Vaimoni ei pysty keskustelemaan rakentavasti. Mikään ei auta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmistä, siis  puolisoaan rakastaa niin päästään yli kaikista vaikeistakin asioista keskustelemalla,

luvaten keskustelun päätteeksi, että asia haudataan eikä sitä enää pyöritellä riitelyn aiheeksi.

Ja lupaus pitää! Rakkaus ja kunnioitus puolisoaan kohtaan vain lujittuu. Noin on tapahduttava ja 

se on oikein ja kohtuullista onnellisessa avioliitossa. Hyvää jatkoa ja olkaa onnellisia, että teillä on

toinen ihminen rinnallanne ajattelemassa yhteistä hyväänne. nim.Yksin elävä joka eli pitkään liitossa,

jossa ei keskusteltu.

Mä epäilen suuresti, että mulla toimis toi asioista vaikeneminen, jos vain niin päätetään. Asia kuitenkin vaivaa ja kysymyksiä nousee mieleen.. Näkeehän toinenkin sen, ettei kaikki ole kunnossa.

Sitten pitäs vaan hymyillä ja vastata kysyttäessä, että kaikki on hyvin?

KESKUSTELUN PÄÄTTEEKSI.  PÄÄTTEEKSI. Ei siis siinä kohtaa kun keskustelu on vielä käynnissä tai auki. Jossain kohtaa kuitenkin pitää pystyä myös toteamaan, että asia on käsitelty, ja sitten sen annetaan olla, eikä joka välissä kaivella esiin. Ja tottakai siinä on eroa kuinka kauan keskustellaan siitä, että toinen on pettänyt, kuin siitä, että toinen joi liikaa ja oksensi matolle.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa kuulla keskustelunne.

Etenkin, kun päätit lopettaa kuuntelun.

Tämä alkoi siitä, että olin tietokoneeni äärellä kuulokkeet korvilla ja tunsin että vetää. Olin ollut kuulokkeet korvilla jo varmaan tunnin pari. Jos tällä jotain merkitystä olisi ja varmaan sillä vaimoni mielestä oli.

Tunsin että vetää ja muistin, että vaimoni oli juuri käynyt ulkona. Sitten muistin edellisillan jolloin myös oli alkanut vaimon ulkonakäynnin jälkeen olla kylmä ja vilu. Niinpä nousin ja kävin tutkimaan mistä vedon tunne johtuu. No eikö ollutkin tuulikaapin ovi auki ja ulko-ovi raollaan ja vaimo kaikessa rauhassa tiskaamassa.

Minä tähän sitten aloin kyselemään selitystä ja kysyin että oliko ovi myös edellisenä iltana auki kun tuli semmoinen kylmä sisälle? No eipä vaimo tähän paljon mitään vastannut, vaan että "jos jään ulos lukkojen taa niin rikon ikkunan, että pääsen sisälle" Sanoin että sinä olet sisällä ja ovi raollaan? Siitä se sitten eteni siihen että hän sanoi että ei taida naapurin likka enää minulle kelvata kun alkaa olla kolmekymppinen ja että minulle pitäisi 16 vuotias olla. Tässä vaiheessa laitoin korvakuulokkeet päähän ja käännyin tietokoneeni puoleen.

Ei kummoinenkaan asia ollut. Ei kuitenkaan suostunut avaamaan tuota oven raollaan oloa. Ehkä minun käytökseni, kun olin tietokoneeseen huomio kiinnittyneenä ärsytti häntä, ja ajatteli kylmän saavan minuun jotain liikettä.

ap

Traaginen sankari

Aiemmin tuolla joku ehdotti ivallisesti esityslistaa/kokousmaista tapaa edetä keskustelussa.

Minä olen täysin sitä mieltä että tämä olisi juuri se hyvä tapa.

Ensin käsitellään asia 1 loppuun/päätökseen asti. Jos jotain muuta nousi tässä mieleen listan ulkopuolelta niun ne käsitellään aivan viimeiseksi kohdassa "Muut asiat".

Aivan sotkuksi ja kinasteluksihan homma menee jos pompitaan aiheesta toiseen ja uusia aiheita vedetään lisää miten sattuu.

Kyllästynyt sinuun, ei edes tarvetta keskustella kunnolla.

Ap. Jos nämä Ap:n postaukset ovat totta, niin tämänsivuinen postaus kertoo suhteen hälyyttävästä tilasta, johon Ap:n kannattaisi nyt havahtua. :

Teillä ei ole niin mitään samaa aallonpituutta kommunikoinnissa JA lisäksi sinä olet selvästi loukannut vaimoa puhumalla jostain nuoremmista naisista, että olet niiden perään. Ilmeisesti olet naisvihainen ja liikut netissä toksisessa incel/naisviha-ympyröissä ja se sitten näkyy tosielämän tasolla.  Naisviha kyteytynyt sisään. Irtaudu toksisesta hivemind-kulttuurista.

Tilanne on se, että et arvosta häntä ja hän ei luota sinuun. 

Kiinnitä huomio käytökseesi, siitä huokuu kontrollinhakuisuus ja joustamattomuus, jonkinlainen autismi. Jos hänen puhetyylinsä on poukkoilevampi, voit sanoa, että jos puhutaan ensin tämä asia, ja sitten mennään siihen. 

Poukkoilevampi tyyli on ihan normaalia, etenkin naisilla. Putkiaivoisuus vs tippaleipäaivoisuus. Silti kumpaakin voi kunnioittaa eikä tehdä ehdottomia linjauksia. Nainen ei ole kone. Ja jätä ne luurit välillä pois. Tiettisriippuvuus vähemmälle ja yhteyksiin enemmän vaimon kanssa. Teillä on ihan kadoksissa yhteys.

Vierailija kirjoitti:

Kyllästynyt sinuun, ei edes tarvetta keskustella kunnolla.

Kyllä. Kirjoitin ton pidemmän viestin, samoilla linjoin. Vaimo ei luota mieheen, on kyllästynyt ja loukkaantunut ja kokee ettei mies välitä hänestä, hän pärjäilee miten pärjäilee tuossa taloudessa. Ilmeisesti mies on koko ajan koneella ja vaimo on ilmaa, paitsi jos kysyy ostiko mitä ruokaa. Miksi olla yhdessä, ei tuossa ole lempeä. Viima käy.

Ok mies vauva 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä on ilmeisesti paljon keskusteltavaa. Arvaisin, että vaimosi pitää sun rakentavia keskusteluja lillukan varsina tärkeämpien asioiden jäädessä ilman huomiota. Olisiko nyt aika sulkea se tietokone ja ottaa kuulokkeet korvilta?

Ajattelet näemmä pitkäti samoin kuin vaimoni, että omat keskusteluideat on niitä tärkeitä ja tässä tapauksessa ne minun keskusteluavaukseni "lillukan varsia". Ihmettelen kyllä miksi niitä "tärkeämpiä asioita" ei sitten oteta esille, kuin vaan jonakin vastavetona toisen keskusteluhalukkuuteen muista asioista.

ap

No pidätkö simä vaimon esiin nostamia asioita tarkeinä? Vai vedätkö luurit korville?

Voin keskustella päämäärähakuisesti vaimo

"Nyt on pakko naisena kysyä, että miksi tätä ap:n keskustelutapaa niin hanakasti alapeukutetaan? Tämä tyyli oli mun ja exän kanssa nimenomaan sovittuna kaikkien arjen asioiden suhteen. Eli jos toinen halusi keskustella jostain, mihin toivoi muutosta, niin silloin toinen todellakin kuunteli mitä sanottavaa toisella oli, tottakai sai vastata oman näkemyksensä kyseisestä asiasta, ja sitten pohdittiin miten asiasta päästään eteenpäin. "

Mistä se ero tuli, vaikka noin järjestelmällinen ja looginen ongelmanratkaisumalli käytössä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa kuulla keskustelunne.

Etenkin, kun päätit lopettaa kuuntelun.

Tämä alkoi siitä, että olin tietokoneeni äärellä kuulokkeet korvilla ja tunsin että vetää. Olin ollut kuulokkeet korvilla jo varmaan tunnin pari. Jos tällä jotain merkitystä olisi ja varmaan sillä vaimoni mielestä oli.

Tunsin että vetää ja muistin, että vaimoni oli juuri käynyt ulkona. Sitten muistin edellisillan jolloin myös oli alkanut vaimon ulkonakäynnin jälkeen olla kylmä ja vilu. Niinpä nousin ja kävin tutkimaan mistä vedon tunne johtuu. No eikö ollutkin tuulikaapin ovi auki ja ulko-ovi raollaan ja vaimo kaikessa rauhassa tiskaamassa.

Minä tähän sitten aloin kyselemään selitystä ja kysyin että oliko ovi myös edellisenä iltana auki kun tuli semmoinen kylmä sisälle? No eipä vaimo tähän paljon mitään vastannut, vaan että "jos jään ulos lukkojen ta

Meillä ollaan puolin ja toisin toisinaan unohdettu ovi auki. Kerran todella kovalla pakkasella pentukoirakin livahti toiselta pihalle ja oli siellä jonnin hetket, ennenkuin asia huomattiin. 

Eipä tullut mieleenkään aiheesta keskustella sen kummemmin. Tilanne todettiin ja jatkettiin elämää. Pentukoitan kohdalla toki todettiin, että pitääpä olla tarkkana sen kanssa.

Miten ihmeessä tuosta voi saada jeskustelun aikaiseksi? No, ei vaimosi siihen lähtenytkään.

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin tuolla joku ehdotti ivallisesti esityslistaa/kokousmaista tapaa edetä keskustelussa.

Minä olen täysin sitä mieltä että tämä olisi juuri se hyvä tapa.

Ensin käsitellään asia 1 loppuun/päätökseen asti. Jos jotain muuta nousi tässä mieleen listan ulkopuolelta niun ne käsitellään aivan viimeiseksi kohdassa "Muut asiat".

Aivan sotkuksi ja kinasteluksihan homma menee jos pompitaan aiheesta toiseen ja uusia aiheita vedetään lisää miten sattuu.

Minä sen ehdotin, enkä varsinaisesti pyrkinyt olemaan ivallinen. Se tuli mieleen apn kommenteista, että sellaista keskustelua kaipaa. Voi joillakin toimia, jos molempien ajatuksen kulku menee samoja ratoja. 

Mutta näen siinä ongelmiakin. Jos toinen antaa vain vähän aikaa jollekin asialle, minkä toinen kokee tärkeäksi, voi siitä loukkaantua. Lisäksi kaikki eivät ole samalla tavalla rationaalisia ulostulojensa kanssa. Jos asiat ovat vaikeita, niitä ohjaa tunteet. Ja kun tunteet ovat kysymyksessä, ne eivät välttis tule käsitellyiksi rationaalisesti käsitellen. 

Yleensä tärkeintä on tunne tulla kuulluksi. Välillä se riittää, eikä muuta ratkaisua edes ole.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Jos nämä Ap:n postaukset ovat totta, niin tämänsivuinen postaus kertoo suhteen hälyyttävästä tilasta, johon Ap:n kannattaisi nyt havahtua. :

Teillä ei ole niin mitään samaa aallonpituutta kommunikoinnissa JA lisäksi sinä olet selvästi loukannut vaimoa puhumalla jostain nuoremmista naisista, että olet niiden perään. Ilmeisesti olet naisvihainen ja liikut netissä toksisessa incel/naisviha-ympyröissä ja se sitten näkyy tosielämän tasolla.  Naisviha kyteytynyt sisään. Irtaudu toksisesta hivemind-kulttuurista.

Tilanne on se, että et arvosta häntä ja hän ei luota sinuun. 

Kiinnitä huomio käytökseesi, siitä huokuu kontrollinhakuisuus ja joustamattomuus, jonkinlainen autismi. Jos hänen puhetyylinsä on poukkoilevampi, voit sanoa, että jos puhutaan ensin tämä asia, ja sitten mennään siihen. 

Poukkoilevampi tyyli on ihan normaalia, etenkin naisilla. Putkiaivoisuus vs tippaleipäaivoisuus. Silti k

Tässä paljon kohtia, jotka tuli myös omaan mieleen. Tai vaikutelmia apn tilanteesta. 

Lisäksi jäin miettimään tuota kommenttia, et vaimo on tutkitusti älykkäämpi. Onko se jotenkin apn mielessä ongelma? Aiheuttaako alemmuuden tunteita ja tarve nokittaa? Näin oli meillä jossain vaiheessa. Mieheni on siis  kyllä älykäs, mutta meillä aivokäyrät huitelee eri asioissa. Hän koki joissakin asioissa selkeästi alemmuutta. Kun sen tajusin, osasin muuttaa omaa tapaani reagoitua.

Vaimoni älykkyys ei tuo kyllä mukaanaan mitään alemmuudentunteita. Älykkyys on lisäksi perittyä ja täysin sattumaa. Korkeampi älykkyys näyttää tuovan vaan ongelmia elämän muilla osa-alueilla. Kuten esim. vaimoni tapauksessa, että pitää jättää ovet auki kun ei osaa ilmaista sanoin, että mitä haluaa. 

Vaimollani on ehkä keskusteluissa ihan eri päämäärä kuin minulla. Hänen ei ole tarkoituskaan ratkaista keskusteluilla yhtään mitään. Ehkä hänen mielestään keskustelu on hyvää ja laadukasta, kun vaan minun huomioni on kiinnittyneenä häneen? Myös kun ei osaa ilmaista tunteitaan niin sitten "riidan"/kinastelun kautta hakee jotain.

Mitään "suhteen tila" keskusteluita en käy ja siihen mene.

Se että pitää ovea auki tahallaan, on sekin merkitys, että maksan sähkölaskut. Jotain keskustelua aiheen tiimoilta lienen oikeutettu hakemaan. Ei tämä elämä ihan vaan omissa tunteissaan myllerrystä voi olla, vaan pitää myös huolehtia, että arki sujuisi. Arkeen kuuluu että laitaa ovet kiinni perässään.

ap

Teetkö ap ikinä itse ruokaa? Vaimo saa päättää mitä ruokaa tekee mutta osallistuuko mitenkään mihinkään? 

Katsoa ap kun minäkin saan tehdä ruokaa meillä kotona mutta kukaan ei auta eikä siivoa. Välillä mietin että voin valita varmaan myös sen tien etten tee ruokaa vaan menen itse ravintolaan syömään. Tehköön ukko mitälystää. Kuulostat ap kusipäältä. Sinäkö määräät myös miten asioista keskustellaan, jos ei mennä sinun sääntöjesi mukaan niin silloin toinen ei osaa keskustella.

ilmainen neuvo: pistä turpa kiinni ja anna toisen puhua välillä. Vouti ihan oikeasti kuunnell mitä hän sanoo, joskus rivien välistä löytyy se sanoma. Toiset ovat erilaisia ja heidän kommunikaationsa toimii eri lailla, sinä mulkku et ole aina oikeassa.

Älkää hyvät ihmiset menkö naimisiin, jos vähänkin epäilyttää. Moni ei käsitä kuinka suuri ja sitova juridinen sopimus avioliitto on. Aina järki edellä avioliittoon! Ihan sama onko lapsia vai ei. Ja ei missään nimessä edes siihen avoliittoon eikä lapsia tekemään, jos keskusteluyhteys tai s*ksi ei toimi jo heti suhteen alusta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Tähän täytyy nyt sanoa, että jos kaivelee joka keskustelun yhteydessä vanhoja kaunoja esiin, niin huonolta kuulostaa, mutta tästä tulee mieleen myös oma tämänhetkinen tilanne. Meillä on nyt se kaikista vakavin selvittely meneillään, eli erota vai ei erota. Puoliso tivaa minulta mitkä asiat ovat pielessä, muttei hyväksy sitä että vanhat asiat vaivaa minua edelleen. Vaikka se, etten pääse niistä yli, on yksi suurimmista syistä omiin erohaluihin. Alkaa tuntua että toinen syy on se, ettei puoliso pysty ymmärtämään sitä. Hänen mielestään vain tämänhetkinen tilanne on oleellinen, kun itse näen suhteen kokonaisuutena. 

Ootte sen verran jumissa, että suosittelen eroa. Tuhlaatte kumpikin vain omaa ja toistenne aikaa. Todennäköisesti olette kumpikin onnellisempia eropäätöksestä. Luopukaa toisistanne, koska teidän oikeat kumppanit on tuolla jossain. Elämän ja arjen ei tarvitse olla jatkuvaa taistelua. Ja jonkun toisen kanssa voi olla elämänlaatu niin paljon mielekkäämpää. 

Sinä olet takertunut menneisiin asioihin kun miehesi kykenisi elämään tässä hetkessä. Siinä iso ristiriita jonka yli ei niin vaan päästä. Olette täysin eri kartalla. Kaikkeen ei saa aina vastauksia ja se on hyväksyttävä ja osattava ottaa askel eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on parisuhteessa käynyt niin, että mies jäi ensin kiinni pettämisestä vuosia sitten ja sitten jäin minä. Onko tämä vuosia vanhojen asioiden vetäminen nyt sitä, ettei samankaltaisia asioita saa käyttää argumentteina toisinpäin?

Esimerkiksi, mies ei vuosienkaan jälkeen osaa vastata kysymykseen miksi petti. Silti hän odottaa, että minä osaan vastata samaan kysymykseen. Hänestä vedän vanhoja asioita mukaan keskusteluun, jos kysyn häneltä, että "miksi sinä et osaa edelleenkään vastata, mutta odotat, että minä osaisin vastata samantien?"

Tässä nyt vaan esimerkki siitä, miten vanha tilanne voi vaikuttaa nykytilanteeseen..

Ja te olette yhdessä miksi?? Ei kuulosta suhteessa enää olevan rakkautta eikä ystävyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmistä, siis  puolisoaan rakastaa niin päästään yli kaikista vaikeistakin asioista keskustelemalla,

luvaten keskustelun päätteeksi, että asia haudataan eikä sitä enää pyöritellä riitelyn aiheeksi.

Ja lupaus pitää! Rakkaus ja kunnioitus puolisoaan kohtaan vain lujittuu. Noin on tapahduttava ja 

se on oikein ja kohtuullista onnellisessa avioliitossa. Hyvää jatkoa ja olkaa onnellisia, että teillä on

toinen ihminen rinnallanne ajattelemassa yhteistä hyväänne. nim.Yksin elävä joka eli pitkään liitossa,

jossa ei keskusteltu.

Mä epäilen suuresti, että mulla toimis toi asioista vaikeneminen, jos vain niin päätetään. Asia kuitenkin vaivaa ja kysymyksiä nousee mieleen.. Näkeehän toinenkin sen, ettei kaikki ole kunnossa.

Sitten pitäs vaan hymyillä ja vast

"KESKUSTELUN PÄÄTTEEKSI. PÄÄTTEEKSI. Ei siis siinä kohtaa kun keskustelu on vielä käynnissä tai auki. Jossain kohtaa kuitenkin pitää pystyä myös toteamaan, että asia on käsitelty, ja sitten sen annetaan olla, eikä joka välissä kaivella esiin. Ja tottakai siinä on eroa kuinka kauan keskustellaan siitä, että toinen on pettänyt, kuin siitä, että toinen joi liikaa ja oksensi matolle."

Tietenkin, jos liittoa haluaa jatkaa, on jossain vaiheessa päästettävä irti menneistä mokista. Mutta se irtipäästäminen ei kaikilla tapahdu siten, et nyt tämä keskustellaan ja sit se on taputeltu päivänjärjestyksestä. Toisilla menee käsittelyyn pidempi aika. Ja jos on luottamuksen menetyksestä kyse, sitä luottamusta ei ehkä koskaan saa täysin takaisin, vaikka kuinka toisen mielestä se pitäis olla jo käsitelty.

Vierailija kirjoitti:

Se kysymys jäi uupumaan, että onko muilla samanlaisia kokemuksia

ap

Jep. Kuullostaa tutulta. Tuohon voisi vielä lisätä sen, että äänenpaino ja volyymi muuttuu kanssa heti ja mistään ei osata keskustella asiallisesti.