Saako/kulkeeko teillä viikko-viikko lapset toiseen kotiinsa omilla avaimilla ilmoittamatta myös silloin, kun on se toisen kodin viikko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin se hirviö äitipuoli, joka halusi tietää etukäteen, jos lapsi oli tulossa edes käymään varsinaisen "isävuoronsa" ulkopuolella. Kyllä jokaisella pitää olla tiedossa, kuka omassa kodissa kulkee. Etenkin kun lapsi toi pahimmillaan äitinsä mukanaan. Juo siinä sitten aamukahvia yöpaitasillasi rauhassa sunnuntaina, kun yhtäkkiä eteisessä ovi käy.

Siis sehän on normaalia juoda yöpaitasillaan kahvia sunnuntaina. Vaikuttaa, että sinua vaivaa ennemminkin jotkut kuvitteelliset tavoitteet siitä, että sinun pitäisi olla laittautunut muiden silmissä ennen sunnuntain aamukahvia.

Normaalia on, mutta se ei ole normaalia että joku paukkaa kutsumatta ovesta sisään tuolloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti saavat. Jos vanhemmat ovat altistaneet lapset tuolle viikko-viikko-show:lle, kyllä heillä on velvollisuus myös tarjota lapsille koti aina kun lapsi sitä tarvitsee.

Lasten tarve vanhemman huolenpidolle koulun jälkeen lienee hitusen eri, kuin teinin mielihalu ja tilaisuuden hyödyntäminen, kun saa mennä ja tulla miten lystää vanhempien ollessa ihan pihalla siitä missä lapsensa kulkevat.

Tätä näistä eroperhe-keskusteluista mietin, että kuinka pitkälle (jopa yli lapsen todellisen edun) pitäisi joka käänteessä hyvitellä sitä tapahtunutta eroa?

Meillä ero tapahtui niin, etten ollut siitä päättävä osapuoli. En silti tekisi lapselleni sitä karhunpalvelusta, että elämä olisi yhtä lintsireissua, koska vanhempien ero ja siitä aiheutunut murhe. 

Koulusta tullaan tänne minun kotiin, kun on minun viikkoni. Syödään, tehdään läksyt yms. Ja sitten omiin menoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti saavat. Jos vanhemmat ovat altistaneet lapset tuolle viikko-viikko-show:lle, kyllä heillä on velvollisuus myös tarjota lapsille koti aina kun lapsi sitä tarvitsee.

Lasten tarve vanhemman huolenpidolle koulun jälkeen lienee hitusen eri, kuin teinin mielihalu ja tilaisuuden hyödyntäminen, kun saa mennä ja tulla miten lystää vanhempien ollessa ihan pihalla siitä missä lapsensa kulkevat.

Tätä näistä eroperhe-keskusteluista mietin, että kuinka pitkälle (jopa yli lapsen todellisen edun) pitäisi joka käänteessä hyvitellä sitä tapahtunutta eroa?

Meillä ero tapahtui niin, etten ollut siitä päättävä osapuoli. En silti tekisi lapselleni sitä karhunpalvelusta, että elämä olisi yhtä lintsireissua, koska vanhempien ero ja siitä aiheutunut murhe. 

Juuri näin. Koko ajan ei tarvitse hyvitellä ja mennä lasten ehdoilla. Aikuinen päättää säännöt ja niillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

On aika surullista luettavaa, että monikin ajattelee, että teineiltä on rajoitettava kodissa kulkemista sen vuoksi, että kuvitellaan heidän tekevän jotain kamaluuksia siellä.

Eikö juuri silloin, jos näkee lapsensa olevan altistunut esim. huonolle seuralle, pitäisi päin vastoin kannustaa lasta olemaan yhteydessä molempiin vanhempiinsa keinolla millä hyvänsä? Onko tämä paikka alkaa ottamaan avaimia pois ja näyttämään ja alleviivaamaan, että et ole tervetullut, et ole oikeanlainen, olet hankala ja huono.

Miksei silloin vietetä tiivistä laatuaikaa sen vanhemman kanssa, jonka viikko on, vaan vedetään arki sirpaleiseksi kahden paikan välillä lapsen mielihalujen mukaan loikkien?

Vierailija kirjoitti:

On aika surullista luettavaa, että monikin ajattelee, että teineiltä on rajoitettava kodissa kulkemista sen vuoksi, että kuvitellaan heidän tekevän jotain kamaluuksia siellä.

Eikö juuri silloin, jos näkee lapsensa olevan altistunut esim. huonolle seuralle, pitäisi päin vastoin kannustaa lasta olemaan yhteydessä molempiin vanhempiinsa keinolla millä hyvänsä? Onko tämä paikka alkaa ottamaan avaimia pois ja näyttämään ja alleviivaamaan, että et ole tervetullut, et ole oikeanlainen, olet hankala ja huono.

Surullista että uskot teinien rajojen olevan vain jonkin pahuuden varalta asetettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on aina tervetulleita kotiinsa. Vai eikö ole?

Eli et voi sopia lapsivapaillekaan viikoille oikeastaan yhtään mitään, vaan olet kotona valmiudessa jos lapset tulevatkin kotiin?

Itse teen esim. pitkiä työpäiviä silloin kun lapsi on isällään. Vapaapäivänä saatan olla kävelyvaelluksella jossain korvessa.

No onhan ne lapset ydinperheessäkin aina kotona. Tämä tuntuu monelta erovanhemmalta unohtuvan. On normaali olotila, että lapset ovat kotona ja vanhempi valmiudessa.

Siis kummatkin vanhemmat? Eli kumpikaan vanhempi ei koskaan lähteä esim. työ- tai hsrrastusmatkalle, vaan jäätävä kotiin varmuuden vuoksi, vailla siellä olisi se toinen vanhempi lasten kanssa?

Tässä ketjussa nimenomaan oli kyse siitä, että "lapsivapaalla" viikolla vanhempi ei halua teinien tulevan kotiinsa. Vaikka ne teinit eivät jatkuvasti fyysistä läsnäoloa enää tarvitse. Eli kodin ovet eivät ole lapselle auki, mikä on vähintäänkin outoa.

Ehkä uimahalli-iskän teinit on tehneet äidin asunnolla jotakin äidin poissaollessa, että oli pakko laittaa stoppi vapaalle kululle. Kaikkea ei aina toiselle kerrota.

Ei taida yksikään vanhempi kieltää lastaan tulemasta kotiin, jollei ole jotkut zembalot menossa. Kyse taitaa olla siitä, että pidetään sovitusta kiinni. Ollaan johdonmukaisia ja vastuu lasten kulkemisista ja menoista on lasten sijaan heidän vanhempiensa vastuulla ja päätettävissä. 

Jouduin vaihtamaan lukon oveen. Olin niin tyhmä, että annoin sen avaimen lapsilleni. Nyt on äitini asunnosta ja kesämökiltä varastettu myös tavaraa. Minulta vietiin kaikki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin se hirviö äitipuoli, joka halusi tietää etukäteen, jos lapsi oli tulossa edes käymään varsinaisen "isävuoronsa" ulkopuolella. Kyllä jokaisella pitää olla tiedossa, kuka omassa kodissa kulkee. Etenkin kun lapsi toi pahimmillaan äitinsä mukanaan. Juo siinä sitten aamukahvia yöpaitasillasi rauhassa sunnuntaina, kun yhtäkkiä eteisessä ovi käy.

Siis sehän on normaalia juoda yöpaitasillaan kahvia sunnuntaina. Vaikuttaa, että sinua vaivaa ennemminkin jotkut kuvitteelliset tavoitteet siitä, että sinun pitäisi olla laittautunut muiden silmissä ennen sunnuntain aamukahvia.

Normaalia on, mutta se ei ole normaalia että joku paukkaa kutsumatta ovesta sisään tuolloin.

Kyllä lapsen pitää saada omaan kotiinsa tulla "kutsumatta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin se hirviö äitipuoli, joka halusi tietää etukäteen, jos lapsi oli tulossa edes käymään varsinaisen "isävuoronsa" ulkopuolella. Kyllä jokaisella pitää olla tiedossa, kuka omassa kodissa kulkee. Etenkin kun lapsi toi pahimmillaan äitinsä mukanaan. Juo siinä sitten aamukahvia yöpaitasillasi rauhassa sunnuntaina, kun yhtäkkiä eteisessä ovi käy.

Siis sehän on normaalia juoda yöpaitasillaan kahvia sunnuntaina. Vaikuttaa, että sinua vaivaa ennemminkin jotkut kuvitteelliset tavoitteet siitä, että sinun pitäisi olla laittautunut muiden silmissä ennen sunnuntain aamukahvia.

Normaalia on, mutta se ei ole normaalia että joku paukkaa kutsumatta ovesta sisään tuolloin.

Kyllä lapsen pitää saada omaan kotiinsa tulla "kutsumatta".

Saa tulla kutsumattakin kun etukäteen asiasta selkeästi ilmoittaa.

Tässä ketjussa nyt selkeästi näkee, että kasvatuksessa on olemassa kaksi koulukuntaa. Ne joilla ei ole rajoja ja sääntöjä, lapset päättävät miten eletään, ollaan kaverivanhempia ja koko ajan pelätään ettei vaan lapsi pety vanhemman luomiin sääntöihin. 

Ja sitten on ne vanhemmat, jotka pitävät kiinni sovitusta ja säännöistä vaikka se välillä vaikeaa olisikin. Lapset tietävät jo etukäteen missä kodissa milloinkin ollaan ja heillä on turvalliset kodit joihin ovat tervetulleita sovittuina aikoina.

Tulevaisuudessa ja jo nyt näemme miten tällaiset eroavat kasvatustyylit näkyvät katukuvassa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa nyt selkeästi näkee, että kasvatuksessa on olemassa kaksi koulukuntaa. Ne joilla ei ole rajoja ja sääntöjä, lapset päättävät miten eletään, ollaan kaverivanhempia ja koko ajan pelätään ettei vaan lapsi pety vanhemman luomiin sääntöihin. 

Ja sitten on ne vanhemmat, jotka pitävät kiinni sovitusta ja säännöistä vaikka se välillä vaikeaa olisikin. Lapset tietävät jo etukäteen missä kodissa milloinkin ollaan ja heillä on turvalliset kodit joihin ovat tervetulleita sovittuina aikoina.

Tulevaisuudessa ja jo nyt näemme miten tällaiset eroavat kasvatustyylit näkyvät katukuvassa.

 

Arvaan sanomattakin, että lapsesi ovat erolapsia, jotka eivät saa tulla kotiisi silloin kun sinulla on "vapaaviikko". Olet varmaan ottanut avaimetkin pois etkä vastaa puhelimeen, koska "ei oo mun vuoro". Rajat ja säännöt eivät sulje katsos pois sitä, että lapsella on oikeus myös vuoroviikolla molempiin vanhempiinsa. Toki tämä vaatii vuoroviikkovanhemman luopumista joistain omista mukavuuksista, mutta sitä se vanhemmuus on, epäitsekkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on aina tervetulleita kotiinsa. Vai eikö ole?

Eli et voi sopia lapsivapaillekaan viikoille oikeastaan yhtään mitään, vaan olet kotona valmiudessa jos lapset tulevatkin kotiin?

Itse teen esim. pitkiä työpäiviä silloin kun lapsi on isällään. Vapaapäivänä saatan olla kävelyvaelluksella jossain korvessa.

Lapsi joka tulee toiseen kotiinsa itsenäisesti tarvitsee jonkun vahtimaan itseään? 

Pointtina, että vanhempi saattaa olla pitkään poissa, jopa toisessa maassa jos työmatka/loma itsekseen. 

Asun itsekin exän kanssa lähekkäin, ja kyllä todellakin varmistaisin häneltä itseltään onko ok, jos lapsi haluaisi hänen luokseen kesken minun viikkoni. 

Jos lapsi on niin iso että osaa omilla avaimillaan kulkea, hän on niin iso että hänen kanssaan voi käydä läpi perheen aikatauluja, ihan sanoa että ensi viikolla olen vaeltamassa Lapissa, silloin ei kannata tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa nyt selkeästi näkee, että kasvatuksessa on olemassa kaksi koulukuntaa. Ne joilla ei ole rajoja ja sääntöjä, lapset päättävät miten eletään, ollaan kaverivanhempia ja koko ajan pelätään ettei vaan lapsi pety vanhemman luomiin sääntöihin. 

Ja sitten on ne vanhemmat, jotka pitävät kiinni sovitusta ja säännöistä vaikka se välillä vaikeaa olisikin. Lapset tietävät jo etukäteen missä kodissa milloinkin ollaan ja heillä on turvalliset kodit joihin ovat tervetulleita sovittuina aikoina.

Tulevaisuudessa ja jo nyt näemme miten tällaiset eroavat kasvatustyylit näkyvät katukuvassa.

 

Arvaan sanomattakin, että lapsesi ovat erolapsia, jotka eivät saa tulla kotiisi silloin kun sinulla on "vapaaviikko". Olet varmaan ottanut avaimetkin pois etkä vastaa puhelimeen, koska "ei oo mun vuoro". Rajat ja säännöt eivät sulje katsos p

Kokisitko sinä että sulla olisi vapaa viikko kun lapset olisivat toisella huoltajallaan? Ei se minulle ainakaan mitään vapaata ole, teen töitä enemmän että pystyn sitten omalla viikollakin olemaan enemmän läsnä lapsilleni. Mielummin olisin lapsien kanssa koko ajan mutta ymmärrän myös että lapsilla on oikeus myös asua isänsä kanssa.

Isällä ja mulla on molemmilla vuorotyö joten me sovitetaan molemmat työvuoromme niin että pystymme samalla huolehtimaan lapsistamme, näin toki jo yhdessä oloaikana. 



Meillä lapsilla on avaimet molempiin koteihin, mutta kun ollaan sovittu kumman luona ollaan niin sinne pääsääntöisesti mennään jo siksi että se toinen vanhempi jonka luon ollaan ostaa ruuat ja tekee suunnitelmat sillä viikolla. En minä voi perua työvuoroa yhtäkkiä sen vuoksi että lapsi tuleekin minun luokse ja sitten ihmettelee kun kukaan ei kuskaa harrastukseen tai kaapissa ei ole ruokaa valmiina. 

Vierailija kirjoitti:

Arvaan sanomattakin, että lapsesi ovat erolapsia, jotka eivät saa tulla kotiisi silloin kun sinulla on "vapaaviikko". Olet varmaan ottanut avaimetkin pois etkä vastaa puhelimeen, koska "ei oo mun vuoro". Rajat ja säännöt eivät sulje katsos p

nyt on jollain nuttura hieman liian tiukalla väärään aikaan kuukaudesta :D

Miksi ei omaan kotiin saisi tulla milloin haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei omaan kotiin saisi tulla milloin haluaa?

Miksi lapsille pitäisi asettaa mitään rajoja ylipäätään? Ja sovittuja asioita noudattaa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei omaan kotiin saisi tulla milloin haluaa?

Miksi lapsi ei mene siihen osoitteeseen, minne milloinkin kuuluu mennä?

Lapsen perhe hajoaa erotessa. Oikeus yhteen pysyvään kotiin vaihtuu jatkuvaan muuttamiseen kahden osoitteen välillä. Ei ole mitään "liiallista hyvittelyä" tuon jälkeen se, ettei tarvitse vielä erikseen tehdä jotain anomusta, että saa edes mennä sinne toiseen sijoituspaikkaan silloin, kun tapaamissopimuksen mukaan pitäisi olla toisaalla. Miettikää nyt omalle kohdallenne. Näistä lapsettomista uusista puolisoista nyt puhumattakaan, joiden mielestä se ei edes ole lapsen koti.