasioista, kavereista jne. Tekee siinä ohessa läksyt ja syö välipalan.
Menee sitten toiselle vanhemmalle ja syö pääruuan, iltapala
Täh??? Sun lapseko saa siirtyä heti koulusta pelaamaan?
Eikö ne molemmat kodit ole lasten koteja? Tottakai ne voi kotiinsa tulla käväsee. Mikä teitä v* tun vanhempia vaivaa!! Eikö paras mahdollinen tilanne olisi, että lapsi voisi elää vapaasti isän ja äidin kanssa erosta huolimatta, ei tarvitsi ilmoitella jos tulisi vierailulle välillä toisen luokse. Miten se lapsi voi haitata elämää, kun olette ne päättäneet hankkia ja teillä on heistä huolehtimis vastuu.
Vierailija kirjoitti:
Näiden keskustelujen myötä alan halveksua joitain ero-vanhempia yhä vaan enemmän. Kukaan ei mieti lapsia kun minäminäaikuisvauvat tappelee omasta ajasta. Teidän takia työpaikoillakin joustetaan koska minäminä-aikuisvauva on täysin kykenemätön ottamaan vastuuta omasta jälkikasvustaan edes niillä omilla vahtivuoroillaan.
Lapsella pitäisi olla koti ja sellaiset vanhemmat jotka eivät ahdistu lapsen nähdessään. Lapsi tarvitsee vanhempaansa ihan aikuisuuteen asti ja teidän typerä valtataistelunne toisen vanhemman kanssa ei muuta sitä. Aikuistukaa.
Todella hyvä kommentti!
Silloin kun ekan kerran vilkaisin Sinkkosen kirjoitusta, ajattelin että mitä höpöttää kun eihän tuo ongelma voi olla, Mutta näitä lukiessa alan olla eri mieltä. Sanotaan, että lapsi riekkuu mielensä mukaan, jos haluaa toisen viikolla käydä toisen vanhemman luona!
Uskotellaan, että lapsilla on vain pahat mielessä, eli haluavat pelailla ja kätyillä ja valehdella ja mitä lie. Siis oikeasti: eikö siis ole mahdollistakaan, että lapsi ikävöi toista vanhempaa??
No totuus kyllä on, että jos vanhemmilla on tuollainen asenne omiin lapsiin niin ei niillä hyvä olo olisi ydinperheessäkään. Samanlaiset asenteet ne siellä olisi.
Näyttää monelle erossa olevan tärkein aspekti se oma aika, oma lapseton aika!
Jos ne molemmat kodit on ihan yhtä tärkeitä koteja, miksi ei vain voi mennä sinne kotiin, joka on siksi viikoksi sovittu. Vai luistaako tuo väärällä viikolla piipahtaminen ihan yhtälailla molempiin suuntiin?
Lasteni äiti on niin paljon pois kotoa, töissä ja harrastuksissa, että lapset on todella usein mun luona. En mä sitä nyt ainakaan ongelmaksi koe. Lasten ruokamenot maksetaan yhteisesti yhteiseltä tililtä, joten kummankaan ei tarvitse ajatela että tästä lasten vapaasta kulkemisesta syntyy taloudellisia menetyksiä. Lapsilla on avaimet tietenkin molempien asuntoihin, me asutaan suhteellisen lähekkäin, joten lapset kulkee täysin vapaasti asuntojen välillä. Meillä on exän kanssa myös hyvät välit, joten mitään riitaakaan ei ole syntynyt siitä missä lapset milloinkin ovat. Sen verran isoja lapsia jo ovat, että ei lasten oleminen mun kotona estä mun lähtemisiä omiin harrastuksiin tai asioiden hoitoon.
Toimiva malli.
Alue: Aihe vapaa
Eli ilmeisesti ydinperheen lapsena lapsellamme ei ole kotia ollenkaan, kun hän ei saa riekkua mielensä mukaan miten sattuu?
Eipä näytä ainakaan mitään sydämellistä kotia olevan. En ajattele, että jos lapseni kaipaa minua toisen viikolla ja haluaa tulla pyörähtämään luonani juttelemassa, että hän pelmahtaa riekkumaan.
Ei lapsi tietenkään odota saavansa seuraa työaikanani, miksi odottaisi? Hänhän tietää työaikanani. Mutta toki jos on esim. lyhempi päivä, saattaa tulla odottelemaan minua töistä kotiin. Silloin hän syö välipalan, tekee läksyt ja katselee vaikka sarjoja. Miksi se olisi sen ongelmallisempaa kuin mennä toisen kotiin tekemään samaa? Yleensä siis näin niinä päivinä kun toisella menee töissä vaikka myöhempään.