Kotona ei ikinä rauhaa lastensaannin jälkeen

Lapset syntyivät pienellä ikäerolla ja heillä oli paljon seuraa toisistaan ja leikkivät pitkät ajat rupatellen keskenään. Minä hääräilin omiani kuuloetäisyydellä ja tenavat hommailivat mitä keksivät.

Ala vastailemaan niille, jossain vaiheessa kysymykset loppuu ja lapset hiljenee. Vuorottele isän kanssa. Lähdet välllä vaikka ulos lukemaan kirjaa. Lue kirjaa kun lapset nukkuu. Hanki lapsille jotai nmieluista tekemistä silloin kun haluat olla yksin. Meillä oli perheen yhteinen peliaika tiettyyn aikaan päivästä. Silloin sai siis pelata vaikka tietokoneella, pleikkarilla, puhelimella ilman että vanhemmat rajoittaa. Samalla lapset oppii rytmittämään päivää, kun tietävät, että samaan aikaan tapahtuu samanlaisia asioita. Kauppaan ei meidän lapset koskaan halunneet lähteä, joten jos toinen vanhemmista halusi vähän hengähdystaukoa, nin ilmoitti lähtevänsä kauppaan ja "tekevänsä sen reippailulenkilla, tahtooko kukaan lapsista mukaan? mitä eikö kukaan halua tulla seuraksi, voi ei, pitää lähteä yksin sitten..." yleensä tuon kysymyksen tullessa kaikki lapset katoaa mystisesti jonnekin omiin oloihinsa ettei vahingossakaan sano, että voisi lähteä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Hanki harrastus lapsille. Jos hankit useamman, tai sellaisen jossa on harjoitukset usean kerran viikossa, niin saat ainakin sen tunnin ajan omaa aikaa useana arki-iltana. Enemmänkin, jos et toimi taksikuskina vaan lapsi kulkee itse harrastukseen.

Noihin ohjattuihin harrastuksiin sisältyy melkein sisäänrakennettuna se, että vanhempi kuskaa ja vanhempi osallistuu talkoisiin. Lasten ohjatut harrastukset ovat pahimmasta päästä vanhempien aikasyöppöinä. Useimmissa perheissa suurin osa vanhempien vapaa-ajasta kuluu niihin.

Toki jos lapsi harrastaa ei-ohjatusti jotain niin tilanne on eri, mutta sellaisia ei taideta edes laskea harrastuksiksi.

Tätä on täällä jo ehdotettu, että jakakaa aikaa puolison kanssa.

Sunnuntaina teette suunnitelman, että milloin on sun sali ja mun jumppa ja milloin sä meet lasten kanssa ulos ja milloin minä. Kumpi hoitaa iltahommat ja yms.

Pienellä suunnittelulla ja ennakoinnilla elämä helpottuu ja saatte molemmat vapaa-aikaa palautumiseen ja harrastuksiin. 

6 ja 8 vuotiaat lapset ovat jo aika helpossa iässä.  Missä lasten kaverit, leikkivätkö he pihalla kavereiden kanssa tai keskenään?  Tietysti, jos ei ole turvallista pihaa lapsille ja ovat paljon sisällä eläminen on haastavampaa esim kertosyslossa kuin okt:ssa. 

Meillä oli tuossa iässä lapset naapurissa, naapurin lapset meillä tai koko porukka pihaleikeissä. Kerta viikossa koko perhe käytiin uimassa ja oli harrastus tai kaksi per viikko. Käytiin myös leikkipuistossa ja pallokentällä koko perhe.

Nyt lapset 13 ja 16.

Kyllä se kotirauha menee jo siinä vaiheessa kun nainen muuttaa samaan talouteen.

Vierailija kirjoitti:

Joo ovat siis todella puheliaita lapsia ja itse olen introvertti. En ois uskonut ennen lapsia että just tämä jatkuva puhuminen on niin hermojaraastavaa T. Ap

Oon samaa mieltä, nimenomaan se puhuminen on uuvuttavaa! Meillä on vain yksi lapsi, herkkä, erittäin eloisa ja fiksu, kyllä häneen menee suurin osa energiasta, mutta niin pitääkin. Muutaman vuoden päästä tilanne on jo hieman toisenlainen. Työn oon onneksi järjestänyt niin että se on yksinäistä, mukavaa ja joustavaa, tosin ei (vielä) rahakasta.

Ihan normisettiä. Kun tulevat murrosikään muutaman vuoden päästä eivät kysy enää mitään ja saat nyhtää kaikki vastaukset. Tuo on vielä ihana aika, jaksa vielä muutama vuosi vastailla kysymyksiin. 

Sehän on hienoa että lapsi on kiinnostunut ymmärtämään asioita. Ole onnellinen, tulee sekin aika jolloin hän ei ole kiinnostunut sinusta pätkääkään. Itse olen neljän lapsen äitinä tullut siihen tulokseen, että oma aika alkaa 21.00 kun lapset ovat nukkumassa. 

Ei ole ollut koskaan tuollaista. Lapsilla 5 vuoden ikäero niin eivät paljoa leikkineet edes keskenään. Mutta molemmat ovat mainiosti viihtyneet omissa leikeissään. En ole koskaan ollut mikään 24/7 seuraneiti tai leikkikaveri. Lapsia ohjataan ja kasvatetaan niin ettei tarvitse roikkua äidissä koko ajan eikä höpöttää tauotta. 

Tota se on. Uskomatonta. Teininä helpottaa kun möllivät omassa huoneessaan. Taivas.

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkä teksti, tiivistän: ammuin itseäni jalkaan, nyt jalka on kipeä.

          Hyvin tiivistetty, omia valintoja, omia valintoja...

Vierailija kirjoitti:

Ja taas yksi jolle tuo ei tullut mieleenkään ennen lasten tekoa. Minulle tuli, ja jätin tekemättä. En ikinä jaksaisi tuollaista, häipyisin varmaan.

Niin tai sitten vaan alun alkaen kasvattaa lapset ottamaan muut, ymös vanhempansa, huomioon. Lapset ei mene rikki vaikka eivät saisi huomiota 24/7. Video/ohjelma päälle ja siitä keskustellaan  jälkeenpäin. Ei missään nimessä kesken jatkuvaa kommentointia. Lisäksi itse olen sitä mieltä että kun ei ole enää ihan pikkulapsista kyse niin huomio pitää ansaita. Positiivisesta käytöksestä saa huomiota, negatiivisesta ei.

Tutulla oli just tollanen lapsi. Suu auki toljotti koko valveillaoloaikansa ja jatkuvasti suu kävi mikämikämikämiksikukakatokerromikämiksi. Silmien takana ei tapahtunut yhtään mitään. Päivästä toiseen samat asiat. Veivät ammattilaiselle koska moni vihjaili melko  suoraan että lapsessa on jotain vikaa. Vähän hidas se olikin mutta oli myös äitnsä opettamana ulkoistanut ajattelun muille. Alkoivat sitten vaatia kakrua hoitamaan itse ajattelunsa. Tämä tapahtui lopettamalla kyselyt vain vastaamalla että mitäs itse ajattelet tai aivot käyntiin. Kaikki lapset kyselee mutta rajansa silläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut koskaan tuollaista. Lapsilla 5 vuoden ikäero niin eivät paljoa leikkineet edes keskenään. Mutta molemmat ovat mainiosti viihtyneet omissa leikeissään. En ole koskaan ollut mikään 24/7 seuraneiti tai leikkikaveri. Lapsia ohjataan ja kasvatetaan niin ettei tarvitse roikkua äidissä koko ajan eikä höpöttää tauotta. 

Lapsia on erilaisia. En nyt itse välttämättä nostaisi hyväksi ominaisuudeksi sitä että 5- vuotias viihtyisi jatkuvasti itsekseen pitkiä aikoja vaikka se vanhemmalle vähemmän ärsyttävää onkin. Kyllähän uteliaisuus asioihin, ympäristöön ja niiden selvittämiseen kuuluu lapsuuteen. Keneltäpä muulta sitä kysyisi kuin vanhemmilta. 

Vierailija kirjoitti:

Ala vastailemaan niille, jossain vaiheessa kysymykset loppuu ja lapset hiljenee. Vuorottele isän kanssa. Lähdet välllä vaikka ulos lukemaan kirjaa. Lue kirjaa kun lapset nukkuu. Hanki lapsille jotai nmieluista tekemistä silloin kun haluat olla yksin. Meillä oli perheen yhteinen peliaika tiettyyn aikaan päivästä. Silloin sai siis pelata vaikka tietokoneella, pleikkarilla, puhelimella ilman että vanhemmat rajoittaa. Samalla lapset oppii rytmittämään päivää, kun tietävät, että samaan aikaan tapahtuu samanlaisia asioita. Kauppaan ei meidän lapset koskaan halunneet lähteä, joten jos toinen vanhemmista halusi vähän hengähdystaukoa, nin ilmoitti lähtevänsä kauppaan ja "tekevänsä sen reippailulenkilla, tahtooko kukaan lapsista mukaan? mitä eikö kukaan halua tulla seuraksi, voi ei, pitää lähteä yksin sitten..." yleensä tuon kysymyksen tullessa kaikki lapset katoaa mystisesti jonnekin omiin oloihinsa ettei vahingossakaan sano, että voisi lähteä mukaan.<

Kuulostaa monimutkaiselta. Miksei vaan sovi puolison kanssa että toinen on lasten kanssa ja toinen voi lähteä lenkille tai minne nyt haluaakaan pitämään hengähdystauon. Ai kakarat haluaa mukaan? Ei käy tällä kertaa, katsotaan ensi kerralla.

Sellaista se on tuo aika, itse olen introvertti ja raskasta oli välillä pikkulapsi arki, mutta aikansa kutakin, tuon ikäisillä voisi olla jo joku harrastus iltaisin jos mahdollista. 4-5 vuoden päästä on jo täysin eri tilanne.Itsellä lapset on nyt aikuisia ja muuttaneet pois kotoa niin hiljaista on kotona miehen kanssa.

Kyllä tuon ikäisillä pitäisi olla jo ymmärrystä ja osaamista olla välillä hiljaa. Ovathan he koulussa ja eskarissakin jo. 

Vierailija kirjoitti:

Ala vastailemaan niille, jossain vaiheessa kysymykset loppuu ja lapset hiljenee. Vuorottele isän kanssa. Lähdet välllä vaikka ulos lukemaan kirjaa. Lue kirjaa kun lapset nukkuu. Hanki lapsille jotai nmieluista tekemistä silloin kun haluat olla yksin. Meillä oli perheen yhteinen peliaika tiettyyn aikaan päivästä. Silloin sai siis pelata vaikka tietokoneella, pleikkarilla, puhelimella ilman että vanhemmat rajoittaa. Samalla lapset oppii rytmittämään päivää, kun tietävät, että samaan aikaan tapahtuu samanlaisia asioita. Kauppaan ei meidän lapset koskaan halunneet lähteä, joten jos toinen vanhemmista halusi vähän hengähdystaukoa, nin ilmoitti lähtevänsä kauppaan ja "tekevänsä sen reippailulenkilla, tahtooko kukaan lapsista mukaan? mitä eikö kukaan halua tulla seuraksi, voi ei, pitää lähteä yksin sitten..." yleensä tuon kysymyksen tullessa kaikki lapset katoaa mystisesti jonnekin omiin oloihinsa ettei vahingossakaan sano, että voisi lähteä mukaan.<

Ei toimi mitenkään välttämättä. -terv. ikuinen kyselijä jolle tuota yritettiin

Eikö lapsilla ole mitään harrastuksia tai kavereita joille mennä välillä?

Kyllä tuon ikäisten neurotyypillisten lasten pitäisi osata leikkiä ilman että jatkuvasti tarvitsee vanhemman katsomaan/kommentoimaan. Onko asiaa tutkittu? Vai oletteko yksinkertaisesti opettaneet lapset tuohon toimintamalliin? Jos kyse on opetetusta tavasta niin nyt olisi aika alkaa opettelemaan itsenäistä leikkiä/toimintaa.