Lue keskustelun säännöt.
Mikä tää fiilis oikein on, joka aamu, ei jaksa enää tätä
08.01.2025 |
Ihan hirveän vaikeata oli taas herätä ja nousta ja hoidin aamutoimet kuin sementissä ahdistuksen ja tympääntyneisyyden vallassa, kuitenkin ihan ok ajatus olla ja mennä töihin, mutta tää olotila joka aamu, ja usein iltaisin, kun miettii aamua ja "pakko nousta ja lähteä".
En jaksaisi, mutta en minä kotonakaan kaikkia päiviä, siis esim.työttömänä, jaksaisi/haluaisi olla.
Itkettää. Tällaista ollut tämä arkiaherrus jo vuosia.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyssuhteet, mielenkiinnon kohteet, työn ulkopuolinen elämä? Mitä niihin kuuluu?
Ei ole minkäänlaisia ihmissuhteita (ja siis työkin yksintyöskentelyä) eikä työn ulkopuolista elämää. Vai lasketaanko tämä palstailu jommaksi kummaksi? Ja ne ainoat mielenkiinnonkohteet on taas sellaisia, ettei niihin ole minkäänlaista mahdollisuutta eikä niitä voi ikinä toteuttaa / saavuttaa / harrastaa joten turha niiden ajattelemisellakaan on itseään kiusata.
ei ap mutta just tasan sama jama.
Justhan ne muuttui taas kalliimmaksi alv korotuksenkin myötä. Se harrastustoiminta.. Eli pitää juosta lujempaa oravanpyörässä, jos haluaa pitää harrastastuksesta kiinni.
Aivan sama koska ei
Jos tykkäisi vaikka valmentautua johonkin lajiin, kehittyä paremmaksi, niin susta 0% vero tai 25,5% vero on mitätön ero hinnassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tosiaan vain aamuisin vaan nyt on jo kotimatkassa bussissa sellainen fiilis, että mä en vi##u halua enkä jaksa tehdä tätä samaa taas huomenna ja ylihuomenna ja vielä lauantainakin.
Eikä ole mikään lomailun jälkeinen ketutus vaan ihan oli normaalimäärä työpäiviä joulun ja uudenvuoden aikoihin.
Sekin kyllä ärsyttää että moni tuntuu lomailleen kaksi viikkoa ja suunnittelee jo talvilomaansa. Ei pitäisi kuunnella eikä varsinkaan välittää eikä vertailla, mutta olen niin huono ja paska ihminen etten siihen valitettavasti pysty. Eikun aspa hymy päälle ja nyökyttelemään, että kurjaa kuulostaa tosiaan olevan yhyyy.
Sellaiselle se alv on yhdentekevä jolla ei ole varaa harrastaa kyseistä lajia verottomanakaan. Toisekseen se alv on nykyisin 14% ei 25,5% eli ero entiseen 10% on melko pieni, mutta kaikkihan tällä palstalla pitää vääristellä.
Itselle toki liikaa se alvitonkin hinta koska laji on kallis tai siis itseasiassa kumpikin mikä kiinnostaa. Käyn sitten vaan lenkillä koska se on liki ilmaista ja perseestä. Kyllä se välttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet?
Sehän selittäisi ilm aina ja kaiken. Voi kai se siihenkin liittyä, tosin kiertokin vielä olemassa ja ikää alle 50v. Mutta joo voihan vaihtarioireita tosiaan olla jo 35v iässä.
Ap
Mulle kävi noin alle 50v. Nukkuminen oli huonoa ja kaikki ärsytti. Kun paria vuotta myöhemmin vaihdevuodet alkoivat ryminällä kaikilla mahdollisilla oireilla ja sain niiihin estrogeenit, niin kummasti uupumus ja ärsytys parani samalla.
Fyysiset aktiviteetit ovat joskus toimineet niin että niistä sai energiaa. Monta vuotta treenasin aamulla varhain ja oikein odotin sitä. Mutta nykyään pelkkä ajatuskin masentaa. Jos päätän että tänään lähden salille niin sitten en tee koko päivänä oikeasti yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa herätä aikaisemmin ja käydä salilla treenaamassa tai juoksemassa. Saat enemmän energiaa päivääsi.
Mitä sitten, kun sekin tuntuu niin yhden tekevältä? Olen siis elänyt aktiivisesti jo yli vuosikymmenen, nykyään ehkä vähemmän aamupainotteisesti. Olen vaan alkanut kyseenalaistaa sitäkin. Päivästä toiseen toistuu nekin rutiinit. Tuntuu merkityksettömältä. En ole enää 20 vee fresh typykkä.
N32
Pitääkin vastata tälle ihanalle typykälle! Eiku.. kyllä sä oot, olet vaan turhan vaatimaton etkä huomaa omaa ihanuuttasi.
Kuuntelin tossa eilen erästä fiksua miestä netissä. Hän puhui tuosta elämän merkityksen kadottamisesta. Mites se menikään, sun pitäis löytää elämääsi tarkoitus. No mikäs se voisi olla. Jos se tarkoitus on liian maallinen, niin se ei motivoi sinua tarpeeksi, joten elämän tarkoituksen olisi hyvä olla suurempi kuin materia tai jonkun tarpeen tyydytys. Eli sun pitäis löytää Jumala ja Jumalan rakkaus!
Ketjua lukeneena tuntuu että monella on elämä vähän niinku hukassa. Kenties masennusta ja toivottomuutta.
Meidän länsimainen elämäntyyli ei aina tue tarpeeksi henkisellä tasolla. Jossain verrattiin länsimaisten masennusta metsästäjäkeräilijä porukan masentuneisuuteen ja huomattiin ettei tämä porukka juuri lainkaan kärsi masennuksesta! Heillä on elämä jatkuvasti läsnä, siis tarkoituksellinen elämä. Onko meillä elämä liian helppoa, se ei tarjoa haasteita. Vesi tulee hanasta ja sähkö töpselistä ja rahaa saa jopa kotona vaan olemalla.
Lisäksi vielä pitää mainita melko ateistinen ilmapiiri missä olemme yhteiskuntana. Henkisyys on korvattu tieteellä. Uskomme tieteeseen ja asiantutijoihin ja olemme unohtamassa yhteiskuntana Jumalan.
Elämä on lahja ja elettäväksi tarkoitettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan mikään olotila ei ole hyväksi, ei työssäkäynti ei jouten olo, joten mielestäni työpäivän pituutta voisi lyhentää, jotta olisi aikaa tehdä jotain vielä hyvän aikataulun merkeissä eikä enää iltaisin tai myöhäisiltaisin. Lyhennettyä päivää, se olisi hyvä ratkaisu. Jumalauta, aamut on pimeitä, pimeää kun tulet kotiin ja sitten vielä helvetilliset säädöt työpaikalla, kusiset työkaverit, puoliso äkäinen, joo, jos olisi itsemurha helppoa kuin napin painallus, olisin sen jo varmaan tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vitamiinit käyttöön.
Välillä voi myös nukkua päikkärit
Sen lisäksi että olen oikein panostanut monipuoliseen ruokavalioon syön myös lisävitamiineja purkista ja säännöllisesti myös rautakuurin. Fyysisesti kaiken pitäisi ollakin ok eli ei ole mitään piilevää kilppariongelmaa tai vastaavaa.
Silti olen ihan loppu. Jalat painaa tonnin ja kaikki on tahmeaa kuin kulkisin jossain siirapissa. Mikään ei innosta kuin hyvin satunnaisesti ja väliaikaisesti ja uutena juttuna on tullut voimakas turvallisuuden tai ainakin sen tunteen tarve. Kaipaan kauheasti niin henkistä kuin fyysistäkin läheisyyttä ja ilman niitä tuntuu kuin olisin jokin ajopuu tai kuivunut lehti tuulessa. Irrallinen, kuollut ja tarpeeton.
Ei ehkä mikään ideaali ratkaisu, mutta itsellä auttoi fyysisen läheisyyden puutteeseen painopeitto ja halityyny. Ei ne sitä poista, mutta vie minulla pahimmat huiput pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tässä tilanteessa ku sulla on perhe, vuorotyö pystyy mitään ylimäärästä tekemään, ihan loppu koko ajan. Miten pystyn edes henkistymäön kun ei ole tilaa olla yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käykääpä kirkossa.. jos sieltä löytyis jotain apua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaamosmasennus.
Mulle taas tämä "kaamosaika" on se vuoden paras ajankohta jolloin olen eniten oma itseni ja pirteimmilläni eli olen ihan täysin syksy- ja talvi-ihminen. Silti mä olen nyt aivan loppu eikä sitä normaalia energiaboostia enää tullutkaan viime syksynä. Aivan sama kaikki. Tuntuu että vaan lamaantuu päivä päivältä enemmän ja ihan kaikki on pelkkää pakkopullaa ja siis kaikki nekin asiat mitkä on ennen ollut enemmänkin kuin jees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen jo siinä vaiheessa, etten enää kohta uskalla mennä illalla nukkumaan koska huomenna on aina jokin asia huonommin kuin tänään. Eikä enää mikään edes ole hyvin nykyisellään vaan aivan kaikki elämässä on jotenkin vääränlaista. Ihan sama onko isompi vaiko pienempi asia niin se ei ole millään tavoin itselle oikeanlaista eikä missään vaiheessa ole edes saanut valita mitä haluaa, mutta aikansa siihen sopeutui ja piti sitä jotenkin ihan normaalina elämänä että arki on ihan prsiistä ja elämäkin suurelta osin. Ettei kuulu ollakaan mitään ruusun terälehdillä tanssimista.
Eikä enää ole ikinä mitään mitä odottaa, ei voi edes ajatella että kun nyt jaksan ja teen vaan kaiken vaaditun niin kohta helpottaa tai että ensi viikolla on paremmin. Ei ole vaan asiat on jollain tavalla taatusti huonommin. Tästä mistään ei saa edes vapaata saati lomaa vaan joka ikinen aamu kello soi samaan aikaan eikä ikinä saa edes nukkua niin pitkään kuin nukuttaa.
Nuorempana sentään oli jotain toiveikkuuttakin tulevan suhteen, mutta enää ei mitään.
Mä en jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Fyysiset aktiviteetit ovat joskus toimineet niin että niistä sai energiaa. Monta vuotta treenasin aamulla varhain ja oikein odotin sitä. Mutta nykyään pelkkä ajatuskin masentaa. Jos päätän että tänään lähden salille niin sitten en tee koko päivänä oikeasti yhtään mitään.
Nykyisin on lenkin jälkeen vaan pahemmalla päällä mitä sinne lähtiessä. Liikunnasta(kaan) ei saa minkäänlaista hyvää oloa.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ei ole mikään ongelma rutiinit eikä se tasainen/tylsä arkikaan mutta tämä on, että päivästä/viikosta/kuukaudesta/vuodesta toiseen toistuu just ne sellaiset asiat joita ei välttämättä kiinnostaisi hoitaa edes sitä ekaa/yhtä kertaa. Näitä sitten saa tahkota uudelleen ja uudelleen kun taas mikä tahansa kiva asia on sellainen, ettei se taatusti toistu.
Ja mikä merkillisintä, näitä tahkottavia vastenmielisyyksiä kertyy kertymistään lisää. Osin niin, että sitä alkaa tympiintymään tyystin ihan sellaiseen aiemmin neutraaliinkin arkiaskareeseen mutta sen lisäksi ilmaantuu aina joku uusi velvollisuus joka pitää hoitaa eikä tosiaan riitä se, että hoitaa asian kerran vaan se on edessä uudelleen ja uudelleen.
Eikä mikään korjaannu tai muutu entisenlaiseksi enää ikinä vaikka tekisi mitä. On ihan kuin juoksisi ämpärin kanssa sammuttelemassa tulipaloja joita aina syttyy kaksi uutta kun yhden saa sammuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ei ole mikään ongelma rutiinit eikä se tasainen/tylsä arkikaan mutta tämä on, että päivästä/viikosta/kuukaudesta/vuodesta toiseen toistuu just ne sellaiset asiat joita ei välttämättä kiinnostaisi hoitaa edes sitä ekaa/yhtä kertaa. Näitä sitten saa tahkota uudelleen ja uudelleen kun taas mikä tahansa kiva asia on sellainen, ettei se taatusti toistu.
Ja mikä merkillisintä, näitä tahkottavia vastenmielisyyksiä kertyy kertymistään lisää. Osin niin, että sitä alkaa tympiintymään tyystin ihan sellaiseen aiemmin neutraaliinkin arkiaskareeseen mutta sen lisäksi ilmaantuu aina joku uusi velvollisuus joka pitää hoitaa eikä tosiaan riitä se, että hoitaa asian kerran vaan se on edessä uudelleen ja uudelleen.
Eikä mikään korjaannu tai muutu entisenlaiseksi enää ikinä vaikka tekisi mitä. On ihan kuin juoksisi ämpärin kanssa sammuttelemas
Ja se sammutettukin syttyy hetken päästä uudelleen eli mitään ei saa/voi/pysty jättää taakseen vaan aivan kaiken löytää edestään kerta kerran jälkeen.
Heivaa työt, nuku kun nukuttaa, ei aikatauluja. Laske ns. elintasoa niin elämisen taso nousee. Itselläni onnistui kun "lakkasin keräämästä aittoihin". Riitä itsellesi :)
Burn outin yksi oire oli minulla,,etten halunnut mennä nukkumaan, kun tiesi, että tulee taas aamu.
Lähinnä lomilla ja viikonloppuisin tms. Mutta se riittää.