Onko oikeasti ok jäädä pois työelämästä hetkeksi jos ei vain jaksa?

Olisiko antaa esimerkkejä suorittavista työtehtävistä, joita moni täällä ehdotti? 

Hyppää pois kyydistä, jos joka päivä töihin meneminen on tuskaa. Se sairastuttaa sinin mielesi taatusti.

Itse olen 53v eronnut mies ja lapset on jo aikuisiässä. Ilmoitin työnantajalle, että elokuusta eteenpäin jään vuoden sapattivapaalle. Voi alkaa etsiä korvaajaa töilleni.

Taloudellisesti tämä on hyvä hetki irtiotolle. Itselläni on säästöjä pitkältä ajalta. Aiempien säästöjen lisäksi sain vähän aikaa sitten myös perintöä reilut 50k. Elokussa lähden kiertämään maailmaa yksin ilman sen kummempaa päämäärää. Toki budjetti on, siitä ei voi lipsua, mutta muuten menen minne nokka näyttää. 

Voihan olla, että tämän irtioton jälkeen en edes halua enää palata entiseen työhön, tai minua ei sinne enää oteta. Niin tai näin, niin elämä kantakoon minne kantaa. Työ ei saisi olla kenenkään elämän suurin sisältö.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko antaa esimerkkejä suorittavista työtehtävistä, joita moni täällä ehdotti? 

Yksi ehdotti siivousta, toinen oli itse putkiasentaja. 

Onhan näitä. Hitsauskin vois olla ihan jees. 

Vierailija kirjoitti:

Voisi olla oma kirjoitukseni. Olen ihan totaalisessa umpikujassa. Ei ole varaa jäädä töistä poiskaan, kun on asuntolaina ja kaksi elätettävää lasta vastuulla. Muita töitä ei tässä suhdannetilanteessa ole ja työelämä imee nykyään ihmisestä ihan kaiken, jokin työpaikka vielä on. Meillä on ihmiset vuorotellen uupumuksen vuoksi saikulla ja kaikki inhoaa toisiaan, kun töitä on liikaa ja se kiristää hermot.

Ollaankohan me samassa työpaikassa? Pahinta tässä on se, että ihmisten poissaolot uupumisen vuoksi on ihan normaalia meillä töissä. Mitään ei tehdä, jotta ihmiset voisivat työssä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko antaa esimerkkejä suorittavista työtehtävistä, joita moni täällä ehdotti? 

Yksi ehdotti siivousta, toinen oli itse putkiasentaja. 

Onhan näitä. Hitsauskin vois olla ihan jees. 

Onkohan tähän sopivia töitä olemassa, jos on tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja?

On jos pystyelättämään itsesi etkä nosta valtiontukia.

Lammas ei jaksa 😀

Kumma kyllä ,tämä työuupumus on nuorten, noin 30 v ja alle 30 vuotiaiden nuorten naisten megatrendi tällä hetkellä. Tästä on ihan tilastojakin, oliko muistaakseni Työterveyslaitos kun näistä julkaisi huolestuttavia lukuja  jokin aika sitten.

Eli ikään kuin suuri osa nuorista naisista olisi näitä erikoisherkkiä, jotka eivät kestä tavallisen arjen rasituksia ja heitä jää paljon sairauslomille, ja liian iso osa noin nuorista ihmisistä jää jopa pysyvästi  työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei ole kyllä kestävä kehitys näin yhteiskunnan rakenteen kannalta. Jotain kummaa tässä ajassa on , koska en millään jaksa uskoa että yhtäkkiä meillä olisi tällainen nuorten ihmisten  ikäluokka, joiden aivot  olisivat  jollakin tapaa niin erikoisesti geneettisesti ja poikkeavasti rakentunut kuin aiempien ikäluokkien. Ihmisten geneettinen perimä ei muutu edes satojen vuosien aikajänteellä. Ennenkin on kestetty vastoinkäymisiä, on kestetty sodat, paljon alhaisempi elintaso, ravinnon niukkuus jne. Silti on vaan selvitty. Kun geeneistä ei löydy selitystä, kyllä tämä "heikentynyt"  psyyken rakenne täytyy johtua kotikasvatuksesta, pumpulissa kasvattamisesta ja kaikenlaisesta ylihyysäämisestä jo pienestä asti. Tottakai pieni prosentti väestöstä on  kautta aikojen on sairastunut mt-tauteihin vakavasti, mutta nykyään tuntuu että ns. normaali tervepäisyys alkaa olla harvinaisempaa kuin se että on joku yhdistelmä kirjaimia diagnoosina. 

Vierailija kirjoitti:

On tietysti ok ja täysin oma asia, jos haluaa jäädä työelämästä pois joksikin aikaa. Onhan näitä "oman loman pitäjiä" jonkun verran nykyään. Se vaatii tietysti hiukan rahaakin, jos ei mistään saa tuloja sen lomailunsa aikana.

Itse pidin takavuosina pariinkin otteeseen sellaisen muutaman kuukauden sapatin. Tosin minulla ei ollut silloin vakituista työpaikkaa, vaan tein vain määräaikaisuuksia, joiden päätteeksi sitten päätin vain jäädä pidemmäksi aikaa vapaalle ennen kuin menen seuraavaan. Vakituisesta paikasta lähteminen on isomman kynnyksen takana.

Juuri näin. Olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja. Opiskelin toiseen ammattiin saatuani esikoisen, koska tuntui liian raskaalta edes ajatella vuorotyön ja äitiyden yhdistelmää. Mies tekee vuorotyötä, ja kahden vuorotyöläisen elämä on yhtä säätämistä ilman niitä lapsiakin. Toinen hissuttee kotona vapaapäivän, että toinen saa nukuttua päivällä, jos menee yövuoroon. Yhteistä joulua tai juhannusta ei tunneta, jossain vaiheessa kun nuorempi lapsista aloitti koulun, ajattelin kuitenkin, että voisin tehdä keikkaa sairaanhoitajana vuoden tai pari. Otin niitä työvuoroja, jotka itselleni sopi. Esimerkiksi pitkä vuoro la ja su ja sitten vapaapäivä ja loppuviikosta vaikkapa vapaat pe-su. Se oli sitä sairaanhoitajan kulta-aikaa, kun työkeikkaa riitti ja oli varaa valita. Laitoin säästöön joka palkasta ja olin mm. toisen lapseni ekan kouluvuoden jälkeisenä kesänä vapaalla kesäkuun puoli älidtö elokuun puoliväliin eli 2 kk. Vuokrattiin mökki järven rannalta, missä ihmeteltiin maalaiselämää. Ne on niitä hetkiä, joita ei saa muutoin kuin itse suunnittelemalla. Ei missään vakituisessa työpaikassa sanota, että pidä vaan vapaata 2 kk kesällä silloin kun perheellesi sopii.

Vierailija kirjoitti:

Kumma kyllä ,tämä työuupumus on nuorten, noin 30 v ja alle 30 vuotiaiden nuorten naisten megatrendi tällä hetkellä. Tästä on ihan tilastojakin, oliko muistaakseni Työterveyslaitos kun näistä julkaisi huolestuttavia lukuja  jokin aika sitten.

Eli ikään kuin suuri osa nuorista naisista olisi näitä erikoisherkkiä, jotka eivät kestä tavallisen arjen rasituksia ja heitä jää paljon sairauslomille, ja liian iso osa noin nuorista ihmisistä jää jopa pysyvästi  työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei ole kyllä kestävä kehitys näin yhteiskunnan rakenteen kannalta. Jotain kummaa tässä ajassa on , koska en millään jaksa uskoa että yhtäkkiä meillä olisi tällainen nuorten ihmisten  ikäluokka, joiden aivot  olisivat  jollakin tapaa niin erikoisesti geneettisesti ja poikkeavasti rakentunut kuin aiempien ikäluokkien. Ihmisten geneettinen perimä ei muutu edes satojen vuosien aikajänteellä. Ennenkin on kestetty vastoinkäymisiä, on

No minua ei ole ainakaan kasvatettu pumpulissa. Olen saanut lapsuuden perheessä todella hyvän opin työmoraaliin ja että töitä pitää tehdä vaikka mikä olisi. Kuitenkin kaikenlaista oli ja psyykeni jo hyvin nuorella iällä on ollut kovilla mutta olen aina yrittänyt mennä eteenpäin ja olla ahkera sekä hyvä tyyppi. Kaikesta huolimatta olen tuntenut aina riittämättömyyttä ja painoa sisällä ja olen yrittänyt kyllä kaiken painolastinkin kantaa mutta en tiedä mikä minussa on vikana. Kamelin selkä katkeaa. 

Juuri oli yksi erittäin kamala kokemus josta en voi puhua mutta liittyy raisk**kseen ja sitä ennenkin oli omassa elämässä kaikenlaista ja tein paljon töitä mutta naks, se katkesi taas ja menin syviin vesiin. Resilienssi ei vain riitä vaan uppoan aina uudestaan vaikka miten lupaan itselleni että pure huulta ja kestä. Tämä vaikuttaa itseluottamukseenkin paljon. 

Mutta olen miettinyt että ihan sama enää, menen sillä mitä on ja yritän aina jotenkin pärjätä vaikka tulevaisuus pelottaa aikalailla.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Kumma kyllä ,tämä työuupumus on nuorten, noin 30 v ja alle 30 vuotiaiden nuorten naisten megatrendi tällä hetkellä. Tästä on ihan tilastojakin, oliko muistaakseni Työterveyslaitos kun näistä julkaisi huolestuttavia lukuja  jokin aika sitten.

Eli ikään kuin suuri osa nuorista naisista olisi näitä erikoisherkkiä, jotka eivät kestä tavallisen arjen rasituksia ja heitä jää paljon sairauslomille, ja liian iso osa noin nuorista ihmisistä jää jopa pysyvästi  työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei ole kyllä kestävä kehitys näin yhteiskunnan rakenteen kannalta. Jotain kummaa tässä ajassa on , koska en millään jaksa uskoa että yhtäkkiä meillä olisi tällainen nuorten ihmisten  ikäluokka, joiden aivot  olisivat  jollakin tapaa niin erikoisesti geneettisesti ja poikkeavasti rakentunut kuin aiempien ikäluokkien. Ihmisten geneettinen perimä ei muutu edes satojen vuosien aikajänteellä. Ennenkin on kestetty vastoinkäymisiä, on

Just. En koe olevani pumpulissa kasvatettu. Olen lama-ajan lapsi alkoholistiperheestä. Lähipiirissä uupuneilla on jotain muuta kuin pumpulia taustalla, vanhemman kuolemaa ym. Olemme kaikki kyllä lähemmäs 40-vuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko antaa esimerkkejä suorittavista työtehtävistä, joita moni täällä ehdotti? 

Yksi ehdotti siivousta, toinen oli itse putkiasentaja. 

Onhan näitä. Hitsauskin vois olla ihan jees. 

Onkohan tähän sopivia töitä olemassa, jos on tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja?

Lukeutuisiko välinehuoltaja tähän? Steriloi esim. leikkausten, hammashoidon välineitä.

Ei kaikkien työt kaadu muiden niskaan jos joku on pois. Esimerkiksi minulla työt vain odottavat sitten. Ei edes ole ketään toista, joka tekisi samaa hommaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kumpi sinulle on tärkeämpää, olla työelämässä vai voida hyvin? Siitä löydät vastauksen. 

Mikset sä voi hyvin työelämässä?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko antaa esimerkkejä suorittavista työtehtävistä, joita moni täällä ehdotti? 

Yksi ehdotti siivousta, toinen oli itse putkiasentaja. 

Onhan näitä. Hitsauskin vois olla ihan jees. 

Onkohan tähän sopivia töitä olemassa, jos on tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja?

Lukeutuisiko välinehuoltaja tähän? Steriloi esim. leikkausten, hammashoidon välineitä.

Välinehuollon koulutuksen esittelyssä mainitaan, ettei sovi vajaakuntoiselle ja esimerkiksi masennus ja tuki- ja liikuntaelimistön vaivat estävät koulutukseen pääsyn. Muuten kuulosti ihan sopivalta. 

Kannattaako tällaisessa tilanteessa hakeutua koulutukseen, vai kannattaako valinnat tehdä, kun on vähän toipunut?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako tällaisessa tilanteessa hakeutua koulutukseen, vai kannattaako valinnat tehdä, kun on vähän toipunut?

Vähän toipua ja sitten valinnat. Ryytyneenä voi tehdä huonoja valintoja ja vaikka valinta olisikin hyvä, niin koulutuksen aloitus voi olla vaikeaa jos uupumus on vielä päällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko antaa esimerkkejä suorittavista työtehtävistä, joita moni täällä ehdotti? 

Yksi ehdotti siivousta, toinen oli itse putkiasentaja. 

Onhan näitä. Hitsauskin vois olla ihan jees. 

Onkohan tähän sopivia töitä olemassa, jos on tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja?

Lukkoasentaja? Kerran eräällä työmaalla oli todella lihava ja varmasti tules-vaivainen mies näpräämässä näitä, istumatyönä teki oma tuoli mukanaan. Voiskoha automaatioasentajalla myös olla jotain tulesvaivaiselle sopivia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä minä minä minä minä eikä kukaan muu

Ja sit te valitatte minkä takia toiset ei arvosta ja kunnioita.

Minkä takia muiden pitäisi ajatella teidän parasta kun tekään ette ajattele ketään muuta kuin itseänne?

Ei tarvitse. Jokainen meistä elää ihan vain omaa elämäänsä ja siihen kuuluu se, että keskitytään välillä omaan hyvinvointiin miettimättä yhtään mitään muuta. 

Mitä ihminen mielestäsi miettii??

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikkien työt kaadu muiden niskaan jos joku on pois. Esimerkiksi minulla työt vain odottavat sitten. Ei edes ole ketään toista, joka tekisi samaa hommaa. 

Odottavat?? Mitä olet tehnyt tähän asti? Onko elämä enää mahdollista?! Luuletko että teille seuraa hyvää jos jonkun elämä ei mahdollista? Elämä menee teidän