Sinä joka elät rauhallista ja yksinkertaista elämää - miten päädyit siihen?

0/5

Kävin koulut ja menin töihin.

Pääsin työeläkkeelle. Saavutetulla elintasolla oli helppo hidastaa ja rauhoittaa elämää

Aina. Koko aikuisiän. Kun leikkiminen loppui, loppui mun riehuminen. 

Eron myötä. Kaipaan rauhaa, en konflikteja, enkä materiaa.

Mielenrauhan hakemisen kautta. Tajusin, että voin hyvin, kun elämä on yksinkertaista ilman mitään draamaa tai sählinkiä tai suorittamisia. 

Menetin työni, eikä ole rahaa muuhun kuin kotona istumiseen ja kävelyllä käymiseen.

Koulukiusattu, jäi sosiaaliset taidot vähän jälkeen ja ruma vielä niin ei tartte muutenkaan.

Sit sitä huomas että yksinkin pärjää ja turhaa krääsää ei tartte.

Välillä kiinnostuu jostain asiasta ja voi ostelu mennä vähän överiksi.

Pakon edessä, mutta paskaahan tämä on.

Pakonsanelemana. Ensin meni täyttä draamaa oleva parisuhde. Sitten kun totesin, että elämä alkaa rauhoittua kunnolla, niin meni työpaikka. Nyt on vaan yritystä olla käyttämättä rahaa ja rahahuolet on vienyt raskaan masennuksen puolelle. En viitsi nousta sängystä ja postilaatikolla käynti edes joskus, ahdistaa sanoinkuvaamattomasti. 

Sain kiintiöni täyteen sosiaalista vuorovaikutusta ja mukavaa elintasoa. Suuri vastoinkäyminen vaikutti siihen, että kaipasin rauhaa ja minimalismia. Viihdyn näin.

Vierailija kirjoitti:

Mielenrauhan hakemisen kautta. Tajusin, että voin hyvin, kun elämä on yksinkertaista ilman mitään draamaa tai sählinkiä tai suorittamisia. 

Jatkan: minä en ole työtön. Teen asiantuntijatyötä, olen naimisissa, mutta silti elämäni on yksinkertaista.

Tein hyväpalkkaista työtä, väsyin, kyllästyin ja tein pikkuhiljaa elämässä muutoksia oma hyvinvointi edellä. Tähän se johti ja en ole koskaan ollut onnellisempi. Nykyään teen osarina töitä pienellä palkalla ja pärjään ihan hyvin. Toki auttaa, kun asunto on maksettu.

Aina elänyt rauhallista ja yksinkertaista elämää palkan pienuuden takia.

Laitoin parisuhteen ja osan kavereista vaihtoon. Muutin. Aloitin opiskelut yliopistossa ja tein töitä = ei aikaa mihinkään ylimääräiseen. Hieman tylsää on ja toisinaan yksinäistä mutta ainakin on rauha maassa.

Muija otti muksut mukaan ja muutti toiseen kaupunkiin. Nyt on vähän liiankin rauhallista ja yksinkertaista elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Aina elänyt rauhallista ja yksinkertaista elämää palkan pienuuden takia.

Sama mutta vaikea ikävöidä sellaista mihin ei ole varaa.

Saan esim lähdettyä matkalle kun tarvitsen vaihtelua. Shoppailen minirahalla. Ystävät eivät revi kuluttamaan kun niitä ei ole. Olen helpottunut kun ei tarvitse (enää) kiemurrella tälläisten edessä. 

Oma luonne sellainen että oma rauha on parasta ylellisyyttä. Eikä nykyinen huviympäristö (esim baareilu) jotenkin vaan nappaa. Toki ikäkin vaikuttaa menohaluihin. 

Vierailija kirjoitti:

Pakonsanelemana. Ensin meni täyttä draamaa oleva parisuhde. Sitten kun totesin, että elämä alkaa rauhoittua kunnolla, niin meni työpaikka. Nyt on vaan yritystä olla käyttämättä rahaa ja rahahuolet on vienyt raskaan masennuksen puolelle. En viitsi nousta sängystä ja postilaatikolla käynti edes joskus, ahdistaa sanoinkuvaamattomasti. 

Tällä ei ole mitään yhteistä rauhallisen ja yksinkertaisen kanssa. Päinvastoin, tuo on ahdistavaa ja vaikeaa.

Köyhyyden takia...en omista mitään,enkä tule omistamaan..ei tulevaa perintöä ...rahani menneet elatusmaksuihin ,syöneet elintasoa katastrofaalisesti.

Elämänmuutos kiireisestä matkatyöstä kotirouvaksi. Ratkaisuun vaikutti läheisen ystävän kuolema joitakin vuosia sitten - hän ei koskaan ehtinyt nauttia eläkepäivistään. Kuolema oli suuri järkytys, hänen syöpänsä on yleensä hoidettavissa enkä tiennyt todellista tilannetta kuin aivan lopussa. 

Olin kyllä jo aiemmin vähentänyt työntekoa, olen aina ollut ns. kotihiiri, vaikka sopeudun kyllä monenlaisiin tilanteisiin ja asioihinkin. Mutta nyt elämä on rauhallisia aamuja, kiireetöntä ulkoilua, ruuanlaittoa ja siivousta sekä taideprojekti, jota haluan tehdä huolella. 

Taloudellisesti tämän mahdollistaa aviomies, jolla on hyvät tulot. Huono puoli tässä on se, että eläke jää pienemmäksi kuin se muuten olisi. Toisaalta en tiedä pääseekö eläkkeestä koskaan edes nauttimaan.