Onko oikeasti ok jäädä pois työelämästä hetkeksi jos ei vain jaksa?

Vierailija kirjoitti:

Kumma kyllä ,tämä työuupumus on nuorten, noin 30 v ja alle 30 vuotiaiden nuorten naisten megatrendi tällä hetkellä. Tästä on ihan tilastojakin, oliko muistaakseni Työterveyslaitos kun näistä julkaisi huolestuttavia lukuja  jokin aika sitten.

Eli ikään kuin suuri osa nuorista naisista olisi näitä erikoisherkkiä, jotka eivät kestä tavallisen arjen rasituksia ja heitä jää paljon sairauslomille, ja liian iso osa noin nuorista ihmisistä jää jopa pysyvästi  työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei ole kyllä kestävä kehitys näin yhteiskunnan rakenteen kannalta. Jotain kummaa tässä ajassa on , koska en millään jaksa uskoa että yhtäkkiä meillä olisi tällainen nuorten ihmisten  ikäluokka, joiden aivot  olisivat  jollakin tapaa niin erikoisesti geneettisesti ja poikkeavasti rakentunut kuin aiempien ikäluokkien. Ihmisten geneettinen perimä ei muutu edes satojen vuosien aikajänteellä. Ennenkin on kestetty vastoinkäymisiä, on

Ikinä ei ole ihmistaimi elänyt niin yksin kuin tässä yksilökeskeiseksi muuttuneessa pienten perheiden yhteiskunnassa. Sillä on psyykettä suojaava vaikutus, että vaikeudet koetaan yhdessä. Toki se vaikuttaa silloinkin, mutta ihmisen hermosto sairastuu pahiten yksinäisyydessä ja laiminlyönnissä. Jopa suora väkivalta traumatisoi vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko antaa esimerkkejä suorittavista työtehtävistä, joita moni täällä ehdotti? 

Yksi ehdotti siivousta, toinen oli itse putkiasentaja. 

Onhan näitä. Hitsauskin vois olla ihan jees. 

Onkohan tähän sopivia töitä olemassa, jos on tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja?

Lukeutuisiko välinehuoltaja tähän? Steriloi esim. leikkausten, hammashoidon välineitä.

Onkohan järkevää opiskella välinehuoltajaksi. Eikös siellä ole ollut jo pitkään ylitarjontaa? Se on sitä paitsi SORA-lainsäädännön alainen tutkinto, mikä tarkoittaa, että tuki- ja liikuntaelinten vaivoista/vammoista kärsiviä ei voida valita koulutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kyllä ,tämä työuupumus on nuorten, noin 30 v ja alle 30 vuotiaiden nuorten naisten megatrendi tällä hetkellä. Tästä on ihan tilastojakin, oliko muistaakseni Työterveyslaitos kun näistä julkaisi huolestuttavia lukuja  jokin aika sitten.

Eli ikään kuin suuri osa nuorista naisista olisi näitä erikoisherkkiä, jotka eivät kestä tavallisen arjen rasituksia ja heitä jää paljon sairauslomille, ja liian iso osa noin nuorista ihmisistä jää jopa pysyvästi  työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei ole kyllä kestävä kehitys näin yhteiskunnan rakenteen kannalta. Jotain kummaa tässä ajassa on , koska en millään jaksa uskoa että yhtäkkiä meillä olisi tällainen nuorten ihmisten  ikäluokka, joiden aivot  olisivat  jollakin tapaa niin erikoisesti geneettisesti ja poikkeavasti rakentunut kuin aiempien ikäluokkien. Ihmisten geneettinen perimä ei muutu edes satojen vuosien aikajä

No minua ei ole ainakaan kasvatettu pumpulissa. Olen saanut lapsuuden perheessä todella hyvän opin työmoraaliin ja että töitä pitää tehdä vaikka mikä olisi. Kuitenkin kaikenlaista oli ja psyykeni jo hyvin nuorella iällä on ollut kovilla mutta olen aina yrittänyt mennä eteenpäin ja olla ahkera sekä hyvä tyyppi. Kaikesta huolimatta olen tuntenut aina riittämättömyyttä ja painoa sisällä ja olen yrittänyt kyllä kaiken painolastinkin kantaa mutta en tiedä mikä minussa on vikana. Kamelin selkä katkeaa. 

Juuri oli yksi erittäin kamala kokemus josta en voi puhua mutta liittyy raisk**kseen ja sitä ennenkin oli omassa elämässä kaikenlaista ja tein paljon töitä mutta naks, se katkesi taas ja menin syviin vesiin. Resilienssi ei vain riitä vaan uppoan aina uudestaan vaikka miten lupaan itselleni että pure huulta ja kestä. Tämä vaikuttaa itseluottamukseenkin paljon. 

Mutta olen miettinyt että ihan sama enää, menen sillä mitä on ja yritän aina jotenkin pärjätä vaikka tulevaisuus pelottaa aikalailla.

-ap

Ap, ota yhteyttä Tukinaiseen tms. hoitavaan tahoon. 

Oma jo pitkään siinä ja tässä ollut työkyky mureni käsiin seksuaaliväkivallan jälkeen. Hain itselleni terapeutin, sairauslomaa jne. Itsestä tuntuu, että kaiken muun kanssa olisi vielä jotenkin voinut sinnitellä, mutta tuo veti maton kokonaan jalkojen alta, se on niin perustavaalaatua oleva trauma, ettei mieli ja keho saattavat mennä täysin jumiin. 

Ymmärrän ap:ta ja tuoreen trauman kokeneita, mutta mielestäni olisi laajemman yhteiskunnallisen keskustelun paikka, miksi alle 35-v naisten mielenterveys-poissaolot ovat viisinkertaistuneet vuodesta 2017 tähän päivään asti, ja ovat yhä nousussa (Lähde Kela ja työ-eläkeyhtiö Varma).

Vuonna 2017 näiden ei-eläkkeellä olevien nuorten naisten  mielenterveys-poissaolo prosentti  oli  2,5% , nyt 4,5%. Miehillä vastaavat luvut ovat 1,25% ja nyt 1,8%.

Erilaisia syitä on pohdittu, yksi oletus on mm somen aiheuttamat ulkonäköpaineet ja keskittymisvaikeudet (joihin ei auta runsas sometus ) ja muut yhteiskunnalliset paineet ja odotukset. 

Ja ilmeisesti naiset kokevat nämä paineet hankalammiksi kuin nuoret miehet. Toisaalta itse näin vanahempana naisena mietin että ainahan ulkonäköpaineet on painottuneet naisiin samoin kuin esim pikkulapsiperheissä äidin osuus on ollut työläämpi (pääsääntöisesti). Mutta kaiken kaikkiaan aika lyhyessä ajassa nämä paineet ovat nyt viisinkertaistuneet ?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta ja tuoreen trauman kokeneita, mutta mielestäni olisi laajemman yhteiskunnallisen keskustelun paikka, miksi alle 35-v naisten mielenterveys-poissaolot ovat viisinkertaistuneet vuodesta 2017 tähän päivään asti, ja ovat yhä nousussa (Lähde Kela ja työ-eläkeyhtiö Varma).

Vuonna 2017 näiden ei-eläkkeellä olevien nuorten naisten  mielenterveys-poissaolo prosentti  oli  2,5% , nyt 4,5%. Miehillä vastaavat luvut ovat 1,25% ja nyt 1,8%.

Erilaisia syitä on pohdittu, yksi oletus on mm somen aiheuttamat ulkonäköpaineet ja keskittymisvaikeudet (joihin ei auta runsas sometus ) ja muut yhteiskunnalliset paineet ja odotukset. 

Ja ilmeisesti naiset kokevat nämä paineet hankalammiksi kuin nuoret miehet. Toisaalta itse näin vanahempana naisena mietin että ainahan ulkonäköpaineet on painottuneet naisiin samoin kuin esim pikkulapsiperheissä äidin osuus on ollut työläämpi (pääsääntöisesti

Psykologituttavani omien kokemuksien mukaan ihmisiä stressaa jonkun verran somepaineet täydellisestä elämästä, mutta enemmän nopeatempoinen uutisvirta maailman kamalista tapahtumista. Sota, pandemia, väkivalta ja muut ikävät asiat tulevat ihmisten tietoon lähes reaaliajassa. Sanomalehden etusivuilla mässäillään kuolleisuusluvuilla (kaikki varmaan muistavat koronan alkuajat) ja tulevaisuus näyttää synkältä. Ilmastonmuutos tuhoaa maapallon ja nuorten naisten mielestä edelliset sukupolvet eivät ole tehneet osuuttaan sen pysäyttämiseksi. 

Seksuaaliväkivaltatraumatisoituneena en yhtään ihmettelisi, jos isokin osa nuorista naisista traumatisoituu sillä saralla. Miehistä monikaan ei ymmärrä, mikä on rais-*** tai suostumus. On vaikka mitä toimintaa bileissä, odotetaan parisuhteissakin kaikenlaista epämiellyttävään toimintaan alistumista, naisen nautinto alkaa olla pornonäyttelijää esittäminen. Tuo on monelle todella hajottavaa. Nuorten naisten psyyke tarvitsee turvaa voidakseen kasvaa ehjäksi ja kukoistavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Aika heikosti menee, kun pitää vauvapalstalta pyytää lupaa omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. 

Näkemyksiä saa ja pitääkin pyytää.

Sitä varten nää palstat on.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta ja tuoreen trauman kokeneita, mutta mielestäni olisi laajemman yhteiskunnallisen keskustelun paikka, miksi alle 35-v naisten mielenterveys-poissaolot ovat viisinkertaistuneet vuodesta 2017 tähän päivään asti, ja ovat yhä nousussa (Lähde Kela ja työ-eläkeyhtiö Varma).

Vuonna 2017 näiden ei-eläkkeellä olevien nuorten naisten  mielenterveys-poissaolo prosentti  oli  2,5% , nyt 4,5%. Miehillä vastaavat luvut ovat 1,25% ja nyt 1,8%.

Erilaisia syitä on pohdittu, yksi oletus on mm somen aiheuttamat ulkonäköpaineet ja keskittymisvaikeudet (joihin ei auta runsas sometus ) ja muut yhteiskunnalliset paineet ja odotukset. 

Ja ilmeisesti naiset kokevat nämä paineet hankalammiksi kuin nuoret miehet. Toisaalta itse näin vanahempana naisena mietin että ainahan ulkonäköpaineet on painottuneet naisiin samoin kuin esim pikkulapsiperheissä äidin osuus on ollut työläämpi (pääsääntöisesti

Aika hyvä matematiikka. Eli on viisinkertaistunut vuodesta 2017 tähän päivään. Kuitenkin poissaoloprosentti oli 2,5% ja nyt 4,5% mielenterveyden syistä.

Pahoittelen, ovat viisinkertaistuneet aikajaksolla 2005-2023.  Tiedot löytyvät Ylen artikkelista "Mitä työelämän nuorille naisille tapahtui? Mielenterveyspoissaolot räjähtivät muutamassa vuodessa" Asiallinen artikkeli, kannattaa lukea, en valitettavasti saanut linkattua kun olen vanhalla koneella.

Sähän ap voisit hetken levättyäsi tehdä töitä illoin jossain kapassa, koiskissa ym, missä voi illoin työskennellä. Tai jos voit illoin opiskella niin sitten päivällä jossain helpossa työssä. Riittää voimat opiskeluun ja tulee myös rahaa.

Jos oma taloudellinen tilanne kestää ja tietää työllistyvänsä palatessaan sapattivapaalta. Jos ala on sellainen, että ovet menevät kiinni jos ei ole tehnyt vuoteen töitä, kannattaa vielä harkita. Hakee vaikka pidempää saikkua työterveydestä silloin.

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelen, ovat viisinkertaistuneet aikajaksolla 2005-2023.  Tiedot löytyvät Ylen artikkelista "Mitä työelämän nuorille naisille tapahtui? Mielenterveyspoissaolot räjähtivät muutamassa vuodessa" Asiallinen artikkeli, kannattaa lukea, en valitettavasti saanut linkattua kun olen vanhalla koneella.

Nettiporno ja etenkin interaktiivinen someporno ja muu pornoistuminen. 

vihaan tyäelämää. olisin koko ajan ilman töitä jos vain olisi rahaa. suomi on paska maa

Vierailija kirjoitti:

Kumma kyllä ,tämä työuupumus on nuorten, noin 30 v ja alle 30 vuotiaiden nuorten naisten megatrendi tällä hetkellä. Tästä on ihan tilastojakin, oliko muistaakseni Työterveyslaitos kun näistä julkaisi huolestuttavia lukuja  jokin aika sitten.

Eli ikään kuin suuri osa nuorista naisista olisi näitä erikoisherkkiä, jotka eivät kestä tavallisen arjen rasituksia ja heitä jää paljon sairauslomille, ja liian iso osa noin nuorista ihmisistä jää jopa pysyvästi  työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei ole kyllä kestävä kehitys näin yhteiskunnan rakenteen kannalta. Jotain kummaa tässä ajassa on , koska en millään jaksa uskoa että yhtäkkiä meillä olisi tällainen nuorten ihmisten  ikäluokka, joiden aivot  olisivat  jollakin tapaa niin erikoisesti geneettisesti ja poikkeavasti rakentunut kuin aiempien ikäluokkien. Ihmisten geneettinen perimä ei muutu edes satojen vuosien aikajänteellä. Ennenkin on kestetty vastoinkäymisiä, on

Minäkin ihmettelen tätä nuorten naisten työuupumusta ja väsymystä. Miten on jaksanut edelliset ikäluokat puurtaa sinne kuusikymppiseksi, silloin työelämä oli luonteeltaan joustamattomampaa, eikä ollut liukumia, etätöitä.

En voi välttyä ajatukselta, että heillä on alhaisempi epämukavuuden sietokyky, eikä kyse ole mistään geneettisestä ja fysikaalisesta asiasta.

Työterveys ei välttämättä myönnä sitä "pidempää saikkua" eikä saikkua noin  vain haeta. Nykyään on työterveydessäkin henkilökunta  koulutettu siihen, että pitkät sairauslomat eivät välttämättä edesauta toipumista, ja saikkua suositellaan mahdollisimman lyhyinä pätkinä ja sitten arvioidaan uudelleen. Lisäksi voidaan tarjota ns. lyhyt terapiaa. Tämäkin todennäköisesti johtuu siitä ,että jälleen kerran ns väärinkäyttäjät ovat pilanneet tämänkin hakemalla nk. v..tus saikkuja aina kun omasta mielestään pomo sanoo ikävästi. Työnantajakin voi olla maksamatta palkkaa sairasloman ajalta jos diagnoosi on "vain" ahdistus ", eli on nk z-diagnooseja, jolloin työntekijä voi olla legitiimisti pois jos ei pysty työhön, mutta siitä ei makseta välttämättä palkkaa. Lääkärintodistus on vain suositus, viime kädessä työnantaja päättää maksaako poissaolon ajalta palkkaa vai ei. Tämäkin on hyvä tietää jos suunnittelette "pitkää saikkua" siihen maailmanympärimatkailuun.

Minulla oli aikoinaan tuollainen olo, onneksi organisaatiomuutoksessa onnistuin saamaan potkut, kieltäydyin kaavaillusta työpaikasta, siihen maailman aikaan sai ansiosidonnaista 500pv, ensimmäisen vuoden paransin itseäni ja kävin hömppäkursseja työllistymiseen. Aikuisopintotuella opiskelin uuden ammatin ja muutenkin elämän muut osaset löysivät kohdalleen.

Jälkeenpäin olen ajatellut kun työttömiä syyllistetään toisten taskuilla käynnistä, että olisin ollut sairauslomalla varmasti pidempään, jos olisin joutunut tekemään pidempään tuota työtä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kyllä ,tämä työuupumus on nuorten, noin 30 v ja alle 30 vuotiaiden nuorten naisten megatrendi tällä hetkellä. Tästä on ihan tilastojakin, oliko muistaakseni Työterveyslaitos kun näistä julkaisi huolestuttavia lukuja  jokin aika sitten.

Eli ikään kuin suuri osa nuorista naisista olisi näitä erikoisherkkiä, jotka eivät kestä tavallisen arjen rasituksia ja heitä jää paljon sairauslomille, ja liian iso osa noin nuorista ihmisistä jää jopa pysyvästi  työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei ole kyllä kestävä kehitys näin yhteiskunnan rakenteen kannalta. Jotain kummaa tässä ajassa on , koska en millään jaksa uskoa että yhtäkkiä meillä olisi tällainen nuorten ihmisten  ikäluokka, joiden aivot  olisivat  jollakin tapaa niin erikoisesti geneettisesti ja poikkeavasti rakentunut kuin aiempien ikäluokkien. Ihmisten geneettinen perimä ei muutu edes satojen vuosien aikajä

Ainakin me noin kolme-nelikymppiset ollaan eletty lama-ajan lapsuus, leikkaukset ym. hyvinvointivaltion heikennykset. Meidän vanhemmat masentuivat ja alkoholisoituivat lamassa ja siinä ilmapiirissä saimme elää lapsuutemme. Surkea kasvuympäristö tuottaa heikommin jaksavia aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin me noin kolme-nelikymppiset ollaan eletty lama-ajan lapsuus, leikkaukset ym. hyvinvointivaltion heikennykset. Meidän vanhemmat masentuivat ja alkoholisoituivat lamassa ja siinä ilmapiirissä saimme elää lapsuutemme. Surkea kasvuympäristö tuottaa heikommin jaksavia aikuisia.

Ja meidän ikäisille on toitotettu, että koulutus on oikotie onneen. Näin ei todellakaan ole ollut, tein opintoja finanssikriisin aikaan, ja moni opiskelukaveri jäi ilman harjoittelupaikkaa. Moni ei sitten tutkinnosta huolimatta koskaan työllistynyt alallemme, kun "harjoitteluna" oli jotain oppilaitoksen keksimää diipadaapaa. Kyse oli kuitenkin ihan ok tutkinnosta teknisellä alalla. Olemme myös ensimmäinen sukupolvi, jonka elintaso on laskenut vanhempiemme vastaavasta. 

Vierailija kirjoitti:

Työterveys ei välttämättä myönnä sitä "pidempää saikkua" eikä saikkua noin  vain haeta. Nykyään on työterveydessäkin henkilökunta  koulutettu siihen, että pitkät sairauslomat eivät välttämättä edesauta toipumista, ja saikkua suositellaan mahdollisimman lyhyinä pätkinä ja sitten arvioidaan uudelleen. Lisäksi voidaan tarjota ns. lyhyt terapiaa. Tämäkin todennäköisesti johtuu siitä ,että jälleen kerran ns väärinkäyttäjät ovat pilanneet tämänkin hakemalla nk. v..tus saikkuja aina kun omasta mielestään pomo sanoo ikävästi. Työnantajakin voi olla maksamatta palkkaa sairasloman ajalta jos diagnoosi on "vain" ahdistus ", eli on nk z-diagnooseja, jolloin työntekijä voi olla legitiimisti pois jos ei pysty työhön, mutta siitä ei makseta välttämättä palkkaa. Lääkärintodistus on vain suositus, viime kädessä työnantaja päättää maksaako poissaolon ajalta palkkaa vai ei. Tämäkin on hyvä tietää jos suunnittelette "pitkä

Kuule. Ihmiset on erlaisia ja eri vakavuuksilla pohtivat näitä, miten jaksaa työssä vai jaksaako. Olin jo vuosia aiemmin käynyt parilla lääkärillä, en ollut saanut mitään apua, joten odotukset eivät olleet korkealla oman terveyteni kuntoonsaattamisen suhteen.

Menin sitten lääkärille (yksityinen) keskustelemaan siitä, etten oikein jaksa töissä. Kun alle puolet tapaamisajasta oli mennyt, oli hän todennut, että nyt puhutaan vuoden/vuosien sairauslomasta. Minä mennessäni en edes ajatellut sellaista oma-aloitteisesti pyytää. Pistin vaan kaikki kortit pöytään ja katsoin, mitä tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä voisi olla oma kirjoitukseni. Kyse ei ole vain työelämän aiheuttamasta kuormituksesta, vaan ihan kaikesta, perhe, omat vanhemmat ym. Pelkään oikeasti jäädä saikulle/pois töistä. Pelkään, että romahdan ihan totaalisesti, enkä pääse enää takaisin työelämään. Taloudellisesti en pärjää ilman töitä, lapset ja lainat on. En oikeasti tiedä mitä tehdä.

Aivan sama tilanne myös minulla. Voin todella huonosti, ja pahimmalta tuntuu, ettei minulla ole enää tarpeeksi energiaa lapsille. Joo, heidät hoidan ja heidän tarpeensa täyttyvät, mutta siihen läsnäoloon ei ole tarpeeksi voimia. Kuristaa sydäntä kun näen, miten heidän lapsuutensa lipuu minulta ohi.