Onko normaalia, että iäkkäät vanhempani eivät ole lainkaan kiinnostuneita minusta?
Olen siis heidän aikuinen tyttärensä. Kun käyn heillä, he puhuvat lähes koko ajan itsestään. Jos yritän sanoa jotain omaa väliin, he ovat hiljaa tai kääntävät keskustelun itseensä. Onko muilla tällaista ja onko mitään tehtävissä? Vanhempani ovat siis ihan hyväkuntoisia sinänsä.
Kommentit (982)
Minulla on se käsitys, kun olen seurannut eri keskusteluja täällä, niin suuret ikäluokathan leimataan häpeämättömiksi päällepäsmäreiksi ym. Ai, että pyytelevät anteeksi olemassaoloaan. Eri
Boomerina olen lapsillekin sanonut että somekeskustelut saavat minut suorastaan ihmisaraksi. Koko ajan mietin mitä sanon, väistelen kaupassa ja hiivin etten vaan ole haitaksi, kassalla lapan ostokset koriin takaisin, maksan äkkiä kortilla ja jo säikähdän jos kone kysyy pin-lukua. Nyt olen haittana, minä vanha rohjo. Jonnekin syrjään menen pakkaamaan tavarat kassiin. Häpeän itseäni, mummovaatetusta, sitä, etten ole käynyt kuin kansakoulun, kieli ei taivu sanomaan vieraskielisiä sanojs joita en ymmärrä. Nostan eläkettä, apteekissa keski-ikäiset tuhahtelee kun on mummoja konossa eikä heti pääse luukulle,
Olen kertakaikkinen ongelmajäte, tiedän sen. Miten me pärjäsimme kun otimme ihmiset ihmisinä, emme tehneet jokaisesta psyykkistä diagnoosia ja ahmineet kirjoja jotta entistä paremmin voimme nimetä sukulaisten ja työtovereiden viat tyyliin narsisti jne
Kohta me olemme pois, tietävät, koulutetut, hyvät ihmiset, jälipolvet jäävät muistelemaan boomereita, noita Suomen tuhonneita ja lastensa mielenterveyden pilanneita hirviöitä.
Jos aikuinen lapsi tiuskii, on epäkohtelias, nimittelee vanhempaansa tyhmäksi se on ihan ok, tässäkin keskustelussa. Teininä se on normaalia. Mutta keskustelu otsikko, iäkkäät vanhemmat.
Keski-ikäinen pitää oikeutenaan käyttäytyä noin vanhempaansa kohti, koska vanha ei tiedä, osaa olla oikein ja koska tiede ja psykologia ja psykiatrit jotka sanovat että kaikki vika on vanhemmissa. Vaikka koti olisi ollut jopa varakas ja lapselta ei mitään puuttunut omistusopiskelyasuntoa myöten. Alkoholisti ym kotien lasten ongelmat ymmärrän paremmin
Kun suurten ikäluokkien turmiollinen vaikutus loppuu tulevina vuosikymmeninä varmaan terapeuttien ja psykologien tarve vähenee. Nythän se on ollut niin tuottoisa ammatti että useampikin julkkis on opiskellut ammatin.
Vierailija kirjoitti:
Boomerina olen lapsillekin sanonut että somekeskustelut saavat minut suorastaan ihmisaraksi. Koko ajan mietin mitä sanon, väistelen kaupassa ja hiivin etten vaan ole haitaksi, kassalla lapan ostokset koriin takaisin, maksan äkkiä kortilla ja jo säikähdän jos kone kysyy pin-lukua. Nyt olen haittana, minä vanha rohjo. Jonnekin syrjään menen pakkaamaan tavarat kassiin. Häpeän itseäni, mummovaatetusta, sitä, etten ole käynyt kuin kansakoulun, kieli ei taivu sanomaan vieraskielisiä sanojs joita en ymmärrä. Nostan eläkettä, apteekissa keski-ikäiset tuhahtelee kun on mummoja konossa eikä heti pääse luukulle,
Olen kertakaikkinen ongelmajäte, tiedän sen. Miten me pärjäsimme kun otimme ihmiset ihmisinä, emme tehneet jokaisesta psyykkistä diagnoosia ja ahmineet kirjoja jotta entistä paremmin voimme nimetä sukulaisten ja työtovereiden viat tyyliin narsisti jne
Kohta me olemme pois, tietävät,
Ehkä sun ei kannattaisi lukea somekeskusteluja jos ne vaikuttaa sun elämään noin vahvasti.
Vierailija kirjoitti:
Kun suurten ikäluokkien turmiollinen vaikutus loppuu tulevina vuosikymmeninä varmaan terapeuttien ja psykologien tarve vähenee. Nythän se on ollut niin tuottoisa ammatti että useampikin julkkis on opiskellut ammatin.
Tuskin tarve vähenee kun on muotiasia olla terapeutin potilaana ja etsimällä etsitään traumoja ja jos niitä ei löydy niin keksitään.
Kaikki ihmiset vaan eivät ole halailijoita.
Eikä tarvitse hokea sitä rakas ja rakastaa, teot ovat ne tärkeimmät. Mitä merkitystä on sillä vaikka puhuisi miten kauniisti jos arkipäivän teot ovat mitä ovat? Jos toista ei auteta tai käydä katsomassa. Jos lapsiperheessä ei tehdä yhdessä ja auteta puolusoa, vaikka miten halattaisiin.
Antakaa nyt pari esimerkkiä niistä oikeista lauseista mitä pitää sanoa toiselle, että puhuu riittävän syvällisiä?
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuinen lapsi tiuskii, on epäkohtelias, nimittelee vanhempaansa tyhmäksi se on ihan ok, tässäkin keskustelussa. Teininä se on normaalia. Mutta keskustelu otsikko, iäkkäät vanhemmat.
Keski-ikäinen pitää oikeutenaan käyttäytyä noin vanhempaansa kohti, koska vanha ei tiedä, osaa olla oikein ja koska tiede ja psykologia ja psykiatrit jotka sanovat että kaikki vika on vanhemmissa. Vaikka koti olisi ollut jopa varakas ja lapselta ei mitään puuttunut omistusopiskelyasuntoa myöten. Alkoholisti ym kotien lasten ongelmat ymmärrän paremmin
Varakas koti ei ole mikään tae etteikö siellä kaltoinkohdeltaisi. Se on monen ongelmana että mitään näkyvää kuten alkoholismi tai muut päihteet, rikollisuus tms ei ole vaan kaikki henkinen väkivalta tapahtuu omien seinien sisällä, julkisuudelta piilossa. Kukaan ei usko jos tämä huonoissa oloissa kasvanut lapsi myöhemmin kommentoi riekaleista lapsuuttaan vaikka vanhempi olisi ollut täysi psykopaatti.
Vierailija kirjoitti:
Boomerina olen lapsillekin sanonut että somekeskustelut saavat minut suorastaan ihmisaraksi. Koko ajan mietin mitä sanon, väistelen kaupassa ja hiivin etten vaan ole haitaksi, kassalla lapan ostokset koriin takaisin, maksan äkkiä kortilla ja jo säikähdän jos kone kysyy pin-lukua. Nyt olen haittana, minä vanha rohjo. Jonnekin syrjään menen pakkaamaan tavarat kassiin. Häpeän itseäni, mummovaatetusta, sitä, etten ole käynyt kuin kansakoulun, kieli ei taivu sanomaan vieraskielisiä sanojs joita en ymmärrä. Nostan eläkettä, apteekissa keski-ikäiset tuhahtelee kun on mummoja konossa eikä heti pääse luukulle,
Olen kertakaikkinen ongelmajäte, tiedän sen. Miten me pärjäsimme kun otimme ihmiset ihmisinä, emme tehneet jokaisesta psyykkistä diagnoosia ja ahmineet kirjoja jotta entistä paremmin voimme nimetä sukulaisten ja työtovereiden viat tyyliin narsisti jne
Kohta me olemme pois, tietävät,
No juuri tällaista se ytimeen asti juurtunut häpeä saa aikaan.
Älä lue, äläkä kuuntele asioita, joista sinulle tulee paha mieli. Sinulla on ihan yhtälainen oikeus olla olemassa ja osa yhteiskuntaa kuin kenellä tahansa toisellakin.
Alan hahmottaa, ettei tuolla mentaliteetilla oleva ihminen pysty puolustamaan lastaan, kun on valmis ryömimään kivenkoloon jonkun vieraan kommenteista, joista ei edes tiedä, millaisia ihmisiä he ovat.
Sinulle sanoisin ärsyttävän nykysanan: voimaannu. Sinulla on siihen kaikki lupa ja oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun suurten ikäluokkien turmiollinen vaikutus loppuu tulevina vuosikymmeninä varmaan terapeuttien ja psykologien tarve vähenee. Nythän se on ollut niin tuottoisa ammatti että useampikin julkkis on opiskellut ammatin.
Tuskin tarve vähenee kun on muotiasia olla terapeutin potilaana ja etsimällä etsitään traumoja ja jos niitä ei löydy niin keksitään.
Näin terapiaPOTILAANA toteaisin, että minulla olisi paljon mukavampaakin ajankäyttöä ja etenkin kohteita rahankäytölle.
Hahmotatteko te, että haukutte sairaita ihmisiä?
Onko hassun hauskaa mennä terapiaan, kun on tullut rai,skatuksi? Kun lapsi teki it.semurhan? Kun osti hometalon ja meni terveys ja tuli velkaantuminen?
Kukaan julkkis lyhyellä koulutuksella ei ole oikeutettu antamaan KELA-terapiaa.
Kyllä minä olisin valinnut varakkaat vanhemmat kuin köyhyyden, jossa lapset kasvatettiin sitä silmällä pitäen että 15 v osaa jotakin tehdä, in ahkera ja pystyy elättämään itsensä. Isä oli raitis, meitä ei pahoinpidelty, lämpöäkin oli mutta kovaa arkea.
Ainakin näin jälkikäteen olisin valinnut (siis kovalla järjellä ajatellen) olla viereisen ökötalon lapsi jotka pääsivät opiskelemaan ja valmistuivat diplomi-insinööreiksi. Tosin sielläkään ei tyttöä koulutettu kuin keskikoulu/kansanopisto mutta saihan hän isot tilukset ja isän sotakaverin pojan, pohjanmaan ökötalosta , rinnalleen.
Äitinä en osaa itseäni analysoida, halailevaa sukua emme ole, parhaani yritin, mutta sillehän psykologit nauraa hörönaurun. Katto, ruoka yms ei oo mittään ja parhaansa yrittäminen ei riitä.
Historiaan palaten, tuo naapyrin emöntä eli ikäiseni kuoli altzheimeriin viitisen vuotta sitten. Poika juonut taloa menemään mutta metsät aukeiksi hakattuna vielä on ehkä isänsä elämän loppuun omistuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on se käsitys, kun olen seurannut eri keskusteluja täällä, niin suuret ikäluokathan leimataan häpeämättömiksi päällepäsmäreiksi ym. Ai, että pyytelevät anteeksi olemassaoloaan. Eri
Siilipuolustus on yleinen mekanismi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerina olen lapsillekin sanonut että somekeskustelut saavat minut suorastaan ihmisaraksi. Koko ajan mietin mitä sanon, väistelen kaupassa ja hiivin etten vaan ole haitaksi, kassalla lapan ostokset koriin takaisin, maksan äkkiä kortilla ja jo säikähdän jos kone kysyy pin-lukua. Nyt olen haittana, minä vanha rohjo. Jonnekin syrjään menen pakkaamaan tavarat kassiin. Häpeän itseäni, mummovaatetusta, sitä, etten ole käynyt kuin kansakoulun, kieli ei taivu sanomaan vieraskielisiä sanojs joita en ymmärrä. Nostan eläkettä, apteekissa keski-ikäiset tuhahtelee kun on mummoja konossa eikä heti pääse luukulle,
Olen kertakaikkinen ongelmajäte, tiedän sen. Miten me pärjäsimme kun otimme ihmiset ihmisinä, emme tehneet jokaisesta psyykkistä diagnoosia ja ahmineet kirjoja jotta entistä paremmin voimme nimetä sukulaisten ja työtovereiden viat tyyliin narsi
Boomereilla ei ole mitään ihmisoikeuksia, onhan se opittu tästäkin keskustelusta. Eivät osaa ees lastensa kanssa puhua, henkeviä ja tunteellisia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olisin valinnut varakkaat vanhemmat kuin köyhyyden, jossa lapset kasvatettiin sitä silmällä pitäen että 15 v osaa jotakin tehdä, in ahkera ja pystyy elättämään itsensä. Isä oli raitis, meitä ei pahoinpidelty, lämpöäkin oli mutta kovaa arkea.
Ainakin näin jälkikäteen olisin valinnut (siis kovalla järjellä ajatellen) olla viereisen ökötalon lapsi jotka pääsivät opiskelemaan ja valmistuivat diplomi-insinööreiksi. Tosin sielläkään ei tyttöä koulutettu kuin keskikoulu/kansanopisto mutta saihan hän isot tilukset ja isän sotakaverin pojan, pohjanmaan ökötalosta , rinnalleen.
Äitinä en osaa itseäni analysoida, halailevaa sukua emme ole, parhaani yritin, mutta sillehän psykologit nauraa hörönaurun. Katto, ruoka yms ei oo mittään ja parhaansa yrittäminen ei riitä.
Historiaan palaten, tuo naapyrin emöntä eli ikäiseni kuoli altzheimeriin viitisen vuotta sitten. Poika juonut taloa menemään
Ei. Sinä et olisi valmis ottamaan vastaan toisen elämää kokonaisuudessaan, jos tietäisit kaiken alla piilevän. Sinä olisit halunnut oman kotisi olevan varakkaampi, pitäen ne palikat, joihin olit tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun suurten ikäluokkien turmiollinen vaikutus loppuu tulevina vuosikymmeninä varmaan terapeuttien ja psykologien tarve vähenee. Nythän se on ollut niin tuottoisa ammatti että useampikin julkkis on opiskellut ammatin.
Tuskin tarve vähenee kun on muotiasia olla terapeutin potilaana ja etsimällä etsitään traumoja ja jos niitä ei löydy niin keksitään.
Näin terapiaPOTILAANA toteaisin, että minulla olisi paljon mukavampaakin ajankäyttöä ja etenkin kohteita rahankäytölle.
Hahmotatteko te, että haukutte sairaita ihmisiä?
Onko hassun hauskaa mennä terapiaan, kun on tullut rai,skatuksi? Kun lapsi teki it.semurhan? Kun osti hometalon ja meni terveys ja tuli velkaantuminen?
Kukaan julkkis lyhyellä koulutuksella ei ole oikeutettu antamaan KELA-terapi
Ja terapeutti selittää että vanhempiesi syy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on se käsitys, kun olen seurannut eri keskusteluja täällä, niin suuret ikäluokathan leimataan häpeämättömiksi päällepäsmäreiksi ym. Ai, että pyytelevät anteeksi olemassaoloaan. Eri
Siilipuolustus on yleinen mekanismi.
Mitä tarkoitat sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olisin valinnut varakkaat vanhemmat kuin köyhyyden, jossa lapset kasvatettiin sitä silmällä pitäen että 15 v osaa jotakin tehdä, in ahkera ja pystyy elättämään itsensä. Isä oli raitis, meitä ei pahoinpidelty, lämpöäkin oli mutta kovaa arkea.
Ainakin näin jälkikäteen olisin valinnut (siis kovalla järjellä ajatellen) olla viereisen ökötalon lapsi jotka pääsivät opiskelemaan ja valmistuivat diplomi-insinööreiksi. Tosin sielläkään ei tyttöä koulutettu kuin keskikoulu/kansanopisto mutta saihan hän isot tilukset ja isän sotakaverin pojan, pohjanmaan ökötalosta , rinnalleen.
Äitinä en osaa itseäni analysoida, halailevaa sukua emme ole, parhaani yritin, mutta sillehän psykologit nauraa hörönaurun. Katto, ruoka yms ei oo mittään ja parhaansa yrittäminen ei riitä.
Historiaan palaten, tuo naapyrin emöntä eli ikäiseni kuoli altzheimeriin viitisen vuotta sitten. Poika juonut taloa menemään
Elä sie suotta murehi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olisin valinnut varakkaat vanhemmat kuin köyhyyden, jossa lapset kasvatettiin sitä silmällä pitäen että 15 v osaa jotakin tehdä, in ahkera ja pystyy elättämään itsensä. Isä oli raitis, meitä ei pahoinpidelty, lämpöäkin oli mutta kovaa arkea.
Ainakin näin jälkikäteen olisin valinnut (siis kovalla järjellä ajatellen) olla viereisen ökötalon lapsi jotka pääsivät opiskelemaan ja valmistuivat diplomi-insinööreiksi. Tosin sielläkään ei tyttöä koulutettu kuin keskikoulu/kansanopisto mutta saihan hän isot tilukset ja isän sotakaverin pojan, pohjanmaan ökötalosta , rinnalleen.
Äitinä en osaa itseäni analysoida, halailevaa sukua emme ole, parhaani yritin, mutta sillehän psykologit nauraa hörönaurun. Katto, ruoka yms ei oo mittään ja parhaansa yrittäminen ei riitä.
Historiaan palaten, tuo naapyrin emöntä eli ikäiseni kuoli altzheimeriin viitisen vuotta sitten. Poika juonut taloa menemään
Siis olisit vaihtanut lämmön rahaan? No, sitä rahaa kyllä tarvitseekin sitten aikuisena siihen tarvitsemaansa terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuinen lapsi tiuskii, on epäkohtelias, nimittelee vanhempaansa tyhmäksi se on ihan ok, tässäkin keskustelussa. Teininä se on normaalia. Mutta keskustelu otsikko, iäkkäät vanhemmat.
Keski-ikäinen pitää oikeutenaan käyttäytyä noin vanhempaansa kohti, koska vanha ei tiedä, osaa olla oikein ja koska tiede ja psykologia ja psykiatrit jotka sanovat että kaikki vika on vanhemmissa. Vaikka koti olisi ollut jopa varakas ja lapselta ei mitään puuttunut omistusopiskelyasuntoa myöten. Alkoholisti ym kotien lasten ongelmat ymmärrän paremmin
Tutkitusti lapsen henkinen laiminlyönti on yhtä traumatisoivaa kuin suora väkivalta.
Missä? Eikä se tarkoita, että toinen pitää itseään täydellisenä ja toista täysin viallisena, jos puhuu heidän välisestä ongelmasta. Tässä ketjun asiassa nuoremmalla polvella on tiede heidän puolellaan. Ei se silti tee heistä täydellisiä ja muista kelvottomia.
Häpeä on asia, joka saa ihmisen tuntemaan itsensä niin noloksi, että on kokonaan kelvoton. Suomessa monen sukupolven ihmiset, etenkin isot ikäluokat, kantavat perustavanlaatuista häpeää suurin piirtein olemassaolostaan. Itse olen saanut tietoa ja ymmärrystä omasta häpeästäni vasta keski-ikäisenä. Ben Malinen ja Katja Myllyviita ovat kirjoittaneet aiheesta hyviä kirjoja.