Lue keskustelun säännöt.
Kotona ei ikinä rauhaa lastensaannin jälkeen
18.01.2025 |
Hei,
Olen 6- ja 8-vuotiaiden lasten äiti. Jos olen kotona, lapset eivät valehtelematta viittä minuuttia kauempaa tee jotain että eivät tarvitsisi minun huomiotani. Jos leikkivät keskenään, niin vaativat minua joko kommentoimaan tai katsomaan jne. Nytkin kun tuolla saavat sen 30min katsoa tv:tä päivässä, kuuluu 2min välein: "äiti mitä tarkoittaa se ja se, miksi tuo teki näin ja noin". Myös siis lasten isä samalla tavalla saa huomiota osakseen. Esim. ajatuksena, että voisin joskus esim. 30min keskeytyksettä kotonani katsoa esim. tv:tä, lukea kirjaa yms on täysin mahdoton. Vaikka sanoisin etukäteen, että äiti nyt ei tule 30min vastailemaan tai vaikka en vastaa tai jopa tiuskaisen takaisin että olisivat hiljaa, niin ei auta. Unohtavat saman tien.
Aiemmin omat vanhempani pikkulapsiaikaan sanoivat "sellaista se lasten kanssa on" mutta onko ihan oikeasti muilla tällaista? Tietääkseni eivät ole nepsylapsia, koska esim. koulu sujuu esikoisella ja päiväkodista ei ole nuoremmasta tullut valitusta. Minulla on olo, että olen ihan suorastaan uupunut tästä jatkuvasta saatavilla olosta. Ainut hetki kun saan olla rauhassa, on olla töissä tai kun lähden ovesta ulos. Omassa kodissani en saa rauhaa (elleivät lapset toki nuku).
Kiitos jos luit.
Kommentit (122)
Et oo palvellu miestäs. Koko päivän on aisa ollu valmiina, mutta eukko vaan näpertelee!
Selibaatisko täs ollahan, vissiin pitää maksullisit naira?
t. miehes
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Lapset eivät ole niin kuin aikuiset. Siksi tuollaiset vertaukset eivät toimi. Jos vertaillaan vanhanaikaista tapaa ja parempaa tapaa, niin vanhanaikaisen tavan etu on siinä, että se on rakentunut käytännön kokemusten varaan ja siksi se toimii myös käytännössä. Pelkkä opettaminen kun ei riitä, vaan tarvitaan myös muuta motivointia.
Sitä paitsi aikuisillekin on monenlaisia uhkia. Esim. töistä tulee potkut jos ei pidä suutaan kiinni. Sitä ei vaan välttämättä sanota suoraan niin kuin lapsille sanotaan, koska aikuinen ymmärtää uhkan muutenkin."
Vanhanaikainen tapa toimi käytännössä miten? Että lapset saivat näkyä, mutteivät kuulua? Nykyaikana hiljainen nöyryys vain ei ole aikuisen ihmisen toivotuin ominaisuus ja aikuisiahan lapsista kasvaa. Pitää olla aloitteellinen ja sanavalmis, muun muassa. Se ei toki tarkoita suuna päänä kohkaamista ja hölöttämistä, tilanteesta riippumatta. Tässä onkin vanhemman rooli opastajana ja ohjaajana ympäristön huomioon ottamisessa.
Ei nykyäänkään menesty jos on lapsena oppinut, että käytännössä mitä vaan voi tehdä jos haluaa. Siksi vanhemmalle ei riitä opastajan ja ohjaajan rooli, vaan vanhemmalla on oltava myös kurinpitäjän rooli jotta hän pystyy laittamaan stopin lapsen häiriökäytökselle silloinkin, kun lapsi ei sitä itse halua.
"Ei nykyäänkään menesty jos on lapsena oppinut, että käytännössä mitä vaan voi tehdä jos haluaa. Siksi vanhemmalle ei riitä opastajan ja ohjaajan rooli, vaan vanhemmalla on oltava myös kurinpitäjän rooli jotta hän pystyy laittamaan stopin lapsen häiriökäytökselle silloinkin, kun lapsi ei sitä itse halua."
Kurinpitäjän pitää toki lopettaa vaarallinen tai haitallinen toiminta välittömästi, vaikkapa heikoille jäille meneminen. Silloinkin on saatava lapsi itse ymmärtämään, miksi niin ei saa tehdä. Ainahan ei ole kurinpitäjä näkemässä. Lasten puhumista ei tietenkään pidä lopettaa, vaan ohjata oikeisiin uomiin. Kategorinen "lapset hiljaa" ei palvele tarkoitusta.
Vierailija kirjoitti:
"Ei nykyäänkään menesty jos on lapsena oppinut, että käytännössä mitä vaan voi tehdä jos haluaa. Siksi vanhemmalle ei riitä opastajan ja ohjaajan rooli, vaan vanhemmalla on oltava myös kurinpitäjän rooli jotta hän pystyy laittamaan stopin lapsen häiriökäytökselle silloinkin, kun lapsi ei sitä itse halua."
Kurinpitäjän pitää toki lopettaa vaarallinen tai haitallinen toiminta välittömästi, vaikkapa heikoille jäille meneminen. Silloinkin on saatava lapsi itse ymmärtämään, miksi niin ei saa tehdä. Ainahan ei ole kurinpitäjä näkemässä. Lasten puhumista ei tietenkään pidä lopettaa, vaan ohjata oikeisiin uomiin. Kategorinen "lapset hiljaa" ei palvele tarkoitusta.
Lapsi ei kehittymättömyytensä ja oman tahtonsa vuoksi useinkaan sääntöjä ymmärrä tai hyväksy. Siksi ei voida pitää lähtökohtana ymmärryksen saavuttamista vaikka siihen onkin hyvä pyrkiä.
On paljon sellaisia tilanteita missä lasten on oltava vaiti, jos puhe häiritsee muita tai vaikkapa estää lapsen rauhoittumisen nukkumaan mennessä. Jos lapsi ei suostu olemaan hiljaa, niin aikuiselta on löydyttävä keinot millä lapsen voi painostaa hiljaa olemiseen.
Kuulostaa tutulta. Meillä kolme lasta. Mutta olen myös kantapään kautta ensimmäisten lasten kanssa oppinut, että lasta ei myöskään ole hyvä totuttaa vanhempien jatkuvaan huomioon. Meillä kyllä kuunnellaan lapsia ja keskustellaan ja rupatellaan ja vaikka mitä pitkin päivää, mutta silloin kun vanhemmat tekevät kotona esim töitä tai muuta keskittymistä vaativaa, lapsille on opetettu että silloin ei keskeytetä eikä kysellä. Vaati opettelua ja varmaan tuhat toistoa, mutta kyllä se siitä sitten viimein jakeluun meni. Tsemppiä, tuo aika on lopulta lyhyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi puhut lapsillesi kolmannessa persoonassa? Sano vain että en nyt tule puoleen tuntiin vastailemaan. Ei ÄITI ei nyt tule puoleen tuntiin vastailemaan.
Miten ihmeessä ihmiset onnistuvat nykyään kehittämään itselleen tämän luokan ongelmia? Huomaa, ettei elämässä ole suuria ongelmia nähtykään.
Jos lapset häiritsevät, sano HILJAA. Piste. Jos se ei auta, karjaise sama. Toista tarvittaessa. Tai pyydä miestäsi tekemään niin, jos kukaan nössö mies tuohon pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Meillä kolme lasta. Mutta olen myös kantapään kautta ensimmäisten lasten kanssa oppinut, että lasta ei myöskään ole hyvä totuttaa vanhempien jatkuvaan huomioon. Meillä kyllä kuunnellaan lapsia ja keskustellaan ja rupatellaan ja vaikka mitä pitkin päivää, mutta silloin kun vanhemmat tekevät kotona esim töitä tai muuta keskittymistä vaativaa, lapsille on opetettu että silloin ei keskeytetä eikä kysellä. Vaati opettelua ja varmaan tuhat toistoa, mutta kyllä se siitä sitten viimein jakeluun meni. Tsemppiä, tuo aika on lopulta lyhyt!
Miten kukaan voi väittää tuon vaiheen olevan lyhyt? Ei se ole lyhyttä nähnytkään. Synnäriltä alkaa eikä vuosikausiin helpota. Olet kiinni siinä lapsessa käytännössä koko ajan ja velvollinen järjestämään lapsenvahdin (eli toinen vanhempi / joku muu tuttu) aina jos täytyisi päästä itsekseen vaikka kuntosalille. Eläinten pentuajasta voi sanoa että se tosiaan on lyhyt vaihe, ihmislapsen kanssa aivan eri juttu. Ja olen äiti itsekin.
Saispa lapsia mutta koska en saa nautin sinkkuelämästä ilman lapsia to the fullest. Parasta <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko pitänyt vähän enemmän miettiä tätäkin asiaa ennen kuin jalkoja alkaa levittämään miehelle. Ehkäisy myös keksitty, jos et sattumoisin tiennyt. Oma vika joten kestä vaan sitä lasten ääntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi lääke tuohon olisi, että 20 minuuttia annat heille sitä huomiota ja aikaa päivittäin. Sen pitäisi helpottaa asiaa.
Ilkkujille tiedoksi: Lapsista on niin paljon enemmän iloa kuin harmia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat kyllä aika isoja siihen nähden, että olisi joku kyselykausi. Itselläni on 7-vuotias, joka jo varsin itsenäisesti osaa olla. Mitä isompia ovat, sitä vähemmän tarvitsevat aikuista. Jotainhan siellä kyselyiden ja pyyntöjen takana on.
Lapset vaan trollaa haluaa että suutut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsella ei koskaan ollut kyselyikää. Olisin mielellään selittänyt kaikkea ja vastaillut.
Onpa harmi. Lapsesi on mitä ilmeisimmin erityislapsi.
Autistit ne vasta kuule kyseleekin
Ei kaikki. Kaikille autisteille ei ole suotu puheenlahjoja. Autismi ei ole ainoa erityispiirre, kehitysvammaa ja cp-vammaa on monikirjoisesti.
Luulen että heidät on totutettu siihen että äiti pomppaa joka asiasta.