Saako/kulkeeko teillä viikko-viikko lapset toiseen kotiinsa omilla avaimilla ilmoittamatta myös silloin, kun on se toisen kodin viikko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua! Meillä on joka viikko ja onpa ollut viikonloppuinakin näitä käty-tilanteita! Johtuen vuorotöistä ja toisen isovanhemman sairastelusta olen itse jonkun verran pitänyt tyhjää kämppää ja joskus jopa lähtenyt vapailla matkoile.

Ei oikeasti ole tullut mieleenkään, että teineiltä pitäisi sen vuoksi ottaa avaimet pois. Kyllä he tietävät varmaan milloin kämppä tyhjänä on, mutta niin tiesivät silloinkin kun se vielä oli ydinperheen koti.

Teinejä on niin erilaisia. Meillä esimerkiksi on tilanne, että lähes 17-vuotiasta ADHD-poikaa ei voi jättää kumpaankaan kotiin muutamaa tuntia pidemmäksi aikaa ilman valvontaa. Mitä vain voi tapahtua. Tämä on hankala yhtälö sen kanssa, että on sen verran "normaali", että k

Ei voikaan, se on päivänselvää. Tuettua asumista selvitellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua! Meillä on joka viikko ja onpa ollut viikonloppuinakin näitä käty-tilanteita! Johtuen vuorotöistä ja toisen isovanhemman sairastelusta olen itse jonkun verran pitänyt tyhjää kämppää ja joskus jopa lähtenyt vapailla matkoile.

Ei oikeasti ole tullut mieleenkään, että teineiltä pitäisi sen vuoksi ottaa avaimet pois. Kyllä he tietävät varmaan milloin kämppä tyhjänä on, mutta niin tiesivät silloinkin kun se vielä oli ydinperheen koti.

Teinejä on niin erilaisia. Meillä esimerkiksi on tilanne, että lähes 17-vuotiasta ADHD-poikaa ei voi jättää kumpaankaan kotiin muutamaa tuntia pidemmäksi aikaa ilman valvontaa. Mitä vain voi tapahtua. Tämä on hankala yhtälö

Hyvä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se niin olisi, että jos yhtäkkiä ovi kävisi yllätyksenä, kun rouvan kanssa istuttaisiin sunnuntai aamuna vastaheränneinä ja olisipa ovella kumman tahansa jälkikasvu niin kyllä sille laitettaisiin loppu ihan heti. Se olisi samalla kertaa ensimmäinen ja viimeinen kerta. Niin pyhiä ovat nuo hitaat yhteiset sunnuntai aamut meilläpäin.

Lapset kyllä tajuaa tämän, ettei heillä ole sijaa teidän pyhyydessä.

Meillä lapset on aina ykkösasia. Olleet aina. Mutta meillä rouvan kanssa määrätään ja lapset tottelee. Oikein fiksuja ja aivoillaan ajattelevia ovat kaikki. Aikuiset pitkälle opiskelleita ja nuoremmat avoimia, järkeviä ja rohkeita ja ennnekaikkea tietysti rehellisiä. Lapset on tärkeintä maailmassa ja siksi meillä on aina pidettykin sovitusta kiinni, vaikka se vaikeaksi olisi käynyt.

Meillä lapset on aina ykkösasia. Olleet aina. Mutta meillä rouvan kanssa määrätään ja lapset tottelee. Oikein fiksuja ja aivoillaan ajattelevia ovat kaikki. Aikuiset pitkälle opiskelleita ja nuoremmat avoimia, järkeviä ja rohkeita ja ennnekaikkea tietysti rehellisiä. Lapset on tärkeintä maailmassa ja siksi meillä on aina pidettykin sovitusta kiinni, vaikka se vaikeaksi olisi käynyt.

Tyypillinen aikuisen asenne. Me rouvan kanssa määrätään ja sitten tästä sovitusta pidetään kiinni. Mies hyvä: et sinä ole mitään sopinut, sinä olet määrännyt.  Sinulla on tossukaksi opetetut lapset, jotka eivät uskalla pullistella määräyksiäsi vastaan.

Lisäksi sinulle on sunnuntain pyhä kahvihetki tärkeämpi kuin lapsi, jolla vaikka olisi isäänsä suuri ikävä ja haluaisi tulla sunnuntaiaamuna käymään. Ja lapsesi tietävät tämän.

Meillä ei ole ollut mitään ongelmaa siinä, että joskus on pyhä hetki häiriintynyt, kun lapset tarvitsevat jotain. Ollaan tiedostettu, että ei ne ilkeyttään siihen tule, kuten sekin, että ei ne monta vuotta enää tule ollenkaan. Ovat nyt teinejä, joiden ei ole syytä erikseen vaikeasti pitää sovitusta kiinni, kun ei ole annettu mitään jyräysmääräyksiä, vaan soviteltu aina tilanteen mukaan. 

Jokainen lapsi on erilainen ja lasten kanssa jokainen päivä sisältää erilaisia muuttujia, osa semmoisiakin, joille ei kukaan mahda mitään. Jos tätä ei sisäistä, olisi kannattanut jättää lapset tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset on aina ykkösasia. Olleet aina. Mutta meillä rouvan kanssa määrätään ja lapset tottelee. Oikein fiksuja ja aivoillaan ajattelevia ovat kaikki. Aikuiset pitkälle opiskelleita ja nuoremmat avoimia, järkeviä ja rohkeita ja ennnekaikkea tietysti rehellisiä. Lapset on tärkeintä maailmassa ja siksi meillä on aina pidettykin sovitusta kiinni, vaikka se vaikeaksi olisi käynyt.

Tyypillinen aikuisen asenne. Me rouvan kanssa määrätään ja sitten tästä sovitusta pidetään kiinni. Mies hyvä: et sinä ole mitään sopinut, sinä olet määrännyt.  Sinulla on tossukaksi opetetut lapset, jotka eivät uskalla pullistella määräyksiäsi vastaan.

Lisäksi sinulle on sunnuntain pyhä kahvihetki tärkeämpi kuin lapsi, jolla vaikka olisi isäänsä suuri ikävä ja haluaisi tulla sunnuntaiaamuna käymään. Ja lapsesi tietävät tämän.

Meillä ei ole ollut mitään ongelmaa siinä, että joskus on pyhä hetki häiriin

Kyllähän lapsiperheessä muutenkin aikuinen on se, joka asioista päättää? Lapsi voi sanoa asiaan mielipiteensä, mutta aikuinen tekee sen päätöksen.

Ja jos lapsella on isää ikävä äitiviikollaan, niin miksei voi laittaa viestiä "ikävä, jos tulen käymään tänään?"

Tuolla tavalla yllättäen tullessahan ei ole edes varmaa, onko isä kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se niin olisi, että jos yhtäkkiä ovi kävisi yllätyksenä, kun rouvan kanssa istuttaisiin sunnuntai aamuna vastaheränneinä ja olisipa ovella kumman tahansa jälkikasvu niin kyllä sille laitettaisiin loppu ihan heti. Se olisi samalla kertaa ensimmäinen ja viimeinen kerta. Niin pyhiä ovat nuo hitaat yhteiset sunnuntai aamut meilläpäin.

Lapset kyllä tajuaa tämän, ettei heillä ole sijaa teidän pyhyydessä.

Meillä lapset on aina ykkösasia. Olleet aina. Mutta meillä rouvan kanssa määrätään ja lapset tottelee. Oikein fiksuja ja aivoillaan ajattelevia ovat kaikki. Aikuiset pitkälle opiskelleita ja nuoremmat avoimia, järkeviä ja rohkeita ja ennnekaikkea tietysti rehellisiä. Lapset on tärkeintä maailmassa ja siksi meillä on aina pidettykin sovitusta kiinni, vaikka se vaikeaksi olisi käynyt.

&n

Niin tuolla asenteella onkin pakko hankkiutua eroon vanhasta rouvasta, jolle jättää lapset, jotta pääsee uuden rouvan kanssa nauttimaan sunnuntain pyhistä kahvihetkistä.

Näin ydinperheessä kun lapset on kotona sunnuntaiaamunakin.

Mulla on tähän todella yksinkertainen ratkaisu; turvaketju. Turvaketju oveen aina silloin kun kersat on muualla. Antaa mukavasti aikaa vetää vaatteet päälle jos niikseen tulee. kersat voi ohjeistaa soittamaan mikäli ovea ei avata vaikka turvaketju on päällä, niin ei tarvitse huolehtia siitäkään jos on suihkussa eikä kuule että lapsi on ovella. 

Tämä on ollut lapsettomalle hauska ketju. Ihan ihmettelen, miten vilkasta ja jännittävää elämää lapselliset elää, mulle kun ei ollenkaan olisi noin kauhun paikka, jos joku läheinen tulee kotiin.

Aamulla herään, puen ja alan päivän puuhiin ja illalla menen nukkumaan. Miehen kanssa sekstaillaankin tietysti kyllä, mutta aika harvoin kuitenkaan keskellä päivää keittiönpöydällä ihan siitä syystä, että ollaan päivisin töissä. Viikonloppunakaan ei kuljeskella alasti ympäri kämppää seksi mielessä. 

Jotenkin hurjalta tuntuisi turvaketjulla suojautua omilta lapsilta, mutta tosiaan mitäs minä tästä aiheesta ymmärrän.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset on aina ykkösasia. Olleet aina. Mutta meillä rouvan kanssa määrätään ja lapset tottelee. Oikein fiksuja ja aivoillaan ajattelevia ovat kaikki. Aikuiset pitkälle opiskelleita ja nuoremmat avoimia, järkeviä ja rohkeita ja ennnekaikkea tietysti rehellisiä. Lapset on tärkeintä maailmassa ja siksi meillä on aina pidettykin sovitusta kiinni, vaikka se vaikeaksi olisi käynyt.

Tyypillinen aikuisen asenne. Me rouvan kanssa määrätään ja sitten tästä sovitusta pidetään kiinni. Mies hyvä: et sinä ole mitään sopinut, sinä olet määrännyt.  Sinulla on tossukaksi opetetut lapset, jotka eivät uskalla pullistella määräyksiäsi vastaan.

Lisäksi sinulle on sunnuntain pyhä kahvihetki tärkeämpi kuin lapsi, jolla vaikka olisi isäänsä suuri ikävä ja haluaisi tulla sunnuntaiaamuna käymään. Ja lapsesi tietävät tämän.

Meillä ei ole ollut mitään ongelmaa siinä, että joskus on pyhä hetki häiriin

Tosiaan tervetuloa vaan meidän pyhälle hetkelle mukaan, kun vaan ensin ilmoittavat. Mukava jos tulevat, mutta ilmoittamatta ei tosiaan onnistu jos ei kyse ole hätätilanteesta. Tämä nyt on näköjään vaikeaa osalle vanhemmista ymmärtää, sääntöjä noudatetaan ja jos niistä poiketaan asia ilmoitetaan ja puhutaan läpi etukäteen. Yllättäen ei kukaan kulje ovissa. Tiedetäänhän me puolisonkin kanssa toistemme menot ja tulot, se kertoo kunnioituksesta ja arvostuksesta toista kohtaan.

Mutta tämä nyt on monille vanhemmille nykypäivänä niin vaikeaa ymmärtää. On vaikeaa olla se päättäjä perheessä, on helpompaa vaan löperösti antaa lapsen päättää.

Ooon kahvihetki-isän puolella. Ihailtavan jämäkkää touhua, ei varmasti lapset hajoa tuollaisesta, etenkin jos ilmoittamalla ovat tervetulleita.

Ihan outo ajatus, että jonkun pitäisi olla 24/7 valmiudessa jopa aikuista lasta varten. Millaisia avuttomia ja pärjäämättömiä aikuisia tuollaisista tulee, jotka ei edes yritä pärjätä omin avuin. Elämässä tulee monta tilannetta, joissa pitää pystyä toimimaan ja selviytymään itse.

Rajat on rakkautta.

Ja kahvihetki-isä oikeastaan aika kivalla tavalla nostaa parisuhteen rouvan kanssa prioriteetiksi, edes yhdeksi hetkeksi viikossa. Monenko av-mamman puoliso toimii näin? 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ollut lapsettomalle hauska ketju. Ihan ihmettelen, miten vilkasta ja jännittävää elämää lapselliset elää, mulle kun ei ollenkaan olisi noin kauhun paikka, jos joku läheinen tulee kotiin.

Aamulla herään, puen ja alan päivän puuhiin ja illalla menen nukkumaan. Miehen kanssa sekstaillaankin tietysti kyllä, mutta aika harvoin kuitenkaan keskellä päivää keittiönpöydällä ihan siitä syystä, että ollaan päivisin töissä. Viikonloppunakaan ei kuljeskella alasti ympäri kämppää seksi mielessä. 

Jotenkin hurjalta tuntuisi turvaketjulla suojautua omilta lapsilta, mutta tosiaan mitäs minä tästä aiheesta ymmärrän.

Turvaketju nyt vain on simppelein ratkaisu tähän asiaan. Ei tarvitse jännittää että lapsi näkee sattumalta sopimattomia, Ei tarvitse soitella exille eikä nyksille, ei tarvi sanoa lapselle että ei saa tulla kotiin. Saa käyttää mut ei oo pakko.

Ja kahvihetki-isä oikeastaan aika kivalla tavalla nostaa parisuhteen rouvan kanssa prioriteetiksi, edes yhdeksi hetkeksi viikossa. Monenko av-mamman puoliso toimii näin? 

Niin, kuten sanottua näin voi toimia vain eronnut mies. Minun mieheni ei, kun asumme yhdessä lapsiemme kanssa normaalissa talossa, emmekä ole viitsineet laatia sääntöä, että lapset odottavat huoneissaan kunnes meidän pyhä kahvihetki on ohi.

Minä en toisaalta kyllä kunnioita puolisoani kertomalla, että tulen nyt kotiin, vaan aivan muilla tavoilla. En ymmärrä sitäkään, miten minua kunnioittaisi se, että puoliso esim. töistä lähtiessä ilmoittaisi, että tulee nyt kotiin. Niinhän se yleensä töiden jälkeen tekee ja muualtakin tapaa aina kotiin tulla sitten kun tulee.

Vierailija kirjoitti:

Ja kahvihetki-isä oikeastaan aika kivalla tavalla nostaa parisuhteen rouvan kanssa prioriteetiksi, edes yhdeksi hetkeksi viikossa. Monenko av-mamman puoliso toimii näin? 

Niin, kuten sanottua näin voi toimia vain eronnut mies. Minun mieheni ei, kun asumme yhdessä lapsiemme kanssa normaalissa talossa, emmekä ole viitsineet laatia sääntöä, että lapset odottavat huoneissaan kunnes meidän pyhä kahvihetki on ohi.

Minä en toisaalta kyllä kunnioita puolisoani kertomalla, että tulen nyt kotiin, vaan aivan muilla tavoilla. En ymmärrä sitäkään, miten minua kunnioittaisi se, että puoliso esim. töistä lähtiessä ilmoittaisi, että tulee nyt kotiin. Niinhän se yleensä töiden jälkeen tekee ja muualtakin tapaa aina kotiin tulla sitten kun tulee.

Kyllä me ihan ydinperheessä välillä tietyistä syistä laitetaan vaikkapa makuuhuoneen ovi lukkoon ja silloin sinne ei ole pääsyä. 

Meillä myös viestitellään pitkin päivää ihan kaikesta myös puolison kanssa, tämä tietää pääsääntöisesti kulkemiseni ja minä hänen. Työt on joka päivä suunnilleen samaan aikaan, siitä ei erikseen ilmoiteta, mutta minusta on ihan kiva kun olen etätöissä ja mies jostain syystä aiemmin päästyään laittaa viestiä että tuleekin jo. Tai vaihtoehtoisesti ilmoittaa että menee myöhempään kuin normaalisti.

Ennakoitavuus ja rutiinit on ihmisen perusturvallisuuden kivijalka. Sekä aikuisilla että lapsilla.

Onko jollain oikeasti tommoista, että ilmoitetaan puolisolle, että tulen nyt kotiin?

Meillä on molemmilla hyvin vaihtelevat työajat, välillä tehdään etää ja välillä käydään toimistossa, joskus ollaan puoli päivää toimistossa ja loput etää jne. eikä kertaakaan ole tullut mieleen, että ilmoittaisin, että tulen nyt kotiin.

Kyllä mä vaan ihan härskisti menen sinne kotiin.

Ja miten nämä, joille on tosi tarkkaa, että lapset ei saa tulla ja se on ihan sääntö pärjäsivät ollenkaan ydinperheessä = pitikö silloinkin lasten ilmoittaa, että ovat nyt kotiin tulossa?

Vierailija kirjoitti:

Minä olin se hirviö äitipuoli, joka halusi tietää etukäteen, jos lapsi oli tulossa edes käymään varsinaisen "isävuoronsa" ulkopuolella. Kyllä jokaisella pitää olla tiedossa, kuka omassa kodissa kulkee. Etenkin kun lapsi toi pahimmillaan äitinsä mukanaan. Juo siinä sitten aamukahvia yöpaitasillasi rauhassa sunnuntaina, kun yhtäkkiä eteisessä ovi käy.

Ei ai se ex muija teille saanu tulla lapsen kanssa? Huhhuh.

Kyllä me ihan ydinperheessä välillä tietyistä syistä laitetaan vaikkapa makuuhuoneen ovi lukkoon ja silloin sinne ei ole pääsyä. 

No meillä taas se kunnioitus näkyy siten, että seksihommat hoidetaan hienotunteisesti kahden kesken eikä niitä alleviivata millään lukituilla makkarinovilla. Mielikuvitusta vähän niin ei sentään tarvitse lukita lapsia oven taakse miettimään, mitä ne siellä tekee.

Samaa odotamme myös vanhimmalta lapselta, joka on jo siinä iässä, että tyttöystävä käy yökylässä. Todellakaan en halua olla tietoinen, milloin he harrastavat seksiä.

Meillä myös viestitellään pitkin päivää ihan kaikesta myös puolison kanssa, tämä tietää pääsääntöisesti kulkemiseni ja minä hänen. Työt on joka päivä suunnilleen samaan aikaan,

Tämä on sitä nykyaikuisuutta. Ei kyetä olemaan muutamaa työtuntia irti puhelimesta, vaan tosiaan joka henkäys viestitään pitkin päivää. Ja anna mä arvaan, loukkaantuisit suuresti, jos miehesi ei vastaisi näihin pitkin päivää sateleviin viesteihin.

Että on muuten rasittavaa esim palaverissa kun puhelimet mäikää ja sormet tökkii viestiä takaisin että oon nyt palaverissa, loppuu 14 ja menen sitten toiseen, joka alkaa 14.30.

En ikinä haluaisi tuollaista riippuvuussuhdetta. että sekin pitää viestiä, että tulen nyt kotiini täältä, missä olenkin.

Vierailija kirjoitti:

Onko jollain oikeasti tommoista, että ilmoitetaan puolisolle, että tulen nyt kotiin?

Meillä on molemmilla hyvin vaihtelevat työajat, välillä tehdään etää ja välillä käydään toimistossa, joskus ollaan puoli päivää toimistossa ja loput etää jne. eikä kertaakaan ole tullut mieleen, että ilmoittaisin, että tulen nyt kotiin.

Kyllä mä vaan ihan härskisti menen sinne kotiin.

Ja miten nämä, joille on tosi tarkkaa, että lapset ei saa tulla ja se on ihan sääntö pärjäsivät ollenkaan ydinperheessä = pitikö silloinkin lasten ilmoittaa, että ovat nyt kotiin tulossa?

Ehkä tämä eri asia mutta kyllä me aika usein soitellaan milloin ehditään kotiin, yritetään kuitenkin syödä yhdessä illalla ja sitten samalla myös se että tarviiko käydä kaupassa.

Eipä tehokkaammin voisi äitipuoli alleviivata, että nämä vieraan naisen kanssa tehdyt lapset eivät ole hänen kotiinsa tervetulleita. Ärsyttäviä möliseviä teinejä, syövät jääkaapinkin tyhjäksi. Pysykööt saatana sen lehmän hoidettavana silloin kun äitiviikko on. Ketju oveen että saa rauhassa suihkutella.

Ennakoitavuus ja rutiinit on ihmisen perusturvallisuuden kivijalka. Sekä aikuisilla että lapsilla.

Puhu vain puolestasi. Mulle ennakoinniksi ja perusturvallisuudeksi riittää, että tiedän miehen (ja teinin) tulevan kotiin kun ennättää ja haluaa, eikä mun tarvitse järjiltäni säikähtää, kun joku avaa avaimella oven.

Avaimiahan ei ole kuin sellaisilla ihmisillä, joilla on oikeus se ovi avata. Joten miksi mä säikähtäisin, että kuka heistä sisään tulee, puoliso vai lapsi?