Kyläilyn kustannuskeskustelusta tuli mieleen: minkä kohtelaisuussäännön toivoisit että kaikille lapsille opetetaan tai sinulle olisi opetett

Itselleni on viimeksi tällä viikolla käynyt niin, että ostin kaupan lämpötiskistä kiireessä töiden jälkeen ruuaksi perheelle yhden kanan reisikoiven per nenä. Lisukkeena riisiä ja salaattia. Kotona ei mitään muuta ruokaa.

Mitä olisi mielestäsi pitänyt tehdä kun saavuin kotiin ja lapsilla oli yhteensä kolme kaveria kylässä, kauppa kolmen kilometrin päässä ja minulla tunnin päästä alkamassa harrastus?

 

Minä tuossa tilanteessa kiertäisin vähän enemmän riisiä, tekisin runsaasti salaattia, laittaisin leipää tarjolle, ja paloittelisin kypsän broilerin riisin sekaan kypsän sipulin ja paistettujen porkkananpalojen kanssa. Meillä on aina porkkanaa ja sipulia jääkaapissa. 

 

Mutta ei tietenkään ole pakko. Niin minä kuitenkin toimisin, ja pitäisin sitä ystävällisenä käytöksenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan omasta lapsuudestani, että minun kotonani tarjottiin aina ruokaa kavereilleni, ilman muuta. Sitten taas ne kodit, joissa itse olin ruoka-aikaan eikä minulle tarjottu - huomasin että näitä lapsia ei ollut muutenkaan kasvatettu jakamiseen. Jos he ostivat koulun jälkeen karkkipussin, he popsivat itse tarjoamatta muille. Tuntui oudolta, kun olin itse joka kerta heille tarjonnut, kun minulla oli ollut karkkia.

Lapset nyt muutenkin syövät niin naurettavan vähän, että en kehtaisi olla tarjoamatta lapselle ruokaa. Oma mies on isoruokainen ja siihen nähden ei huomaisi vaikka olisi useampikin vieras lapsi ruokapöydässä.

On tullut selväksi, että sinä et edes huomaisi, vaikka olisi useampikin vieras lapsi ruokapöydässä.Saako sinulle lähettää laumoittain lapsia vaikka sosiaalitoimen kautta? Ovat vähän nälkäisiä ja varmasti vähävaraiset vanhempansa arvostaisivat, jos joku tarjoaisi heille joka päivä ilmaisen aterian.

Oli muuten ensimmäinen viestini tästä aiheesta, en ole sama kirjoittaja kuin se aiempi.

En ota sosiaalitoimen kautta. Lasten kaverit saavat meillä syödä, jos ovat paikalla kun ruokaa on tehty, ja pidän sitä normaalina ja hyvien tapojen mukaisena. Ei kai tätä tarvitse tämän enempää jankata. Pienillä ihmisillä on pienet murheet ja suurilla suuret.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on viimeksi tällä viikolla käynyt niin, että ostin kaupan lämpötiskistä kiireessä töiden jälkeen ruuaksi perheelle yhden kanan reisikoiven per nenä. Lisukkeena riisiä ja salaattia. Kotona ei mitään muuta ruokaa.

Mitä olisi mielestäsi pitänyt tehdä kun saavuin kotiin ja lapsilla oli yhteensä kolme kaveria kylässä, kauppa kolmen kilometrin päässä ja minulla tunnin päästä alkamassa harrastus?

 

Minä tuossa tilanteessa kiertäisin vähän enemmän riisiä, tekisin runsaasti salaattia, laittaisin leipää tarjolle, ja paloittelisin kypsän broilerin riisin sekaan kypsän sipulin ja paistettujen porkkananpalojen kanssa. Meillä on aina porkkanaa ja sipulia jääkaapissa. 

 

Mutta ei tietenkään ole pakko. Niin minä kuitenkin toimisin, ja pitäisin sitä ystävällisenä käytöksenä. 

Johan tuo kirjoittaja kirjoitti, ettei kotona ole muuta ruokaa. 🤦

Älä mäkätä ukollesi. Mäkätys on kunnioituksen vastakohta.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on viimeksi tällä viikolla käynyt niin, että ostin kaupan lämpötiskistä kiireessä töiden jälkeen ruuaksi perheelle yhden kanan reisikoiven per nenä. Lisukkeena riisiä ja salaattia. Kotona ei mitään muuta ruokaa.

Mitä olisi mielestäsi pitänyt tehdä kun saavuin kotiin ja lapsilla oli yhteensä kolme kaveria kylässä, kauppa kolmen kilometrin päässä ja minulla tunnin päästä alkamassa harrastus?

 

Minä tuossa tilanteessa kiertäisin vähän enemmän riisiä, tekisin runsaasti salaattia, laittaisin leipää tarjolle, ja paloittelisin kypsän broilerin riisin sekaan kypsän sipulin ja paistettujen porkkananpalojen kanssa. Meillä on aina porkkanaa ja sipulia jääkaapissa. 

 

Mutta ei tietenkään ole pakko. Niin minä kuitenkin toimisin, ja pitäisin sitä ystävällisenä käytöksenä. 

Entä jos lapsen kaveri ei tykkää sipulista? Tai porkkanasta?

Naisissa on aina näitä pikkusieluisia ihmisiä. Koko elämänsä saa pikkusummien kanssa nyhertää ja kitkuttaa, jos ei ymmärrä keskittyä isompiin asioihin.

Siihen on syynsä, miksi miehet on useammin suurituloisia.

Juhlissa käydään kahvipöydästä ottamassa ensin pienesti kaikkea; keksejä, konvehteja yms. 1-2 kpl sen sijaan että rohmutaan niitä heti samantien viisi omalle lautaselle. Sitten nautiskellaan niistä rauhassa ja jos vielä tämän jälkeen tekee mieli, voi tehdä uuden kierroksen (ja kolmannenkin jos on runsaat tarjoilut). Eli ei rohmuta. 

Sama ruoan kanssa; ei rohmuta vaan jos jää nälkä niin aina voi hakea lisää. Tällä tavoin kotonakin säästyy hävikiltä kun ei jaksanutkaan isoa annosta ja menisi biojätteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Lapsille..kun olet kaverisi luona leikkimässä ja kaverilla on ruoka-aika, odottele kaveria hänen huoneessaan äläkä mene notkumaan keittiöön. Jos sinut kutsutaan syömään, silloin toki on ihan ok mennä. Tai jos ruokatarjoilusta on etukäteen sovittu vanhempasi kanssa. 

Toinen asia lapsille...kun olet kaverisi luona, leikkikää kaverisi huoneesa, ellei kaverisi ehdota leikkimistä muualla asunnossa. Omin päin älä lähde tutkimaan toisen kotia (vessassa tietenkin voit käydä). 

Aikuisille: ikinä ei jätetä kaveria ilman ruokaa ja itse syödä vieressä. Aivan kammottava tapa. Jos ei ole varaa kestitä niin lähetetään lapsonen ensin kotiin

Siitäkin suuttuisit, jos lapsosesi lähetettäisiin kotiin, kun kaverillaan on ruoka-aika.

Kolmesta syysta en yleensa kutsu lapsen kaveria syomaan kanssamme:

1. En halua ruokkia lapsen kaveria viitena paivana viikossa. Kaikilla lapsen kavereilla on hyva koti jossa saavat varmasti ruokaa.

2. Haluamme rauhoittua ja jutella perheena aterian aikana ilman ulkopuolisia ihmisia, lapsia tai aikuisia. 

3. En usko etta lapsen kaverin vanhemmat ilahtuisivat siita etta ovat laittaneet ruokaa ja sitten lapsi onkin jo aina syonyt muualla ilman etta heita on ensin konsultoitu.

Ruokailukutsu lapsen kaverille kylla esitetaan silloin talloin ja varmistetaan myos kaverin vanhemmilta etta on OK etta heidan lapsensa syo sina paivana meilla.

Luulin etta tallainen kaytanto on ihan yleinen - ilmeisesti ei.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuliaisia ei pitäisi tarvita viedä aina, koska ihmisillä on jo liikaa kaikkea. Varsinkin, jos usein vierailee, tuliainen on turhaa.

 

No ei sen pidä olla tavaraa. Mieluummin vaikka kukkia, kahvileipää tai kahvipaketti tai teetä tai suklaata. Jotain pientä hyvän mielen juttua. Siis silloin jos vain pistäydytään kylään,yö kyläilyt sitten asia erikseen       Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorille pitäisi opettaa teitittely. Nuorempi henkilö teitittelee AINA vanhempaa kunnes tämä antaa luvan sinutella. 

Tilasin tänään puhelinmyyjältä vain siksi, että osasi teititellä eikä lässyttänyt, että eikös me Mervi nyt tehdä kaupat tästä.

Sinuttelua harrastavat jopa pankit, vakuutusyhtiöt ja viranomaiset aivan törkeästi. Minä en tiedä näistä tahoista ketään koko nimeltä enkä ole tehnyt sinunkauppoja, ja silti jostain OP:sta lähestytään että Hei Mervi! Aivan uskomatonta amerikkalaishenkistä teinistelyä.

Itse tykkään kyllä että sinutellaan mutta en tykkää kun imartelevat ja kutsuvat  etunimellä,nuo minulle. tuntemattomat ihmiset. Kummallista makeilua.  Jos taas joku teitittelee niin menee myös heti ns luiskaan ja ainakaan lehti kauppoja ei tule.  Eli ihan normi puhetapa on hyvä.  

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on viimeksi tällä viikolla käynyt niin, että ostin kaupan lämpötiskistä kiireessä töiden jälkeen ruuaksi perheelle yhden kanan reisikoiven per nenä. Lisukkeena riisiä ja salaattia. Kotona ei mitään muuta ruokaa.

Mitä olisi mielestäsi pitänyt tehdä kun saavuin kotiin ja lapsilla oli yhteensä kolme kaveria kylässä, kauppa kolmen kilometrin päässä ja minulla tunnin päästä alkamassa harrastus?

 

Minä tuossa tilanteessa kiertäisin vähän enemmän riisiä, tekisin runsaasti salaattia, laittaisin leipää tarjolle, ja paloittelisin kypsän broilerin riisin sekaan kypsän sipulin ja paistettujen porkkananpalojen kanssa. Meillä on aina porkkanaa ja sipulia jääkaapissa. 

 

Mutta ei tietenkään ole pakko. Niin minä kuitenkin toimisin, ja pitäisin sitä ystävällisenä käytöksenä. 

Ei ollut aikaa tuollaiseen, se oli koko tuon ruuan pointti, että se valmistui ainoastaan laittamalla riisi kiehumaan, minkä aikana ehdin kattaa pöydän ja laittaa omat illalla tarvittavat tavarat valmiiksi. Salaattikin oli valmiina kaupan tiskistä ostettua. Tuohon paloitteluun, paistamiseen ja kypsentämiseen olisi saanut tuhlattua ainakin puoli tuntia aktiivista aikaa, siihen ei ollut sinä iltana mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on viimeksi tällä viikolla käynyt niin, että ostin kaupan lämpötiskistä kiireessä töiden jälkeen ruuaksi perheelle yhden kanan reisikoiven per nenä. Lisukkeena riisiä ja salaattia. Kotona ei mitään muuta ruokaa.

Mitä olisi mielestäsi pitänyt tehdä kun saavuin kotiin ja lapsilla oli yhteensä kolme kaveria kylässä, kauppa kolmen kilometrin päässä ja minulla tunnin päästä alkamassa harrastus?

 

Minä tuossa tilanteessa kiertäisin vähän enemmän riisiä, tekisin runsaasti salaattia, laittaisin leipää tarjolle, ja paloittelisin kypsän broilerin riisin sekaan kypsän sipulin ja paistettujen porkkananpalojen kanssa. Meillä on aina porkkanaa ja sipulia jääkaapissa. 

 

Mutta ei tietenkään ole pakko. Niin minä kuitenkin toimisin, ja pitäisin sitä ystävällisenä käytöksenä. 

Sinullako on kypsää sipulia ja paistettua porkkanaa valmiina kaapissa, josta voit vaan ottaa ruuan sekaan lisuketta, jos kotonasi on ylimääräisiä suita ruokittavana?

Kiitä onneasi, että et tiedä kiireisistä illoista mitään. Jos kaupan tiskistä ostetaan valmista ruokaa, koska ei ole aikaa muuhun, silloin ei kertakaikkiaan ole aikaa ruveta kuorimaan, paloittelemaan ja paistamaan vihanneksia ruuan jatkeeksi. Jos kirjoittajalla oli tunti aikaa saada ruoka valmiiksi pöytään ja syötyä se ja siirtyä harrastuspaikalle valmiina harrastamaan, siinä ei kauheasti ruveta mitään juureksia paistelemaan, että naapurin lapset saavat syödäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tapana tarjota heti vieraalle juotavaa, usein keitän siis kahvit heti ja paikalla jos ei ole tarkoitus kuin kahvitella. Se ei tarkoita että haluaisin heidät nopeasti ulos vaan haluan olla vieraanvarainen, ehkä tässäkin on hieman eroja? Siinä vaiheessa kun pöytää aletaan siivota, voisi tosinolla hyvä aika lähteä ellei toisin pyydellä

On tosi tökeröä alkaa siivota pöytää, jos vieraat siinä vielä istuvat. Parempi on, ettei ala tarjoilla mitään alun perinkään, jos on niin kiire. Sanoo vain, että tällä kertaa en ehdi keitellä kahveja, kun olen itsekin lähdössä tai olen menossa lepäämään, on vähän raskas olo.

Ei me toki siivotakaan, ellei lapset pidä jo laittaa nukkumaan tms

Mä ilahdun aina kun joku asiakaspalvelija huomaa teititellä. Se tuntuu siltä, että juuri minut otetaan kohteliaasti huomioon mutta ei tungeta iholle.

Vieraan ihmisen suorasukainen sinuttelu tuntuu epämiellyttävälle. Puhuisi sitten edes ilman selvää sinä muotoa, mikä suomen kielessäkin kyllä onnistuu, niin se ei olisi niin tunkeilevaa.

Nro 25: "Ei ikinä, ikinä lähetteestä kaveria huoneeseen odottamaan. Joko kotiin tai pöytään muiden kanssa. Tulee myötähäpeä pelkästä ajatuksesta, tosi huonoa käytöstä jättää yksi huoneeseen odottamaan"

Eli sun mielestä mun olisi pitänyt vuodesta toiseen joka ainoa arkipäivä tarjota päivällinen myös lapseni kaverille? Kun tulin töistä, niin ainahan kuopus oli tullut koulusta suoraan jonkun kaverinsa kanssa meille. Mulle oli ihan ok, että kuopus tarjosi välipalan myös kaverilleen, mutta sun mielestä olisi siis pitänyt tarjota vielä päivällinenkin? Vaikka sen kaverin perheessä oli kaksi työssäkäyvää aikuista ja mä olin yksinhuoltaja? Mutta jos noin, niin ehkä kannattaakin opettaa lapsilleen, että vaikka meille voi tulla syömään vaikka koko luokka, niin perheissä on erilaisia tilanteita eikä toisen kotona voi olettaa, että toimitaan samalla tavalla kuin omassa kodissa. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 25: "Ei ikinä, ikinä lähetteestä kaveria huoneeseen odottamaan. Joko kotiin tai pöytään muiden kanssa. Tulee myötähäpeä pelkästä ajatuksesta, tosi huonoa käytöstä jättää yksi huoneeseen odottamaan"

Eli sun mielestä mun olisi pitänyt vuodesta toiseen joka ainoa arkipäivä tarjota päivällinen myös lapseni kaverille? Kun tulin töistä, niin ainahan kuopus oli tullut koulusta suoraan jonkun kaverinsa kanssa meille. Mulle oli ihan ok, että kuopus tarjosi välipalan myös kaverilleen, mutta sun mielestä olisi siis pitänyt tarjota vielä päivällinenkin? Vaikka sen kaverin perheessä oli kaksi työssäkäyvää aikuista ja mä olin yksinhuoltaja? Mutta jos noin, niin ehkä kannattaakin opettaa lapsilleen, että vaikka meille voi tulla syömään vaikka koko luokka, niin perheissä on erilaisia tilanteita eikä toisen kotona voi olettaa, että toimitaan samalla tavalla kuin omassa kodissa. 

Ihan ohiksena kysyn vaan, että miksi lapsi ja kaverinsa tulivat aina teille, eikä koskaan kaverin kotiin? Jos jotkut kaverukset ovat noin tiiviisti yhdessä, että päivittäin ollaan toisen luona, niin helposti jakautuisi suunnilleen tasan ne päivällisen tarjoamiset, jos vuoroteltaisiin, kumman luona ollaan.

Itse olen tarjonnut aina lasteni kavereille ruokaa, jos ovat meillä siihen aikaan sattuneet olemaan. Ei niitä joka päivä meillä ole pyörinyt kyllä. Jotkut kaverit on selkeästi opetettu pienestä pitäen siihen, että kylässä ei syödä, koska kieltäytyvät aina ruuasta. Minusta se on hiukan epämukavaa, kun koskaan eivät ota mitään, vaikka olen melko varma että nälkä olisi. Kerran eräs lapsi soitti äidille, että saako ottaa, kun tarjosin jäätelöä. Lupa onneksi tuli silloin. 

Toinen ääripää oli sitten lasten eräs kaveri, joka aukoi keittiön kaappeja ja otti mitä halusi, kysyi kyllä jotain mieleistä löydettyään, että saako tämän syödä. Tiedän että hän on köyhästä perheestä, ja mielelläni toki tarjosin, mutta hiukan liian "oma-aloitteinen" oli tämä tapaus kuitenkin. 

Meillä oli kotona kirjahyllyssä Käytös ja tapatieto -kirja, siinä oli hyviä vinkkejä eri tilanteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi kutsua lapsen kaveri pöytään? Kaverin lapsen vanhempien tehtävä on ruokkia oma lapsensa. Eri asia on sovittu (yö)kyläily.

Koska hän on teillä vieraana ja se kuuluu hyviin tapoihin. Noin opetatte huonoja tapoja lapsillenne ja saatte nälkäisen vierailijan.

Hyviin tapohin ei kuulu roikottaa lastaan toisten luona enää silloin, kun heillä alkaa ruoka-aika. Silloin pitäisi antaa perheen rauhoittua viettämään aikaa keskenään ja antaa töistä mahdollisesti väsyneille vanhemmille rauha olla omassa kodissaan vain perheen parissa.

Meille on kyllä kavereiden lapset lämpimästi tervetulleita ja tuovat iloa. Meille on mukava asia että saadaan pieniä vieraita. Jos olette noin vä

Siis ettekö te sovi jo valmiiksi monelta lapsen tulee olla kotona, vaan jätätte lapsen arvioitavaksi milloin on sopiva aika lähteä? Meillä kyllä kaverien vanhempien kanssa ollaan yhteydessä ja jokainen osaa sanoa milloin on sopiva tulla kylään, ja kotiintuloajat on aina sovittu

Nro 116: Koska tän kaverin kotiin ei koskaan saanut tuoda kavereita. Todellista syytä en tietenkään tiedä, mutta kyseessä oli neljän lapsen uusperhe, isäpuoli vuorotyössä (piti saada nukkua päivisin) ja pienemmät sisarukset (tämä mun pojan kaveri oli siis äitinsä ensimmäisestä avioliitosta) vei vissiin kaikki äitinsä voimavarat. Sen takia pojat tulivat aina koulusta suoraan meille.

Ihmettelen että lapset vaan tuo kysymättä kavereita kylään. Meillä kysytään aina lupa, niin ei pääse tulemaan tilannetta, että ei olisi ruokaa tai me vanhemmat liian väsyneitä, liian kiire ilta yms.