Vaimoni ei pysty keskustelemaan rakentavasti. Mikään ei auta

Vierailija kirjoitti:

Sekö sitten on rakentavaa laittaa luurit päähän ja ignoorata?

Jos sinä et suostuisi keskustelemaan minua kiinnostavasta/painavasta asiasta, jonka nostan esiin, niin en todellakaan hyppäisi siitä sinun aiheeseesi. Ja tiedätkö miksi? Siksi koska se olisi väärin ja täysin oikeustajun vastaista.

Jos sinulla olisi joku keskustelutarve niin ottaisit joskus esiin ja olisin siitä valmis keskustelemaan. 

Sori laitan nyt luurit korville. 

ap

Tähän täytyy nyt sanoa, että jos kaivelee joka keskustelun yhteydessä vanhoja kaunoja esiin, niin huonolta kuulostaa, mutta tästä tulee mieleen myös oma tämänhetkinen tilanne. Meillä on nyt se kaikista vakavin selvittely meneillään, eli erota vai ei erota. Puoliso tivaa minulta mitkä asiat ovat pielessä, muttei hyväksy sitä että vanhat asiat vaivaa minua edelleen. Vaikka se, etten pääse niistä yli, on yksi suurimmista syistä omiin erohaluihin. Alkaa tuntua että toinen syy on se, ettei puoliso pysty ymmärtämään sitä. Hänen mielestään vain tämänhetkinen tilanne on oleellinen, kun itse näen suhteen kokonaisuutena. 

Vierailija kirjoitti:

Vaimosi kuullostaa narsistiselta persoonalta.

Onko joskus tiukassa paikassa (eli heikolla hetkellä, kun nimenomaan olisit tarvinnut apua) jättänyt sinut pulaan? Onko pilannut juhlapäiviä tai lomareissuja? Onko kova tarve pitää kulissit kunnossa, mutta kodin seinien sisällä on ilkeä ja manipuloiva?

Jos vastaat noihin kyllä, narsismiin viittaa. Ero on silloin ainoa tie helpompaan elämään sinulle.

En ole ap, mutta tutulta kuulostaa. Tarkennan vielä, voiko olla narsismin merkkejä että

-silloin kun oli masennus työpaikan menettämisen takia, niin vaimo jaksoi ilkeillä asiasta, melkein ilakoi, vaikka olisin tarvinnut tukea

-useammat menot joihin liittyy nimenomaan minun sukulaisia tai kavereita, on pilannut keksimällä jonkun syyn ettei voi/voida mennä. vähättelee ja ivaa minun sukua ja tärkeitä kavereita

-on kuin yö ja päivä kodin sisä ja ulkopuolella, esitys on kova muille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekö sitten on rakentavaa laittaa luurit päähän ja ignoorata?

Jos sinä et suostuisi keskustelemaan minua kiinnostavasta/painavasta asiasta, jonka nostan esiin, niin en todellakaan hyppäisi siitä sinun aiheeseesi. Ja tiedätkö miksi? Siksi koska se olisi väärin ja täysin oikeustajun vastaista.

Jos sinulla olisi joku keskustelutarve niin ottaisit joskus esiin ja olisin siitä valmis keskustelemaan. 

Sori laitan nyt luurit korville. 

ap

No mä rakastan keskustella syvällisiä. Meillä se vaan menee usein niin, että jos alan esittää aiheeseen jatkokysymyksiä tai kaipaan perusteluja mielipiteelle, mies loukkaantuu ja vetää ne luurit päähän.

En esitä jatkokysymyksiä siksi, etten hyväksyisi miehen erilaista näkemystä, vaan olen utelias kuulemaan perusteluja. Joku "koska musta se nyt vaan on niin" on vähän tylsä perustelu..

En keksi nyt hyvää esimerkkiä, mutta saatan esim asiaan liittyen kysyä kysymyksen tyyliin "no entä sitten jos tilanne onkin tällainen..."

Osasyynä tähän on varmaan erilaiset kulttuurit meidän perheissä. Mun perheessä ja etenkin mun ja mun siskon välillä voidaan paljonkin väitellä asioista (eli argumentoida), silleen hyvässä hengessä. Eli jokainen esittää näkemyksiä ja perusteluja niille. Miehen perheessä taas on tapana vetää herne syvälle klyyvariin, jos joku kehtaa esittää eriävän mielipiteen.

Meitä on moneen junaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekö sitten on rakentavaa laittaa luurit päähän ja ignoorata?

Jos sinä et suostuisi keskustelemaan minua kiinnostavasta/painavasta asiasta, jonka nostan esiin, niin en todellakaan hyppäisi siitä sinun aiheeseesi. Ja tiedätkö miksi? Siksi koska se olisi väärin ja täysin oikeustajun vastaista.

Jos sinulla olisi joku keskustelutarve niin ottaisit joskus esiin ja olisin siitä valmis keskustelemaan. 

Sori laitan nyt luurit korville. 

ap

Jos otan esiin niin mies vetää heti luurit korville. 

Olisi kiinnostavaa kuulla keskustelunne.

Etenkin, kun päätit lopettaa kuuntelun.

Meillä on parisuhteessa käynyt niin, että mies jäi ensin kiinni pettämisestä vuosia sitten ja sitten jäin minä. Onko tämä vuosia vanhojen asioiden vetäminen nyt sitä, ettei samankaltaisia asioita saa käyttää argumentteina toisinpäin?

Esimerkiksi, mies ei vuosienkaan jälkeen osaa vastata kysymykseen miksi petti. Silti hän odottaa, että minä osaan vastata samaan kysymykseen. Hänestä vedän vanhoja asioita mukaan keskusteluun, jos kysyn häneltä, että "miksi sinä et osaa edelleenkään vastata, mutta odotat, että minä osaisin vastata samantien?"

Tässä nyt vaan esimerkki siitä, miten vanha tilanne voi vaikuttaa nykytilanteeseen..

Jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekö sitten on rakentavaa laittaa luurit päähän ja ignoorata?

Jos sinä et suostuisi keskustelemaan minua kiinnostavasta/painavasta asiasta, jonka nostan esiin, niin en todellakaan hyppäisi siitä sinun aiheeseesi. Ja tiedätkö miksi? Siksi koska se olisi väärin ja täysin oikeustajun vastaista.

Jos sinulla olisi joku keskustelutarve niin ottaisit joskus esiin ja olisin siitä valmis keskustelemaan. 

Sori laitan nyt luurit korville. 

ap

Eli kun kyseenalaistin tapasi keskustella rakentavasti (josta aloituksessa kerrot), oli se mielestäsi aiheen vaihto ja vedit luurit korville?

Vierailija kirjoitti:

Se kysymys jäi uupumaan, että onko muilla samanlaisia kokemuksia

ap

Kyllä. Otin eron. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla samanlainen mies. Heittäytyy defensiiviseksi pienimmästäkin, alkaa kaivella vanhoja juttuja ja minun vikojani. Aina syy on minussa. 

Meillä sama. ja lisäksi mies onnistuu suuttumaan joka asiasta, ihan tavallisestakin, vaikka vain siitä, sataako ulkona lunta juuri nyt vai ei. Mutta en silti laita kuulokkeita korvilla ja käänny pois, vaan olen sivistyneesti hiljaa. Aikansa yksin jupisee ja ymmärtää sitten hiljentyä. 

Joo ja en todellakaan luule, että muutkin miehet on samanlaisia, eivät todellakaan. Kaikkien muiden kanssa keskustellessa ei ole mitään vaikeuksia.  Oikestaan tuo oma mies vain on sellainen, jonka kanssa ei keskustelut suju. Mies onkin kyllä riidoissa vähän yhden sun toisen kanssa :D Enkä ihmettele. On sillä kuitenkin jokunen kaveri pysynyt. 

Minun teki nyt pahaa lukea kirjoituksesi.  Tuli ihan kylmät väreet ja melkein kyynelehtien. Kenenkään ei pitäisi saada kokea tuollaista, ei koskaan!

Ei tukenut eikä ymmärtänyt miltä sinusta tuntui työpaikan menetettyä ?

Ilakoi ja ivaa sukuasi ja perhettäsi!

Jollet häntä nyt jätä, niin milloin?

Täysin empatian puute häneltä, kullostaa petomaiselta käyttäytymiseltä.

Älä luule että hän koskaan muuttuisi !

Vierailija kirjoitti:

Tähän täytyy nyt sanoa, että jos kaivelee joka keskustelun yhteydessä vanhoja kaunoja esiin, niin huonolta kuulostaa, mutta tästä tulee mieleen myös oma tämänhetkinen tilanne. Meillä on nyt se kaikista vakavin selvittely meneillään, eli erota vai ei erota. Puoliso tivaa minulta mitkä asiat ovat pielessä, muttei hyväksy sitä että vanhat asiat vaivaa minua edelleen. Vaikka se, etten pääse niistä yli, on yksi suurimmista syistä omiin erohaluihin. Alkaa tuntua että toinen syy on se, ettei puoliso pysty ymmärtämään sitä. Hänen mielestään vain tämänhetkinen tilanne on oleellinen, kun itse näen suhteen kokonaisuutena. 

Meillä vähän sama juttu. Mies joi yhteen aikaan ihan tuhottmasti. Oli sitä lajia, joka hävisi roskapussia viedessään ja tuli kontaten parin päivän päästä kotiin tili tyhjänä. Tuo vielä jotenkin meni, kun elin miehestä välittämatta omaa elämää ja, kun ei ollut lapsia, mutta kun lapset syntyi tajusin, että en halua heidän kasvavan alkoholistikodissa ja laitoin eron vireille. Mies oli luvannut raitistua useita kertoja, kuten, kun oli kärähtänyt ratista tai ryyppykaverit oli luvanneet ta*pp ja vaikka mitä paskaan, mutta tällä kertaa mies todellakin lopetti, koska säikähti eron mahdollisuudesta. Mutta vaikka noista ajoista on jo aikaa ja mies on pysynyt raittiina, en vain pysty unohtamaan niitä kauheuksia mitä mies meille järjesti ja laittoi viinan lasten terveydenkin edelle. Mies oli sillon selvänäkin kamala, ja väheksyi ja mitätöi minua ihmisten kuullen jne. 

Välillä tuntuu, että haluaisin erota ja miehen kanssa on joskus erosta puhuttu, mutta mies vain suuttuu ja sanoo, etten osaa olla tyytyväinen mihinkään. Mutta en voi mitään sille, että nuo kamalat vuodet ei unohdu.  Ehkä menetin kaiken kunnoituksen ja luottamuksen  miestä kohtaan silloin, eikä ne näytä enää palaavan. 

"Useammat menot joihin liityy minun sukulaisia tai kavereita, on pilannut keksimällä jonkun syyn ettei voi/voida mennä"...................

Lainaus ei onnistu, mutta  meillä samat kaikki nuo asiat. 

Mutta esim tuon, että kun piti lähteä minun sukulaisiin, ja mies tulikin kännissä kotiin tai tuli kyllä selvin päin, mutta kertoi, ettei sittenkään lähde koska sitä ja tätä, niin aloin tekemään niin, että en edes enää pyytänyt miestä mukaan. Lähdin reissuun jo ennen kuin mies ehti töitä kotiin jne. sanoin kyllä, että en menossa vanhemmilleni, mutta en pyytänyt mukaan enkä odotellut mukaan, vaan menin lasten kanssa . Ja mukaavaa oli ilman miestä. 

En ole enään vuosikymmeniin käynyt miehen kanssa esim omissa sukulaisissani. Parempi niin ja mukavanpaakin, kun ei tarvitse pelätä mitä ikävää mies keksii sanoa. 

Meillä myös miehessä on kaksi eri persoonaa.  Kotiminä  ja se miten mies   puhuu minulle (yleensä, kuin pahimmalle vihamiehelle:D ja kun huomautan asiasta, mies suutuu ja sanoo, että hän puhuu ihan normaalilla äänellä. No ei puhu vaan tosi äkäisellä)on ihan eri, kuin se mielistelevä ja lipevä  puhe, jota käyttää kaikille muille. 

Jos ihmistä, siis  puolisoaan rakastaa niin päästään yli kaikista vaikeistakin asioista keskustelemalla,

luvaten keskustelun päätteeksi, että asia haudataan eikä sitä enää pyöritellä riitelyn aiheeksi.

Ja lupaus pitää! Rakkaus ja kunnioitus puolisoaan kohtaan vain lujittuu. Noin on tapahduttava ja 

se on oikein ja kohtuullista onnellisessa avioliitossa. Hyvää jatkoa ja olkaa onnellisia, että teillä on

toinen ihminen rinnallanne ajattelemassa yhteistä hyväänne. nim.Yksin elävä joka eli pitkään liitossa,

jossa ei keskusteltu.

Meillä keskustelut käydään niin, että minä aloitan puhumaan mahataudista ja mies vastaa naapurin papan lumenluonnista. Ja sitten kun minä sanon, etteihän se tähän kuulu, mies sanoo, että joo, mutta hän puhuukin tästä lumenluomisesta. 

Keskustele siinä sitten mistään, kun mies vastaa aina ihan eri aiheesta. 

Kuulostaapa ikävältä. Sopiiko kysyä minkä tyylisiä aiheita nämä ovat, joista itse haluaisit puhua ja mistä puoliso alkaa niiden sijaan puhumaan? 

Suosittelen rakennekynsiä 

Vierailija kirjoitti:

Minun teki nyt pahaa lukea kirjoituksesi.  Tuli ihan kylmät väreet ja melkein kyynelehtien. Kenenkään ei pitäisi saada kokea tuollaista, ei koskaan!

Ei tukenut eikä ymmärtänyt miltä sinusta tuntui työpaikan menetettyä ?

Ilakoi ja ivaa sukuasi ja perhettäsi!

Jollet häntä nyt jätä, niin milloin?

Täysin empatian puute häneltä, kullostaa petomaiselta käyttäytymiseltä.

Älä luule että hän koskaan muuttuisi !

Minä kirjoitin tämän.Huomasin että asetit kysymyksen johon en vastannut :

onko narsismin merkkejä?

Vastaus: on, aivan selvät!

Anteeksi jos olen suora ja rehellinen, mutta vastaus on että tällaisesti käyttäytyvä ei tule tekemään sinua koskaan onnelliseksi. 

 

Tiedän mitä onnellinen avioliitto on. Minulla on sellainen,  elämässä tulee aina olemaan vaikeuksia. Mutta kun tuetaan toinen toista vastoinkäymisissä, niin luodaan vahvat edellytykset myös onnistua ja ehkä myös vaurastua elämässä. 

 

Sinä päätät kuitenkin itse miten valitset !

Vierailija kirjoitti:

Se kysymys jäi uupumaan, että onko muilla samanlaisia kokemuksia

ap

Ei ole. Osaan keskustella rauhallisen rakentavasti ja olen luotettava.