Lue keskustelun säännöt.
Kotona ei ikinä rauhaa lastensaannin jälkeen
18.01.2025 |
Hei,
Olen 6- ja 8-vuotiaiden lasten äiti. Jos olen kotona, lapset eivät valehtelematta viittä minuuttia kauempaa tee jotain että eivät tarvitsisi minun huomiotani. Jos leikkivät keskenään, niin vaativat minua joko kommentoimaan tai katsomaan jne. Nytkin kun tuolla saavat sen 30min katsoa tv:tä päivässä, kuuluu 2min välein: "äiti mitä tarkoittaa se ja se, miksi tuo teki näin ja noin". Myös siis lasten isä samalla tavalla saa huomiota osakseen. Esim. ajatuksena, että voisin joskus esim. 30min keskeytyksettä kotonani katsoa esim. tv:tä, lukea kirjaa yms on täysin mahdoton. Vaikka sanoisin etukäteen, että äiti nyt ei tule 30min vastailemaan tai vaikka en vastaa tai jopa tiuskaisen takaisin että olisivat hiljaa, niin ei auta. Unohtavat saman tien.
Aiemmin omat vanhempani pikkulapsiaikaan sanoivat "sellaista se lasten kanssa on" mutta onko ihan oikeasti muilla tällaista? Tietääkseni eivät ole nepsylapsia, koska esim. koulu sujuu esikoisella ja päiväkodista ei ole nuoremmasta tullut valitusta. Minulla on olo, että olen ihan suorastaan uupunut tästä jatkuvasta saatavilla olosta. Ainut hetki kun saan olla rauhassa, on olla töissä tai kun lähden ovesta ulos. Omassa kodissani en saa rauhaa (elleivät lapset toki nuku).
Kiitos jos luit.
Kommentit (122)
No ainakin 6v kohtalaisen normaalia. Meillä saa harvoin katsoa ohjelmia, joten ei häiritse ollenkaan tuolloin. 8v odottaisin jo erilaista käytöstä, mutta ihan normaalia, että äitille usein asiaa. Jos ei olisi, niin huolestuisin, että onko joku hätänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo ovat siis todella puheliaita lapsia ja itse olen introvertti. En ois uskonut ennen lapsia että just tämä jatkuva puhuminen on niin hermojaraastavaa T. Ap
Minä osasin tuon kuvitella, ihan vain ympäristöä havainnoimalla. Ja totesin, että oman tilannja hiljaisuuden tarpeeni on niin suuri,
errä lapsia ei kannata tehdä. Siinä yhtälössä kärsivät kaikki. Eniten ihmettelen, miten tuo meluisuus on tullut sinulle ihan yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon ikäisillä pitäisi olla jo ymmärrystä ja osaamista olla välillä hiljaa. Ovathan he koulussa ja eskarissakin jo.
Muistelet jotain vanhanajan kouluja ja eskareita. Sellaisia missä lapset istuivat hiljaa kun opettaja puhui. Ne ovat mennyttä maailmaa. Nykyisin kouluissa ja eskareissa satsataan lapsilähtöisyyteen, positiivisuuteen ja viihtyvyyteen. Ei ole pakko kuunnella eikä pakko olla paikallaan jos ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon ikäisillä pitäisi olla jo ymmärrystä ja osaamista olla välillä hiljaa. Ovathan he koulussa ja eskarissakin jo.
Muistelet jotain vanhanajan kouluja ja eskareita. Sellaisia missä lapset istuivat hiljaa kun opettaja puhui. Ne ovat mennyttä maailmaa. Nykyisin kouluissa ja eskareissa satsataan lapsilähtöisyyteen, positiivisuuteen ja viihtyvyyteen. Ei ole pakko kuunnella eikä pakko olla paikallaan jos ei halua.
Eli ole hiljaa koulussa, eskarissa ja sitten kotonakin?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon ikäisten neurotyypillisten lasten pitäisi osata leikkiä ilman että jatkuvasti tarvitsee vanhemman katsomaan/kommentoimaan. Onko asiaa tutkittu? Vai oletteko yksinkertaisesti opettaneet lapset tuohon toimintamalliin? Jos kyse on opetetusta tavasta niin nyt olisi aika alkaa opettelemaan itsenäistä leikkiä/toimintaa.
Minulla on neljä "normaalia" lasta ja tietenkin heitä kiinnostaa tehdessään vaikka piirustuksen, tulla näyttämään se minulle. Jatkuvaa kyselyä tulee tietenkin siksi kun neljä lasta tulee kyselemään silloin tällöin niin tuntuu kuin joku olisi aina kysymässä jotakin. Voi myös kysyä jos lapsi ei tule esittelemään piirustusta tai vanhemman mielipidettä, johtuuko se siitä ettei sitä kaipaa, vai on opetettu että on turha kysellä kun vanhempaa ei kiinnosta. Jälkimmäinen kuulostaa surulliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon ikäisillä pitäisi olla jo ymmärrystä ja osaamista olla välillä hiljaa. Ovathan he koulussa ja eskarissakin jo.
Muistelet jotain vanhanajan kouluja ja eskareita. Sellaisia missä lapset istuivat hiljaa kun opettaja puhui. Ne ovat mennyttä maailmaa. Nykyisin kouluissa ja eskareissa satsataan lapsilähtöisyyteen, positiivisuuteen ja viihtyvyyteen. Ei ole pakko kuunnella eikä pakko olla paikallaan jos ei halua.
Ei mikään ihme että opettajat inhoaa töitään
Meillä miehen kanssa vuorotellaan arki-ilta- ja viikonloppupuuhasteluissa aika hyvin. Toinen saa tasaisesti omaa rauhaa. Olisi ahdistavaa kyllä, jos ei hetkeäkään saisi tilaa omille ajatuksille ja olla vaan hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset koulutetaan kuten koiratkin tai elämästä ei tule yhtään mitään.
Ei lastenkaan voi antaa pompottamaan aikuisia oman pillinsä mukaan tai olette ihan pellejä.
Näin se menee, muistan ajan, kun ruokakaupassa käynti tuntui ihanalta yksinololta😁. Jos sinne siis pääsi yksin. Nyt lapset maailmalla ja aika rauhassa saa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon ikäisillä pitäisi olla jo ymmärrystä ja osaamista olla välillä hiljaa. Ovathan he koulussa ja eskarissakin jo.
Muistelet jotain vanhanajan kouluja ja eskareita. Sellaisia missä lapset istuivat hiljaa kun opettaja puhui. Ne ovat mennyttä maailmaa. Nykyisin kouluissa ja eskareissa satsataan lapsilähtöisyyteen, positiivisuuteen ja viihtyvyyteen. Ei ole pakko kuunnella eikä pakko olla paikallaan jos ei halua.
Meidän lapset alkoivat meluta, mölytä ja huutaa kotona sen jälkeen, kun olivat tutustuneet päiväkotimaailmasn eli vanhimmat esikouluiässä, nuorin jo pienempänä. Päiväkodissa huusivat kaikkien päälle kaikki; lapset ja aikuiset. Kyllä ne desibelit ja villiys saivat päätä kipeäksi joskus. Että ei päiväkodissa kyllä välttämättä ryhmätavoille eikä oikein muillekaan käytöstavoille opi, vaan päinvastoin...
Vierailija kirjoitti:
Lapset koulutetaan kuten koiratkin tai elämästä ei tule yhtään mitään.
Ei lastenkaan voi antaa pompottamaan aikuisia oman pillinsä mukaan tai olette ihan pellejä.
Se on lasun paikka jos lasta kohtelee kuin koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ovat siis todella puheliaita lapsia ja itse olen introvertti. En ois uskonut ennen lapsia että just tämä jatkuva puhuminen on niin hermojaraastavaa T. Ap
Minä osasin tuon kuvitella, ihan vain ympäristöä havainnoimalla. Ja totesin, että oman tilannja hiljaisuuden tarpeeni on niin suuri,
errä lapsia ei kannata tehdä. Siinä yhtälössä kärsivät kaikki. Eniten ihmettelen, miten tuo meluisuus on tullut sinulle ihan yllätyksenä.
Sama täällä, mutta eri ratkaisu. Eli tein vain yhden lapsen. Silloin omaa aikaa ja hiljaisuutta saa automaattisesti enemmän kuin useamman lapsen kanssa, koska:
- lapsi on kaverin kanssa: omaa aikaa (eikä toinen lapsi hoidettavana, ja ehkä vielä enemmän seurankipeänä kun sisarus ei ole leikkikaverina)
- lapsi on harrastuksessa: omaa aikaa (eikä toinen lapsi hoidettavana sillä aikaa)
- lapsi on toisen vanhemman / kummin / isovanhemman kanssa: omaa aikaa
Teemme esim lomilla lapsen kaverin vanhempien kanssa sellaisia vaihtareita, että joka toinen päivä lapset on toisessa perheessä (joka huolehtii ruuat jne) ainakin suurimman osan päivää, ja joka toinen päivä toisessa. Eli joka toinen päivä saa runsaasti omaa aikaa ja toka toinen on 2 lasta hoidettavana, mutta he leikkivät keskenään, joten helpompaa kuin vain oman lapsen kanssa.
Saan sekä kokea äitiyden että tarpeeksi omaa aikaa ja tilaa, että selviän hengissä.
Kyllähän nyt 6- ja 8-vuotiaiden pitäisi jo osata olla itsekseenkin! Ja viettää aikaa kavereidenkin kanssa! Joku 3-vuotias on sen ikäinen, että kyselee ja roikkuu vanhemmissa ja se on ihan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan samanlaista on täälläkin. Välillä menen vessaan lukkojen taakse hengittelemään, mutta yleensä oven taakse tullaan huutelemaan ja kyselemään jotain. Ihan mahdotonta on mihinkään keskittyä, kun koko ajan joku puhuu ja kyselee jotain.
Sitten vielä lasten isä ihmettelee miksi nousen ylös aamuyöllä puuhailemaan! Se on ainut aika, kun voin jotain omaa puuhaa tehdä keskeyttämättä. Ainut oma rauhan hetki!
Ei hyvää päivää. Opeta hyvä ihminen niille pennuille, että vessassa jokainen käy rauhassa, vessan oven taakse ei tulla riekkumaan ja kyselemään mitään.
Ja eikö isä voi lähteä lasten kanssa mihinkään jotta saisit olla välillä yksin?
Ylivilkkaita ? Niin kauan kun kyselevät kaikki on hyvin. Liikunnallisia harrastuksia joissa purkaa energiaa ? Miksi vain 30 min tv:n katselua päivässä ? Luetko heille mitään, lukeminen rauhoittaa ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ovat siis todella puheliaita lapsia ja itse olen introvertti. En ois uskonut ennen lapsia että just tämä jatkuva puhuminen on niin hermojaraastavaa T. Ap
Minä osasin tuon kuvitella, ihan vain ympäristöä havainnoimalla. Ja totesin, että oman tilannja hiljaisuuden tarpeeni on niin suuri,
errä lapsia ei kannata tehdä. Siinä yhtälössä kärsivät kaikki. Eniten ihmettelen, miten tuo meluisuus on tullut sinulle ihan yllätyksenä.Sama täällä, mutta eri ratkaisu. Eli tein vain yhden lapsen. Silloin omaa aikaa ja hiljaisuutta saa automaattisesti enemmän kuin useamman lapsen kanssa, koska:
- lapsi on kaverin kanssa: omaa aikaa (eikä toinen lapsi hoidettavana, ja ehkä vielä enemmän seurankipeänä kun sisarus ei ole leikkikaverina)
- lapsi on harrastuksessa: omaa aikaa (eikä toinen lapsi
Näinhän se on. En ymmärrä miksi niin moni tehtailee ison kakaralauman ja sitten ihmettelee kun omaa aikaa ei olekaan yhtään, rahat on aina loppu ja elämä on yhtä sirkusta. Yksi lapsi riittää aivan hyvin.
Kiitos kommenteista. Isompi on saanut koulusta palautetta että sujuu siis hyvin, mutta on sielläkin kyllä vilkas. Ja jatkuvaa huomiota en ole opettanut saamaan vaan alusta asti yrittänyt ottaa omaa aikaa ja etten samantien ole keksimässä lapselle viihdykettä. Isompi käy ohjatuissa harkoissa ja esim tänäänkin siihen kuuluu kioskin pitämistä ja sosialisoimista eli se siitä että saisin edes silloin olla rauhassa kun lapsi harrastaa. Olen nähnyt kyllä vierestä kavereiden lapsia jotka eivät ole näin eloisia ja olla möllöttävät vaan. Eli meille on sattunut tavallista puheliaammat ja vilkkaammat lapset.
T. Ap
Itsellä pojat alle kahden vuoden ikäerolla. Koskaan en kaivannut ns omaa aikaa, olinhan saanut vaikeuksien kautta toivomani lapset. Melko pian alkoivat puuhastella keskenään, virikkeitä tarjottiin. Musiikki soittimineen ja liikunnallinen puoli kavereiden kanssa niin talvi- kuin kesäkeleillä omatoimisesti. Matkailu innosti kielten oppimiseen ja historiasta kiinnostumiseen. Nyt jo aikuisia.
Ei ole myöskään naapureilla rauhaa enää siinä vaiheessa, kun pariskunnalle syntyy lapsi. Mukavaa.
Oma työhuone, ovi lukkoon, ovelle lappu, milloin tulet ulos. Huoneessa kuulokkeet korviin, ettet kuule jos joku möykkää oven takana. Ja sitten teet, mitä tahdot, luet kuuntelet musiikkia...