Sinä joka elät rauhallista ja yksinkertaista elämää - miten päädyit siihen?
Kommentit (38)
Tunnistin ne elämän realiteeti jo parikymppisenä lähihoitaja-opiskelijana, enkä lähtenyt mukaan tähän elämän kilpavarustelemiseen.
Päihteiden käytön ja väkivaltaisen parisuhteen kautta. En jaksa ihmisä enää yhtään.
Koska saavutin riittävän varallisuuden ja voin viettää sellaista elämää kun haluan. Haluamani elämäntyyli on yksinkertainen ja rauhallinen. Tosin elämäntyylini oli tuon suuntainen jo vähemmän varakkaanakin. Elämässäni ei käytännössä ole mitään pakkoja. Asun ison kaupungin ytimessä, joten kaikki "vähemmän rauhallinen" on halutessani käden ulottuvilla. Tämä on tärkeää jostain syystä.
N44
Päädyin tähän tietoisesti. Kasvoin alkoholistiperheessä ja halusin aina vain rauhaa ja tasaista elämää. Kun kasvoin aikuiseksi, rakensin puolisoni kanssa meille hyvin rauhallisen ja tasaisen elämän, jossa voin hyvin. Elämme hyvin yksinkertaisesti, ehkä hiukan vanhanaikaisesti, mutta se sopii meille.
Traumaattinen lapsuus ja siitä seuraava alisuoriutuminen johti pitkäaikaistyöttömyyteen sekä terveysongelmiin.
Terveysongelmat pahenivat työttömänä ollessa, eikä niihin saanut kunnolla apua. Nyt sitten ollaan parantumattomasti sairaita.
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyin viime hallituskaudella koko ajan jatkuvaan valittamiseen ja muutin metsään. Pyrin kuluttamaan, jne mahdollisemman vähän ja näin yhteiskunta eli muut ihmiset hyötyy minusta mahdollisemman vähän. Vaikka tekoni on vain symbolinen voin itse paremmin kuin koskaan ennen. Ja mitä enemmän itseäsi tyhmennät sitä paremmin voit.
Mitä tuo metsään muuttaminen käytännössä tarkoittaa? Yövytkö metsässä makuupussissa? Luin kerran jutun miehestä, joka asuu noin, talvellakin.
Juljus kirjoitti:
Muija otti muksut mukaan ja muutti toiseen kaupunkiin. Nyt on vähän liiankin rauhallista ja yksinkertaista elämää.
Sinähän helpolla pääset, kun luovuit lapsistasi. Mikä esti muutamasta perässä ja alkamalla vuoroviikkovanhemmaksi? Kaikki tuo onnistuu, jos haluaa.
Toistuvat loppuunpalamiset pakotti tekemään vähemmän töitä. Huomaan olevani onnellisempi, vaikka rahaa on vähemmän. Nautin nykyään yksinkertaisesta elämästä, rauhasta ja omasta ajasta. Teen töitä vain sen verran kuin on pakko, että saan pakolliset menot katettua. Aiemmin kun tienasin hyvin, tuhlasin myös kaikenlaiseen mitä en oikeasti tarvitse. Matkustelin niin paljon, että siitäkin sain tarpeekseni.
Ostin 20 vuotta sitten mökin metsästä.
Ihmiselle riittää kun on katto pään päällä ja ruokaa. Muu on yhteiskunnan keksimiä velvoitteita, tee velkaa ja maksa sitä koko ikäsi.
Sairastumalla nuorena. Ajauduin sivuraiteelle, en koskaan saanut arvomaailmaani käännettyä sellaiseksi, että pitäisi tavoitella paljoa. Asuntolaina oli valmis 35-vuotiaana ja perhe-elämä 40-vuotiaana, sen jälkeen en ole kokopäivätyötä tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tosiaan parempi pysytellä maksullisissa kuin huijata treffikumppaneita kassialustoiksi.
Taas yksi, jonka mielestä nainen ei voi koskaan nauttia seksistä vaan hänet on aina "huijattu" siihen ellei ensin ole suhdetta tai avioliittoa.
Jos mies kertoo, että aikoo käyttää naista vain kassientyhjennykseen niin sitten se ei ole huijausta. Kuitenkaan kukaan ei näin tee, vaan esittää olevansa kiinnostunut naisesta ihmisenä, että pääsee tyhjentämään kassinsa. Silloin se on nimenomaan valehtelua. Etkö ymmärrä eroa?
Ihan vapaaehtoisesti se nainen on housunsa pois ottanut. Jos ei ole niin kyseessä on toki rikos.
Seksi ei ole mikään lupaus ikuisesta avioliitosta, eikä se tee ketään
Jos valtamediasta tuutataan seksisisältöä ja naisille tyrkytetään ilmaisia steroideja, jotta voivat toimia ilmaisina seksiorjina, niin kyllä tämä on uhri ihan siitä huolimatta, onko se yksittäinen hyväksikäyttäjä vastuussa tästä kaikesta. Ja naisiin kohdistuva rakenteellinen seksuaalinen hyväksikäyttö sekä väkivalta eivät lopu tuohon mälliämpäriksi painostamiseen ja pakottamiseen sekä narratiivin manipulointiin (esim. nainen joka ei ole kiinnostunut mälliämpärinä toimimisesta olisi harvinainen poikkeus, aseksuaali, jne.), vaan se toteutuu myös äärimmäisen vakavana, sadistisena, hengenvaarallisena ja rujona gore-väkivaltana synnytyssaleissa sekä poikasten naisista erottamalla. Ja tämä kaikki on normalisoitua, jopa viranomaistaholta pakotettua seksuaalista väkivaltaa naista (ja lapsia) kohtaan
Eli kyllä, by default kuka tahansa tieteelle altistuva nainen on uhri. Tiede on misogynistinen ja sisältää misogynististen narratiivien lisäksi myös äärimmäisen väkivaltaisia seksiväkivallan proseduureja, jotka ovat täysin normalisoituja ja koskettavat 100% naisista, jotka käyttäytyvä suomessa naisen seksuaalisuuden mukaisesti, joka on siis äitiys, ei siitetyksi tuleminen
Lisäksi sen totuuden kuolettaminen, että naisen seksuaalisuus on äitiys ja korvaaminen sillä, että naisen seksuaalisuus olisi siitetyksi tuleminen (=seksi) on yksi osa tätä rakenteellista seksiväkivallan ja hyväksikäytön koneistoa, joiden uhriksi suunnilleen jokainen suomeen syntyvä nainen joutuu, poislukien ehkä juuri ja juuri lahkot. Toisaalta hekin joutuvat kuitenkin elämään pelossa, että jos ei altistu tiedemiesten seksiväkivallalle (ehkäisy, synnytys), viranomainen (lasu) ryöstää tai mutiloi lapset. Ja kun tällainen uhka ja painostus on olemassa, jo se itsessään on väkivaltaa, eli kyllä. 100% suomalaisista naisista on seksuaalisen väkivallan uhri, halusi tai ei
Vierailija kirjoitti:
Juljus kirjoitti:
Muija otti muksut mukaan ja muutti toiseen kaupunkiin. Nyt on vähän liiankin rauhallista ja yksinkertaista elämää.
Sinähän helpolla pääset, kun luovuit lapsistasi. Mikä esti muutamasta perässä ja alkamalla vuoroviikkovanhemmaksi? Kaikki tuo onnistuu, jos haluaa.
Tuo on hyvä kysymys. Kyllä mä oon ettiny taloa lähenpää lapsia, mutta on ollu vaikeeta löytää sopivan hintaista ja kuntoista. Musta kun eioo enää isojen remppojen tekijäksi... Lainan saantikin on vaikeeta nykyään. Ensin pitäis saada myytyä tämä mökki ja maksaa vanha laina pois, ennenkun saa uuden lainan. Ja asuntolainaa tarvin, kun asun Kouvolassa ja lapset asuu pääkaupunkiseudulla. Talojen hinnat on siellä paljon kalliinpia kun täällä. Että kai tässä on vaan viikonloppuisukkina jatkettava. Ainakin toistaiseksi.
Päätös. Ymmärsin että voi paremmin kun on pienet piirit. Ja viihdyn parhaiten ihan kotona. Eikä tarvinnut enää päteä tai miettiä mitä muut ajattelee. Talous ja parisuhde ok ja lapset oli teinejä niin pystyin keskittymään rauhalliseen elämäntyyliin. Voisin olla melkein urbaani erakko. Teen useimmat asiat elämässä ihan fiiliksen mukaan. Kaikki pakolliset hommat kuitenkin hoituu ja hyvin koska turha ylimääräinen on jäänyt pois.
Juljus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juljus kirjoitti:
Muija otti muksut mukaan ja muutti toiseen kaupunkiin. Nyt on vähän liiankin rauhallista ja yksinkertaista elämää.
Sinähän helpolla pääset, kun luovuit lapsistasi. Mikä esti muutamasta perässä ja alkamalla vuoroviikkovanhemmaksi? Kaikki tuo onnistuu, jos haluaa.
Tuo on hyvä kysymys. Kyllä mä oon ettiny taloa lähenpää lapsia, mutta on ollu vaikeeta löytää sopivan hintaista ja kuntoista. Musta kun eioo enää isojen remppojen tekijäksi... Lainan saantikin on vaikeeta nykyään. Ensin pitäis saada myytyä tämä mökki ja maksaa vanha laina pois, ennenkun saa uuden lainan. Ja asuntolainaa tarvin, kun asun Kouvolassa ja lapset asuu pääkaupunkiseudulla. Talojen hinnat on siellä paljon kalliinpia kun täällä. Että kai tässä on vaan viikonloppuisukkina jatkettava. Ainakin toistaiseksi.
Selityksiä. Muuta vuokralle.
Kun lapset muutti pois kotoa ja loppui se harrastuksiin ym kuskaaminen, niin muutettiin miehen kanssa mökille asumaan. Ja nyt elämä todellakin on rauhallista ja yksinkertaista. Töitä tehdään, mutta vapaa-aika menee leppoisasti, liikutaan luonnossa koirien kanssa, tehdään puutarhajuttuja jos huvittaa. Lämmitellään vanhaa puusaunaa (meillä ainoa peseytymispaikka) ja sisällä samoin tulisijojen lämmitystä. Käydään kalassa. Kun siltä tuntuu niin hypätään retkeilyautoon ja lähdetään uusiin maisemiin joksikin aikaa, sielläkin rennosti eteenpäin eli aamulla mietitään, minne tänään ajellaan vai ollaanko paikallaan.
Nautitaan elämästä 😊
Totaalinen burnout vähän alle nelikymppisenä. Opiskelin lähihoitajaksi ja nyt teen töitä vain sen verran, kuin on tarve. Muutamasta vakituisesta keikkapaikasta tarjotaan vuoroja. Kulutuksen vedin alas mutta en epämukavuuteen asti. Tukia en nosta, edellisestä elämästä jäi pienet säästöt pahan päivän varalle. Kymmenen vuotta jo elänyt näin.
Sain vähän tuurin kautta aikoinaan vakipaikan. Ostin yksiön itselleni kerralla pois joten ei lainoja. Autoa en tarvitse, joten ei siitäkään kuluja, huoltoja yms. Parisuhteesta tai isänä olemisesta on turha haaveilla. Harrastukseni ovat yhden ihmisen juttuja mitä nyt joskus pelailee ystävien kanssa tietokone- tai lautapelejä.
Mene töihin > tule töistä > käytä aikaa miten huvittaa > nukkumaan > toista.
Kyllästyin viime hallituskaudella koko ajan jatkuvaan valittamiseen ja muutin metsään. Pyrin kuluttamaan, jne mahdollisemman vähän ja näin yhteiskunta eli muut ihmiset hyötyy minusta mahdollisemman vähän. Vaikka tekoni on vain symbolinen voin itse paremmin kuin koskaan ennen. Ja mitä enemmän itseäsi tyhmennät sitä paremmin voit.