Minkä ikäinen olet, ja kuinka nuoren/vanhan ihmisen kanssa voisit olla parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut sitä mieltä, että suunnilleen saman ikäinen on parasta seuraa. Ollaan samassa elämäntilanteessa ja koettu samoja asioita, eikä kumpikaan voi ottaa yliotetta toisesta ikänsä ja elämänkokemuksensa perusteella. Henkilökohtainen kipurajani ja ehdoton maksimi olisi 5 vuotta. Nyt olen ehtinyt 60 kypsään ikään ja edelleen samaa mieltä. Eipä sillä, että seuraa etsisin, saman kaverin kanssa olen ollut puolet elämästäni ja jos se vaikka juuri nyt yhtäkkiä häipyisi tai heittäisi henkensä, en haluaisi enää ketään uutta elämääni hämmentämään. Meillä ikäeroa lähes tasan 1 vuosi.

Toi 5 vuotta aika lailla maksimiero omastakin mielestä. Jos tuon yli menee, alkaa olla jo liian erilainen lapsuuskin. Varsinkin nykyään 5-10 vuoden ikäero tarkoittaa että vanhempi on käyttänyt Nokian 3210 luuria ja nuorempi on puhdas diginatiivi, joka ei edes tiedä, mikä toi Nokialainen edes on...

37-47. Olen kiinnostunut itseäni vanhemmista miehistä.

-nainen27

Vierailija kirjoitti:

Olen 52-vuotias. Yli kymmenen vuotta sinkkuna, enkä halua parisuhdetta enää minkään ikäisen miehen kanssa. :)

Ok, miesvihaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut sitä mieltä, että suunnilleen saman ikäinen on parasta seuraa. Ollaan samassa elämäntilanteessa ja koettu samoja asioita, eikä kumpikaan voi ottaa yliotetta toisesta ikänsä ja elämänkokemuksensa perusteella. Henkilökohtainen kipurajani ja ehdoton maksimi olisi 5 vuotta. Nyt olen ehtinyt 60 kypsään ikään ja edelleen samaa mieltä. Eipä sillä, että seuraa etsisin, saman kaverin kanssa olen ollut puolet elämästäni ja jos se vaikka juuri nyt yhtäkkiä häipyisi tai heittäisi henkensä, en haluaisi enää ketään uutta elämääni hämmentämään. Meillä ikäeroa lähes tasan 1 vuosi.

Toi 5 vuotta aika lailla maksimiero omastakin mielestä. Jos tuon yli menee, alkaa olla jo liian erilainen lapsuuskin. Varsinkin nykyään 5-10 vuoden ikäero tarkoittaa että vanhempi on käyttänyt Nokian 3210 luuria ja nuorempi on puhdas diginatiivi, joka ei edes tiedä, mikä toi Nokia

Onko tuolla oikeasti jotain merkitystä? Pitääkö kavereidenkin olla tasan saman ikäisiä, jotta voidaan muistella jotain vanhoja nokian puhelimia?

Vierailija kirjoitti:

Olen 33, mies on 25. Jos nyt eroaisimme, varmaan yrittäisin iskeä hänen ikäisiään, itseäni vanhempia en haluaisi. Toki pettyisin katkerasti, kun iskuyritykseni tuskin ottaisivat tuulta alleen.

Ok, pedofiili.

Vierailija kirjoitti:

37-47. Olen kiinnostunut itseäni vanhemmista miehistä.

-nainen27

Lisää tällaisia naisia! Heti on mammat aloittaneet alapeukutuksen. :-D

Noin 25-50 vuotiaan kanssa. Olen 50. Iällä eikä muillakaan numeroilla ei ole minulle mitään merkitystä.

54v. Varmaan joku +-5v olisi ok. En ole kyllä etsimässä ketään. Tällä hetkellä naimisissa 2kk itseäni vanhemman kanssa. Ollut jo 27v. Jos tämä loppuu, en tod halua yhtään äijää nurkkiini pyörimään enää ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 45-vuotias, mieheni on 43. Tämä ikäero on mulle just sopiva. Ollaan sen verran samanikäisiä, että olemme eläneet samalla aikakaudella ja kokeneet samat asiat ja ilmiöt. Voidaan muistella nuoruudestamme samanlaisia juttuja.

Alle 35-vuotiasta miestä en voisi kuvitellakaan pokailevani, näyttävätkin vielä niin poikasista! Toisaalta en viehäty myöskään pappaikäisistä, joten päälle viisikymppiset eivät sytytä.

Tapasin mieheni, kun olin juuri täyttänyt 30. Silloin olisin voinut huolia korkeintaan samanikäinen tai viisi vuotta nuoremman uroon. Vaikka oma könsikkääni onkin vain komistunut vanhetessaan, niin en silloin nuorena kyllä olisi nelikymppisestä huolinut. 

"olemme eläneet samalla aikakaudella ja kokeneet samat asiat ja ilmiöt. Voidaan muistella nuoruudestamme samanlaisia juttuja."

Onko tämä oikeasti jonkun mielestä tärkeää parisuhteessa? 

Ovat ne kokemukset kuitenkin jonkinlainen perusta itse kunkin elämälle ja persoonalle, sille miten maailmaa katsoo. Jos toinen ei tunnista mitään esim. oman nuoruuteni kulttuurillisista viittauksista, niin tuntuu että ollaan aivan eri planeetalta. 

Olen 58v mies.

Itseäni kiinnostaa parisuhteeseen  26-43v naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 45-vuotias, mieheni on 43. Tämä ikäero on mulle just sopiva. Ollaan sen verran samanikäisiä, että olemme eläneet samalla aikakaudella ja kokeneet samat asiat ja ilmiöt. Voidaan muistella nuoruudestamme samanlaisia juttuja.

Alle 35-vuotiasta miestä en voisi kuvitellakaan pokailevani, näyttävätkin vielä niin poikasista! Toisaalta en viehäty myöskään pappaikäisistä, joten päälle viisikymppiset eivät sytytä.

Tapasin mieheni, kun olin juuri täyttänyt 30. Silloin olisin voinut huolia korkeintaan samanikäinen tai viisi vuotta nuoremman uroon. Vaikka oma könsikkääni onkin vain komistunut vanhetessaan, niin en silloin nuorena kyllä olisi nelikymppisestä huolinut. 

"olemme eläneet samalla aikakaudella ja kokeneet samat asiat ja ilmiöt. Voidaan muistella nuoruudestamme samanlaisia juttuja."

Onko

Ovat ne kokemukset kuitenkin jonkinlainen perusta itse kunkin elämälle ja persoonalle, sille miten maailmaa katsoo. Jos toinen ei tunnista mitään esim. oman nuoruuteni kulttuurillisista viittauksista, niin tuntuu että ollaan aivan eri planeetalta. 

Kuinka usein on sitten tarvetta näille kulttuurillisille viittauksille? Ja miksi on niin tärkeää, että toisella on sama muisto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut sitä mieltä, että suunnilleen saman ikäinen on parasta seuraa. Ollaan samassa elämäntilanteessa ja koettu samoja asioita, eikä kumpikaan voi ottaa yliotetta toisesta ikänsä ja elämänkokemuksensa perusteella. Henkilökohtainen kipurajani ja ehdoton maksimi olisi 5 vuotta. Nyt olen ehtinyt 60 kypsään ikään ja edelleen samaa mieltä. Eipä sillä, että seuraa etsisin, saman kaverin kanssa olen ollut puolet elämästäni ja jos se vaikka juuri nyt yhtäkkiä häipyisi tai heittäisi henkensä, en haluaisi enää ketään uutta elämääni hämmentämään. Meillä ikäeroa lähes tasan 1 vuosi.

Toi 5 vuotta aika lailla maksimiero omastakin mielestä. Jos tuon yli menee, alkaa olla jo liian erilainen lapsuuskin. Varsinkin nykyään 5-10 vuoden ikäero tarkoittaa että vanhempi on käyttänyt Nokian 3210 luuria ja nuorempi on puhd

Onko tuolla oikeasti jotain merkitystä? Pitääkö kavereidenkin olla tasan saman ikäisiä, jotta voidaan muistella jotain vanhoja nokian puhelimia?

Kuvitteletko oikeasti, että toi puhelin olisi kynnyskysymys? Vai onko sisälukutaitosi niin heikko, ettet ymmärrä, että tuo on vain humoristinen kuvaus tilanteesta? Mietipä asiaa tarkemmin. 5-10 vuoden ikäero tarkoittaa sitä, että toinen ei edes tiedä aikaa ennen somea. Some on ollut aivan helkutin iso muutos ihmisten elämässä. Pääasiassa huonoon suuntaan vievä muutos, mielestäni. Maailma on aika erilainen ollut esimerkiksi jo omassa lapsuudessani.

25

22-30

Riippuu onko nainen suomalainen vai japanilainen. Japanilaiset naiset näyttävät huomattavasti nuoremmalta.

Suomalainen nainen 25-32.

Japanilainen nainen 30-37.

Mies35

16-25 vuotiaat ja kauniit naiset käy! Sitä vanhemmat tai rumemmat vain pikaiseen pussien tyhjennykseen! T: M65+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 45-vuotias, mieheni on 43. Tämä ikäero on mulle just sopiva. Ollaan sen verran samanikäisiä, että olemme eläneet samalla aikakaudella ja kokeneet samat asiat ja ilmiöt. Voidaan muistella nuoruudestamme samanlaisia juttuja.

Alle 35-vuotiasta miestä en voisi kuvitellakaan pokailevani, näyttävätkin vielä niin poikasista! Toisaalta en viehäty myöskään pappaikäisistä, joten päälle viisikymppiset eivät sytytä.

Tapasin mieheni, kun olin juuri täyttänyt 30. Silloin olisin voinut huolia korkeintaan samanikäinen tai viisi vuotta nuoremman uroon. Vaikka oma könsikkääni onkin vain komistunut vanhetessaan, niin en silloin nuorena kyllä olisi nelikymppisestä huolinut. 

"olemme eläneet samalla aikakaudella ja kokeneet samat asiat ja ilmiöt. Voidaan muistella

Kuinka usein on sitten tarvetta näille kulttuurillisille viittauksille? Ja miksi on niin tärkeää, että toisella on sama muisto?

Et taida edes ymmärtää sitä pointtia tuossa. Se maailma (ja ajanjakso), jossa kasvaa, muokkaa meitä monella tavalla. Se luo (omalta osaltaan) sen persoonan, joka meille kehittyy. Liian erilainen maailma (liian suuri ikäero) tarkoittaa sitä, että sitä yhteistä kosketuspintaa ei ole. Tai se on niin mitätön, että se ei sido yhteen, vaan lähinnä toimii erottavana tekijänä suhteessa.

18-31v koska haluan vielä lisää lapsia.

M58

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 45-vuotias, mieheni on 43. Tämä ikäero on mulle just sopiva. Ollaan sen verran samanikäisiä, että olemme eläneet samalla aikakaudella ja kokeneet samat asiat ja ilmiöt. Voidaan muistella nuoruudestamme samanlaisia juttuja.

Alle 35-vuotiasta miestä en voisi kuvitellakaan pokailevani, näyttävätkin vielä niin poikasista! Toisaalta en viehäty myöskään pappaikäisistä, joten päälle viisikymppiset eivät sytytä.

Tapasin mieheni, kun olin juuri täyttänyt 30. Silloin olisin voinut huolia korkeintaan samanikäinen tai viisi vuotta nuoremman uroon. Vaikka oma könsikkääni onkin vain komistunut vanhetessaan, niin en silloin nuorena kyllä olisi nelikymppisestä huolinut. 

"olemme eläneet samalla aikakaudella j

Et taida edes ymmärtää sitä pointtia tuossa. Se maailma (ja ajanjakso), jossa kasvaa, muokkaa meitä monella tavalla. Se luo (omalta osaltaan) sen persoonan, joka meille kehittyy. Liian erilainen maailma (liian suuri ikäero) tarkoittaa sitä, että sitä yhteistä kosketuspintaa ei ole. Tai se on niin mitätön, että se ei sido yhteen, vaan lähinnä toimii erottavana tekijänä suhteessa.

Riittää että nainen on tiukka niin kosketuspintaa löytyy! T: M65+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut sitä mieltä, että suunnilleen saman ikäinen on parasta seuraa. Ollaan samassa elämäntilanteessa ja koettu samoja asioita, eikä kumpikaan voi ottaa yliotetta toisesta ikänsä ja elämänkokemuksensa perusteella. Henkilökohtainen kipurajani ja ehdoton maksimi olisi 5 vuotta. Nyt olen ehtinyt 60 kypsään ikään ja edelleen samaa mieltä. Eipä sillä, että seuraa etsisin, saman kaverin kanssa olen ollut puolet elämästäni ja jos se vaikka juuri nyt yhtäkkiä häipyisi tai heittäisi henkensä, en haluaisi enää ketään uutta elämääni hämmentämään. Meillä ikäeroa lähes tasan 1 vuosi.

Toi 5 vuotta aika lailla maksimiero omastakin mielestä. Jos tuon yli menee, alkaa olla jo liian erilainen lapsuuskin. Varsinkin nykyään 5-10 vuoden ikäero tarkoittaa että vanhempi o

Kuvitteletko oikeasti, että toi puhelin olisi kynnyskysymys? Vai onko sisälukutaitosi niin heikko, ettet ymmärrä, että tuo on vain humoristinen kuvaus tilanteesta? Mietipä asiaa tarkemmin. 5-10 vuoden ikäero tarkoittaa sitä, että toinen ei edes tiedä aikaa ennen somea. Some on ollut aivan helkutin iso muutos ihmisten elämässä. Pääasiassa huonoon suuntaan vievä muutos, mielestäni. Maailma on aika erilainen ollut esimerkiksi jo omassa lapsuudessani.

Sitä vaan ihmettelen, että onko jollekin suhteen olennainen osuus oman lapsuuden/nuoruuden muistelu? Mulla on eri sukupolveen kuuluvia ystäviä eikä yhteenkuuluvuuden tunnetta vähennä se, että olemme olleet lapsia eri vuosikymmenenä. Keskitymme enimmäkseen nykyhetkeen.

Olen 54v.

+/- 10v.