Lääkitys sosiaaliseen ahdistukseen
Kellään kokemuksia? Tilanteille altistaminen on nostanut toimintakykyä vähän vuosien aikana, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Ja edelleen arkisissakin tilanteissa sydän hakkaa ja pyörryttää, vaikka saisinkin ne hoidettua.
Kommentit (224)
Lääkitys ja altistaminen. Itsellä SRNI-lääke ja rauhoittava tarvittaessa.
SSRI-lääkkeet ei auta ainakaan itseäni yhtään. Samoiten propral ja atarax yhtä tyhjän kanssa. Pregabaliini ja bentsot auttaneet.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet hoitavat oiretta, eivät syytä. Siksi terapia on se, joka asioita vie eniten eteempäin. Erityisesti terapia, jossa huomioidaan kehollisuus, ei vain keskustelua. Hyvin usein sos. tilanteiden pelon taustalla on traumaattisuutta, pitkäkestoista kuormittumeisuutta, ylivireyttä. Näitä on itse vaikea tunnistaa, ellei tapahdu jonkinlaista pysähtymistä. Kun näitä päästään hoitamaan, usein sosiaalisen ahdistuksen oireet lievenevät ja jopa kokonaan poistuvat. Kun autonominen hermosto rauhoittuu ja turvan tunne vahvistuu sillä on iso vaikutus sos. ahdistukseen.
Kyllä itsellä lääke hoiti syytä eli ahdistuneisuushäiriötä. Kyse on siitä että jostain syystä mun päässäni kaikki välittäjäaineet eivät toimi kuten pitäisi, joten lääkityksen avulla pystyn muuttumaan normaaliksi. Kyse ei ole siitä että minulla olisi ongelmia, vaan siitä että aivotoimintani ilman lääkitystä aiheuttaa ongelmia.
Lyrica auttaa mulla (määrätty eri vaivaan). Mutta musta tulee itsevarmana hiukan kûsipää joten voi tulla yliohjausta korjaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ketipinor pahensi ahdistusta ajoittain vaikka pitäisi lieventää.
Ei-psykoosisairaalle se aiheuttaa ahdistusta ja masennusta. Aivan sairasta että psykiatrit määräävät sitä ahdistukseen, lamaantuminen ja rauhoittuminen ovat kaksi eri asiaa (lamaa hermostoa monella tavalla, mutta ei _rauhoita_ mieltä.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet hoitavat oiretta, eivät syytä. Siksi terapia on se, joka asioita vie eniten eteempäin. Erityisesti terapia, jossa huomioidaan kehollisuus, ei vain keskustelua. Hyvin usein sos. tilanteiden pelon taustalla on traumaattisuutta, pitkäkestoista kuormittumeisuutta, ylivireyttä. Näitä on itse vaikea tunnistaa, ellei tapahdu jonkinlaista pysähtymistä. Kun näitä päästään hoitamaan, usein sosiaalisen ahdistuksen oireet lievenevät ja jopa kokonaan poistuvat. Kun autonominen hermosto rauhoittuu ja turvan tunne vahvistuu sillä on iso vaikutus sos. ahdistukseen.
Kyllä itsellä lääke hoiti syytä eli ahdistuneisuushäiriötä. Kyse on siitä että jostain syystä mun päässäni kaikki välittäjäaineet eivät toimi kuten pitäisi, joten lääkityksen avulla pystyn muuttumaan normaaliksi. Kyse ei ole siitä että minulla olisi ongelmia, vaan siitä että
Voihan sen näinkin nähdä.
No omalla kohdalla betasalpaajat on olleet toimivat ja riittävät yksistään. Kaikki hyvin kun ei sydän hakkaa, naama vedä punaseksi kun tarttis puhua/esiintyä, eikä kädet tärise. Samalla loppui paniikkikohtausten saaminen kun ei o niitä ahdistuksen fyysisiä oireita.
Bentsodiatsepiinit hallitulla annoksella ja lääkärin seurannassa ovat usein toimivin vaihtoehto. Olen itse kokeillut SSRI-lääkkeitä ja ne eivät sosiaalisten tilanteiden pelkoon auttaneet. Lisäksi tuli kiusallisia sivuvaikutuksia varsinkin seksuaalitoimintoihin. SSRI-lääkkeisiin jää yhtälailla koukkuun kuin bentsoihinkin. Vieroittautuminen on vaikeaa.
En toki vähättele bentsojenkaan vaaroja. Erityisesti impulsiivisille ja päihdehakuisille ihmisille niitä ei tulisi määrätä. Mutta täytyy muistaa, että monille asiansa tunnollisesti hoitaville kyseiset lääkkeet mahdollistavat työssäkäynnin ja muun normaalin elämän. Bentsoja ei ole syytä turhaan demonisoida. Ne ovat hyviä lääkkeitä kun niitä käytetään oikein.
Lähipiirissäni on tähän ollut käytössä lääke nimeltään Plasebo. Se on tutkimusten mukaan tehokasta sosiaalisen ahdistuksen kohdalla, tehoaa jopa yli 40 prosentilla, eikä omaa haitallisia sivuvaikutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Onko noi bentso lääkkeet mitä lie, miten toimivia? Onko kalliita? Kiinnostaisi myös.
Aiheuttavat riippuvuutta, joten jos yhtään taipumusta lähisuvussa alkoholi- tai muuhun riippuvuuteen, niin en kyllä suosittele. Niistä saa tosi riesan elämäänsä. Sen takia niitä aika rajoitetusti nykyään enää käytetään.
Vierailija kirjoitti:
Usein puhutaan, että pitäisi hoitaa se syy siellä taustalla, mutta tosiasiassa kenellekään ei tarjota tähän mahdollisuutta, tällaiseen ei vain ole resursseja. Terapiaan pääsee jos itse maksaa, mutta harvalla on tähän varaa.
Vielä vähemmän puhutaan siitä että monesti se terapia ei auta, tai auttaa vain vähän.
Opamox pahimpiin tilanteisiin, pääsin tuon ansiosta työelämään (vasta) 36-vuotiaana 8 vuotta sitten. Myös googlettaminen traumojen hoidosta, youtuben pari traumaterapeuttia, fyysiset harjoitukset, liikunta yleisesti, alkoholin kohtuukäytönkin jättäminen ja musiikki+tanssi auttaneet paljon. Tätä aiemmin liukuhihnalta mielialalääkkeitä ja keskustelu"apua" kognitiiviselta psykoterapeutilta, ei ollut kuin haittaa
Vierailija kirjoitti:
Onko noi bentso lääkkeet mitä lie, miten toimivia? Onko kalliita? Kiinnostaisi myös.
Voin sanoa, että et edes halua kokeilla Bentsoja. Bentsot aiheuttaa voimakasta riippuvuutta ja toleranssi lääkkeelle kasvaa nopeasti. Vieroitusoireet eivät ole kokeilemisen arvoisia.
Kehollista traumaterapiaa. Sosiaalisten tilanteiden ahdistus voi johtua vagushermon ylivirittyneisyydestä. Sen voi turruttaa lääkkeellä, mutta ainoa pysyvä keino on rauhoittaa tuo hermo. Jatkuva stressitila päällä ja se tosiaan muuttaa myös aivokemiaa! Mutta aivot voi ohjelmoida uudelleen. Itsellä auttoi meditaatiot, pelkojen käsittely, tietoisesti itsensä rauhoittaminen ja maadoittaminen. Tre, meditaatio, akupisteiden naputtelu. Lisäksi kävin läpi tunnelukkoni ja pohtinut muutenkin maailmankuvaani. Pitkä tie ja voi vaatia ulkopuolista apua, mutta lääkkeettäkin se onnistuu!
Harmillisen paljon ehdotetaan altistusta. Altistus saattaa vain vahvistaa oireita, jos ongelman juurisyytä ei käsitellä samalla. Omaa ajattelua pitää muuttaa ensin, altistusta voi sitten käyttää testimielessä, kun halutaan nähdä, onko muutosta tullut.
Usein puhutaan, että pitäisi hoitaa se syy siellä taustalla, mutta tosiasiassa kenellekään ei tarjota tähän mahdollisuutta, tällaiseen ei vain ole resursseja. Terapiaan pääsee jos itse maksaa, mutta harvalla on tähän varaa.