Laihdutuslääkkeen lopettaminen ja tavoitepainossa pysyminen - Mounjaro

80% lihottaa itsensä takaisin, kun lääkitys loppuu. Niin näköjään minäkin. Ensin tuli pari kiloa enkä huolestunut, sitten huomasin että oli jo viisi kiloa ja sen huomasi vaatteista ja yksi ystävänikin.... No masennuin ja hain lohtua ruoasta... Meni 10 kiloa rikki ja sitten annoin palaa... millään ei mitään väliä... nyt en enää edes uskalla käydä puntarilla, mutta kaikesta päätellen painan enemmän kuin koskaan. Vanhan ylipainon aikaiset vaatteet eivät sovi! Olen ollut masennuksen takia saikulla. Uniapnea, vaikea liikkuminen, kivut, säryt, hikoilu, olematon itsetunto ja kamala ulkonäkö ovat kaikki taas täällä... aikun kiva. välillä toivon että saisin kuolla.

Ja kaikki vaan johtuu jatkuvasti jäytävästä nälästä jota ei saa pois kuin syömällä uuteen ennätyspainoon. Muiden on helppo ihmetellä miksi syöt ja syöt mutta he eivät tiedä miltä tuntuu kun nälkä jäytää 24/7 etkä saa edes nukuttua ja heikottaa ja pyörryttää ja olet ihan raivopussi.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos sinulle Ap aloittamistasi Mounjaro ketjuista!

Aloitin tänään itse Mounjaron käytön ja hain inspiraatiota muiden kokemuksista. Sain sinun matkastasi sellaisen vaikutelman, että laihdutuslääke oli sinulle enemmänkin kainalosauvat, kun varsinainen motorisoitu kulkuneuvo laihdutusmatkallasi. Ehkä tämä on myös auttanut sinua tavoitepainon pysymisessä?

Olet maininnut, että laihduit vielä tavoitepainostasi jonkin verran. Aikaisemmin mainitsit (jommassa kummassa ketjussa), että olit lukenut kehon pyrkivän omaan ihannepainoonsa. Olen itse myös lukenut tästä aika ajoin ja sen oman lukemiseni perusteella olin ymmärtänyt, että sillä on myös vaikutusta, että kuinka kauan keho on ollut ns. "väärässä" painossa. Saanko kysyä, kuinka kauan sinä olit ollut ennen aloitustasi yli alkuperäisen tavoitepainosi? Itse aloin lihomaan selvästi noin 1,5 vuotta sitten vaihdevuosien myötä ja tuntuu, että painonnousua ei enää millään lailla vanhat tutut keinot hillitse.

Ps. Älä anna lääkärin kommenttien häiritä itseäsi. Olen itse huomannut, että joskus lääkäreille tulee yllätyksenä, että jotkut asiakkaista todellakin kuuntelevat heitä ja toimivat sanatarkasti heidän antamien ohjeidensa mukaan. Sitten he ovat ihan ihmeissään ja hätkähtävät uuden kokemuksen edessä. :)

Kiitos viestistäsi ja tsemppiä omalle matkallesi. Toivottavasti lääke sopii sinulle. Toisekseen on kiva kuulla, että joku lukee tätäkin ketjua ja ssen tuntemuksia.

Ja vastaus  tuohon kainalosauvajuttuun on ehdottomasti kyllä. Ensin tuli motivaatio ja siitä sitten (arastellen) lääkärini puheille. Olin ihan intoa täynnä ja motivaatio sata. Sitten lääkkeen saatuani ja ekan pistoksen ottaneena leijuin innossa pari päivää, kunnes tajuntaan iski että eihän tässä voi vain odotella vaan oikeasti nyt on tehtävä paljon valintoja ja mietittävä koko juttu. Lääke on hyvä tuki, mutta ei tietenkään mikään ratkaisu. Henkilökohtaisesti olen keskittynyt erityisesti ruokailuun, koska se on asia, joka pysyy elämässä silloinkin, jos liikuntapainotteisuuteen tulee esteitä.

Olen lukenut tuosta kehon ihannepainosta, mutta siitä taisi kirjoittaa joku  toinen. Suhtaudun tuohon asiaan hieman skeptisemmin. Se, että painoni on pudonnut tavoitteen saavuttamisen jälkeen. liittynee siihen että viikkotason energiani ovat olleet ihan hitusen liian pieniä ja siksi lähti n. puolen vuoden välein yllättäen 2-3 kg. Nyt olen antanut viikonloppukekkereiden ja asiakastapaamisten nautinnoille vähän enemmän tilaa ja tällä hetkellä paino on tuntuu pysyvän paremmin sellaisessa tilassa, että olen saanut sen hallintaan (= ei yllättäviä laskupyrähdyksiä).

Painoni on sahaillut omalla tavallaan koko elämäni, mutta en oikein huomannut sitä, koska aktiivinilajiini kuului tiukat kisapainoon pudotukset. Minulla varmaankin nousi enemmän kuin jollakin toisella, mutta aiemmin tiesin miten kilot otetaan pois. Loukkaantumisten myötä en osannut ajatella energioiden tasaamista muuttuneelle kulutustasolle ja kun sen sitten huomasin, niin oli liian myöhäistä. Paino oli jo lähtenyt peruuttamattomasti nousu-uralle. Välillä laski ja sitten taas nousi. Tämä jojoilu on kestänyt 5-6 vuotta (ehkä pidempäänkin)   ja lääkkeen hain kun paino tuntui hiipineen pikkuhiljaa yhä ylemmäs ja ylemmäs ainakin  2-3 vuotta.

Tavoitepainossa pysymisessä minua on varmasti auttanut se, että olen todellakin analysoinut kokonaisuutta omalla kohdallani. Oppinut tunnistamaan nälän tunteen ja olemaan itsekäs ruokailujen suhteen. Eli en syö muiden mieliksi ja kun syö, keskityn siihen. Annoskokoihin, pureskeluun, maisteluun jne.. Suutuntuman lisäksi katson oikeasti sitä, mitä syön. En santsaa jne. Vatsa ja mieli on tottunut uusiin annoskokoihin ja mieli tietää ettei ruoka maailmasta lopu, vaikken ottaisikaan  niitä herkullisimpia katkarapuja, kaloja, lihoja tai salaatteja lisää. Minulle on sopinut myös se, etten ole kieltäytynyt mistään, vaan olen syönyt kaikkea samaa kuin ennenkin, mutta tarkistanut annoskoot.

Tsemppiä sinulle. Toivon, että saat saman tuen muiden kokemuksista ja omien tuntemustesi jakamisesta kuin minäkin olen saanut. On ollut todella hienoa, kun voi kirjoittaa ajatuksistaan ihan laidasta toiseen.

Tsemppiä,

AP

Vierailija kirjoitti:

80% lihottaa itsensä takaisin, kun lääkitys loppuu. Niin näköjään minäkin. Ensin tuli pari kiloa enkä huolestunut, sitten huomasin että oli jo viisi kiloa ja sen huomasi vaatteista ja yksi ystävänikin.... No masennuin ja hain lohtua ruoasta... Meni 10 kiloa rikki ja sitten annoin palaa... millään ei mitään väliä... nyt en enää edes uskalla käydä puntarilla, mutta kaikesta päätellen painan enemmän kuin koskaan. Vanhan ylipainon aikaiset vaatteet eivät sovi! Olen ollut masennuksen takia saikulla. Uniapnea, vaikea liikkuminen, kivut, säryt, hikoilu, olematon itsetunto ja kamala ulkonäkö ovat kaikki taas täällä... aikun kiva. välillä toivon että saisin kuolla.

 

Ja kaikki vaan johtuu jatkuvasti jäytävästä nälästä jota ei saa pois kuin syömällä uuteen ennätyspainoon. Muiden on helppo ihmetellä miksi syöt ja syöt mutta he eivät tiedä miltä tuntuu kun nälkä jäytää 24/7 etkä saa edes nukuttua ja heikottaa ja pyörryttää ja olet ihan raivopussi.

No miks lopetit !   

haloo???

Vierailija kirjoitti:

80% lihottaa itsensä takaisin, kun lääkitys loppuu. Niin näköjään minäkin. Ensin tuli pari kiloa enkä huolestunut, sitten huomasin että oli jo viisi kiloa ja sen huomasi vaatteista ja yksi ystävänikin.... No masennuin ja hain lohtua ruoasta... Meni 10 kiloa rikki ja sitten annoin palaa... millään ei mitään väliä... nyt en enää edes uskalla käydä puntarilla, mutta kaikesta päätellen painan enemmän kuin koskaan. Vanhan ylipainon aikaiset vaatteet eivät sovi! Olen ollut masennuksen takia saikulla. Uniapnea, vaikea liikkuminen, kivut, säryt, hikoilu, olematon itsetunto ja kamala ulkonäkö ovat kaikki taas täällä... aikun kiva. välillä toivon että saisin kuolla.

 

Ja kaikki vaan johtuu jatkuvasti jäytävästä nälästä jota ei saa pois kuin syömällä uuteen ennätyspainoon. Muiden on helppo ihmetellä miksi syöt ja syöt mutta he eivät tiedä miltä tuntuu kun nälkä jäytää 24/7 etkä saa edes nukuttua ja heikottaa ja pyörryttää ja olet ihan raivopussi.

Kliinisissä tutkimuksissa n 80%:n paino  nousee, kun lääkitys lopetetaan ennakoimatta. Lohdullisempaa on se,, että käyttäjäkokemuksiin perustuvien tutkimusten pohjalta yli 55% pysyy tavoitteessa tai paino putoaa edelleen lääkkeen lopettamisen jälkeen. Selittävänä tekijänä  pidetään sitä, että kliinisissä lääkekokeissa koehenkilöt eivät voi mitenkään valmistautua muuttuvaan tilanteeseen, kun taas käyttäjätutkimuksissa lääkkeettömyyteen siirrytäään hallitusti valmistautuen energioihin, annoskokoihin ja liikuntaan keskittyen. Valitettavasti siitäkin huolimatta on henkilöitä, joilla paino nousee takaisin. Olen pahoillani, että sinulle on käynyt niin. Jos vielä päätät lähteä painonpudotusmatkalle, toivon aidosti, että saat siihen riittävästi monipuolista tukea.  Yksinkertaisesti tiivistettynä ei ole ratkaisu, vaan yksi monisäikeisestä tukitoimesta, eikä lääkkeen varaan voi ajatella painonhallinnan pohjautuvan. Se ei vaan yksinkertaisesti riitä eikä ole ratkaisu.

Kaikista tukitoimistakin huolimatta voi tulla takapakkeja samoin kuin kerrot omistasi. Takapakeista riippumatta olet  arvokas ja ihmisen  hyvyys ja tärkeys mitataan loppupeleissä  ihan muilla mittareilla kuin puntarilla, vaikka MJ ketjuissa keskitytäänkin painonhallintaan.

Mukavaa syksyä ja tsemppiä elämääsi,

AP

Tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen alasajosta on nyt kulunut 1 v 36 viikkoa. Paino  on pysynyt hyvin kesän aikana onnistuin vakiinnuttamaan painon siten ettei se ole enää hiipinyt alaspäin. Lopullinen paino n. 6,5-7kg alle tavoitteen. 

Se on sitten taas yksi virstanpylväs saavutettu. Tavoitteessa 1 v 9 kk.  

Olo on luottavainen ja paino tuntuu pysyvän uudessa "normaalissa" tosi hyvin ja hakeutuu 61,5-62,3 välille,  vaikka jonkun arkisen valinnan jälkeen piipahtaisi ylempänä tai alempana.  

Nuo painon satunnaiset vaihtelut  esim. viikonlopun tai "olen unohtanut syödä"-päivän jälkeen ovat myös paljon pienempiä kuin aiemmin. Puhutaan sadoista grammoista. 

Edelleen iloitsen, että lähdin MJ matkalle. Se on ollut minulle tosi merkityksellinen apu. Tietysti olen myös helpottunut, että MJ:n lopettaminen ei aiheuttanut haasteita. Minua auttoi selkeästi se fokusoituminen ensimmäisen vuoden merkitykseen  tavoitepainon saavuttamisen ja lääkkeen lopettamisen jälkeen. Tunnistan kyllä myös sen, että minulla on ollut sinänsä onnea matkassa, että olen säästynyt ruokahälyltä, joka on mahdollinen lääkkeen lopettamisen jälkeen. Joka tapauksessa, jos minä olen onnistunut, onnistuu siinä joku toinenkin.

-AP