Onko normaalia, että iäkkäät vanhempani eivät ole lainkaan kiinnostuneita minusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kavereiden kanssa juteltu tuosta, kun kaikkien vanhemmat ovat muuttuneet samaan suuntaan. Vain ne omat ympyrät kiinnostaa. Muutama kysymys lasten ja lastenlasten kuulumisista, muodon vuoksi, mutta vastausta ei oikein jakseta kuunnella.

Sitten aletaan taas selittää omasta polvikivusta tai naapurin Kirstin tyrästä.

Johan heillä luulisi olevan oikeus keskittyä omiin asioihinsa. Ei kai vanhemmuus tarkoita sitä. että kaiksessa olisi aina oltava kyse vain ja ainoastaan jälkikasvusta, vielä silloinkin, kun itsellä on voimat ehtymässä ja jälkipolvi on jo keski-ikäistymässä?

Kyllä ainakin minun mielestäni keskusteluun kuuluu se, että molempien asioista puhutaan. Ja kyllä se tuntuu oudolta kun ykskaks omat vanhemmat lakkaavat välittämästä sinun asioistasi. Sen sijaan kaikkien naapureiden ja itsellesi vieraiden ihmisten asioista tiedotetaan pieteetillä.

Te hurskastelijat ette selvästikään tiedä, millaisesta tilanteesta tässä koetetaan keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, jos he ovat 70-100 vuotiaita. Tälläkin hetkellä vanhempani eivät ole kertaakaan kysynet missä olen töissä, vaikka olen ollut uudessa paikassa jo yli 3 vuotta. Heitä ei kiinnosta. Äitini puhuu puhelimessa aina itsestään ja jos yritän sanoa jotain omasta elämästä, saan osakseni ivailua ja väheksyntää. Ikää heillä -80+ v. 

Mun vanhemmat käyttäytyi jo viiskymppisinä noin.

Kun olin viiskymppinen en enää 27-vuotiaan poikani elämään puuttunut.  Puhui vaimonsa kanssa mitä puhuivat asioistaan. (Ja olivat muuten aika ylimielisiä, se kuuluu nuoruuteen väheksyä vanhempiaan)

Ap lisää vielä, että äitini tietää kyllä tarkkaan naapureittensa aikuisten lasten asiat. Oma aikuinen lapsi vaan ei kiinnosta. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kavereiden kanssa juteltu tuosta, kun kaikkien vanhemmat ovat muuttuneet samaan suuntaan. Vain ne omat ympyrät kiinnostaa. Muutama kysymys lasten ja lastenlasten kuulumisista, muodon vuoksi, mutta vastausta ei oikein jakseta kuunnella.

Sitten aletaan taas selittää omasta polvikivusta tai naapurin Kirstin tyrästä.

Johan heillä luulisi olevan oikeus keskittyä omiin asioihinsa. Ei kai vanhemmuus tarkoita sitä. että kaiksessa olisi aina oltava kyse vain ja ainoastaan jälkikasvusta, vielä silloinkin, kun itsellä on voimat ehtymässä ja jälkipolvi on jo keski-ikäistymässä?

Kyllä ainakin minun mielestäni keskusteluun kuuluu se, että molempien asioista puhutaan. Ja kyllä se tuntuu oudolta kun ykskaks omat vanhemmat lakkaavat välittämästä sinun asioistasi. Sen sijaan kaikkien naapureiden ja itselles

Sinä taas et tiedä vanhenemisesta mitään ja tuijotat vaan omaan napaasi, aikuisvauva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet menestynyt elämässä, he ovat kiinnostuneita. Jos et, he ovat hiljaa "kohteliaisuuttaan".

Itse olen valtion järjestystä valvovan virassa, eli mielestäni ihan menestynyt. Äitini kuitenkin alkaa heti puhumaan jostain ystävänsä lapsen lapsesta ylpeänä, koska tämä paistaa kesäisin pitzaa huvipuistossa. Aina tämä sama juttu, jos vähäkin yritän sanoa kuinka vaativaa työni on kaikkien "huumeheppujen" kanssa ym.  Äitini ei ole edes koskaan tavannut tätä huikeaa menestyjää koskaan, josta aina puhuu. 

 

Ehkä hän ei ymmärrä työsi tärkeyttä huumeheppujen parissa? Pitsanpaiston yksinkertaisempikin käsittää, mitä se on.

Kummasti se äitinikin kuitenkin pelkää poliisia ja heti on juttua, jos auto käynyt oman taloyhtiönsä tai jonkun naapuritalon pihassa. "Mitäkähän on tapahtunut...." Sitä kyllä jaksetaan jauhaa vuosia. 

Ei se mun mielestä normaalia ole, mutta näin on valitettavasti meilläkin. Mun vanhemmat ei edes tiedä, että missä mä olen töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kavereiden kanssa juteltu tuosta, kun kaikkien vanhemmat ovat muuttuneet samaan suuntaan. Vain ne omat ympyrät kiinnostaa. Muutama kysymys lasten ja lastenlasten kuulumisista, muodon vuoksi, mutta vastausta ei oikein jakseta kuunnella.

Sitten aletaan taas selittää omasta polvikivusta tai naapurin Kirstin tyrästä.

Johan heillä luulisi olevan oikeus keskittyä omiin asioihinsa. Ei kai vanhemmuus tarkoita sitä. että kaiksessa olisi aina oltava kyse vain ja ainoastaan jälkikasvusta, vielä silloinkin, kun itsellä on voimat ehtymässä ja jälkipolvi on jo keski-ikäistymässä?

Kyllä ainakin minun mielestäni keskusteluun kuuluu se, että molempien asioista puhutaan. Ja kyllä se tuntuu oudolta kun ykskaks omat vanhemmat lakkaavat välittämästä sinun asioistasi. Sen sijaan kaikkien naapureiden ja itselles

Jos et saa suutasi auki  vanhempasi täyttävät hiljaisuuden puhumalla.  Miksi heidän pitäisi esimerkiksi keskustella työelämästäsi?  Oot töissä, hyvä juttu.  Odotat jotain , haluaisit olla alakoululainen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kavereiden kanssa juteltu tuosta, kun kaikkien vanhemmat ovat muuttuneet samaan suuntaan. Vain ne omat ympyrät kiinnostaa. Muutama kysymys lasten ja lastenlasten kuulumisista, muodon vuoksi, mutta vastausta ei oikein jakseta kuunnella.

Sitten aletaan taas selittää omasta polvikivusta tai naapurin Kirstin tyrästä.

Johan heillä luulisi olevan oikeus keskittyä omiin asioihinsa. Ei kai vanhemmuus tarkoita sitä. että kaiksessa olisi aina oltava kyse vain ja ainoastaan jälkikasvusta, vielä silloinkin, kun itsellä on voimat ehtymässä ja jälkipolvi on jo keski-ikäistymässä?

Kyllä ainakin minun mielestäni keskusteluun kuuluu se, että molempien asioista puhutaan. Ja kyllä se tuntuu oudolta kun ykskaks omat vanhemmat lakkaavat välittämästä sinun asi

 

Tämä aikuisvauva on 62v, vähän on jo vanhenemisesta kokemusta. 

Mutta näemmä se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

On kyllä hirveää miten paljon meitä on samassa tilanteessa. Virtuaalihalaus teille kaikille samaa kokeville. 

ap

Äiti soittaa aina kun tarvitsee apua (yleisimmin neuvoa) ja se on helevetti irti jos ei saa heti tavoitettua. Sitten taas kun äiti jonakin päivänä tekee draamallisesti kuolemaa, pitää ymmärtää että seuraavana ei saa soittaa ja kysyä vointia tai että jäikö henkiin. On ihan ymmärrettävää, että äiti ei vastaa puheluihin tai viesteihin, koska oli laittamassa ruokaa, syömässä, katsomassa Emmerdalea tai Kaunareita tai matkaohjelmaa tai ruokaohjelman tai saunomassa. Ehkä ei myöskään ollut tekemässä mitään näistä vaan oli kohta alkamassa tehdä jotain näistä. Ajatteli kyllä soittaa myöhemmin takaisin, tai ainakin sanoo niin.

Vierailija kirjoitti:

Etenkin isäni on samanlainen ja hän lisäksi loukkaantuu jos lähtee pois kesken loputtoman tarinan, tai ei kuuntele tarkkaavaisesti. Kerran hän teki jopa pistokokeen jorinoidensa päätteksi ja suuttui kun en osannut vastata.

Olin uupumuksen takia saikulla yhteensä 1,5 vuotta. Asiasta ei puhuttu koskaan ja leikittiin ettei mitään ole. Vaikka minulla oli silloin kolme lastakin, kumpikaan ei kysynyt kertaakaan miten voin, tai voivatko he auttaa jossain.

Omalta täysin alkoholisoituneelta,sotien jälkeen syntyneeltä ja monista syistä traumatisoituneelta yh-äidiltäni tällaista siedin,mutta jos kyse on normaaleista,terveistä,toimeen tulevista ja varakkaistakin ihmisistä,en pitäisi yhteyttä enää. Tuolloin on kyse mielenterveysongelmista,joissa omaiset eivät voi auttaa itseään vahingoittamatta. Harvoin tapaa,juttelee säästä ja kuuntelee höpinää hetken-sen jaksaa,kun muistaa ne hyvät hetket,joita vanhemmiltaan on lapsuudessaan ja elämänsä varrella saanut. Pysyvät välit edes jonkinlaisina.

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää vielä, että äitini tietää kyllä tarkkaan naapureittensa aikuisten lasten asiat. Oma aikuinen lapsi vaan ei kiinnosta. 

ap

Eli naapurit vuodattavat hänelle ja hän antaa vahingon kiertää vuodattamalla sitten sinulle. Kiva. Plussapuolella ehkä se, että naapurit eivät välttämättä tiedä ihan kaikkia sinun asioitasi. Paitsi, jos äitisi keksii niitä, kun juttelee heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet menestynyt elämässä, he ovat kiinnostuneita. Jos et, he ovat hiljaa "kohteliaisuuttaan".

Itse olen valtion järjestystä valvovan virassa, eli mielestäni ihan menestynyt. Äitini kuitenkin alkaa heti puhumaan jostain ystävänsä lapsen lapsesta ylpeänä, koska tämä paistaa kesäisin pitzaa huvipuistossa. Aina tämä sama juttu, jos vähäkin yritän sanoa kuinka vaativaa työni on kaikkien "huumeheppujen" kanssa ym.  Äitini ei ole edes koskaan tavannut tätä huikeaa menestyjää koskaan, josta aina puhuu. 

 

Ehkä hän ei ymmärrä työsi tärkeyttä huumeheppujen parissa? Pitsanpaiston yksinkertaisempikin käsittää, mitä se on.

Kummasti se äitinikin kuitenkin pelkää poliisia ja heti on juttua, jos auto kä

Vanhemmat ihmiset eivät ihan oikeasti käsitä nykypäivää. He voivat pelätä naapuritalon juoppoa, mutta eivät voi ymmärtää lähihoitaja lapsensa päihdetyön sisältöä. Heillä ei yksinkertaisesti ole sitä elämänkokemusta,jota nuoremmilla sukupolvilla on. Mikä tässä on niin haknkalaa käsittää? Vanhukset elävät jo eri maailmassa ja ajassa, silti nuoremmat vaativat heitä ymmärtämään ja se on sairasta.

Siinä on vielä sekin, että jos vanhus ei puhu itsestään, hän puhuu tosiaan sitten muiden ihmisten kuulumisista. Silloin saa olla tarkkana, mitä itsestään kertoo, koska sitä sitten ruoditaan aika monessa kahvipöydässä ympäri kyliä. 

Miksi keski-ikäinen odottaa kuin lapsi että äiti utelee, holhoo, neuvoo, kehuu, kyllä oot tämän maakunnan kaunein ja lahjakkain. Miksi ei aikuisen lailla pysty vanhempiaan kohtaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi keski-ikäinen odottaa kuin lapsi että äiti utelee, holhoo, neuvoo, kehuu, kyllä oot tämän maakunnan kaunein ja lahjakkain. Miksi ei aikuisen lailla pysty vanhempiaan kohtaamaan?

Eikös aikuisen lailla kohtaamiseen juuri kuuluisi se, että kyselee toiseltakin kuulumisia eikä vaan pidä monologia itsestään?

Vierailija kirjoitti:

Miksi keski-ikäinen odottaa kuin lapsi että äiti utelee, holhoo, neuvoo, kehuu, kyllä oot tämän maakunnan kaunein ja lahjakkain. Miksi ei aikuisen lailla pysty vanhempiaan kohtaamaan?

Et tainnut lukea keskustelua tai ymmärtää lukemaasi? Onneksi olkoon, sinulla on varmaankin ollut normaalit vanhemmat. 

ap

Ei niitä kiinnosta. Äitini soittaa minulle ja lapsilleni vain velvollisuudesta. Vielä muistaa joka puhelussa sanoa, että saitko nyt sanottua kaiken, että onko tämä nyt tässä? Kysyy kyllä asioita, mutta ei oikeasti välitä. Toisaaltaan kun olen itsekin aikuisten lasten vanhempi niin täytyy sanoa, että ei minuakaan kauheasti kiinnosta miten lapseni elää. Jos ei mikään hätä ole niin olkoon rauhassa. Kyllä ne yhteyttä ottaa jos ongelmia ilmenee. Ihmisistä vain saa tarpeekseen jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää vielä, että äitini tietää kyllä tarkkaan naapureittensa aikuisten lasten asiat. Oma aikuinen lapsi vaan ei kiinnosta. 

ap

Eli naapurit vuodattavat hänelle ja hän antaa vahingon kiertää vuodattamalla sitten sinulle. Kiva. Plussapuolella ehkä se, että naapurit eivät välttämättä tiedä ihan kaikkia sinun asioitasi. Paitsi, jos äitisi keksii niitä, kun juttelee heidän kanssaan.

Mitä luulet onko minusta juttua, vaikka ei minusta mitään oikeasti tiedäkkään. Satuilee minkä ehtii. Minä saan sitten hävetä, kun kuulen näitä jostain tai ihan häneltä itseltään. 

Miksi mennä sinne sitten, ellei istu hiljaa. Entä jos juttelet erikseen äidin kanssa puhelimessa. Onko heillä huolia itsellään, jota haluavat kuunneltavan. Ehkä kaikki eivät pidä arvoa jälkikasvulla tietyissä sukupolvissa että kuulisivat (paitsi eri tilanteessa), ellei ole joku arvohierarkiassa heidän mielestään korkealla oleva.