Vanha äitini tarvii apua ja ja autankin, mutta
ärsyttää, että jääräpäisesti pitää tehdä asiat hankalamman kautta. Esim ruoka- ja apteekkiostokset, laskujenmaksut. Ja se ihan jatkuva valitus. Joku kerta vielä paukautan sisään mennessä, että tänään ei sitten saa valittaa mistään!
Varmaan alkavaa muistisaurautta myös, kun kaikki lääkärit valehtelee ja huvikseen teettää tutkimuksia, esim verikokeita ja tähystyksiä. Ja näytteet satavarmasti vaihtuneet, kun ei hänellä voi olla alhainen hemoglobiini kosks syö parsakaalia.
Miten te muut jaksatte jäärienne kanssa?
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kahdenlaisia vanhuksia; niitä jotka ei halua vaivata ja tekevät kaiken itse. Ja sitten on niitä, jotka heittäytyvät avun varaan ja saavat samalla jonkun kylään.
Äitini, alle 70v, meinasi alkaa tuollaiseksi leikillä avunhuutajaksi, mutta pistin rajat aika nopeasti. Apteekista pyysi hakemaan ja seuraavana päivänä muisti että yksi lääke "unohtui", haetko sen tänään. Kahvi loppui vaikka eilen käytiin kaupassa. Tulisitko tekemään lumityöt, kun huoltoyhtiö ei käy kuin kerran päivässä. Lamppu sammui, vaihdatko.
Huomasin että kaikki hoiti itse kun sanoin että ehdin vasta viikonloppuna.
Äiti alkoi tilata ruuat lähimarketista kotiinkuljetuksena ja käy taksilla apteekissa, kun aika turhaantuneena että minun ajaminen toisesta kaupungista, 2h/käynti, tulee maksamaan minulle yrittäjänä 100e/h kun en tee töitä työaikana. Tajusi lopulta ettei kannata juoksuttaa minua, kun tak
Ohis: halpoja taksilappuja saa niin vähän, että ei voi tuhlata, jos vain läheiset voi käydä esim apteekissa.
Äidilläni on 2km taksilla apteekkiin, arkena maksaa alle 10e suuntaansa.
Nro 195: No niin, palaan tähän sun kommenttiisi. Sun tilanteessasi kohtuullista olisi aikanaan se, että sinä käytät äidistäsi huolehtimiseen yhtä paljon aikaa kuin äitisi käytti yhteydenpitoonsa sinuun ja sun perheeseesi. Ja vastaavasti sisaruksesi eli he huolehtivat suurimmaksi osaksi ja sinä voit joskus silloin tällöin käydä piipahtamassa äitisi luona. Ihan kuten hänkin on käynyt piipahtamassa sinun luonasi. Voi olla, ettei ole ihan helppoa, mutta heittäydy vaikka vähän tyhmäksi ja osaamattomaksi. Sano sisaruksillesi, että he tuntevat äitisi paremmin ja tietävät paremmin, mitä äitisi tarvitsee, joten he osaavat myös hoitaa äitisi asioita paremmin.
Meillä äidistä huolehtiminen napsahti mulle oikeastaan sen takia, että mulla on sairaanhoitajan tausta. Aika usein tilanteet, joissa sinne tarvittiin apua, oli just sellaisia, missä on hyvä auttajalla olla hoitoalan osaaminen. Minä menin sinne arvioimaan, voiko äidin vatsakipu tai milloin mikäkin odottaa aamuun tai jopa ensiviikkoon vai pitäisikö tilata samantien ambulanssi.Tai rauhoittelemaan sekavaa muistisairasta samalla arvioiden, voiko äidin jättää vielä aamuun asti rollaattorilla likkuvan isän kanssa ja katsoa tilannetta uudestaan aamupäivällä. Myös eri itsehoitolääkkeiden kohdalla isä halusi aina mun arvion, että antaako kokonaisen vai puolikkaan. Tai voiko kyseistä lääkettä antaa siihen vaivaan ollenkaan. Siskoni taas on ihan eri alan ihminen, joten tietenkään mitään tällaista ei kysytty eikä pyydetty koskaan mun siskolta.
Nyt, kun äiti on poissa, mulle on ihan selvää, että koska minä hoidin äidin, siskoni hoitaa isän. Siskoni oli aina isän tyttö ja minä äidin tyttö. Jokin aika sitten puhuttiin siskoni kanssa hoitotahdoista ja kysyin, että tietääkö hän isän hoitotahdon, onko sitä kirjallisena ja jos on, niin missä. Ei kuulemma tiennyt, joten kehotin kysymään isältä. Hän vähän hämmästyi, että miksi juuri hänen pitäisi tietää se. Sanoin, että koska minä soittelin kaikki ne puhelut milloin minnekin sote-puolelle äidin asioissa, niin nyt on sun vuorosi tehdä se sama sitten, jos isä ei pysty enää itse asioitaan hoitamaan. Ja hoitotahto on ihan hyvä olla tiedossa, kun alkaa asioita hoitaa. Siskolleni olisi tietysti ollut mukavampaa, jos minä hoitaisin äidin lisäksi isänkin, mutta se ei olisi oikeasti reilua. Eikä jo senkään takia, että siskolleni ja lapsillene on ostettu mm autoja yms ja mun lapsilleni taas ei. Kukaan muu vanhempieni lapsenlapsista kuin mun poikani ei koskaan vaihtanut mummilleen edes vaippaa, mutta silti mun poikani oli se, joka ei saanut isovanhemmiltaan yhtikäs mitään. Ei siis pidä olettaa, että ne, jotka ovat saaneet enemmän, ihan vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti ottaisivat suurimman vastuun. Voi nimittäin käydä niinkin, että eivät haluaisi ottaa vastuuta ollenkaan vaan kippaisivat kaiken vastuun sulle. Mitä ikinä tapahtuukaan, suosittelen sua pitämään puolesi.
Mä olen mun siskoni kanssa edelleen oikein hyvissä väleissä, mutta siskoani tietysti harmittaa, kun hänen eläkepäivänsä eivät nyt alkaneetkaan niin leppoisasti kuin oli suunnitellut vaan jo ensi viikon toimii isälle taksisuharina milloin minnekin.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 195: No niin, palaan tähän sun kommenttiisi. Sun tilanteessasi kohtuullista olisi aikanaan se, että sinä käytät äidistäsi huolehtimiseen yhtä paljon aikaa kuin äitisi käytti yhteydenpitoonsa sinuun ja sun perheeseesi. Ja vastaavasti sisaruksesi eli he huolehtivat suurimmaksi osaksi ja sinä voit joskus silloin tällöin käydä piipahtamassa äitisi luona. Ihan kuten hänkin on käynyt piipahtamassa sinun luonasi. Voi olla, ettei ole ihan helppoa, mutta heittäydy vaikka vähän tyhmäksi ja osaamattomaksi. Sano sisaruksillesi, että he tuntevat äitisi paremmin ja tietävät paremmin, mitä äitisi tarvitsee, joten he osaavat myös hoitaa äitisi asioita paremmin.
Meillä äidistä huolehtiminen napsahti mulle oikeastaan sen takia, että mulla on sairaanhoitajan tausta. Aika usein tilanteet, joissa sinne tarvittiin apua, oli just sellaisia, missä on hyvä auttajalla olla hoitoalan osaaminen. Minä menin sinne arvioimaan, voiko äidin vatsakipu tai millo
Voi kun se menisikin noin! Sisarus on heittäytynyt täysin autettavaksi jo vuosia, vuosia sitten. Siksipä vanhempani hoitavat hänen lapsensa ja esim äitimme käy siivoamassa hänen talonsa, jonka vanhempamme ovat taanneet hänelle, ja maksavat lainaansakin pois, sillä talo on liian kallis sisaruksen pidettäväksi.
Vanhemmat ovat remontoineet, rakentaneet, korjanneet ja myös maksaneet näitä remppoja omasta pussistaan. Käyvät ajamassa nurmikon ja tekemässä lumitöitä, sisarus ei saa edes lasta vietyä 30m päässä olevaan tarhaan vaan vanhempamme ajavat 10km suuntaansa viemään lapsen sinne.
Ja ei, sisarus ei ole mitenkään vammainen tai masentunut tms. Hän vaan on saanut vanhemmat hoitamaan asiansa. Ei puhettakaan siis että tuo sisarus hoitaisi kumpaakaan vanhempaa kun sitä tarvitsevat, veikkaan että päin vastoin, sitten hän alkaa kunnolla pummaaan rahaa.
Näistä syistä olen hieman huolissani tulevasta. Vanhemmat ovat 75 vuotiaita.
Nro 204: No vähän tuollaista epäilinkin. Pidä pintasi. Ei ole sinun velvollisuutesi huolehtia vanhemmistasi. Jos se on jonkun velvollisuus, niin nimenomaan tämän sisaruksesi velvollisuus. Nykylainsäädännöllä se ei ole hänenkään velvollisuutensa. Jos jossain vaiheessa vanhempasi alkavat pyytää sinulta jotain apua (pienintäkään!), vastaa, että et voi, et ehdi, et osaa etkä ymmärrä koko asiasta yhtään mitään, joten pyytäkää "Jonnaa". Toinen vaihtoehto on, että googletat vanhempiesi hyvinvointialeueen vanhuspalvelut sekä alueen erilaisia palveluita tarjoavat yritykset ja laitat näiden sivuista linkit vanhemmillesi. Sanot, että tuolta löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Äitiä pitää esim kuskata moneen eri kauppaan, kun sama tuote maksaa jossain 20cnt vähemmän kuin toisessa. Ihan yhtä hyvin minä voisin tullessani käydä kaupassa ja tuoda ne täsmälleen samat tavarat kuin mitä on vuosia ostanut. Mut hälle ei käy, kun en muka osaa katsoa onko varmasti gluteenitonta.
Ap
Lopetat tuollaiset palvelut ja sanot kuin lapselle että teet näin tai et tee ollenkaan. Jos ei kelpaa niin kärsiköön typeryydestään. Alkaa kelpaamaan kun muuten ei kykene. Nimimerkillä samassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla vaikeimman kautta nuo sitten haluaa tehtävän?
Mun äitini kieltäytyy ehdottomasti turvarannekkeesta koska hän ei kuulemma voi kaatua. Jos kaatuu niin hän nousee itse ylös.
Isäni suostui viimeisen kaatumisen jälkeen turvarannekkeeseen, mutta kuoli kuitenkin kaatumisesta tulleisiin vaurioihin parin viikon päästä. Nämä ovat niin surullisia ja estettävissä olevia asioita, mutta kun jääräpää on jääräpää ja vanhuksellakin on itsemääräämisoikeus.
Hiton rasittavia tuollaiset änkyrät jotka ovat vaatimassa palveluja eikä kelpaa kun sanot miten tehdään. Lähinnä odotan että potkasis tyhjää tai muuttuisi niin höperöksi että voisi unohtaa johonkin laitokseen. Pitäisiköhän odotellessa kokeilla ruumiillista rankaisua, vitsaa jos ei muuten meinaa tehdä niin kuin sanon.
Varmaan menen heikoille jäille kävelemään jos joutuisin vastentahtoisten, joka puolella valittavien ja vielä toistensa kanssa riitelevien sisarusten (ootte saaneet enemmän lastenkaitsemista) taakaksi.
Kun vaan järki säilyy ei tarvitse lapsia vaivata.
Mistä muuten tuo vanhusten kaatuminen johtuu? Tuttu yli 90 alkoi kaatuilemaan. Hän sanoi että huomasi vaan olevansa lattialla pitkällään, ei mihinkään kompastunut tms.
Vierailija kirjoitti:
Mistä muuten tuo vanhusten kaatuminen johtuu? Tuttu yli 90 alkoi kaatuilemaan. Hän sanoi että huomasi vaan olevansa lattialla pitkällään, ei mihinkään kompastunut tms.
Äkillinen verenpaineen lasku tai aivoverenkierron häiriö.
T. Reipas ja tunnollinen lammas poikkeuksellisesti vierailijana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä muuten tuo vanhusten kaatuminen johtuu? Tuttu yli 90 alkoi kaatuilemaan. Hän sanoi että huomasi vaan olevansa lattialla pitkällään, ei mihinkään kompastunut tms.
Äkillinen verenpaineen lasku tai aivoverenkierron häiriö.
T. Reipas ja tunnollinen lammas poikkeuksellisesti vierailijana
On myös sydänperäistä kaatuilua.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 204: No vähän tuollaista epäilinkin. Pidä pintasi. Ei ole sinun velvollisuutesi huolehtia vanhemmistasi. Jos se on jonkun velvollisuus, niin nimenomaan tämän sisaruksesi velvollisuus. Nykylainsäädännöllä se ei ole hänenkään velvollisuutensa. Jos jossain vaiheessa vanhempasi alkavat pyytää sinulta jotain apua (pienintäkään!), vastaa, että et voi, et ehdi, et osaa etkä ymmärrä koko asiasta yhtään mitään, joten pyytäkää "Jonnaa". Toinen vaihtoehto on, että googletat vanhempiesi hyvinvointialeueen vanhuspalvelut sekä alueen erilaisia palveluita tarjoavat yritykset ja laitat näiden sivuista linkit vanhemmillesi. Sanot, että tuolta löytyy.
Kiitos tsempistä
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat eivät ole palvelutaloissa, mutta jo siinä ikähaarukassa, että lapsia voi pompottaa kaikenlaisilla asioilla. Osalla saattaa olla jo ajokyky mennyt. On hommattu ne isot omakotitalot ja mökit, joista ei haluta luopua, vaan ylläpitää ilmaiseksi lasten työvoimalla.
Tällä suurella ikäluokalla on nyt tapana pitää ääntä siitä, että heidän lastensa eläkkeet olisivat olleet turvatut, jos lapset eivät olisi olleet niin laiskoja tekemään lapsia. Sieltähän ne eläkkeenmaksajat olisi saatu. Samalla he unohtavat olevansa se suuri ikäluokka... Eli siis itse ovat tehneet vähemmän lapsia, ja alkaneet vääristämään väestörakennetta ihan omalla lisääntymisvuorollaan.
En ole kyllä tuollaista kuullut kenenkään suurten ikäluokkien edustajan sanoneen. Kyllähän he on sen nähneet ja kokeneet, että maailma on koko ajan muutoksessa eikä suuri lapsilauma ole ollut kenenkään toive ja ihanne.
Ei suurilla ikäluokilla ollut kertakaikkiaan varaa tehdä kuutta-seitsemää lasta tai vielä enempää. Monien heidän lapsuutensa on ollut puutteellinen juuri senkin takia, että lapsia on ollut perheessä niin monta. He on sen köyhyyden nähneet.
Ja heillä piti jo naistenkin mennä työelämään, ei se olisi helppoa ollut monilapsiselle perheelle. .Yleensä heille syntyi kaksi tai kolme lasta, ei enempää.
Eihän tämä mikään ihanne ole nykyvanhemmillekaan. Juuri kukaan ei halua paria lasta enempää. Kuka nyt haluaa varta vasten tehdä paljon lapsia sen takia, että syntyisi enemmän tulevia veronmaksajia ja eläkeläisistä huolehtijoita?
Kyllä jokainen ajattelee sitä omaa tilannettaan ihan ensisijaisesti ja ainoastaan.
Sotien jälkeen ajateltiin eri tavalla. Silloin oletettiin, että yhteiskunta pysyy sellaisena kuin se oli silloin. Kuka tulevaisuutta tietää? Ja siihen aikaan varsinkaan.
Minun äitini (s.v.1925) kotona oli neljätoista lasta. Vaarin kahdesta avioliitosta yhteensä. Oli siinä vaarilla elättämistä.
Kukaan vaarin lapsista ei kuitenkaan tehnyt kolmea lasta enempää. Minulla on paljon serkkuja siis, mutta se johtuu ihan siitä, että 1800-luvun puolella syntynyt vaarini hankki sellaisen lapsilauman.
Kirjoitat väestörakenteen vääristämisestä. Mitenkäs se oma lisääntymisvuorosi, oletko huolehtinut siitä? Pystytkö elättämään vaikka seitsemän tai kymmenen lasta?
Aivan. Et sinä mikään lapsimylly aio olla. Eivätkä aikoneet suuret ikäluokatkaan. Heilläkin oli jo paljon muita tavoitteita ja intressejä ja ennen kaikkea varallisuus ei sallinut. Miksi syytät muita siitä, mihin et itsekään venyisi?
Vierailija kirjoitti:
"Ja toivon todella, että minua ei kukaan joutuisi ainakaan kovin pitkään huoltamaan ja mahdollisia oikkujani sietämään. Olen lapselleni sanonutkin, että heti kun alan olla yhtään voimillekäypä vanhus, laita minut laitokseen, älä ala minua hyysäämään. Ei tarvitse tuntea omantunnon tuskia. Tottakai haluan nähdä joskus jälkeläisiä ei, mutta en odota heistä minulle mitään hoitajaa. Sitä varten on ammattilaiset."
Mistäköhän kuvittelet lapsesi taikovan sen latoitksen sulle??
No jos ei sellaista silloin ole, niin kyllä minä sitten voin olla kotonakin, saahan kotiin sentään ihan ostopalveluita. Niin sai minun vanhempanikin. He ei halunneet mihinkään kotoaan.
Lastani en halua rasittaa. Ja sen verran on säästöjä, että pystyn palvelut ostamaan. En minä halua, että ainoa lapseni joutuu mihinkään rääkkiin minun takiani enää, hänellä on ollut ihan tarpeeksi vaikeuksia elämässään muutenkin. Nyt kun hänellä on jo helpompaa, en aio ruveta vuorostani rasitteeksi. Teen ehkä niin, niin kuin yksi vanhempi ystäväni ; hän hankkiutui jo hyvissä ajoin palvelutaloon asumaan. Eihän se halpaa ole, mutta toisaalta on hyvin huoletonta asua ja turvallistakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä muuten tuo vanhusten kaatuminen johtuu? Tuttu yli 90 alkoi kaatuilemaan. Hän sanoi että huomasi vaan olevansa lattialla pitkällään, ei mihinkään kompastunut tms.
Äkillinen verenpaineen lasku tai aivoverenkierron häiriö.
T. Reipas ja tunnollinen lammas poikkeuksellisesti vierailijana
On myös sydänperäistä kaatuilua.
Niin, ja heikot jalat. Yhtäkkiä vaan alkaa jalat täristä ja heikottaa, ainakin mun vanhemmalla. Jos ei saa mistään kiinni juuri silloin, niin voi tulla kaatuminen.
Jalat ei nouse yhtä ripeästi kuin nuorena, voi kompastua kynnykseen, mattoon tms. Naapurin vanha rouva kaatui vessanpytyltä noustessaan, ei vaan saanutkaan voimaa jalkoihinsa ja siihen meni eikä päässyt ylös. Toinen naapuri katseli pitkään, että miksi siellä on aina vaan vessassa ja eteisessä valo ja kun jo yö jo oli, lähti katsomaan, kun oli muutenkin tästä huolehtinut. Tuli sairaalareissu rouvalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja toivon todella, että minua ei kukaan joutuisi ainakaan kovin pitkään huoltamaan ja mahdollisia oikkujani sietämään. Olen lapselleni sanonutkin, että heti kun alan olla yhtään voimillekäypä vanhus, laita minut laitokseen, älä ala minua hyysäämään. Ei tarvitse tuntea omantunnon tuskia. Tottakai haluan nähdä joskus jälkeläisiä ei, mutta en odota heistä minulle mitään hoitajaa. Sitä varten on ammattilaiset."
Mistäköhän kuvittelet lapsesi taikovan sen latoitksen sulle??
No jos ei sellaista silloin ole, niin kyllä minä sitten voin olla kotonakin, saahan kotiin sentään ihan ostopalveluita. Niin sai minun vanhempanikin. He ei halunneet mihinkään kotoaan.
Lastani en halua rasittaa. Ja sen verran on säästöjä, että pystyn palvelut ostamaan. En minä halua, että ainoa lapseni joutuu mihinkään rääkkiin mi
Niin voit ajatella ja sanoa nyt näin kuten äitinikin aikoinaan. Nyt 85-vuotiaana hänellä on toinen ääni kellossa. Vanhasta ihmisestä tulee itsekäs, ei hän enää toisten rasittamista mieti eikä ole toisten huolista ja murheista enää kiinnostunut. Se on vain minä, minä, mikä kiinnostaa. Ihan kuin pieni lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kahdenlaisia vanhuksia; niitä jotka ei halua vaivata ja tekevät kaiken itse. Ja sitten on niitä, jotka heittäytyvät avun varaan ja saavat samalla jonkun kylään.
Äitini, alle 70v, meinasi alkaa tuollaiseksi leikillä avunhuutajaksi, mutta pistin rajat aika nopeasti. Apteekista pyysi hakemaan ja seuraavana päivänä muisti että yksi lääke "unohtui", haetko sen tänään. Kahvi loppui vaikka eilen käytiin kaupassa. Tulisitko tekemään lumityöt, kun huoltoyhtiö ei käy kuin kerran päivässä. Lamppu sammui, vaihdatko.
Huomasin että kaikki hoiti itse kun sanoin että ehdin vasta viikonloppuna.
Äiti alkoi tilata ruuat lähimarketista kotiinkuljetuksena ja käy taksilla apteekissa, kun aika turhaantuneena että minun ajaminen toisesta kaupungista, 2h/käynti, tulee maksamaan minulle yrittäjänä 100e/h kun en tee töitä työaikana. Tajusi lopulta ettei kannata juoksuttaa minua, kun tak
Monessa paikassa apteekki toimittaa kotiin. Se vain on niin radikaali ajatus, ettei se hahmotu vanhuksen päähän. Oma sukulainen arpoo päiviä, että koska pääsee vointinsa puolesta apteekkiin. Voisi tilata ne jo samana päivänä.
Itse jos joutuisin kaitsemaan sukuni vanhuksia, niin järjestäisin niin paljon läheltäpiti-tilanteita, että haluaisivat ihan omatoimisesti vaikka ennemmin vanhainkotiin, kuin minun armoilleni. Sen verran ovat hankaluuksia elämään järjestänyt, että en todellakaan heitä ristikseni ottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Äitiä pitää esim kuskata moneen eri kauppaan, kun sama tuote maksaa jossain 20cnt vähemmän kuin toisessa. Ihan yhtä hyvin minä voisin tullessani käydä kaupassa ja tuoda ne täsmälleen samat tavarat kuin mitä on vuosia ostanut. Mut hälle ei käy, kun en muka osaa katsoa onko varmasti gluteenitonta.
Ap
Teet pienen laskelman bensakuluista, joita tulee monessa eri kaupassa käymisestä, ja pyydät sen mukaan maksun äidiltäsi. Ei kai hän kuvittele, että olet ilmainen taksikuski?
Ohis: halpoja taksilappuja saa niin vähän, että ei voi tuhlata, jos vain läheiset voi käydä esim apteekissa.