Kotona ei ikinä rauhaa lastensaannin jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ovat siis todella puheliaita lapsia ja itse olen introvertti. En ois uskonut ennen lapsia että just tämä jatkuva puhuminen on niin hermojaraastavaa T. Ap

Minä osasin tuon kuvitella, ihan vain ympäristöä havainnoimalla. Ja totesin, että oman tilannja hiljaisuuden tarpeeni on niin suuri,

errä lapsia ei kannata tehdä. Siinä yhtälössä kärsivät kaikki. Eniten ihmettelen, miten tuo meluisuus on tullut sinulle ihan yllätyksenä.

Sama täällä, mutta eri ratkaisu. Eli tein vain yhden lapsen. Silloin omaa aikaa ja hiljaisuutta saa automaattisesti enemmän kuin useamman lapsen kanssa, koska:

- lapsi on kaverin kanssa: omaa aikaa (eikä toinen lapsi hoidettavana, ja ehkä vielä enemmän seurankipeänä kun sisarus ei ole leikkikaverina)

- lap

Näinhän se on. En ymmärrä miksi niin moni tehtailee ison kakaralauman ja sitten ihmettelee kun omaa aikaa ei olekaan yhtään, rahat on aina loppu ja elämä on yhtä sirkusta. Yksi lapsi riittää aivan hyvin. 

Lapsiperhe-elämää voi elää niin monella eri tavalla. On paljonkin keinoja millä lapsiin saa menemään olennaisesti vähemmän rahaa. Ja niin ikään sitä sirkusta ja lasten huomiohakuisuutta voi hillitä monin eri keinoin. Ennen oli sanonta, että "lapsi saa näkyä muttei kuulua" eikä se ollut mikään vitsi, vaan lapset ihan oikeasti koulittiin istumaan tuntikausia hiljaa ja paikallaan.

Lapsille voi opettaa että toisen rauhaa täytyy kunnioittaa eikä ihan joka sekunti voi antaa huomiota. Tuon ikäisten lasten pitäisi pystyä leikkimään yhdessä. Mutta lapset ovat lapsia,  ja kun niiden kanssa ollaan kotona niin silloin ei kannata hirveästi edes olettaakaan saavansa omaa rauhaa. Ratkaisuehdotuksia: lapsille omat kaverit kotiin ja sitten vuorostaan omat lapset kavereille.  Illalla on kuitenkin sitä omaa aikaa. Silloin aikuiset katsovat ohjelmiaa ja lukevat omia kirjojaan, päivät lasten ehdoilla. Ja koululaisen pitäisi ymmärtää että aina ei voi olla huomion keskipiste. 

Ihmettelisin myös, että jos lapset katsovat ihan tavallisia lastenohjelmia, niin miten siitä täytyy kysyä koko ajan jotain? Onko lasten sanavarastossa tai ymmärryksessä jotain? Voi myös opettaa, että hyviin käytöstapoihin kuuluu, että kun telkkaria katsotaan annetaan siihenkin katselurauha eikö hölötetä omia juttuja jatkuvasti. 

Jos päivisin haluaa omaa rauhaa niin voi poistua vaikka kahvilaan lukemaan kirjaa tai kirjastoon. Ja vilkkaat lapset tarvitsevat liikuntaa, kun lapsi on harrastuksissa niin aikuinen saa omaa aikaa. Ja lapsille pitää myös antaa paljon huomiota ja heidän kanssaan tulee tehdä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsella ei koskaan ollut kyselyikää. Olisin mielellään selittänyt kaikkea ja vastaillut. 

Onpa harmi. Lapsesi on mitä ilmeisimmin erityislapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Joo ovat siis todella puheliaita lapsia ja itse olen introvertti. En ois uskonut ennen lapsia että just tämä jatkuva puhuminen on niin hermojaraastavaa T. Ap

Laita heidät omiin huoneisiin ja ilmoita, että nyt on rauhoittumisen aika. Toista sitä päivittäin ja samaan aikaan. Tuossa tapauksessa aloittaisin 15 minuutilla ja pikkuhiljaa lisäisin aikaa.

meillä adhd ja on tepsinyt. Lapsi nauttii tästä rauhoittumisesta myös itse. Hän lukee/katsoo kirjaa, ei leiki, jotta ei tule tarvetta hakea huomiota. On nyt 9 vuotias.

No ei ollut tuollaista ja kasvatin lapset yksin. Sulla on aika isot lapset, ei ne tarvii oikeasti äitiä 2 min välein. Ootko koskaan oikeasti läsnä lapsille vai pitääkö heidän koko ajan mankua edes jotain huomiota?

Vierailija kirjoitti:

Lapset koulutetaan kuten koiratkin tai elämästä ei tule yhtään mitään.

Ei lastenkaan voi antaa pompottamaan aikuisia oman pillinsä mukaan tai olette ihan pellejä. 

Omatoimisuuteen kannattaa (ikävaiheen puitteissa) kannustaa ja käytöstapoja pitää opettaa, ettei esimerkiksi huudeta, kun voidaan puhua normaalilla äänellä. Uhkaamalla ja kiristämällä lapsen pakottaminen pitämään suunsa kiinni omassa kodissaan, koulu- tai esikoulupäivän jälkeen taas tuntuu negatiiviselta ja vanhanaikaiselta. Tietyissä tilanteissa voidaan pyytää keskittymisrauhaa ja hiljaisuutta, kertoen syyn. Muuten lasten kanssa pitää jutella positiivisesti, vastata kysymyksiin ja selittää miksi heidän pitäisi tehdä niin tai olla tekemättä näin. On parempi, että lapsi ymmärtää asioita kuin että hän tottelee komentoja. Ajattelepa itse, miten reagoisit, jos sinulle sanotaan: "Nyt et sitten saa sanoa puoleen tuntiin mitään, taikka rankaisen sinua!" Parempia tapoja saada rauhaa on todellakin kuviteltavissa.

No mitä sä luulit? Ei ne mitään koriste-esineitä ole. 😅 Tätä ainakin 20 vuotta tai oikeastaan koko loppuelämäsi. Ymmärrätkö jo.

AP ei rakasta lainkaan lapsiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset koulutetaan kuten koiratkin tai elämästä ei tule yhtään mitään.

Ei lastenkaan voi antaa pompottamaan aikuisia oman pillinsä mukaan tai olette ihan pellejä. 

Omatoimisuuteen kannattaa (ikävaiheen puitteissa) kannustaa ja käytöstapoja pitää opettaa, ettei esimerkiksi huudeta, kun voidaan puhua normaalilla äänellä. Uhkaamalla ja kiristämällä lapsen pakottaminen pitämään suunsa kiinni omassa kodissaan, koulu- tai esikoulupäivän jälkeen taas tuntuu negatiiviselta ja vanhanaikaiselta. Tietyissä tilanteissa voidaan pyytää keskittymisrauhaa ja hiljaisuutta, kertoen syyn. Muuten lasten kanssa pitää jutella positiivisesti, vastata kysymyksiin ja selittää miksi heidän pitäisi tehdä niin tai olla tekemättä näin. On parempi, että lapsi ymmärtää asioita kuin että hän tottelee komentoja. Ajattelepa itse, miten reagoisit, jos sinulle sanotaan: "Nyt et sitten saa sanoa puoleen tuntiin mitään, taikka rankaisen sinua!" Parempia tapoja saada rauhaa on todellakin kuviteltavissa.

Lapset eivät ole niin kuin aikuiset. Siksi tuollaiset vertaukset eivät toimi. Jos vertaillaan vanhanaikaista tapaa ja parempaa tapaa, niin vanhanaikaisen tavan etu on siinä, että se on rakentunut käytännön kokemusten varaan ja siksi se toimii myös käytännössä. Pelkkä opettaminen kun ei riitä, vaan tarvitaan myös muuta motivointia.

Sitä paitsi aikuisillekin on monenlaisia uhkia. Esim. töistä tulee potkut jos ei pidä suutaan kiinni. Sitä ei vaan välttämättä sanota suoraan niin kuin lapsille sanotaan, koska aikuinen ymmärtää uhkan muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsella ei koskaan ollut kyselyikää. Olisin mielellään selittänyt kaikkea ja vastaillut. 

Onpa harmi. Lapsesi on mitä ilmeisimmin erityislapsi. 

Autistit ne vasta kuule kyseleekin

Miksi ihmeessä annat heidän mankua, pälättää ja kysellä koko ajan? Onko heillä jotain häikkää ymmärryksessä, kun eivät pysty keskittymään tv-ohjelmaan ilman jatkuvaa asioiden kysymistä sinulta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuon ikäisillä pitäisi olla jo ymmärrystä ja osaamista olla välillä hiljaa. Ovathan he koulussa ja eskarissakin jo. 

Muistelet jotain vanhanajan kouluja ja eskareita. Sellaisia missä lapset istuivat hiljaa kun opettaja puhui. Ne ovat mennyttä maailmaa. Nykyisin kouluissa ja eskareissa satsataan lapsilähtöisyyteen, positiivisuuteen ja viihtyvyyteen. Ei ole pakko kuunnella eikä pakko olla paikallaan jos ei halua.

Onkohan se kaikkien lasten mielestä positiivista jos Esko-Ilmari ei osaa olla hetkeäkään hiljaa, ja pitäisi yrittää oppia jotain?

Niinhän se on. 18-vuotta saa katsoa kun kotona terrorisoi lapset. Tältä se tuntuu pahana päivänä, siltikään ei ikinä haluaisi olla lapseton ja parhaana päivänä nauttii tuosta elämän sekamelskasta minkä aiheuttavat. 

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se on. 18-vuotta saa katsoa kun kotona terrorisoi lapset. Tältä se tuntuu pahana päivänä, siltikään ei ikinä haluaisi olla lapseton ja parhaana päivänä nauttii tuosta elämän sekamelskasta minkä aiheuttavat. 

Mulla just toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se on. 18-vuotta saa katsoa kun kotona terrorisoi lapset. Tältä se tuntuu pahana päivänä, siltikään ei ikinä haluaisi olla lapseton ja parhaana päivänä nauttii tuosta elämän sekamelskasta minkä aiheuttavat. 

Mulla just toisinpäin.

Eli haluaisit olla lapseton? Vai terrorisoit itse? 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Isompi on saanut koulusta palautetta että sujuu siis hyvin, mutta on sielläkin kyllä vilkas. Ja jatkuvaa huomiota en ole opettanut saamaan vaan alusta asti yrittänyt ottaa omaa aikaa ja etten samantien ole keksimässä lapselle viihdykettä. Isompi käy ohjatuissa harkoissa ja esim tänäänkin siihen kuuluu kioskin pitämistä ja sosialisoimista eli se siitä että saisin edes silloin olla rauhassa kun lapsi harrastaa. Olen nähnyt kyllä vierestä kavereiden lapsia jotka eivät ole näin eloisia ja olla möllöttävät vaan. Eli meille on sattunut tavallista puheliaammat ja vilkkaammat lapset. 

T. Ap

Ole onnellinen fiksuista ja aktiivisista lapsistasi.

Olisit miettinyt ennen haarojen levittämistä.

Anna lapset adoptioon

"Lapset eivät ole niin kuin aikuiset. Siksi tuollaiset vertaukset eivät toimi. Jos vertaillaan vanhanaikaista tapaa ja parempaa tapaa, niin vanhanaikaisen tavan etu on siinä, että se on rakentunut käytännön kokemusten varaan ja siksi se toimii myös käytännössä. Pelkkä opettaminen kun ei riitä, vaan tarvitaan myös muuta motivointia.

Sitä paitsi aikuisillekin on monenlaisia uhkia. Esim. töistä tulee potkut jos ei pidä suutaan kiinni. Sitä ei vaan välttämättä sanota suoraan niin kuin lapsille sanotaan, koska aikuinen ymmärtää uhkan muutenkin." 

Vanhanaikainen tapa toimi käytännössä miten? Että lapset saivat näkyä, mutteivät kuulua? Nykyaikana hiljainen nöyryys vain ei ole aikuisen ihmisen toivotuin ominaisuus ja aikuisiahan lapsista kasvaa. Pitää olla aloitteellinen ja sanavalmis, muun muassa. Se ei toki tarkoita suuna päänä kohkaamista ja hölöttämistä, tilanteesta riippumatta. Tässä onkin vanhemman rooli opastajana ja ohjaajana ympäristön huomioon ottamisessa.

Hommaa vastamelukuulokkeet ja lukko jonkun huoneen oveen. Kyllä ne lapset oikeasti oppii ettei äiti ole aina saatavilla, jos et vastaile heille koko ajan. Ja joo, kyllä, lapset on tuommoisia ja kyllä kuulostaa hirveän tutulle. Ja meillä lapset vaatii huomiota paljon enemmän äidiltä kuin isältä, paljolti siksi että äidiltä sitä todennäköisemmin saa, isänsä osaa paremmin ottaa sen oman ajan vaikka lapset ois kotona. MUTTA, kyllä meillä on mahdollista sanoa lapsille että nyt ei saa häiritä äitiä, jos on vaikka just joku opiskelujuttu tms. 

Anteeksi nyt AP, mutta tuliko tämä sulle täydellisenä yllätyksenä? Et siis koskaan ollut lasten kanssa missään tekemisissä ennenkuin teit omia? Nyt koitat vaan kestää muutaman vuoden, kohta luuhaavat kavereiden kanssa etkä näe heitä juuri koskaan.

Ja juu, itse en koskaan häirinnyt vanhempiani, olin kotonakin päivät yksin tai kavereiden kanssa ja hyvin meni - tämä kaikki tosin kultaisella 70-luvulla kun lapsia ei paapottu samaan tapaan kuin nykyään.