Ikuisesti yksin N51
Minulla on takana kolme pitkää suhdetta takana, ja ensimmäisestä liitosta 2 aikuista lasta. Viimeinen suhde päättyi reilu vuosi sitten.
Olen koko aikuisikäni sairastanut masennusta (kiitos turvattoman lapsuuden. Minun on myös vaikea luottaa ihmisiin. Kaipaisi niin lähelleni ihmistä jota saisin rakastaa ja tulla rakastetuksi. Mutta miksi se tuntuu niin hiton vaikealta saavuttaa? Mielestäni minulla ei ole edes mahdottomia kriteereitä miehelle. Tärkeitä ominaisuuksia ihmiselle on turvallisuus, luotettavuus ja se että elämä ja elämän arvot olisi kohdillaan.
🎶Anna mulle tähtitaivas anna valo pimeään🎶
Kommentit (18)
No eihän se ole helppoa, eikä varsinkaan keski-iässä. Itse olen vähän alle viisikymppinen nainen, joka en enää edes etsi. Olen oppinut olemaan tyytyväinen yksin, monien epäonnistuneiden parisuhdekyhäelmien jälkeen. Ja kun tosiaan tuntui, että 40 jälkeen aina vaan huonommiksi mennyt saatavilla olevat miehet, niin sanoin lopulta että pitäkää tunkkinne, minä elän vanhanapiikana, parempi sekin kuin huonon miehen kanssa.
Sama vika, seksi seuraa kyllä saa mutta ei hyvää kumppania joka olisi tukena ja turvana,:(
Enkä jaksa edes oikein etsiä, masennusta myös ja ahdistusta ollut. Ja kun sairastaa niin yksinäisyys vielä kauhempaa.
N60 v.
Sinun kokemuksella haluaisin välttyä, sillä minussa ei ole enää mitään kohtaa minkä saa rikkoa. Kai se on vain tämä vuodenaika ja juhlat, mitkä olisi kiva viettää jonkun merkityksellisen ihmisen kanssa. Ap
Ei tuonikäinen nainen enää puolisoa tasapainoiseen parisuhteeseen saa. Ne 70 v äijänkäppänätkin tahtoo max 30-vuotiaan naisen jossa ei näy ikääntymisen merkkejä. Jos jollekin dementiapapalle menet siivoojaksi ja kokiksi niin sitä kautta voit onnistua. Yli 50 v nainen on pelkkää roskaa ihmissuhdemarkkinoilla.
Minä olen 55-v. yksin elävä nainen. Olen asiantuntijatyössä, minulla on hyvä palkka ja olen suhteellisen varakas, ulkonäoltäni olen en kaunotar mutten hirviökään, olen hoikka 173 cm ja urheilullinen, kun olen ikäni harrastanut kuntoilua ja varsinkin kestävyysliikuntaa. Luonteeltani olen ihan tavis tasainen.
Minulla on kaksi aikuista lasta joiden isästä olen eronnut seitsemän vuotta sitten. Eron otti mies ja syy oli tavallinen eli hän löysi viidenkympin villityksessä itseään yli puolet nuoremman uuden rakkaan ja koki, ettei voi jatkaa kanssani. Toipuminen kesti pitkään, tosi pitkään, koska luottamus elämäni merkitykselliseen ihmiseen romahti täysin.
Olen jäätävän yksinäinen ja haluaisin parisuhteen vielä ja olen sitä aktiivisesti etsinytkin. Tällä ikää en hirveästi ihmisen ulkomuotoa ole katsonut, sen oon oppinut, että sillä ei ole merkitystä - paitsi miehille on sittenkin. Treffien maailmassa olen oppinut, että nainen ei saa olla vanha eikä ryppyinen. Jopa vanhat ja ryppyiset miehet hakevat suhdetta nuoren naisen kanssa. En kylläkään tajua, miksi sitten tulevat treffeille kanssani, kun ikäni olen sovelluksissa avoimesti kertonut.
Aktiivisen etsimisen tulos on se, että törmään miehiin, jotka ovat liikkeellä joko pettämässä omaa puolisoaan vaihtelun vuoksi, paljastuvat päihderiippuvaisiksi, jäävät kiinni valheista valheiden perään ja niin edelleen. Yksi oli stalkkeri, se onneksi selvisi mulle ennen ensimmäistäkään tapaamista. Yksi auervaara halusi kahden tapaamisen jälkeen muuttaa luokseni. Kolmannelle tapaamiselle toi kassillisen pyykkiä ja halusi antaa ne mulle pestäväksi. Jotkut miehet ovat minusta olleet enemmän mielenterveydellisen avun kuin parisuhteen tarpeessa, se on näkynyt heti jo habituksestakin että asiat eivät ole kunnossa. Pari kuukautta sitten päätin, etten enää etsi ketään. En halua tulla hakatuksi, vedetyksi päihdepiireihin, hyväksikäytetyksi tai petetyksi enkä muutenkaan haavoitetuksi. Ja mun ikäisille tarjolla on lähes vain miehiä, jotka tulisivat takuuvarmasti tekemään mulle jotakin noista ellei peräti useampia, niin antaa olla.
Yksinäisyyteen ei kuole, vaikka se voikin lyhentää elinikää ratkaisevasti. Mut niin voi muutkin asiat eikä kukaan meistä voi elinaikaansa muutenkaan määrätä.
Vierailija kirjoitti:
Sama vika, seksi seuraa kyllä saa mutta ei hyvää kumppania joka olisi tukena ja turvana,:(
Enkä jaksa edes oikein etsiä, masennusta myös ja ahdistusta ollut. Ja kun sairastaa niin yksinäisyys vielä kauhempaa.
N60 v.
No näinpä, minulle on tässä parin kuukauden aikana selvinnyt sekin ettei kumppanista oikeasti ole niihin huonoihin päiviin.
Ilmoitti suoraan tuossa muutama viikko sitten että pitääkö sulle joku omaishoitaja olla, kun leikillään pyysin reissussa pitkän matkan ja kävelyn jälkeen hotellin sängylle romahdettuani, että otatko multa kengät jalasta.
Ei siis semmoista pientä, vaikka itse passaan ruoat eteen jne., ja olen varautunut että mies tarvitsee hoitajaa ennen minua, on osteoporoosikin jo hänellä, ja vapisee välillä niin että olen juottanutkin häntä mukista kun ei pysty itse.
Otin puheeksi ja ilmoitti ettei hän ala omaishoitajaksi. No ok sitten.
On myös kettuillut että yli 20 vuotta kestänyt selkäkipuni johtuu läskeistäni, samoin toki kun nyt on ollut nivelkipujakin.
Kaikki kuulemma lähtisi kun liikkuisin tarpeeksi.
Pilkkasi eilenkin vielä esittämällä minua kun kipuineni nousen sohvalta,ja pääsee joku aijaijai- huokaus.
Tämmöisiä aarteita niitä on saatavilla.
Ja niin se rakastaa, herätti viime yönäkin kertoakseen kuinka olen rakkain...
No selvästi en ole.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuonikäinen nainen enää puolisoa tasapainoiseen parisuhteeseen saa. Ne 70 v äijänkäppänätkin tahtoo max 30-vuotiaan naisen jossa ei näy ikääntymisen merkkejä. Jos jollekin dementiapapalle menet siivoojaksi ja kokiksi niin sitä kautta voit onnistua. Yli 50 v nainen on pelkkää roskaa ihmissuhdemarkkinoilla.
Näinhän tuo tuntuu olevan. Jos et ole täydellinen kodinhoitaja niin kylmää on kyyti. Rakkaudesta siinä ei ole kyse, niitä nuoria naisia kyllä katsellaan ja haaveillaan samalla.
Uhriutimisen takia sinut jätetään ja selitys vaikea lapsuus, vaikea ex mies. Kasva aikuseksi. Paska lähtee pesemällä,paha olo puhumalla terapiassa.Ota vastu oma elämä.Tänä päivänä on muoti ilmiö masentunut kun vaikea lapsuus,hirveä ex. jne.
Ap puhuu läpiä päähänsä. Kaikki mt-ongelmaiset naiset mitä tunnen ovat parisuhteessa, miehistä ei yksikään.
Aloittajan iässä totesin, että sellaiset 15-20 vuotta mua vanhemmat miehet kiinnostuivat. IHatuivat tosi nopeasti ja suhteen olisi pitänyt edetä parissa kuukaudessa saman katon alle muuttamiseenkin. Halusivat varmaan varmistaa itselleen tulevan omaishoitajan. Mä olin siihen mennessä ollut jo parikymmentä vuotta sinkkuna ja kun lapset olin saanut aikuisiksi, en todellakaan kaivannut ketään uutta hoidettavaa ja huolehdittavaa. Nautin siitä, että voin elää vain ja ainoastaan itselleni. Mitä nyt omista vanhemmista täytyy vielä pitää huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama vika, seksi seuraa kyllä saa mutta ei hyvää kumppania joka olisi tukena ja turvana,:(
Enkä jaksa edes oikein etsiä, masennusta myös ja ahdistusta ollut. Ja kun sairastaa niin yksinäisyys vielä kauhempaa.
N60 v.No näinpä, minulle on tässä parin kuukauden aikana selvinnyt sekin ettei kumppanista oikeasti ole niihin huonoihin päiviin.
Ilmoitti suoraan tuossa muutama viikko sitten että pitääkö sulle joku omaishoitaja olla, kun leikillään pyysin reissussa pitkän matkan ja kävelyn jälkeen hotellin sängylle romahdettuani, että otatko multa kengät jalasta.
Ei siis semmoista pientä, vaikka itse passaan ruoat eteen jne., ja olen varautunut että mies tarvitsee hoitajaa ennen minua, on osteoporoosikin jo hänellä, ja vapisee välillä niin että olen juottanutkin häntä mukista kun ei pysty itse.
Otin puheeksi ja ilmoitti ettei hän ala omaishoitajaksi. No ok sitten.On myös kettuillut että yli 20 vuotta kestänyt selkäkipuni johtuu läskeistäni, samoin toki kun nyt on ollut nivelkipujakin.
Kaikki kuulemma lähtisi kun liikkuisin tarpeeksi.
Pilkkasi eilenkin vielä esittämällä minua kun kipuineni nousen sohvalta,ja pääsee joku aijaijai- huokaus.
Tämmöisiä aarteita niitä on saatavilla.
Ja niin se rakastaa, herätti viime yönäkin kertoakseen kuinka olen rakkain...
No selvästi en ole.
Niin ja masennusdiagnoosista sun muista en viitsi edes yrittää puhua, ei se ymmärrä kuitenkaan. Just alkoi taas huuto miksen luutua lattiaansa.
No en asu täällä, tehköön itse jotain, minä hoidan ruoat ja tiskit ollessani luonaan.
Ja että ilkeää selkä- ja polvivaivaiselle edes ehdottaa, täällä ei ole edes moppia vaan konttaamalla luutulla pitäisi pestä.
Ai niin, kun ne vaivat ovat vain omaa syytäni, urheilemalla ja laihduttamalla ne nivelrikot yms. lähtee.
Minä en kaipaa itselleni rahoittajana, enkä kenellekään sellaiseksi ryhdy. Masennuksen ei häiritse työssäkäyntiä mutta tietysti on asia minkä kanssa joudun koko elämän elämään. Mies jota rinnalle kaipaan ei varmasti itsekään olisi täydellinen. Eihän hyvä parisuhde ole ideaali, jos toista joutuu hoitamaan. Sen verran voimaantunut tulee olla, että elämä pysyy kasassa ja onnellista elämää tavoittelemaan ja elämään. AP
Vierailija kirjoitti:
Minä en kaipaa itselleni rahoittajana, enkä kenellekään sellaiseksi ryhdy. Masennuksen ei häiritse työssäkäyntiä mutta tietysti on asia minkä kanssa joudun koko elämän elämään. Mies jota rinnalle kaipaan ei varmasti itsekään olisi täydellinen. Eihän hyvä parisuhde ole ideaali, jos toista joutuu hoitamaan. Sen verran voimaantunut tulee olla, että elämä pysyy kasassa ja onnellista elämää tavoittelemaan ja elämään. AP
Kukapa meistä täydellistä odottaa. Mutta kun nämä miehet vaan odottavat omista vioistaan huolimatta. Ihan yhtä hulluja, mutta jos ei ole diagnoosia niin pidetään itseään terveenä ja täydellisenä.
Ja kaiken huippu että toisen fyysiset vaivat ovat vain laiskuutta ja läskeistä johtuvia, itse on syömättömyydellä aiheutettu itselle osteoporoosi, vaan ollaan niin paljon parempaa. "Mun sairaus on vaan huonoa tuuria, sä paranisit kun liikkuisit ja laihtuisit".
Taitaa olla parempi, että kaikki on vaan yksinään...
Vierailija kirjoitti:
Ei tuonikäinen nainen enää puolisoa tasapainoiseen parisuhteeseen saa. Ne 70 v äijänkäppänätkin tahtoo max 30-vuotiaan naisen jossa ei näy ikääntymisen merkkejä. Jos jollekin dementiapapalle menet siivoojaksi ja kokiksi niin sitä kautta voit onnistua. Yli 50 v nainen on pelkkää roskaa ihmissuhdemarkkinoilla.
No ei tunnu ainakaan täällä niin olevan. 56 v ja vientiä on liiaksi asti vaikka missään en edes käy. Olen vaan itse todennut, että piikomispäivät on ohi ja seksiä ei tule ellen itse halua. Jotenkin parisuhteet ovat menneet niin tuon vanhan kaavan mukaan, että miehet saavat minun puolestani ottaa jonkun toisen apulaisekseen.
Sinulla on outo määritelmä ikuisuudelle.
No niin minäkin kaipasin pitkään sinkkuna ollessani. Se meni ohi, mutta sitten ihastuin - ja löin taas käteni paskaan.
Harmittaahan se yksinäinen loppuelämä, mutta mun on lähdettävä tästä, enkä enää halua ottaa riskiä että taas käy samoin.