Saako/kulkeeko teillä viikko-viikko lapset toiseen kotiinsa omilla avaimilla ilmoittamatta myös silloin, kun on se toisen kodin viikko

Teen töitä pääasiallisesti kotona, mutta joudun välistä reissaamaan ja olemaan poissa. Jos on palavereja, tiukkoja keskittymistä vaativia aikatauluja yms. niin ei se oma täysin biologinen lapsenikaan saisi riekkua miten sattuu ja tuoda kavereita kysymättä. Ja jos olemme sopineet mummolayön tai viikonlopun, niin ei lapseni saa sieltä kesken kaiken ilman mitään järkevää syytä pelmahtaa kotiin, koska todennäköisesti emme ole kotona. Ja muutoinkin lapsille on tärkeä opettaa, että sopimuksista pidetään kiinni eikä hypitä paikasta toiseen hetken mielijohteesta. Eli ilmeisesti ydinperheen lapsena lapsellamme ei ole kotia ollenkaan, kun hän ei saa riekkua mielensä mukaan miten sattuu?

Kysyn myös esimerkiksi mieheltäni, että onko ok jos joku ystäväni on tulossa piipahtamaan meille. En vaan paukahda ystäväni kanssa ilmoittamatta yllättäen sisään. Kuuluu hyviin käytöstapoihin ja lapsille on tärkeää opettaa käytöstapoja sekä muiden huomioon ottamista. Omaa lastani en nimittäin opeta siihen, että hän on aurinko, jonka ympärillä muut pyörivät, vaan opetan hänet olemaan osa muuta yhteisöä. On hyvin suuri mahdollisuus, että lapseni tulee pärjäämään todella hyvin elämässään, kun hän on oppinut odottamaan, pyytämään ja huomioimaan muita, oppii sinnikkyyttä, kun suuri osa saman ikäisistä muksuista on vapaan kasvatuksen pershedelmiä.

Vierailija kirjoitti:

Kysyn myös esimerkiksi mieheltäni, että onko ok jos joku ystäväni on tulossa piipahtamaan meille. En vaan paukahda ystäväni kanssa ilmoittamatta yllättäen sisään. Kuuluu hyviin käytöstapoihin ja lapsille on tärkeää opettaa käytöstapoja sekä muiden huomioon ottamista. Omaa lastani en nimittäin opeta siihen, että hän on aurinko, jonka ympärillä muut pyörivät, vaan opetan hänet olemaan osa muuta yhteisöä. On hyvin suuri mahdollisuus, että lapseni tulee pärjäämään todella hyvin elämässään, kun hän on oppinut odottamaan, pyytämään ja huomioimaan muita, oppii sinnikkyyttä, kun suuri osa saman ikäisistä muksuista on vapaan kasvatuksen pershedelmiä.

Viisaasti tehty.

Up

Vierailija kirjoitti:

Minä olin se hirviö äitipuoli, joka halusi tietää etukäteen, jos lapsi oli tulossa edes käymään varsinaisen "isävuoronsa" ulkopuolella. Kyllä jokaisella pitää olla tiedossa, kuka omassa kodissa kulkee. Etenkin kun lapsi toi pahimmillaan äitinsä mukanaan. Juo siinä sitten aamukahvia yöpaitasillasi rauhassa sunnuntaina, kun yhtäkkiä eteisessä ovi käy.

Onko lapsi nyt aivan traumoissa tästä? 

elämässä tärkein oppi, tingi kumppanien kanssa tekemisestä ja tingi ystävien kanssa tekemisestä, anna mahdollisimman paljon aikaa ja energiaa lapsille... monet tekevät aivan toisin päin ja se näkyy lasten vakavina ongelmina

Vierailija kirjoitti:

elämässä tärkein oppi, tingi kumppanien kanssa tekemisestä ja tingi ystävien kanssa tekemisestä, anna mahdollisimman paljon aikaa ja energiaa lapsille... monet tekevät aivan toisin päin ja se näkyy lasten vakavina ongelmina

Näinkö kaikissa ydinperheissä toimitaan? Lapset nro 1?

Kysyn myös esimerkiksi mieheltäni, että onko ok jos joku ystäväni on tulossa piipahtamaan meille. 

No tältä kantilta tuon ymmärtää. Kysyt varmaan mieheltäsi myös saako ystäväsi kysyä mieheltään, onko ok jos menet piipahtamaan ystäväsi luona.

Mä en kysele koskaan lupia mennä kotiini enkä saanko tuoda sinne kaverin.

Se on mun koti. Ja mun lasten ja miehen koti. Kukaan meistä ei kysele lupia elää siellä, tulla sinne ja tulla kenen kanssa tahtoo.

Tietenkin lapset tulee käymään vaikka omilla avaimilla omaan kotiinsa!!! 

Aika julmaa vaatia, että ei sais tulla omaan kotiin käymään silloin kun on toisella vanhemmalla.  On ihan riittävän ikävää joutua vaihtamaan kodista toiseen, kuin koditon konsanaan.

Ja todellakin jos joku deittikumppani asiasta motkottaisi, niin olisi ex saman tien.  Omat lapset aina ensin

Mikäli en olisi sallinut lasteni tulla kotiin aina kun tarvitsee, todennäköisesti toinen heistä olisi tehnyt itsarin.   En selitä syitä täällä. 

Mutta jos aikuinen ihminen ei tajua, että lapsella on aina oltava lupa tulla sinne, missä tuntee olonsa turvalliseksi, niin on parempi pysyä kaukana ihmisistä, joilla on lapsia

Up

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin lapset tulee käymään vaikka omilla avaimilla omaan kotiinsa!!! 

Aika julmaa vaatia, että ei sais tulla omaan kotiin käymään silloin kun on toisella vanhemmalla.  On ihan riittävän ikävää joutua vaihtamaan kodista toiseen, kuin koditon konsanaan.

 

 

Ja todellakin jos joku deittikumppani asiasta motkottaisi, niin olisi ex saman tien.  Omat lapset aina ensin

Entä toisen lapset?

Vierailija kirjoitti:

Kysyn myös esimerkiksi mieheltäni, että onko ok jos joku ystäväni on tulossa piipahtamaan meille. 

No tältä kantilta tuon ymmärtää. Kysyt varmaan mieheltäsi myös saako ystäväsi kysyä mieheltään, onko ok jos menet piipahtamaan ystäväsi luona.

Mä en kysele koskaan lupia mennä kotiini enkä saanko tuoda sinne kaverin.

Se on mun koti. Ja mun lasten ja miehen koti. Kukaan meistä ei kysele lupia elää siellä, tulla sinne ja tulla kenen kanssa tahtoo.

 

Luvan kysyminen täysin eri asia kuin ilmoittaminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn myös esimerkiksi mieheltäni, että onko ok jos joku ystäväni on tulossa piipahtamaan meille. 

No tältä kantilta tuon ymmärtää. Kysyt varmaan mieheltäsi myös saako ystäväsi kysyä mieheltään, onko ok jos menet piipahtamaan ystäväsi luona.

Mä en kysele koskaan lupia mennä kotiini enkä saanko tuoda sinne kaverin.

Se on mun koti. Ja mun lasten ja miehen koti. Kukaan meistä ei kysele lupia elää siellä, tulla sinne ja tulla kenen kanssa tahtoo.

 

Luvan kysyminen täysin eri asia kuin ilmoittaminen

Juuri lupaahan tuossa kysytäänkin, kun pitää kysyä, onko ok, että ystävä tulee. Ei ilmoiteta, että ystävä tulee. Mun ei kyllä tarvitse edes ilmoittaa, jos haluan jonkun kylään kutsua. 

Aiheen sivusta hieman. Palstalla saa sen käsityksen, että vuoroasuminen on jo normi erotilanteessa. Näin ei kuitenkaan ole, osin johtuen siitä, ettei se todellakaan ole lapselle ihanteellinen ratkaisu.

https://www.aamulehti.fi/perhe/art-2000010990070.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

elämässä tärkein oppi, tingi kumppanien kanssa tekemisestä ja tingi ystävien kanssa tekemisestä, anna mahdollisimman paljon aikaa ja energiaa lapsille... monet tekevät aivan toisin päin ja se näkyy lasten vakavina ongelmina

Näinkö kaikissa ydinperheissä toimitaan? Lapset nro 1?

Syytä olisi. Outo kommentti sinulta.

Joku kommentoin ruuan riittävyyttä: Ainakin meillä on välillä tilanteita, että olen laskenut eilisen jämäruokien riittävän meille kolmelle kun olen ollut menossa esim. seuraavana päivänä kauppaan. Tähän yhtälöön ei mahdu yllätyslisäruokailijaa, kun ruokaa on tarpeeksi vain omalle porukalle.

Meillä on periaate että lapsi saa aina tulla kotiinsa, vaikka niitä koteja olisi kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs kun minulla on lapsia neljän eri ukon alta millons minulla on sitä omaa aikaa vaikka seksiin poikakaverin kanssa keskellä päivää sohvalla!? Niimpä niin.

Paree, että rajotat sextailua tai ainakin olet huolellinen ehkäisyn kassa ettei tule lisää lapsia viidennen ukon kanssa.

Ongelma on sun itse aiheuttamas.

Vierailija kirjoitti:

Joku kommentoin ruuan riittävyyttä: Ainakin meillä on välillä tilanteita, että olen laskenut eilisen jämäruokien riittävän meille kolmelle kun olen ollut menossa esim. seuraavana päivänä kauppaan. Tähän yhtälöön ei mahdu yllätyslisäruokailijaa, kun ruokaa on tarpeeksi vain omalle porukalle.

No meillä lapset jos tulee toisen vuorolla niin tulevat pääsääntöisesti koulun jälkeen, eli välipalan syövät. On meillä aina kaapissa leipää, leikkeleitä, muroja jne. Saatan joskus tosin esim. munakkaan paistaa, jos haluavat jotain lämminta. 

Sääntönä onkin, että varsinaiset ateriat ja iltapala syödään siellä, missä vuoro on ihan senkin takia, että se pitää arjen rutiineja yllä. Niihin taas toisaalta mahtuu toisen vanhemman luona piipahtaminen siinä kuin kaverienkin tapaamiset. Meillä on tähän päädytty sen vuoksi, että lapset ikävöi toista vanhempaa ja vanhemmat lapsia, viikko on aika pitkä aika olla ihan kokonaan näkemättä.