Kertokaas yliluonnollisia kokemuksianne!
Hei kaikille! Haluaisin kuulla teidän yliluonnollisia kokemuksianne. Niitä olisi kiva kerätä talteen, ehkä kirjaksi.
Kiitos etukäteen!
-Anneli-81
Kommentit (221)
Yhden vaiheessa törmäsin ja näin kumarassa kävelevää mummoa, jolla oli köyryselkä, sininen pitkä takki ja melko lyhyet hiukset sekä töppöset. Asuin silloin yhdessä lähiössä. Kerran mummo käveli vastaan sillalla kävelytiellä, missä kulki autoja ja busseja vieressä. Olin kävelemässä illalla harrastuksesta kotiin. Yhden kerran rappusilla hän taas käveli vastaan. Rappuset johtivat aseman luiskasta toiselle kävelytielle. Kolmannen kerran näin mummon bussista, kun käveli kerrostalon vieritse. Viimeisen kerran näin hänet, kun hiihdin joen vartta pitkin ja oli ilta. Kun otin suksia pois, mummo köpötteli ohi. Pelästyin. Hän käveli kartanoa kohti. Jälkeenpäin mietin, että minun olisi pitänyt kysyä häneltä, mikä viesti sinulla on minulle. Sama mummo käveli illalla paikassa, missä ei ollut kuin satunnaisia hiihtäjiä ja koiranulkoiluttaja. Meillä oli töissä stressaavaa aikaa ja ajattelin, että olenko masentunut ja alan sen takia näkemään harhoja. Mitään selitystä en ole keksinyt tälle.
Olisi varmasti kannattanut kysyä häneltä jotakin. Kiitos tarinasta, laitan sen talteen.
-Anneli-81
Mistä luulette että jotkut meistä kokee näitä yliluonnollisia kokemuksia?
Kumpi kokee niitä enemmän, mies vai nainen?
-Anneli-81
Meidän kylässä on yksi tienpätkä,jossa tulee tunne,että joku seuraa vaikka ketään ei näy. Tämä tapahtuu minulle (nainen) ja myös yhdelle miehelle joka on uskaltanut tästä kertoa minulle. Ehkä moni muukin vaistoaa jotain,kun sillä tiellä harvoin kukaan käveleee,mutta asiasta ei puhuta.
Onpa jännää, voitko kertoa missä tie on? Tiedätkö mitään sen historiasta?
-Anneli-81
Laittakaa lisää tarinoita minulle tallennetavaksi.
-Anneli-81
Vierailija kirjoitti:
Aihe vapaa palstalta katoaa mystisesti viestejä.
Veikkaan että jokin poltergeist aiheuttaa tällaista kiusaa. Todella erikoista ja pelottavaa.
Jännittävää ajatella, minne ne tuhkana tuuleen katoavat viestit menevät. Ilmestyvätkö ne jonnekin? Kuuluvatko ne ujelluksena tuulessa? Vastaanottaako joku niitä selittämättöminä tekstiviesteinä ilman lähettäjää? Luetaanko niitä voimakkaasti murtaen, kohisevalla venäläisellä radioasemalla, hetkeä ennen kuin tapahtuu peruuttamattomia asioita?
Voisitko kertoa missä tämä sijaitsee?
Otimme hoidettavaksi saksanpaimenkoiran pariskunnalta,joka ei pystynyt sitä sairauksiensa vuoksi enää hoitamaan. Oli syksyinen päivä ja laitoin tulta takkaan. Koira istui siinä vierellä. Sitten koira kääntyi ikkunaan päin ja näin,että pieni lintu istui ikkunan poikkipuulla ja katsoi meitä. Koira katseli lintua ja sitten se katsoi minua suoraan silmiin ja sen silmät olivat rakastavat. Se katse oli sellainen lempeä,vieläkin muistan ja tulee kyynel silmään. Pian sain soiton,että koiran emäntä oli kuollut juuri siihen aikaan. Halasin koiraa ja sanoin,että minä pidän nyt sinusta huolta. Saimme olla yhdessä kymmenen ihanaa vuotta.
Olen kirjoittanut tämän aiemminkin mutta ilmeisesti poistettu.
Näin unta että olin kaverin asunnossa toisella puolen Suomea. Myöhemmin kun tapasin kaverin, hän kysyi miten olin silloin (kertoi päivämäärän) hänen asuntoonsa keskellä yötä.
Vastaavaa tapahtunut pari kertaa muutenkin. Outoa.
Kiitos tarinasta!
Miten kaverisi reagoi kun näki hahmosi?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tarinasta!
Miten kaverisi reagoi kun näki hahmosi?
Ihmetteli mitä siellä tein. Ja sitten istuttiin siinä ja juteltiin. Hän meni takaisin sänkyyn ja minä poistuin asunnosta. Sitten heräsin.
Kun puolisoni kuoli hänen sukunsa käyttäytyi hyökkäävästi minua kohtaan hautajaisia valmistellessani. Suru oli valtava niin kuin olla saattaa ja koin oloni pohjattoman epävarmaksi puolison suvun vuoksi. Sanotaankin, että sureva ihminen haluaa nähdä merkkejä joka paikassa ja niin koin minäkin puolison istuneen sänkyni laidalle sekä antavan tukensa siihen miten hautajaiset pitää järjestää. Erikoisinta jutussa oli se, että hyvä ystäväni näki samaan aikaan unta puolisostani meidän kesäpaikassa (ystäväni ei ole koskaan ehtinyt käymään siellä) ja miten puolisoni oli näyttänyt iloiselta sekä antanut ymmärtää kaiken olevan hyvin.
En uskonut ystävääni, mutta kun hän kuvaili paikan ja millaiset vaatteet puolisollani oli (mökkirytkyt) uskoin häntä. Ystäväni kuvaili kesäpaikastamme sellaisen alueen, jota en ole hänelle kuvissa näyttänyt saati millaisia vaatteita puoliso mökillä käytti. Ja jotta joku ei nyt väittäisi heillä olleen suhdetta, niin ystävälläni oli silloin omakin suhde ja hän ei erityisesti edes pitänyt puolisostani.
Tällaisia ns kaksoisnäkyjä on kuulema yhä enemmän, jolloin niihin on lähes pakko uskoa.
Nyt talvella tuli kova ikävä puolisoani (kuolemasta on jo kahdeksan vuotta) ja päätin kokeilla saamaani vinkkiä, että pyydän häntä antamaan jonkun merkin ja laitoin ehdoksi hauki. Rajasin sen vielä tiukasti, ettei mitään kaupan mainoksia ja joihin voi törmätä helposti. Seuraava päiväni alkoi lehtijutulla kalastajasta ja kuvateksti, jossa hän sai hauen. Koin, että se oli terveiset puolisolta.