Onko normaalia, että iäkkäät vanhempani eivät ole lainkaan kiinnostuneita minusta?

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä odotit?  Sinä maisteriksi valmistunut.

Lapseni ovat serkuksista kahta puolta koulutetuimmat, akateemisia, pari tohtoria mutta hyvin matalalla kynnyksellä on heistä leveilty, toki kotipiirissä ollaan ylpeitä. He edelleen ihan normaalin ihmisen lailla tapaavat serkkujaan , käyvät talkoissa, kalastamassa jne

Siis ei leveilty vaan pidetty matalaa profiilia.  Minusta ei olisi kivaa jos suvut veetuilisivat selän takana  että niin se Lyyli kehuu kuin olisi itse ressukka nyt jotakin. Tai että lapset itse olisivat ykenkatsoneet sukua jonka kanssa paljon tapaillaan.

Vierailija kirjoitti:

Äiti soittaa aina kun tarvitsee apua (yleisimmin neuvoa) ja se on helevetti irti jos ei saa heti tavoitettua. Sitten taas kun äiti jonakin päivänä tekee draamallisesti kuolemaa, pitää ymmärtää että seuraavana ei saa soittaa ja kysyä vointia tai että jäikö henkiin. On ihan ymmärrettävää, että äiti ei vastaa puheluihin tai viesteihin, koska oli laittamassa ruokaa, syömässä, katsomassa Emmerdalea tai Kaunareita tai matkaohjelmaa tai ruokaohjelman tai saunomassa. Ehkä ei myöskään ollut tekemässä mitään näistä vaan oli kohta alkamassa tehdä jotain näistä. Ajatteli kyllä soittaa myöhemmin takaisin, tai ainakin sanoo niin.

Alkavaa dementiaa monella...

Minusta tuo olisi hyvä asia, ettei koko ajan udella omista tekemisistäni. Tuo tyyli sopisi oikein hyvin. 

Ihmetyttää täällä tämä vanhempien moittiminen miten he eivät ole kiinnostuneita lastensa asioista. Kertokaa itse heille omasta elämästänne. Jos he kyselevät se puolestaan koetaan uteluksi ja siitä loukkaannutaan. 

Teillä on työnne, harrastuksenne ja oma perheenne, tapahtumia ja tilanteita joka päivä. Koittakaa ymmärtää, että vanhempienne elämänpiiri on paljon suppeampi kuin teillä. Voi olla rajoitteita liikkumisessa, niin vietetään enemmän aikaa kotona. Ehkä he eivät vain jaksa kuunnella toisten nuorempien kuulumisia, mitkä ovat tyystin erilaisia kuin heidän elinpiirinsä. 

Kyselkää vanhoista asioista, katselkaa valokuvia. Nehän ovat osa omaakin historiaanne. Älkää syyttäkö itsekkäiksi narsisteiksi. Kovat ovat asenteenne ja ymmärrystä puuttuu. 

 

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää täällä tämä vanhempien moittiminen miten he eivät ole kiinnostuneita lastensa asioista. Kertokaa itse heille omasta elämästänne. Jos he kyselevät se puolestaan koetaan uteluksi ja siitä loukkaannutaan. 

Teillä on työnne, harrastuksenne ja oma perheenne, tapahtumia ja tilanteita joka päivä. Koittakaa ymmärtää, että vanhempienne elämänpiiri on paljon suppeampi kuin teillä. Voi olla rajoitteita liikkumisessa, niin vietetään enemmän aikaa kotona. Ehkä he eivät vain jaksa kuunnella toisten nuorempien kuulumisia, mitkä ovat tyystin erilaisia kuin heidän elinpiirinsä. 

Kyselkää vanhoista asioista, katselkaa valokuvia. Nehän ovat osa omaakin historiaanne. Älkää syyttäkö itsekkäiksi narsisteiksi. Kovat ovat asenteenne ja ymmärrystä puuttuu. 

 

Kertokaa itse? No sehän just on ongelma, että jos alkaa kertoa itse, sitten vanhus joko keskeyttää tai vastaa "aha" ja jatkaa jaaritteluaan naapurin haukkuvasta koirasta tai jonkun kuulijalleen täysin tuntemattoman ihmisen lapsenlapsen urheilumenestyksistä. Aloittajalle ja muillekin samanlai9sessa elämäntilanteessa oleville sanoisin, että ei se ihminen, joka tunkee tuutin täydeltä mitä tahansa juttua, ole oikeasti enää teidän äitinne tai isänne. Surkaa nyt, koska olette menettäneet vastavuoroisen ihmissuhteen tämän ihmisen kanssa. He ovat enää kuoria, joilla on hyvin suppea elämä päänsä sisällä. Te ette enää kuulu heidän elämäänsä. Ainakaan muulla tavoin kuin kuuntelijoina ja jonkun konkreettisen avun tarjoajina. Ette ole enää heidän lapsiaan, heidän rakastamiaan ihmisiä. Jos olette hoitoalalla tai yhtään millään muullakaan asiakaspalvelualalla, suhtautukaa heihin kuten suhtaudutte hankaliin asiakkaisiinne. Tällä tavalla jaksaa silloin tällöin kuunnella heidän höpinöitään. Suositttelen myös pitämään kåännykkää äänettömällä aina, kun mahdollista. Tämän päivän vanhukset pärjäsivät oikein hyvin omien vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa lankapuhelinten aikaan. He pärjäävät vallan mainiosti, vaikka omat lapset ja lapsenlapset eivät olisikaan tavoitettavissa 24/7. Asettakaa ne rajat itse, koska vanhus ei välttämättä ymmärrä eikä edes halua mitään rajoja. 

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä odotit?  Sinä maisteriksi valmistunut.

Lapseni ovat serkuksista kahta puolta koulutetuimmat, akateemisia, pari tohtoria mutta hyvin matalalla kynnyksellä on heistä leveilty, toki kotipiirissä ollaan ylpeitä. He edelleen ihan normaalin ihmisen lailla tapaavat serkkujaan , käyvät talkoissa, kalastamassa jne

Mitä odotin? No en toki mitään koska toki isäni tunsin. Kommentoin vain sitä, ettei yleensä ole kyse siitä että välinpitämätön vanhempi leveilisi tai edes kertoisi lapsen saavutuksista muille (niinkuin kommentoimani väitti), mutta ei vain lapselleen. Nämä eivät kerro kenellekään eivätkä puhu aiheesta kenellekään, koska ei kiinnosta.

Kommenttisi lastesi normaaliudesta on outo. Miksi ihmeessä he olisivat jotain muuta?

Ja normaali reaktio vanhemmalta lapsen valmistuessa on mielestäni: onnitella, kysyä edes jotain esim tulevaisuuden suunnitelmista jos ei muuta osaa, ja kertoa lapsen valmistumisesta lähimmille sukulaisille jos on heidän kanssaan tekemisissä - eli olla terveesti ylpeä. Tilanteesta riippuen ehkä järjestää juhlat tai ainakin osallistua, jos lapsi järjestää ne itse. Kumpikaan vanhemmistani ei tehnyt näistä mitään, enkä pidä sitä normaalina. 

Kokeilkaapa joskus olla käymättä boomeri vanhempienne luona ja jäätte odottamaan milloin he tulevat teille kylään. Menee monta vuotta tai eivät tule ollenkaan käymään. Sama puheluidenkin kanssa, odottakaa milloin he soittavat. Voi helposti vuosikin mennä ennenkuin muistavat soitella.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää täällä tämä vanhempien moittiminen miten he eivät ole kiinnostuneita lastensa asioista. Kertokaa itse heille omasta elämästänne. Jos he kyselevät se puolestaan koetaan uteluksi ja siitä loukkaannutaan. 

Teillä on työnne, harrastuksenne ja oma perheenne, tapahtumia ja tilanteita joka päivä. Koittakaa ymmärtää, että vanhempienne elämänpiiri on paljon suppeampi kuin teillä. Voi olla rajoitteita liikkumisessa, niin vietetään enemmän aikaa kotona. Ehkä he eivät vain jaksa kuunnella toisten nuorempien kuulumisia, mitkä ovat tyystin erilaisia kuin heidän elinpiirinsä. 

Kyselkää vanhoista asioista, katselkaa valokuvia. Nehän ovat osa omaakin historiaanne. Älkää syyttäkö itsekkäiksi narsisteiksi. Kovat ovat asenteenne ja ymmärrystä puuttuu. 

 

 

Kuuntelet yhtä hyvin kuin nuo kritisoidut vanhemmat. Moneen kertaan on sanottu, ettei nämä vanhemmat kuuntele vaan vaihtavat aihetta ja alkavat puhua päälle. Ja näin ovat käyttäytyneet aina, myös silloin kun olivat itse 30-40 vuotiaita, eli kyse on luonteesta eikä vanhuuden piirteistä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää täällä tämä vanhempien moittiminen miten he eivät ole kiinnostuneita lastensa asioista. Kertokaa itse heille omasta elämästänne. Jos he kyselevät se puolestaan koetaan uteluksi ja siitä loukkaannutaan. 

Teillä on työnne, harrastuksenne ja oma perheenne, tapahtumia ja tilanteita joka päivä. Koittakaa ymmärtää, että vanhempienne elämänpiiri on paljon suppeampi kuin teillä. Voi olla rajoitteita liikkumisessa, niin vietetään enemmän aikaa kotona. Ehkä he eivät vain jaksa kuunnella toisten nuorempien kuulumisia, mitkä ovat tyystin erilaisia kuin heidän elinpiirinsä. 

Kyselkää vanhoista asioista, katselkaa valokuvia. Nehän ovat osa omaakin historiaanne. Älkää syyttäkö itsekkäiksi narsisteiksi. Kovat ovat asenteenne ja ymmärrystä puuttuu. 

 

Hei, nämä ihmiset joista täällä puhutaan, eivät ole "normaaleja" siinä mittakaavassa kuin sinä ymmärrät. Nuo neuvot toimivat normaaliin ihmiseen, normaalissa ihmissuhteessa. 

Nämä vanhat ovat niitä, jotka eivät ole tajunneet omaa terapiantarvettaan ja sitten ihmettelevät, kun jälkikasvu käy terapiassa purkamassa ahdistustaan ja masennustaan. 

Jos sinä menet sokealle puhumaan punaisesta ja sinisestä, voit ihan vapaasti höpistä, ei siitä tule vastavuoroista keskustelua eikä sokea tajua, mistä puhut. Osalla tuosta vanhasta polvesta puuttuu ihan kaikki ihmissuhdetaidot ja ovat täysin lukossa omankin tunnemaailmansa kanssa. 

Tsemppiä kaikille, joiden vanhemmat on vielä elossa ja mukana elämässä. Itse pääsin vapaaksi vasta, kun pääsin vapaaksi. En osannut itse repiä itseäni irti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä odotit?  Sinä maisteriksi valmistunut.

Lapseni ovat serkuksista kahta puolta koulutetuimmat, akateemisia, pari tohtoria mutta hyvin matalalla kynnyksellä on heistä leveilty, toki kotipiirissä ollaan ylpeitä. He edelleen ihan normaalin ihmisen lailla tapaavat serkkujaan , käyvät talkoissa, kalastamassa jne

Mitä odotin? No en toki mitään koska toki isäni tunsin. Kommentoin vain sitä, ettei yleensä ole kyse siitä että välinpitämätön vanhempi leveilisi tai edes kertoisi lapsen saavutuksista muille (niinkuin kommentoimani väitti), mutta ei vain lapselleen. Nämä eivät kerro kenellekään eivätkä puhu aiheesta kenellekään, koska ei kiinnosta.

Kommenttisi lastesi normaaliudesta on outo. Miksi ihmeessä he olisivat jotain muuta?

 

Ja normaali reaktio vanhemmalta lapsen valmistuessa on mielestäni: onnitella, kysyä edes jotain es

Minä toin vain esille sen, että usein nämä ihmiset, jotka puhuvat kaikkien muiden asioista, eivätkä kuuntele sinua eivätkä ole kiinnostuneet sinusta, jostain ihmeestä kuitenkin tietävät asiasi ja sitten sinä taas olet sisältönä sillloin, kun sitä toista ei kuunnella. 

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaapa joskus olla käymättä boomeri vanhempienne luona ja jäätte odottamaan milloin he tulevat teille kylään. Menee monta vuotta tai eivät tule ollenkaan käymään. Sama puheluidenkin kanssa, odottakaa milloin he soittavat. Voi helposti vuosikin mennä ennenkuin muistavat soitella.

Kutsumatta ei kylään mennä "hienojen lasten ja miniöitten"kotiin.  Yksinkertainen käytöstapa.

Tavallisestihan täällä valitetaan kun anoppi/vanhemmat on aamukuudelta ovella ja istuvat sohvalla monta päivää passattavana ja joka päivä tuovat kirpputorikamaa ja halpaa roinaa.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaapa joskus olla käymättä boomeri vanhempienne luona ja jäätte odottamaan milloin he tulevat teille kylään. Menee monta vuotta tai eivät tule ollenkaan käymään. Sama puheluidenkin kanssa, odottakaa milloin he soittavat. Voi helposti vuosikin mennä ennenkuin muistavat soitella.

Kuka soittaa jos on tiuskittu ja aina soittaa väärään aikaan ja puhuu väärin. 

Kyllä nyt pata katttilaa soimaa.  Olet selkeästi tyyppi joka pidät vanhempiasi lattiamattona, juuri sitä tyypillistä vanhempien väheksyntää. Tyhmät hävettävät boomerit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä odotit?  Sinä maisteriksi valmistunut.

Lapseni ovat serkuksista kahta puolta koulutetuimmat, akateemisia, pari tohtoria mutta hyvin matalalla kynnyksellä on heistä leveilty, toki kotipiirissä ollaan ylpeitä. He edelleen ihan normaalin ihmisen lailla tapaavat serkkujaan , käyvät talkoissa, kalastamassa jne

Mitä odotin? No en toki mitään koska toki isäni tunsin. Kommentoin vain sitä, ettei yleensä ole kyse siitä että välinpitämätön vanhempi leveilisi tai edes kertoisi lapsen saavutuksista muille (niinkuin kommentoimani väitti), mutta ei vain lapselleen. Nämä eivät kerro kenellekään eivätkä puhu aiheesta kenellekään, koska ei kiinnosta.

Kommenttisi lastesi normaaliudesta on outo. Miksi ihmeessä he olisivat jotain muuta?

 

Ja normaali reaktio vanhemmalta lapsen valmistue

Joskus noin, mutta ei näissä tapauksissa, eikä sitä voi käyttää selittämään käytöstä. Tuollainen "Kyllä se kuuntelee mutta ei vain näytä sitä" on vahingollista ja toksista asioiden kultaamista, ja osa sitä ongelmaa miksi ihmiset jäävät sietämään näitä tilanteita ihan liian pitkään. Pitäisi uskaltaa tunnustaa että ei, tätä vanhempaa ei selvästi kiinnosta eikä hän välitä, eikä yrittää selittää asiaa parhain päin "Kyllä se varmaan silti selän takana on ylpeä". Kun ei ole, eikä sen varaan kannata jäädä tällaiseen ihmissuhteen irvikuvaan itseään  lannistamaan yhtään enempää. 

Jos vanhemmat ovat kiinnostuneita, niin syytetään asioihin puuttumisena, kuulusteluna ja uteliaisuutena. Yksikin kysymys vanhempien puolelta saatetaan kokea ahdistavana puuttumisena elämään.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä odotit?  Sinä maisteriksi valmistunut.

Lapseni ovat serkuksista kahta puolta koulutetuimmat, akateemisia, pari tohtoria mutta hyvin matalalla kynnyksellä on heistä leveilty, toki kotipiirissä ollaan ylpeitä. He edelleen ihan normaalin ihmisen lailla tapaavat serkkujaan , käyvät talkoissa, kalastamassa jne

Mitä odotin? No en toki mitään koska toki isäni tunsin. Kommentoin vain sitä, ettei yleensä ole kyse siitä että välinpitämätön vanhempi leveilisi tai edes kertoisi lapsen saavutuksista muille (niinkuin kommentoimani väitti), mutta ei vain lapselleen. Nämä eivät kerro kenellekään eivätkä puhu aiheesta kenellekään, koska ei kiinnosta.

Kommenttisi lastesi normaaliudesta on outo. Miksi ihmeessä he olisivat jotain muuta?

Joskus noin, mutta ei näissä tapauksissa, eikä sitä voi käyttää selittämään käytöstä. Tuollainen "Kyllä se kuuntelee mutta ei vain näytä sitä" on vahingollista ja toksista asioiden kultaamista, ja osa sitä ongelmaa miksi ihmiset jäävät sietämään näitä tilanteita ihan liian pitkään. Pitäisi uskaltaa tunnustaa että ei, tätä vanhempaa ei selvästi kiinnosta eikä hän välitä, eikä yrittää selittää asiaa parhain päin "Kyllä se varmaan silti selän takana on ylpeä". Kun ei ole, eikä sen varaan kannata jäädä tällaiseen ihmissuhteen irvikuvaan itseään  lannistamaan yhtään enempää. 

Minä en osaa ilmaista itseäni sinulle ymmärrettävästi. Ei, en usko enkä väitä, että hän kuuntelee sinua. Hän saisi ne tietonsa jostain muualta. Ja ei, se ei olisi siltikään ok, vaikka tietäisi jostain sinun asiasi ja niitä jollekin kehukskelisi. Yritin ihan vain ja ainoastaan sanoa, että tuollaiset ihmiset sitten kuitenkin jostain ihmeestä osaavat puhua sinusta muille, koska eiväthän he sitä toistakaan kuuntele ja jostain pitää repiä jutunjuurta siiihen kohtaamiseen. 

Tuosta ikäpolvesta liian moni on todella haitallinen ja tökerö eikä se käytös ole millään tasolla ok eivätkä he osaa huolenpitoa tai ole edes tunnetasolla kiinnostuneita toisen ihmisen kuulumisista. 

Eikä tuota tarvitse todellakaan sietää eikä yliymmärtää. Olen tähän ketjuun kirjoittanut, että omat rajat saa vetää ja pitää ja itseä pitää suojella tuolta. 

Kuka kuuntelisi niitä vanhuksia joskus? No Lammas käy kuuntelemassa.

Vanhuksena ainakin ajattelen työsskäyvien perheellisten elämän olevan täynnä asioita, oikeesti minua ei kiinnosta mitä lakimies, lääkäri, yliopiston opettaja, tutkija, teknologiajohtaja on työssään tehnyt.  Odotan hänen olevan ihminen.  Ehkä sitten palpatan  niistä Pirkon lapsista jos ei tunnu oikein puheenaihetta löytyvän.  Lapsi kyräilee hiljaa . Että mitähän tolle kahjulle boomerille viitsis omista nuorista aikuisistaankaan kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti soittaa aina kun tarvitsee apua (yleisimmin neuvoa) ja se on helevetti irti jos ei saa heti tavoitettua. Sitten taas kun äiti jonakin päivänä tekee draamallisesti kuolemaa, pitää ymmärtää että seuraavana ei saa soittaa ja kysyä vointia tai että jäikö henkiin. On ihan ymmärrettävää, että äiti ei vastaa puheluihin tai viesteihin, koska oli laittamassa ruokaa, syömässä, katsomassa Emmerdalea tai Kaunareita tai matkaohjelmaa tai ruokaohjelman tai saunomassa. Ehkä ei myöskään ollut tekemässä mitään näistä vaan oli kohta alkamassa tehdä jotain näistä. Ajatteli kyllä soittaa myöhemmin takaisin, tai ainakin sanoo niin.

Alkavaa dementiaa monella...

Ei nämä ole dementikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmat ovat kiinnostuneita, niin syytetään asioihin puuttumisena, kuulusteluna ja uteliaisuutena. Yksikin kysymys vanhempien puolelta saatetaan kokea ahdistavana puuttumisena elämään.  

Juuri näin monessa vauvapalstan keskustelussa syytellään. Aina äiti/anoppi utelee ja sotkeentuu. 

Tänään nyt sitten toisinpäin.

Onpa tämä yleinen kokemus, kiitos tästä ketjusta ja vertaistuesta!

Vierailija kirjoitti:

Kuka kuuntelisi niitä vanhuksia joskus? No Lammas käy kuuntelemassa.

Vanhuksena ainakin ajattelen työsskäyvien perheellisten elämän olevan täynnä asioita, oikeesti minua ei kiinnosta mitä lakimies, lääkäri, yliopiston opettaja, tutkija, teknologiajohtaja on työssään tehnyt.  Odotan hänen olevan ihminen.  Ehkä sitten palpatan  niistä Pirkon lapsista jos ei tunnu oikein puheenaihetta löytyvän.  Lapsi kyräilee hiljaa . Että mitähän tolle kahjulle boomerille viitsis omista nuorista aikuisistaankaan kertoa.

Jotenkin tästä ja muutamasta muusta viestistä kuultaa, että kirjoittaja tuntisi itsensä jotenkin vähempiarvoiseksi nuorempaan polveen nähden. Se on surullista.