Lue keskustelun säännöt.
Saako/kulkeeko teillä viikko-viikko lapset toiseen kotiinsa omilla avaimilla ilmoittamatta myös silloin, kun on se toisen kodin viikko
22.01.2025 |
Seurustelen viikko-viikko -isän kanssa ja meinasin saada sydänkohtauksen kun lapsi tulikin vastaan suihkusta tullessani. Pitää vissiin varautua jatkossa tähän ja sim laittaa vessan ovi kiinni ja lukkkoon, vaikka oletankin olevani yksin. Sänkyhommatkin varmaan hoidettava vain makkarissa yöllä ja ovi lukossa peiton alla.
Kommentit (771)
No sepä olisikin jo melkoinen pohjanoteeraus, jos ei isänä noin olemattomasta vastuusta selviytyisi.
Niin. Lasten äiti aikanaan pyysi, että mies luopuu isyydestään kokonaan. Mies ei siihen suostunut. Tämä nykyinen on sellainen kompromissi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on aina tervetulleita kotiinsa. Vai eikö ole?
Eli et voi sopia lapsivapaillekaan viikoille oikeastaan yhtään mitään, vaan olet kotona valmiudessa jos lapset tulevatkin kotiin?
Itse teen esim. pitkiä työpäiviä silloin kun lapsi on isällään. Vapaapäivänä saatan olla kävelyvaelluksella jossain korvessa.
No onhan ne lapset ydinperheessäkin aina kotona. Tämä tuntuu monelta erovanhemmalta unohtuvan. On normaali olotila, että lapset ovat kotona ja vanhempi valmiudessa.
Juu, paitsi silloin kun on sovittu toisin! Vuoroviikkovanhemmalla se toisin sovittu on joka toinen viikko, ydinperheessä esimerkiksi mummolaviikonloppu tai se että mies vie lapset kylpyläreissulle jotta voin kutsua kavereita rauhassa kylään ilman lapsia. La
Ihan oikeasti nyt. Sinulla on 50 % ajasta lapsetonta. Jos se joskus satunnaisesti peruuntuu, koska lapsi tulee käymään, deal with it. Ydinperheessä nuo mummolaviikonloput ovat poikkeuksia, naurettavaa edes verrata vuoroviikkoiluun. Ja voihan se mummolaviikonlippu tai kylpyläreissu myös peruuntua esim. jonkun sairastumiseen. Jari Sinkkonen sanoi osuvasti, että monet eronneet eivät ymmärrä, että eronneenakin olet lapsen vanhempi, jolla on siihen kuuluva vastuu, myös etäviikolla. Puolisosta voi erota, lapsista ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua! Meillä on joka viikko ja onpa ollut viikonloppuinakin näitä käty-tilanteita! Johtuen vuorotöistä ja toisen isovanhemman sairastelusta olen itse jonkun verran pitänyt tyhjää kämppää ja joskus jopa lähtenyt vapailla matkoile.
Ei oikeasti ole tullut mieleenkään, että teineiltä pitäisi sen vuoksi ottaa avaimet pois. Kyllä he tietävät varmaan milloin kämppä tyhjänä on, mutta niin tiesivät silloinkin kun se vielä oli ydinperheen koti.
Teinejä on niin erilaisia. Meillä esimerkiksi on tilanne, että lähes 17-vuotiasta ADHD-poikaa ei voi jättää kumpaankaan kotiin muutamaa tuntia pidemmäksi aikaa ilman valvontaa. Mitä vain voi tapahtua. Tämä on hankala yhtälö sen kanssa, että on sen verran "normaali", että kulkee kuitenkin itsenäisesti ja kavereita on paljon.
Adhd ei koskaan ole syy ettei 17-vuotias voi olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelen itseni lapsen asemaan. Jos pitäisi viestillä kysyä, saako mennä kotiin niin olisi aika orpo olo.
Ei tietenkään tarvitse viestitellä sinne, missä kodissa se varsinainen koti sillä viikolla on. Koti vaihtuu vuoroviikkosysteemissä viikon välein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on aina tervetulleita kotiinsa. Vai eikö ole?
Eli et voi sopia lapsivapaillekaan viikoille oikeastaan yhtään mitään, vaan olet kotona valmiudessa jos lapset tulevatkin kotiin?
Itse teen esim. pitkiä työpäiviä silloin kun lapsi on isällään. Vapaapäivänä saatan olla kävelyvaelluksella jossain korvessa.
No onhan ne lapset ydinperheessäkin aina kotona. Tämä tuntuu monelta erovanhemmalta unohtuvan. On normaali olotila, että lapset ovat kotona ja vanhempi valmiudessa.
Juu, paitsi silloin kun on sovittu toisin! Vuoroviikkovanhemmalla se toisin sovittu on joka toinen viikko, ydinperheessä esimerkiksi mummolaviikonloppu tai se että mies vie lapset kylpyläreissulle jotta voin
Ihan oikeasti nyt. Sinulla on 50 % ajasta lapsetonta. Jos se joskus satunnaisesti peruuntuu, koska lapsi tulee käymään, deal with it. Ydinperheessä nuo mummolaviikonloput ovat poikkeuksia, naurettavaa edes verrata vuoroviikkoiluun. Ja voihan se mummolaviikonlippu tai kylpyläreissu myös peruuntua esim. jonkun sairastumiseen. Jari Sinkkonen sanoi osuvasti, että monet eronneet eivät ymmärrä, että eronneenakin olet lapsen vanhempi, jolla on siihen kuuluva vastuu, myös etäviikolla. Puolisosta voi erota, lapsista ei.
Mutta erovanhempien kohdalla se ex voi valitettavasti tehdä puhdasta kiusaa sillä, ettei sovituista ajoista pidetä kiinni.
Itselläni ex itse halusi erota, mutta hänen oli tosi vaikea sisäistää sitä, ettei voinut kiikuttaa silloin päiväkoti-ikäistä lasta kesken oman aikansa minulle, koska tulikin kutsu lisätreeneihin. Ja etten ollut huono äiti, kun pidin kiinni omista sovituista menoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on aina tervetulleita kotiinsa. Vai eikö ole?
Eli et voi sopia lapsivapaillekaan viikoille oikeastaan yhtään mitään, vaan olet kotona valmiudessa jos lapset tulevatkin kotiin?
Itse teen esim. pitkiä työpäiviä silloin kun lapsi on isällään. Vapaapäivänä saatan olla kävelyvaelluksella jossain korvessa.
No onhan ne lapset ydinperheessäkin aina kotona. Tämä tuntuu monelta erovanhemmalta unohtuvan. On normaali olotila, että lapset ovat kotona ja vanhempi valmiudessa.
Juu, paitsi silloin kun on sovittu toisin! Vuoroviikkovanhemmalla se toisin sovittu on joka toinen viikko, ydinperheessä esimerkiksi mummolaviikonloppu tai se että mies vie lapset kylpyläreissulle jotta voin
Voi ja se vuoroviikkokin voi peruuntua toisen vanhemman tai lapsen sairastumisen vuoksi ja silloin eletään sen mukaan! Nämä ovat kuitenkin poikkeuksia sekä ydin- että eroperheessä.
Pääsääntöisesti mennään kuitenkin niin, että joka toinen viikko ollaan isällä ja joka toinen viikko ollaan äidillä. Toista vanhempaa saa toki tavata käytännössä vapaasti ja tavaroita hakea, mutta näistä sovitaan. Ihan samalla tavalla kuin sovitaan ja ilmoitetaan kaverin luo menemisestä koulun jälkeen.
Jos muilla on asunnon avaimia, niin helppo konsti on laittaa haka oveen. Sitten vain pimpotellaan ja se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua! Meillä on joka viikko ja onpa ollut viikonloppuinakin näitä käty-tilanteita! Johtuen vuorotöistä ja toisen isovanhemman sairastelusta olen itse jonkun verran pitänyt tyhjää kämppää ja joskus jopa lähtenyt vapailla matkoile.
Ei oikeasti ole tullut mieleenkään, että teineiltä pitäisi sen vuoksi ottaa avaimet pois. Kyllä he tietävät varmaan milloin kämppä tyhjänä on, mutta niin tiesivät silloinkin kun se vielä oli ydinperheen koti.
Teinejä on niin erilaisia. Meillä esimerkiksi on tilanne, että lähes 17-vuotiasta ADHD-poikaa ei voi jättää kumpaankaan kotiin muutamaa tuntia pidemmäksi aikaa ilman valvontaa. Mitä vain voi tapahtua. Tämä on hankala yhtälö sen kanssa, että on sen verran "normaali", että kulkee kuitenkin itsenäisesti ja kavereita on paljon.
Adhd ei koskaan ole
No ei tuolla muutakaan diagnoosia ole. Silti täällä on milloin naapureilta tullut valitusta metelistä, koira suihkutettu hajuvedellä, pidetty kotibileet, sytytetty paperitolloista nuotio lattialle aiheuttaen koko taloon palohälytyksen sun muuta jos teini on ollut yksin. Ei yksinkertaisesti ole mahdollista jättää häntä ilman valvontaa.
Meillä 8v pojan koulu on äidin koulun vieressä, melkein takapihalla. Isä asuu 16km päässä. Pitäisi kulkea kahdella bussilla. Vaikka on isäviikko, poika tulee koulusta äidin luokse, äiti on yleensä töissä. Poika syö välipalan äidillä ja isä hakee muutaman tunnin päästä isän luokse, kun pääsee töistä. Ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei silloin vietetä tiivistä laatuaikaa sen vanhemman kanssa, jonka viikko on, vaan vedetään arki sirpaleiseksi kahden paikan välillä lapsen mielihalujen mukaan loikkien?
Mä en ymmärrä tämmöistä asennetta ollenkaan. Mulle on todellakin suuri arjen helpotus, että lapsi voi olla molemmissa kodeissa vapaasti. Esim. viime viikolla tuli kaikkea töissä ja meni pitkäksi, joten kun laitoin viestin lapselle hän laittoi takas: ok, menen iskälle.
Onko se huonompi kuin että olisi ollut sen vähän päälle pari tuntia yksin, mutta onpahan justiinsa siinä paikassa, jonne vanhemmat ovat päättäneet hänet sijoittaneet.
Kyllä lapsi jo yksinkin pärjää, mutta tykkää olla koulun jälkeen jomman kumman kanssa ja jutella päivän juttuja. Mitä pahaa siinä on, että hänellä on siihen mahdollisuus?
Olisko ok, että jos isälle tulisi uusi seurustelukumppani kenen kanssa alkaisi käydä vaikka salilla töiden jälkeen niin lapsi tulisi joka päivä sun luokse koska ei osaa olla yksin ja sä olet kotona? Tuli vaan mieleen et kyllähän näissäkin joku raja on mihin asti tää on ok, kivaa ja oikeudenmukaista ihan kaikkien mielestä...
Vierailija kirjoitti:
Meillä 8v pojan koulu on äidin koulun vieressä, melkein takapihalla. Isä asuu 16km päässä. Pitäisi kulkea kahdella bussilla. Vaikka on isäviikko, poika tulee koulusta äidin luokse, äiti on yleensä töissä. Poika syö välipalan äidillä ja isä hakee muutaman tunnin päästä isän luokse, kun pääsee töistä. Ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa.
Niin, eli teillä on sovittu, että näin toimitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap olisitko sinä halunnut edes tavata miehen lapsia tässä vaiheessa seurusteluanne? Kysyikö mies sun fiiliksiä lasten tapaamista kohtaan?
Tosi tökerösti hoiti tilanteen jokatapauksessa. Ite kyllä loukkaantuisin tollasesta, et jättää tärkeän asian muiden ratkottavaksi!
Vierailija kirjoitti:
Meillä 8v pojan koulu on äidin koulun vieressä, melkein takapihalla. Isä asuu 16km päässä. Pitäisi kulkea kahdella bussilla. Vaikka on isäviikko, poika tulee koulusta äidin luokse, äiti on yleensä töissä. Poika syö välipalan äidillä ja isä hakee muutaman tunnin päästä isän luokse, kun pääsee töistä. Ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa.
Tämä kuulostaa järkevältä ratkaisulta ja ennen kaikkea siltä että tästä on kaikkien osapuolten kanssa _sovittu_, eikä poika seilaa paikasta toiseen miten sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä 8v pojan koulu on äidin koulun vieressä, melkein takapihalla. Isä asuu 16km päässä. Pitäisi kulkea kahdella bussilla. Vaikka on isäviikko, poika tulee koulusta äidin luokse, äiti on yleensä töissä. Poika syö välipalan äidillä ja isä hakee muutaman tunnin päästä isän luokse, kun pääsee töistä. Ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa.
Noin pienen koululaisen vastuulliset erovanhemmat toimii ihannetilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelen itseni lapsen asemaan. Jos pitäisi viestillä kysyä, saako mennä kotiin niin olisi aika orpo olo.
Ei tietenkään tarvitse viestitellä sinne, missä kodissa se varsinainen koti sillä viikolla on. Koti vaihtuu vuoroviikkosysteemissä viikon välein.
Buaaaahhhhhh ....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on aina tervetulleita kotiinsa. Vai eikö ole?
Eli et voi sopia lapsivapaillekaan viikoille oikeastaan yhtään mitään, vaan olet kotona valmiudessa jos lapset tulevatkin kotiin?
Itse teen esim. pitkiä työpäiviä silloin kun lapsi on isällään. Vapaapäivänä saatan olla kävelyvaelluksella jossain korvessa.
No onhan ne lapset ydinperheessäkin aina kotona. Tämä tuntuu monelta erovanhemmalta unohtuvan. On normaali olotila, että lapset ovat kotona ja vanhempi valmiudessa.
Juu, paitsi silloin kun on sovittu toisin! Vuoroviikkovanhemmalla se toisin sovittu on joka toinen viikko, ydinperheessä esimerkiksi mummolaviikonloppu tai s
"Ihan samalla tavalla kuin sovitaan ja ilmoitetaan kaverin luo menemisestä koulun jälkeen. "
Mitäpä jos vähän koittaisi asettua toisen asemaan... miltä sinusta tuntuisi jos sinun pitäisi ilmoittaa vaikka miehellesi koska tulet kotiin? Tai lapsena olisi pitänyt ilmoittaa koska menet kotiin missä vanhempasi asuvat.
Kukin tavallaan, mutta mun kämppä eikyllä ole yhtään vähempää lapsen koti kuin minunkaan. En minäkään ilmoittele kenellekään kotiin tulemisiani siltä varalta että joku on täällä yöpaidassa.
Olisko ok, että jos isälle tulisi uusi seurustelukumppani kenen kanssa alkaisi käydä vaikka salilla töiden jälkeen niin lapsi tulisi joka päivä sun luokse koska ei osaa olla yksin ja sä olet kotona? Tuli vaan mieleen et kyllähän näissäkin joku raja on mihin asti tää on ok, kivaa ja oikeudenmukaista ihan kaikkien mielestä...
Lapsi kyllä osaa olla yksin, jos molemmilla on menoa, mutta tykkää mieluummin jutella koulun jälkeen. Ja olisi aivan ok, että lapsi kävisi luonani vaikka jokaisena isäpäivänä. Miksi ei olisi?
Isä sitä paitsi on uudessa suhteessa ja tietysti joskus käykin niin, että heillä on jotain menoa ja lapsi tulee minulle. On vain niin vaikeaa nähdä omalta kantilta, miksi pitäisi hakata kiveen vko-vko ilman luonnollisia poikkeamia, joita koko elämä on.
Ja oikeastaan niin kauan kuin kaikki on oikeudenmukaista lasta kohtaan se on tärkeintä. Ei sitä lapsuutta niin monta vuotta enää ole jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua! Meillä on joka viikko ja onpa ollut viikonloppuinakin näitä käty-tilanteita! Johtuen vuorotöistä ja toisen isovanhemman sairastelusta olen itse jonkun verran pitänyt tyhjää kämppää ja joskus jopa lähtenyt vapailla matkoile.
Ei oikeasti ole tullut mieleenkään, että teineiltä pitäisi sen vuoksi ottaa avaimet pois. Kyllä he tietävät varmaan milloin kämppä tyhjänä on, mutta niin tiesivät silloinkin kun se vielä oli ydinperheen koti.
Teinejä on niin erilaisia. Meillä esimerkiksi on tilanne, että lähes 17-vuotiasta ADHD-poikaa ei voi jättää kumpaankaan kotiin muutamaa tuntia pidemmäksi aikaa ilman valvontaa. Mitä vain voi tapahtua. Tämä on hankala yhtälö sen kanssa, että on sen verran "normaali", että kulkee kuitenkin itsenäisesti ja kavereita on paljon
No eihän tuo yksinään voi olla 18 vuotiaanakaan ja olisi varmaan hyvä etsiä muutakin diagnoosia kuin ADHD.
Miksei silloin vietetä tiivistä laatuaikaa sen vanhemman kanssa, jonka viikko on, vaan vedetään arki sirpaleiseksi kahden paikan välillä lapsen mielihalujen mukaan loikkien?
Mä en ymmärrä tämmöistä asennetta ollenkaan. Mulle on todellakin suuri arjen helpotus, että lapsi voi olla molemmissa kodeissa vapaasti. Esim. viime viikolla tuli kaikkea töissä ja meni pitkäksi, joten kun laitoin viestin lapselle hän laittoi takas: ok, menen iskälle.
Onko se huonompi kuin että olisi ollut sen vähän päälle pari tuntia yksin, mutta onpahan justiinsa siinä paikassa, jonne vanhemmat ovat päättäneet hänet sijoittaneet.
Kyllä lapsi jo yksinkin pärjää, mutta tykkää olla koulun jälkeen jomman kumman kanssa ja jutella päivän juttuja. Mitä pahaa siinä on, että hänellä on siihen mahdollisuus?