Missä teidän mies oli synnytyksessä ponnistusvaiheen aikana? Esikoisen syntyessä mies tuijotti jalkopäässä
eikä suostunut hievahtamaankaan, vaikka kätilö useaan otteeseen kehotti siirtymään minun viereeni. Tuli tunne että mies oli ihan kuin seuraamassa jotain esitystä eikä minun tukenani. Kuopuksen syntyessä mies (toinen) oli vierelläni tukemassa minua. Ja tähän ei tarvitse vastata ellei mies ollut synnytyksessä mukana.
Kommentit (125)
Pidin kädestä ja hengitin samaan tahtiin. Ei tulis mieleenkään leikellä napanuoria, jos tulee joku tulehdus niin vastuu olisi yksin minun eikä sairaalan, terve järkikin sen sanoo.
Ei se mikään vaikea synnytys ymmärtääkseni ollut. En tiedä toosan kunnosta, en ole sen koommin lähelle mennyt.
Ainahan se vika miehessä on tai sitten mies vika paikassa.
Millon yläpäässä tai alapäässä.
Tai kun pitäs olla yläpäässä niin on jalkopäässä jne
Vierailija kirjoitti:
Pidin kädestä ja hengitin samaan tahtiin. Ei tulis mieleenkään leikellä napanuoria, jos tulee joku tulehdus niin vastuu olisi yksin minun eikä sairaalan, terve järkikin sen sanoo.
Ei se mikään vaikea synnytys ymmärtääkseni ollut. En tiedä toosan kunnosta, en ole sen koommin lähelle mennyt.
Olen siis mies jos joku ei heti hoksannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni synnytyksen näkeminen ja lapsen syntymä oli samalla meidän parisuhteen ja seksielämän hautajaiset!😩En koskaan toipunut siitä mitä näin!🥺
Meillä mies kesti kuin mies. Ei kuulemma ole traumoja ja seksikin maistuu edelleen. Riippuu näköjään miehestä...😊
Niin, jotkut tyytyy pesäpalloräpylään...
Kaikilla ei ole mikropenis, kuten sinulla.
Ekalla kerralla synnytin jakkaralla, joten mies oli minun takanani. Tokalla kerralla en suoraan sanoen edes muista. Paikalla oli kuitenkin.