Kyläilyn kustannuskeskustelusta tuli mieleen: minkä kohtelaisuussäännön toivoisit että kaikille lapsille opetetaan tai sinulle olisi opetett

Minä toivon, että minut olisi opetettu edes vähäsen keskustelemaan: miettimään miten pitkään puhua pälpätän vain omista asioistanija mistä ylipäätään puhun kenenkin kanssa. Ja osoittamaan kiinnostusta muita kohtaan. Sen sijaan opin puhumaan päälle ja posottamaan omia asioitani vaikka puoli tuntia putkeen. 

On ollut kivinen tie oppia ihmisten tavoille. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 116: Koska tän kaverin kotiin ei koskaan saanut tuoda kavereita. Todellista syytä en tietenkään tiedä, mutta kyseessä oli neljän lapsen uusperhe, isäpuoli vuorotyössä (piti saada nukkua päivisin) ja pienemmät sisarukset (tämä mun pojan kaveri oli siis äitinsä ensimmäisestä avioliitosta) vei vissiin kaikki äitinsä voimavarat. Sen takia pojat tulivat aina koulusta suoraan meille.

Ok, ajattelinkin että varmaan joku syy on ollut. Mutta tulee kyllä sellainen mielikuva, että kotiasi on käytetty "iltapäivähoitopaikkana", vaikka toki se lasten kannalta on mukavaa kun on kaveri, jonka kanssa olla.

Mietin vain, eikö kaverin äidille koskaan tullut mieleen tarjota jotain vastavuoroista teille, jos kuitenkin tiesi, että lapsi on päivittäin teillä ja saa välipalaakin..? No, ehkä uusperhearki oli uuvuttanut hänet niin ettei tullut ajatelleeksi 🤔

Vierailija kirjoitti:

Mä ilahdun aina kun joku asiakaspalvelija huomaa teititellä. Se tuntuu siltä, että juuri minut otetaan kohteliaasti huomioon mutta ei tungeta iholle.

Vieraan ihmisen suorasukainen sinuttelu tuntuu epämiellyttävälle. Puhuisi sitten edes ilman selvää sinä muotoa, mikä suomen kielessäkin kyllä onnistuu, niin se ei olisi niin tunkeilevaa.

Tämä teitittely on hauska esimerkki. Monet kokee teitittelyn turhaksi. Joissain tapauksessa jopa loukkaavaksi keinotekoisten hierarkioiden luomiseksi, mutta vähintään vanhanaikaiseksi. Toiset taas kokevat sen kuten sinä.

Hupsista. Siis TE! :)

Anteeksi tunkeilevuuteni.

Entä jos lapsen kaveri ei tykkää sipulista? Tai porkkanasta?

 

No tähän sopiva aasinsilta. Sitähän ei isäntäväki tule koskaan tietämään, koska hyvin kasvatettu lapsi syö ruuan tyytyväisenä ja kiittää kohteliaasti. Eikä millään tavalla mainitse, ettei pidä jostakin. Peruskäytöstapoja. 

 

Aika moni lapsi oikeasti tämän osaa. Syö ja kehuu ruokaa. Ei meillä ole lasten kaverit koskaan ruokaa negatiivisesti kommentoineet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi kutsua lapsen kaveri pöytään? Kaverin lapsen vanhempien tehtävä on ruokkia oma lapsensa. Eri asia on sovittu (yö)kyläily.

Koska hän on teillä vieraana ja se kuuluu hyviin tapoihin. Noin opetatte huonoja tapoja lapsillenne ja saatte nälkäisen vierailijan.

Hyviin tapohin ei kuulu roikottaa lastaan toisten luona enää silloin, kun heillä alkaa ruoka-aika. Silloin pitäisi antaa perheen rauhoittua viettämään aikaa keskenään ja antaa töistä mahdollisesti väsyneille vanhemmille rauha olla omassa kodissaan vain perheen parissa.

Meille on kyllä kavereiden lapset lämpimästi tervetulleita ja tuovat iloa. Meille on mukava asia

No en sovi 16-vuotiaan lapseni kavereiden vanhempien kanssa kyläilyistä. Kulkevat miten kulkevat. Täällä saattaa olla vaikka 6 teinipoikaa yhden sijaan iltapäivällä kun tulen töistä. Mielestäni on kohtuuton vaatimus, että jokaisena päivänä pitäisi varata ruokaa kaikille, kuitenkin siten että sitä ei ole ihan ylen määrin jos poika sattuukin olemaan täällä yksin odottamassa.

Toki ruokaa tarjotaan myös vieraille jos sitä on ja vieraita ei ole puolijoukkueteltallista, mutta talo elää tavallaan ja vieraat käyvät ajallaan. Aina ei voi varautua kaikkeen ja se on ihan ok eikä mitenkään moukkamaista.