Lue keskustelun säännöt.
Saako/kulkeeko teillä viikko-viikko lapset toiseen kotiinsa omilla avaimilla ilmoittamatta myös silloin, kun on se toisen kodin viikko
22.01.2025 |
Seurustelen viikko-viikko -isän kanssa ja meinasin saada sydänkohtauksen kun lapsi tulikin vastaan suihkusta tullessani. Pitää vissiin varautua jatkossa tähän ja sim laittaa vessan ovi kiinni ja lukkkoon, vaikka oletankin olevani yksin. Sänkyhommatkin varmaan hoidettava vain makkarissa yöllä ja ovi lukossa peiton alla.
Kommentit (771)
Ite oon vuoroviikkoäiti. Silloin, kun lapset ovat luonani, teen enimmäkseen päivävuoroa jotta voin olla illat kotona läsnä lasten kanssa. Jokatoisen viikon lapset ovat lähellä asuvalla isällään ja sen viikon olen usein miesystävälläni ja teen enemmän ilta- ja yövuoroja, eli arkeni on paljon rikkonaisempaa sen viikon. Miehellä ei ole itsellään lapsia ja tätä ketjua lukeneena hyvä niin. Olisi rehellisesti sanottuna aika stressaavaa, jos siellä ovi kävisi miten sattuu ja pitäisi huolehtia ns toisen perheen asioista. En osaisi olla, myönnän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikko viikko lapset suunnistelevat, josko pääsis inee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on aina tervetulleita kotiinsa. Vai eikö ole?
Eli et voi sopia lapsivapaillekaan viikoille oikeastaan yhtään mitään, vaan olet kotona valmiudessa jos lapset tulevatkin kotiin?
Itse teen esim. pitkiä työpäiviä silloin kun lapsi on isällään. Vapaapäivänä saatan olla kävelyvaelluksella jossain korvessa.
Lapsi joka tulee toiseen kotiinsa itsenäisesti tarvitsee jonkun vahtimaan itseään?
Pointtina, että vanhempi saattaa olla pitkään poissa, jopa toisessa maassa jos työmatka/loma itsekseen.
Asun itsekin exän kanssa lähekkäin, ja kyllä todellakin varmistaisin häneltä itseltään onko ok, jos lapsi haluaisi hänen luokseen kesken minun viikkoni.&n
Jos lapsi on niin iso että osaa omilla avaimillaan kulkea, hän on niin iso että hänen kanssaan voi käydä läpi perheen aikatauluja, ihan sanoa että ensi viikolla olen vaeltamassa Lapissa, silloin ei kannata tulla.
Ja ulkoistat hänen päätettäväkseen, että hengaileeko yksin asunnollasi, vai onko toisen vanhempansa luona?
Miksei silloin vietetä tiivistä laatuaikaa sen vanhemman kanssa, jonka viikko on, vaan vedetään arki sirpaleiseksi kahden paikan välillä lapsen mielihalujen mukaan loikkien?
Miten ihmeessä arki menee sirpaleiseksi siitä, että teini laittaa viestin, että tulen iskän kautta kotiin? Minä olen joka tapauksessa hyvin harvoin kotona kun teini tulee koulusta, koulu on lähellä molempien asuntoja ja minä töissä kauempana.
Harvassa teiniperheessä eletään aikaa, jossa äiti odottaa ruuan kanssa kotona klo 16 lapsosia kammattuna pöytään.
Isänsä luona saa välipalaa ihan samalla tavalla, voi tehdä läksyt tai sitten tekee vasta mun luona. En minä teiniä muutenkaan enää valvo niin että joka päivä läksyt tarkistaisin, eikä numeroiden perusteella ole tarvettakaan.
Jos isänsä ei satukaan olemaan kotona (usein on, tekee enimmäkseen etää) syö yleensä siellä silti ja tulee mun luo.
En ymmärrä, miksi tämä pitäisi lapselta kieltää. Onko tässä takana joku mustasukkaisuus lapsen ajasta vai mikä. Olisiko siis parempi, että teini on yksin kotona ihan siitä ilosta, että hän nyt vuoroviikolla ja tarkoittaa, että minnekään ei loikita mun luota.
Saako teidän lapset kavereillaan käydä vai meneekö siitäkin arki sirpaleiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Viikko viikko lapset suunnistelevat, josko pääsis inee.
Päämäärättömien vanhempien lapset suunnistaa. Rajat asettaneiden ja rakastavien vanhempien lapset ei suunnista, he tietää mihin pitää mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitäs ovat perheensä hajottanut olisivat silloin miettinyt! erota voi minun mielestä vasta sen jälkeen kun lapsi on 18v. en edes ymmärrä miten ihmiset eroaa kun lapset jotain 5-12v?
mun ymmärrys ei riitä että ensin perustetaan perhe ja sitten erotaan!? minkä helvetin takia
No, minä en viitsinyt asua saman katon alla ihmisen kanssa, jota halveksin.
syy halvesintaan oli mikä?
ja kannattaa katsoa kunnon puoliso.
Samat terveiset aloittajalle.
Kun valitsee kumppaniksi vanhemman, niin ne lapset tulee siinä paketissa mukana. Vaikka kuinka yrittäisi vääntää ja kääntää ja järjestellä mielensä mukaan, niin tuo tosiasia ei poistu. Minä en
Minun mieheni lapset ovat aikanäkymättömiä. Käyvät meillä 2 yötä kuukaudessa. Kyllä minä kestän tuon paketin.
Mahtaakohan miehesi ikävöidä lapsia kun on lähes kk aina erossa..
Rahaa varmaan kuluu lapsiin ja ne on otettava huomioon matkasuunnitelmissa, perhejuhlissa ja iiiiks, perinnössä.
Mitähän käy jos jonkun pitkin hampain äitipuolen kumppanin ex kuolee tai sairastuu henkisesti, tai lapsi vammautuu vaikeasti.. lapsenlapsetkin voivat muuttaa tuota kuviota.
Hmh, erilaisia ovat inehmot, kiitollinen olen käytännöllisestä ja omien valintojensa suhteen vastuullisesta miehestäni, joka kokee olevansa meidän kodin kolmikosta se toinen aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin se hirviö äitipuoli, joka halusi tietää etukäteen, jos lapsi oli tulossa edes käymään varsinaisen "isävuoronsa" ulkopuolella. Kyllä jokaisella pitää olla tiedossa, kuka omassa kodissa kulkee. Etenkin kun lapsi toi pahimmillaan äitinsä mukanaan. Juo siinä sitten aamukahvia yöpaitasillasi rauhassa sunnuntaina, kun yhtäkkiä eteisessä ovi käy.
Lapsella ei omaa kotia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei ole missään vaiheessa ollut kieltämässä lasten tuloa. Eihän hän sitä voisikaan. Mammat täällä suu vaahdossa haluaa asian vain näin nähdä ja vetää huomion pois siitä, mitä kysyttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä viittä vaille aikuiset lapset+aikuiset lapset kulki miten halusivat, yölläkin. Kun huomasivat, että oltiin reissussa järjestivät illanistujaisia kotonamme ja käyttivät tilaisuutta hyväksi. Kalliit viinipullot oli juotu, laseja mennyt rikki ja meille jäi jälkipyykki.
Tähän laitettiin ihan selvä stoppi ja menoista sovitaan ihan tarkasti. Kämppiin ei kävellä omilla avaimilla ilman lupia.
Nyt on pakko sanoa, että kasvatustyö teidän ydinperheessä ei sitten tältä osin ollut mennyt ihan nappiin. Turha olettaa kuitenkaan, että kaikilla muilla on näitä saamoja ongelmia. Omat teinit harrastavat aktiivisesti liikuntaa, ovat hyviä koulussa, eivätkä he taikka heidän kaveripiirinsä päihteitä harrasta. Lapseni näkevät reaaliajassa, olenko kotona vai en jamuutenkin kerron menemisistäni heille ennakkoon.
Tosiaan kaikkien nuoret ei ole ongelmanuoria. Ns. kunnollisten ja pärjäävien nuorten osuus on nykyään ennätyksellisen suuri, ikävä kyllä näitä ongelmanuori on myös paljon. Moni ongelmanuori on nimenomaan saanut tätä autoritääristä kasvatusta, joka ei valmista nuorta nykyajan yhteiskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vuoroviikkovuosina vähän päinvastainen ongelma: minun mielestäni lapsi saa aina tulla omaan kotiinsa. Lapset saivat tulla luokseni iltapäivisin, jos oli isäviikko. Kunhan menivät isälleen klo 17-18 välillä, kun isä tuli töistä kotiin.
Isä ei kuitenkaan tykännyt siitä, että lapset tuli luokseni hänen viikollaan. Hän yritti painostaa minua siihen, ettei lapset saisi tulla.
Minusta tuo on aloitukseen verrattuna positiivinen ongelma että molemmat kovasti haluatte lapset luoksenne <3
Pakko kommentoida. Omassa lapsuudessani minusta tapeltiin oikeudessa asti, että kumman luona asun, ja kumpaa näen mahdollisimman harvoin.
Siitä huolimatta äiti teki kotona jatkuvasti selväksi, miten ei jaksa minua ja kuinka olen vain vaivaksi.
Eli kyse ei todellakaan ollut siitä, että minun kanssani olisi haluttu olka mahdollisimman paljon. Kyse oli ihan puhtaasti exälle kostamisesta.
Minun mieheni lapset ovat aikanäkymättömiä. Käyvät meillä 2 yötä kuukaudessa. Kyllä minä kestän tuon paketin.
Mahtaakohan miehesi ikävöidä lapsia kun on lähes kk aina erossa..
Rahaa varmaan kuluu lapsiin ja ne on otettava huomioon matkasuunnitelmissa, perhejuhlissa ja iiiiks, perinnössä.
Mitähän käy jos jonkun pitkin hampain äitipuolen kumppanin ex kuolee tai sairastuu henkisesti, tai lapsi vammautuu vaikeasti.. lapsenlapsetkin voivat muuttaa tuota kuviota.
Hmh, erilaisia ovat inehmot, kiitollinen olen käytännöllisestä ja omien valintojensa suhteen vastuullisesta miehestäni, joka kokee olevansa meidän kodin kolmikosta se toinen aikuinen.
Eli vastaus ylläolevaan: emme ole erossa lapsista kuukautta, vaan lapset tulevat yhdeksi yöksi kahden viikon välein. Se on lasten valinta, etteivät halua olla enempää. He ovat teinejä. Nuorempana olivat neljä yötä kuukaudessa.
Elarit ja synttäri- ja joululahjat kuluvat lapsiin. Mutta laitanhan laitanhan rahaa minun aikuisiin lapsiini. Perhejuhlia emme harrasta. Eikä meillä ole varaa matkustaa heidän kanssaan, emme ota ketään lasta mukaan. Perinnöstä ei kommenttia: minun lapseni perivät minut ja miehen lapset miehen.
En ole ihminen, joka elää sitku-elämää. Totta kai sitä ottaa riskin, että lapsi voi vammautua, mutta voihan mieskin vammautua. Ei elämää voi elää niin, että en tee x, koska voi tapahtua y. No, nyt voin sanoa, ettei mitään ihmettä tapahtuisi, jos lasten äiti kuolisi: esikoinen on jo lukiossa.
Minä olen kiitollinen, että sain juuri tämän miehen. Hän on oikein vastuullinen niissä kuvioissa, mitä eksänsä kanssa on sovittu. Vuoroviikkoisää en olisi ikinä ottanut, koska omat lapseni ovat aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se niin olisi, että jos yhtäkkiä ovi kävisi yllätyksenä, kun rouvan kanssa istuttaisiin sunnuntai aamuna vastaheränneinä ja olisipa ovella kumman tahansa jälkikasvu niin kyllä sille laitettaisiin loppu ihan heti. Se olisi samalla kertaa ensimmäinen ja viimeinen kerta. Niin pyhiä ovat nuo hitaat yhteiset sunnuntai aamut meilläpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitäs ovat perheensä hajottanut olisivat silloin miettinyt! erota voi minun mielestä vasta sen jälkeen kun lapsi on 18v. en edes ymmärrä miten ihmiset eroaa kun lapset jotain 5-12v?
mun ymmärrys ei riitä että ensin perustetaan perhe ja sitten erotaan!? minkä helvetin takia
No, minä en viitsinyt asua saman katon alla ihmisen kanssa, jota halveksin.
syy halvesintaan oli mikä?
ja kannattaa katsoa kunnon puoliso.
Krooninen valehtelu, itsekeskeisyys ja pettäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitäs ovat perheensä hajottanut olisivat silloin miettinyt! erota voi minun mielestä vasta sen jälkeen kun lapsi on 18v. en edes ymmärrä miten ihmiset eroaa kun lapset jotain 5-12v?
mun ymmärrys ei riitä että ensin perustetaan perhe ja sitten erotaan!? minkä helvetin takia
No, minä en viitsinyt asua saman katon alla ihmisen kanssa, jota halveksin.
syy halvesintaan oli mikä?
ja kannattaa katsoa kunnon puoliso.
Samat terveiset aloittajalle.
Kun valitsee kumppaniksi vanhemman, niin ne lapset tulee siinä paketissa mukana. Vaikka kuinka yrittäisi vääntää ja kääntää ja järjestellä mielensä mukaan, niin tuo tosiasia ei poistu. Minä en
He varmaan tuntevatkin itsensä näkymättömiksi isänsä silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on aina tervetulleita kotiinsa. Vai eikö ole?
Eli et voi sopia lapsivapaillekaan viikoille oikeastaan yhtään mitään, vaan olet kotona valmiudessa jos lapset tulevatkin kotiin?
Itse teen esim. pitkiä työpäiviä silloin kun lapsi on isällään. Vapaapäivänä saatan olla kävelyvaelluksella jossain korvessa.
No onhan ne lapset ydinperheessäkin aina kotona. Tämä tuntuu monelta erovanhemmalta unohtuvan. On normaali olotila, että lapset ovat kotona ja vanhempi valmiudessa.
Juu, paitsi silloin kun on sovittu toisin! Vuoroviikkovanhemmalla se toisin sovittu on joka toinen viikko, ydinperheessä esimerkiksi mummolaviikonloppu tai se että mies vie lapset kylpyläreissulle jotta voin kutsua kavereita rauhassa kylään ilman lapsia. Lapsettomalle viikolle pitää pystyä sopimaan omia menoja ja tehdä vaikka pidempää työpäivää, siten pystyy taas keskittymään joka toisen viikon täysipainoisesti lapsiin.
Vuoroviikkovanhemmuudessa lasten kanssa vietetty aika on lyhyempi, mutta se on intensiivisempää, sillä joka toisen viikon arkea pyörittää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni lapset ovat aikanäkymättömiä. Käyvät meillä 2 yötä kuukaudessa. Kyllä minä kestän tuon paketin.
Mahtaakohan miehesi ikävöidä lapsia kun on lähes kk aina erossa..
Rahaa varmaan kuluu lapsiin ja ne on otettava huomioon matkasuunnitelmissa, perhejuhlissa ja iiiiks, perinnössä.
Mitähän käy jos jonkun pitkin hampain äitipuolen kumppanin ex kuolee tai sairastuu henkisesti, tai lapsi vammautuu vaikeasti.. lapsenlapsetkin voivat muuttaa tuota kuviota.
Hmh, erilaisia ovat inehmot, kiitollinen olen käytännöllisestä ja omien valintojensa suhteen vastuullisesta miehestäni, joka kokee olevansa meidän kodin kolmikosta se toinen aikuinen.
Eli vastaus ylläolevaan: emme ole erossa lapsista kuukautta, vaan lapset tulevat yhdeksi yöksi kahden viikon välein. Se on lasten valinta, etteivät halua olla enempää. He ovat teinejä. Nuorempana olivat neljä yötä kuukaudessa.
No sepä olisikin jo melkoinen pohjanoteeraus, jos ei isänä noin olemattomasta vastuusta selviytyisi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin olisi, että jos yhtäkkiä ovi kävisi yllätyksenä, kun rouvan kanssa istuttaisiin sunnuntai aamuna vastaheränneinä ja olisipa ovella kumman tahansa jälkikasvu niin kyllä sille laitettaisiin loppu ihan heti. Se olisi samalla kertaa ensimmäinen ja viimeinen kerta. Niin pyhiä ovat nuo hitaat yhteiset sunnuntai aamut meilläpäin.
Lapset kyllä tajuaa tämän, ettei heillä ole sijaa teidän pyhyydessä.
Ap hillu siellä miehellä mahollisimma usein vähissä vaatteissa, saattaa yllärikäynnit vähentyä ihan itsestään..
Vierailija kirjoitti:
Apua! Meillä on joka viikko ja onpa ollut viikonloppuinakin näitä käty-tilanteita! Johtuen vuorotöistä ja toisen isovanhemman sairastelusta olen itse jonkun verran pitänyt tyhjää kämppää ja joskus jopa lähtenyt vapailla matkoile.
Ei oikeasti ole tullut mieleenkään, että teineiltä pitäisi sen vuoksi ottaa avaimet pois. Kyllä he tietävät varmaan milloin kämppä tyhjänä on, mutta niin tiesivät silloinkin kun se vielä oli ydinperheen koti.
Teinejä on niin erilaisia. Meillä esimerkiksi on tilanne, että lähes 17-vuotiasta ADHD-poikaa ei voi jättää kumpaankaan kotiin muutamaa tuntia pidemmäksi aikaa ilman valvontaa. Mitä vain voi tapahtua. Tämä on hankala yhtälö sen kanssa, että on sen verran "normaali", että kulkee kuitenkin itsenäisesti ja kavereita on paljon.
Minun mieheni lapset ovat aikanäkymättömiä. Käyvät meillä 2 yötä kuukaudessa. Kyllä minä kestän tuon paketin.
Mutta jos mies olisi vuoroviikkoisä, niin tilanne olisi toinen.