Nykykulttuuri: Ihmisten hylkääminen, jos he "vievät energiaa"

Satunnaisesti huonon päivän tai ajanjakson omaavia kavereita jaksaa kyllä kuunnella ja yrittää auttaa. Mutta jos huomaa, että ns. ystävyys perustuu hyväksikäyttöön, sellaista ystävää ei mielellään tapaa usein.

Tuttavapiirissä on yksi ahne ja kateellinen henkilö, joka ilmeisesti ei itse tajua, että muut huomaavat hänen yrittävän joka käänteessä saavan itselleen enemmän - mitä tahansa. Hänelle kyllä ystävien seuraa kelpaisi, mutta valitettavasti hän on varsinainen energiasyöppö.

Ravintolassa hän haluaa maksaa laskusta mahdollisimman vähän, mutta kaataa itselleen eniten yhteisestä pullosta viiniä ja tilaa vähiten ruokaa, mutta ehdottaa sitten, että voi mielellään auttaa muita syömään omia annoksiaan. Hänellä ei ole puutetta rahasta, mutta pihinä hän ei halua järjestää tapaamisia kotonaan, koska silloin pitäisi järjestää jotain tarjottavaa ja ehkä siivota. Hän ei ole valmis näkemään mitään vaivaa toisten huomioimiseksi, mutta mielellään tulee itse vieraaksi, jos muut näkevät sen vaivan. Häntä saa kyllä auttaa vaikka missä asioissa, mutta jos hänen pitäisi osallistua talkoisiin tai tehdä mitä tahansa jonkun muun hyväksi, niin se ei kyllä onnistu kun aina löytyy alibi.

Matkustellessaan hän mieluiten hyödyntää tuttavien ja tuttavien tuttavien asunnot matkakohteissa ilman minkäänlaista vastavuoroisuutta, koska luultavasti kuvittelee olevansa niin ihanaa seuraa, että kuka tahansa järjestää hänelle mitä tahasa. Saattaa kysyä mahtuisiko hän samaan hotellihuoneeseen. Jos hänen kanssaan yrittää jakaa kuluja, niin just silloin ei ole käteistä, mutta hän maksaa myöhemmin. Pankkitilille siirtäminen ei kuulu vaihtoehtoihin. Yleensä yrittää aktiivisesti unohtaa koko jutun. 

Koska vastavuoroisuus ja muiden huomioiminen on niin puutteellista, ei sellaista jaksa kovin usein katsella. Ymmärtäisin paremmin, jos olisi kyse vähävaraisuudesta. Jotkut taitavat kuvitella, että maailma pyörii heidän napojen ympärillä. Lokkeja ei oikein jaksa.

Luojan kiitos nykyisin voi helpommin seuransa valita eikä mikään sosiaalinen tai yhteisöllinen paine pakota sietämään energiasyöppöjä. 

Energiasyöpöt kirjaimellisesti syö energiat ja kuormittaa ympäristönsä ihan väsyksiin. Sen kyllä tietää kellä sellainen on ollut lähipiirissä, kaikenlainen kanssakäyminen vie voimat moneksi päiväksi. 

"Väsyttävintä on kun olet päivän palvellut aspassa ja tulet kotiin aivan poikki. Joku soittaa tunnin tilityspuhelun omista ongelmistaan joita pyörittelee ja vatvoo. Ei jaksa. Ei jaksa millään olla olkapää kun vapaa-aikaa on pari-kolme tuntia illassa ja se pitäisi käyttää jonkun terapoimiseen. 

Tässäkin olisi syytä katsoa peiliin: Kuka pakottaa kuuntelemaan pitkiä tilityspuheluita? Mikset kerro soittajalle, että olet liian kiireinen tai väsynyt raskaan päivän jäljiltä? Jos jäät kuuntelemaan tuollaisia puheluita kerta toisensa jälkeen ja valitat millaisia energiasyöppöjä niiden soittajat on, olet pahimman luokan uhriutuja. Opettele ottamaan vastuu omista valinnoistasi sen sijaan että syllistät muita"

Juuri tämä ja juuri tätä olen hokenut kautta koko ketjun ja saanut osakseni vain törkeää halveksivaa ja ilkeää kommentointia. Nyt,kun joku muu sanoo saman asian, siis täysin saman, hän saa yläpeukkuja. Eikö olekkin ih meel lis tä..Jokainen on vastuussa IHAN ITSE siitä rajojen vedosta. Ei kukaan muu. Täysin peruspsykologiaa-kuinka tällaisesta edes voi joku olla mitään muuta mieltä,ellei kyseessä ole uhriutuja tai sellaisen puolustelija?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä, jotka puhuvat tunteja lähes yksinpuhelua puhelimessa. Työpäivän jälkeen, kun puhelin soi ja soittajan nimi lävähtää näyttöön, niin onko ensimmäinen ajatus kiva ... vai voi v...u. 

Ei ihminen jaksa olla toisen koko elämän katkeruuksien oksennussankona. Terapia hoitaa sen.

 

Väsyttävintä on kun olet päivän palvellut aspassa ja tulet kotiin aivan poikki. Joku soittaa tunnin tilityspuhelun omista ongelmistaan joita pyörittelee ja vatvoo. Ei jaksa. Ei jaksa millään olla olkapää kun vapaa-aikaa on pari-kolme tuntia illassa ja se pitäisi käyttää jonkun terapoimiseen. 

Voi luoja! Tämä! kaiken lisäksi ainakin omalla kohdalla näillä ihmisillä on myös tapana syyllistää kuinka kelvoton ihminen olet kun et ole jatkuvasti huomioimassa ja valmiina lähtöön paapomaan. Mutta on se omaakin syytä, kun on liian "heikkopeikko" herkkä, eikä henno sulkea puhelinta "avunhuudoilta". Siinä ihmisessä on kuitenkin paljon hyvääkin. Olisi paljon helpompaa olla julma ja katkoa välit, jos nuo henkilöt olisi jotain k* sipäitä jotka "ansaitsee" sen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat todella itsekkäitä. Annan itsestäni paljon ja koen toisinaan uupumusta, mutta pitää vetää rajoja ja sitten levätä, mutta en katkaise välejä sen takia, että "joku veisi energiaa". Olenhan itsekin ollut maassa ja minua on kuunneltu. Kyllä tämä on vastavuoroista. 

Mutta ne nk energiasyöpöt eivät olekaan vastavuoroisia. He vain ottavat, mutta eivät koskaan anna mitään. Normaaliin ystävyyssuhteeseen kuuluu vastavuoroisuus. Energiasyöpoöt eivät kykene vastavuoroisuuteen. Siksi heihin katkaistaan välit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus ja sivusta seurattua:

Nämä elämästään "energiasyöpöt" ulkoistavat ihmiset eivät sano suoraan toiselle, mikä harmittaa. Sen sijaan vaan yhtäkkiä todetaan, että en halua enää viettää aikaa kanssasi. Ei sanota sille toiselle, että "Minua kuormittaa, kun usein puhut asiasta x. Voisimmeko keskustella enemmän muista aiheista?". Toinen ei saa edes mahdollisuutta käytöksensä muuttamiseen. Eikä ihminen välttämättä itse tajua, että toista saattaa kuormittaa hänen tapansa puhua asiasta x.

Tämä on asia, jonka normaalisti vanhemmat kasvattavat alle 10-vuotiaille lapsilleen. On kohteliasta keskustella myös keskustelukumppania kiinnostavista aiheista eikä vain luennoida omista kiinnostuksen kohteistaan. 

 

Yleensä ihmiset osaavat tulkita hienovaraisia sosiaalisia vihjeitä siitä, että olisi aika tasapainottaa keskustelua, mutta kaikki eivät näitä signaaleja ymmärrä, vaan paasaavat omia asioitaan loputtomiin. Ymmärrän hyvin, jos keskustelukumppani valitsee etäisyyden ottamisen mieluummin kuin alkaa opettaa käytöstapoja aikuiselle ihmiselle.

Jos varovasti sanoo toiselle että kokee raskaana pitkät monologi puhelut ja sen että vatvotaan vain toisen asioita kerrasta toiseen. Monesti toinen ei kestä sitä vaan loukkaantuu ja alkaa syyllistämään. Nämä itsestäpuhujat harvoin muutenkaan on niin epäitsekkäitä että osaa nähdä tilanteet toisen näkökulmasta. Jos he osaisi ei koko ongelmaa olisi. Siksi asiasta sanoessakin toinen ei pysty ottamaan vastaan palautetta vaan katse on tiukasti kiinni itsessä ja loukkaanutaan kun joku ei haluakkaan kuunnella minun ongelmia.

Ei ole muita keinoja kuin ottaa etäisyyttä vampyyriin.

Vierailija kirjoitti:

Jos sanon,että on jokaisen omalla vastuulla vetää rajat ja suojella omaa jaksamistaan ja hyvinvointiaan,kuten kukakin parhaiten osaa ja kykenee, saan alapeukkuja. 

Jos sanon, että etäisyyden ottaminen tai välien katkaisu on järkevää jos omat voimavarat eivät riitä, saan alapeukkuja.

Jos olen sanonut samaa, mitä monet muutkin täällä ovat sanoneet ja ovat olleet samaa mieltä asiasta, saan silti alapeukkuja.

Mistäköhän tällainen negatiivinen alapeukutteluasennoituminen kertoo? 

 

Jos olet se kirjoittaja, joksi sinua ounastelen, syy on aggressiivisessa ulosannissa ja erikoisessa sokeassa pisteessä traumatisoitumisen suhteen. 

 

Sivusta

"Tässäkin olisi syytä katsoa peiliin: Kuka pakottaa kuuntelemaan pitkiä tilityspuheluita? Mikset kerro soittajalle, että olet liian kiireinen tai väsynyt raskaan päivän jäljiltä? Jos jäät kuuntelemaan tuollaisia puheluita kerta toisensa jälkeen ja valitat millaisia energiasyöppöjä niiden soittajat on, olet pahimman luokan uhriutuja. Opettele ottamaan vastuu omista valinnoistasi sen sijaan että syllistät muita"

Juuri tämä ja juuri tätä olen hokenut kautta koko ketjun ja saanut osakseni vain törkeää halveksivaa ja ilkeää kommentointia. Nyt,kun joku muu sanoo saman asian, siis täysin saman, hän saa yläpeukkuja. Eikö olekkin ih meel lis tä..Jokainen on vastuussa IHAN ITSE siitä rajojen vedosta. Ei kukaan muu. Täysin peruspsykologiaa-kuinka tällaisesta edes voi joku olla mitään muuta mieltä,ellei kyseessä ole uhriutuja tai sellaisen puolustelija?"

Miten laitat rajat kun ei nämä tyypit ymmärrä vaikka miten suoraan sanoo. Jos sanoo että olet väsynyt, alkaa joo, niin minäkin olen väsynyt ja arvaappa miten huonosti nukuin viime yön päläpälä. Jos sanoo etten ehdi puhua toinen alkaa että joo, minullakin on ollut kiireinen päivä päläpälä. Parempi olla vastaamatta. Siitähän tässä koko ketjussa on kyse että energiasyöpöt ei ymmärrä miten raskaita he on toisille. Viesti ei mene perille koska he on niin kiinni omissa tarpeissa. Ei ole vaihtoehtoa kuin jättää vastaamatta puheluihin ja rajoittaa yhteydenpito minimiin. Sehän on sitä rajojen laittamista mitä sullekkin toiset on tehneet. Turhaan siitä syytät niitä jotka laittaa lopullisia rajoja kun muu ei toimi.

Miten en ole yllättynyt siitä että tää hyvin paljon valittamisen ympärillä pyörivä foorumi vetää näitä vampyyreitä puoleensa näinkin paljon mitä tästä keskustelusta löytyy 😅

Nrto 203: "Juuri tämä ja juuri tätä olen hokenut kautta koko ketjun ja saanut osakseni vain törkeää halveksivaa ja ilkeää kommentointia. Nyt,kun joku muu sanoo saman asian, siis täysin saman, hän saa yläpeukkuja. Eikö olekkin ih meel lis tä..Jokainen on vastuussa IHAN ITSE siitä rajojen vedosta. Ei kukaan muu. Täysin peruspsykologiaa-kuinka tällaisesta edes voi joku olla mitään muuta mieltä,ellei kyseessä ole uhriutuja tai sellaisen puolustelija?"

Juuri näin, Jos olet erehtynyt päästämään elämääsi energiasyöpön, hankkiudu hänestä eroon. Tai ainakin rajoita yhteydenpitoa häneen niin, ettei hän enää vie energiaasi. Älä edes vastaa hänen puheluihinsa, jos et jaksa kuunnella. Kännyköiden aikakautena tämä on vieläpä oikein helppoa. Kännykästä kun näkee, kuka soittaa. Tai voi jopa laittaa eston ko henkilön puheluille. Viestitkin voi lukea vasta sitten, kun haluaa. Ja vastata sitten, kun jaksaa. Ehkä koko tämä ongelma onkin saanut alkunsa siitä, että nykyisin olemme tavoitettavissa 24/7. Lankapuhelinten aikaan sait olla ihan rauhassa töissä, kaupassa, bussissa, autossa, lenkillä, saunassa jne. Ja vain kännissä olevat soitteli klo 22-06 välillä. Mulla taitaa muuten olla vieläkin kännykkä äänettömällä. Laitoin eilen illalla enkä pistänyt päälle amullakaan. Missäköhän koko vekotin edes on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään na energiasyöppöjä. Termi on shittiä self helpiä mielenterveysongelmaisille. On vain omaan persoonaan sopivia ihmisiä ja sitten vähemmän sopivia. 

Et ole tainnut kohdata ns. ankeuttajaa, jonka koko persoona perustuu negatiivisuudelle, vastoinkäymisille ja sille, että kaikki ovat vastaan ja toki kaikki on aina tehty omilta osin tismalleen oikein. 

 

Miehenä en todellakaan ole. 

Miehenä todellakin olet, nimenomaan miehet usein vaativat naisia tyydytyttämään heidän tarpeitaan välittämättä p*skaakaan naisen tarpeista.

Vierailija kirjoitti:

Satunnaisesti huonon päivän tai ajanjakson omaavia kavereita jaksaa kyllä kuunnella ja yrittää auttaa. Mutta jos huomaa, että ns. ystävyys perustuu hyväksikäyttöön, sellaista ystävää ei mielellään tapaa usein.

Tuttavapiirissä on yksi ahne ja kateellinen henkilö, joka ilmeisesti ei itse tajua, että muut huomaavat hänen yrittävän joka käänteessä saavan itselleen enemmän - mitä tahansa. Hänelle kyllä ystävien seuraa kelpaisi, mutta valitettavasti hän on varsinainen energiasyöppö.

Ravintolassa hän haluaa maksaa laskusta mahdollisimman vähän, mutta kaataa itselleen eniten yhteisestä pullosta viiniä ja tilaa vähiten ruokaa, mutta ehdottaa sitten, että voi mielellään auttaa muita syömään omia annoksiaan. Hänellä ei ole puutetta rahasta, mutta pihinä hän ei halua järjestää tapaamisia kotonaan, koska silloin pitäisi järjestää jotain tarjottavaa ja ehkä siivota. Hän ei ole valmis näkemään mitään vaivaa toisten huomioimiseksi, mutta mielellään tulee itse vieraaksi, jos muut näkevät sen vaivan. Häntä saa kyllä auttaa vaikka missä asioissa, mutta jos hänen pitäisi osallistua talkoisiin tai tehdä mitä tahansa jonkun muun hyväksi, niin se ei kyllä onnistu kun aina löytyy alibi.

Matkustellessaan hän mieluiten hyödyntää tuttavien ja tuttavien tuttavien asunnot matkakohteissa ilman minkäänlaista vastavuoroisuutta, koska luultavasti kuvittelee olevansa niin ihanaa seuraa, että kuka tahansa järjestää hänelle mitä tahasa. Saattaa kysyä mahtuisiko hän samaan hotellihuoneeseen. Jos hänen kanssaan yrittää jakaa kuluja, niin just silloin ei ole käteistä, mutta hän maksaa myöhemmin. Pankkitilille siirtäminen ei kuulu vaihtoehtoihin. Yleensä yrittää aktiivisesti unohtaa koko jutun. 

Koska vastavuoroisuus ja muiden huomioiminen on niin puutteellista, ei sellaista jaksa kovin usein katsella. Ymmärtäisin paremmin, jos olisi kyse vähävaraisuudesta. Jotkut taitavat kuvitella, että maailma pyörii heidän napojen ympärillä. Lokkeja ei oikein jaksa.

Onkohan meillä sama tuttu? Juurikin tuo lokkeilu ravintolassa, viinin lipittely toisten laskuun ja se että ei ota omaan kotiin vieraita piheyttään ja koska pitäisi siivota ja leipoa. Tapaamiset on aina toisten luona toisten kustantamana. Auto on aina huollossa kun mietitään kenen ajovuoro. Luulee olevansa niin upeaa seuraa että kaikki mielellään toimii hänen hotellina ja taksikuskina. Ei alkeellisinta käsitystä vastavuoroisuuden periaatteesta mikä opetetaan yleensä jo päiväkodissa. Lokkeilu syö toisten energian ja ihmiset vetäytyy lokin läheisyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Miten en ole yllättynyt siitä että tää hyvin paljon valittamisen ympärillä pyörivä foorumi vetää näitä vampyyreitä puoleensa näinkin paljon mitä tästä keskustelusta löytyy 😅

Kaikkialla muualla on tarjolla vaan sitä toksista positiivisuutta. Siksi.

Vierailija kirjoitti:

"Sama pitänee paikkansa niiden traumatisoituneiden kohdalla, jotka loukkaantuvat, kun joku ei enää jaksa kuunnella heidän vuodatuksiaan? Jos loukkaantuvat, ei sille muut mitään mahda."

Mikä trollausarmeija täällä oikein on liikkeellä,kun ei selvä suomenkieli mene perille? 

On edelleenkin JOKAISEN OMALLA VASTUULLA, miten hän rajansa vetää. Siinä on eroja,kuinka kykenevä tuohon kukin on,mutta itse en tunne ketään, joka on aidosti läpikäynyt todella raskaita asioita, joka loukkaantuisi siitä, että hänen puheensa menevät ns. normaaleiden ihmisten sietokyvyn yli ja ettei häneen pidetä yhteyttä järin aktiivisesti siitä syystä tai yhteydenpitoa rajataan. Kyse on kuitenkin REHELLISESTÄ kommunikaatiosta-toista ihmistä ei saa hylätä vain siksi, että hänen ajatuksenkulkunsa on itselle liian raskas, sellainen on henkisen väkivallan yksi muoto ja perustelut on kerrottava,vaikka se tarkoittaisi sitten jonkun loukkaantumista. Usein traumoista ja masennuksesta kärsivä nimenomaan on se joka vetäytyy pois lähes kaikista ihmissuhteista, ei toisinpäin.

Tiedätköhän sinä nyt ihan todella,mitä tarkoittaa ja miten voi ilmetä vakava pysyvä ja pitkäkestoinen traumatisaatio..Kun nuo kommenttisi eivät siltä vaikuta.

Eli tuo minkä tarkoitit pahantahtoiseksi piikiksi,koska et,kuten ei moni muukaan,kestä suoraa puhetta tai muiden perusteltuja mielipiteitä keskustelupalstalla, ei nyt kyllä oikein osunut. Parempi onni sitten ensikerralla.

Kyse ei ollut mistään muusta kuin siitä, että alkuperäisessä kommentissasi (ja taas) odotat toisilta täydellistä itsetuntemusta, rajojen vetämistä ja vastuun ottamista näiden traumatisoituneiden tunteista. Tosielämässä se nyt kuitenkin menee usein niin, että monet ihmiset kasvatetaan vähintäänkin "kohteliaiksi" ja "kilteiksi", ellei peräti suoranaisesti kantamaan vastuu toisista ihmisistä. Nämä sitten oman hyvinvointinsa ja mielenterveytensä kustannuksella kuuntelevat ja kuuntelevat ja yrittävät ymmärtää muita, kunnes tulee se lopullinen seinä vastaan ja pistävät täysstopin vuodatuksille. Sen sijaan, että riehut näiden ihmisten osaamattomuudesta, voisit suoda heille yhtäläisen oikeuden epätäydellisyyteen ja siihen, että vähän kerrassaan, ajan kanssa, oppivat tunnistamaan ne omat rajat ja osaavat ne toisillekin ilmaista heti alusta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sanon,että on jokaisen omalla vastuulla vetää rajat ja suojella omaa jaksamistaan ja hyvinvointiaan,kuten kukakin parhaiten osaa ja kykenee, saan alapeukkuja. 

Jos sanon, että etäisyyden ottaminen tai välien katkaisu on järkevää jos omat voimavarat eivät riitä, saan alapeukkuja.

Jos olen sanonut samaa, mitä monet muutkin täällä ovat sanoneet ja ovat olleet samaa mieltä asiasta, saan silti alapeukkuja.

Mistäköhän tällainen negatiivinen alapeukutteluasennoituminen kertoo? 

 

Jos olet se kirjoittaja, joksi sinua ounastelen, syy on aggressiivisessa ulosannissa ja erikoisessa sokeassa pisteessä traumatisoitumisen suhteen. 

 

Sivusta

Se,että ulosantiani väitetään aggresiiviseksi, ei ole minun vallassani-kuten jo sanoin, jos joku loukkaantuu,mnä en sille oikein mitään voi. Tämähän on vain tosiasia, mikä siinä niin närästää, että sanooo miten asia on? Yritän kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti ja selkeästi. Tämä kärjistävä ote varmaan saa ihmiset,jotka ovat elämässään tottuneet kaikenlaiseen sosiaaliseen pelailuun ja teennäiseen hyssyttelyyn,takajaloilleen. Ehkä moni täällä kommentoivista on vielä kovin nuorikin tai elänyt elämänsä muutoin mukavassa pumpulissa, en tiedä. 

Mitä tarkoitat "sokealla pisteellä" traumatisoitumisen suhteen?  Terveellä rajojen vedolla suhteessa siihen ihmiseen,jonka joku voi kokea raskaaksi, ei ole mitään tekemistä kulloisenkin diagnoosin tai ihmisen taustan kanssa sinänsä. Toimintatapa on se, mikä tilanteissa ratkaisee.  Jokainen on vastuussa edelleenkin ihan täysin itse siitä, osaako sanoa "ei" ja kykeneekö sen tekemään loukkaamatta toista. Selitätkö nyt,mikä tässä ajatuksessa on aggressiivista tai väärin?

Tosiasiahan on,että ne,jotka näkevät asian,kuten minä,saavat kuitenkin näkemyksistään yläpeukkuja, eli kyllä tässä on kyseessä ilmeisesti jo ihan vain puhdas kiusanteko,koska olen selvästikin päässyt parin henkilön nahkoihin kaunistelemattomuudellani.

Normaali ystävän tukeminen. Kuvitteellinen Anna ja kuvitteellinen Matti. Ovat samassa työpaikassa. Anna on ihastunut Mattiin ja tietää tämän sinkuksi. Annan haluaa puida asiaa puhelimessa ja tavatessa, koska asiaan liittyy huolia; onnistuuko työpaikkaromanssi? Kannattaako? Entä jos suhde alkaa, mutta päättyykin, vaikkapa rumasti? Mitä työkaverit ajattelevat? Etsiiköhän Matti just nyt ketään? Se on työkaverina kiva, mutta olisiko miesystävänä? Mikä olisi fiksu tapa ilmaista Matille kiinnostus?

Näitä mietitään ja suunnitellaan yhdessä, kunnes Anna saa omalle päätökselleen selkeyden ja tsemppiä. Anna kysyy Mattia ulos, mutta Matti kieltäytyy. Hän onkin ehtinyt jo löytää naisystävän. Annaa harmittaa hieman, käydään se asia läpi ja uudet verkot vesille.

Epänormaali ystävän tukeminen. Edelleen Anna ja Matti, sama työpaikkaihastus, samat pohtimiset Annalta. Mutta, Anna haluaa vatvoa tätä samaa asiaa joka päivä 3-4h puhelun ajan. Sen lisäksi päivittäin Whatsapp viestejä, ääniviestejä ja FB viestejä. Joka päivä käydään samat asiat läpi. Anna vatvoo tätä 3 vuotta, kunnes uskaltaa kysyä Mattia ulos. No, Matti ei ole odotellut 3 vuotta, vaan on jo varattu ja suunnittelee kihloja naisystävänsä kanssa. Tästä Anna saa uuden vatvomisen aiheen; millainen nainen, miksi Matti ei odottanut minua, varmaan tiesi että olen ihastunut (ei tiennyt), varmaan niille tulee ero, se nainen on taatusti joku kamala haahka, se on varmasti pakottanut Matin kihloihin ja suunnitelee häitä vaikka Matti ei halua, Matti ei ole sellainen ihminen jne. Tätä Mattivarausta ja naista Anna haluaa vatvoa seuraavat 3 vuotta.

Siinä vaiheessa, kun Anna oli edelleen kiinni tässä samassa kuviossa 5 vuotta myöhemmin ja odotti vähintään 4 kertaa viikossa 4h monologiterapiapuhelinistuntoa minulta, sanoin heippa. Siitäkin huolimatta, että ystävyys oli jatkunut jo melkein 30 vuotta.

En vaan enää jaksanut. Ei ollut mitään muuta vapaa-aikaa kuin Anna ja terapiapuhelut.

Mikään vihjailu tai suoraan sanominen ei toiminut.

Ehkä tämä on yksi syy yksinäisyyteeni. Sen takia, että oma elämäni ei ole mitään iloista ja helppoa. Näin ajattelen usein, etten pystyisi välttämättä mitään hyvää antamaan toiselle ja voisin tahtomattani kuormittaa toista. Itsellä on se ajatus etten halua olla taakka tai ikävää seuraa. Näin mietin, etten esim tällä hetkellä ole ns hyvää seuraa muille. Tuntuu, että ystävältä odotetaan sitä, että hän on elämässään hyvässä tilanteessa. Tämä varsinkin, kun tutustutaan uusiin ihmisiin ja pitäisi löytää niitä ystäviä. Minullakin on heikko pohja siihen ja joku joskus täälläkin kirjoitti johonkin viestiini liittyen, että mitä minä voisin toiselle tarjota. Vastauksena onkin etten mitään erikoista. Elämäni ei ole tapahtumia yms täynnä. Sitten on tietysti se, että kuka enää myöhemmin tutustuu ihmisiin. Voi olla ystäviä jo tarpeeksi muutenkin. Toisin kuin minulla. 

Tässäkin olisi syytä katsoa peiliin: Kuka pakottaa kuuntelemaan pitkiä tilityspuheluita? Mikset kerro soittajalle, että olet liian kiireinen tai väsynyt raskaan päivän jäljiltä? Jos jäät kuuntelemaan tuollaisia puheluita kerta toisensa jälkeen ja valitat millaisia energiasyöppöjä niiden soittajat on, olet pahimman luokan uhriutuja. Opettele ottamaan vastuu omista valinnoistasi sen sijaan että syllistät muita"

Juuri tämä ja juuri tätä olen hokenut kautta koko ketjun ja saanut osakseni vain törkeää halveksivaa ja ilkeää kommentointia. Nyt,kun joku muu sanoo saman asian, siis täysin saman, hän saa yläpeukkuja. Eikö olekkin ih meel lis tä..Jokainen on vastuussa IHAN ITSE siitä rajojen vedosta. Ei kukaan muu. Täysin peruspsykologiaa-kuinka tällaisesta edes voi joku olla mitään muuta mieltä,ellei kyseessä ole uhriutuja tai sellaisen puolustelija?

***

No, olen eri kuin lainaamasi, ja minä en kuuntele tällaisia megavalituspuheluita. 

 

Satun olemaan myös sitä tyyppiä, joka inhoaa mm. tinkimistä ja sitä, että joutuu toistamaan samaa asiaa viisi kertaa, eikä tule kuulluksi. Olen lakannut vastaamasta suurimmalle osalle tällaisista tilityssoittajista. Vain muutaman läheisen, mutta ajoittain puhetulvaisen ystävän kanssa jaksan käyttää energiaa siihen, että toistan muutamaan otteeseen, että en juuri nyt ehdi tai jaksa jutella, ja pystyn lopettamaan puhelut molemminpuoliseen tervehdykseen. Pahimmille pulisijoille olen laittanut luurin korvaan, kun useampi toisto ei ole auttanut.

On epäkohteliasta (ja epänormaalia!) jättää huomiotta toisen ilmoitus, että puhelu täytyy pian lopettaa. Jos toistuvasti jättää tällaisen kuulematta, ei tarvitse ihmetellä välien viilenemistä.

Energiasyöpön dumppaaminen elämästään nimenomaan ON rajojen asettamista. Turha energiasyöpön on itkeä, jos joku ei halua olla enää tekemisissä. Jos KUKAAN ei halua olla kanssasi tekemisissä, katso peiliin ja mieti miksi.

Vierailija kirjoitti:

"Tässäkin olisi syytä katsoa peiliin: Kuka pakottaa kuuntelemaan pitkiä tilityspuheluita? Mikset kerro soittajalle, että olet liian kiireinen tai väsynyt raskaan päivän jäljiltä? Jos jäät kuuntelemaan tuollaisia puheluita kerta toisensa jälkeen ja valitat millaisia energiasyöppöjä niiden soittajat on, olet pahimman luokan uhriutuja. Opettele ottamaan vastuu omista valinnoistasi sen sijaan että syllistät muita"

Juuri tämä ja juuri tätä olen hokenut kautta koko ketjun ja saanut osakseni vain törkeää halveksivaa ja ilkeää kommentointia. Nyt,kun joku muu sanoo saman asian, siis täysin saman, hän saa yläpeukkuja. Eikö olekkin ih meel lis tä..Jokainen on vastuussa IHAN ITSE siitä rajojen vedosta. Ei kukaan muu. Täysin peruspsykologiaa-kuinka tällaisesta edes voi joku olla mitään muuta mieltä,ellei kyseessä ole uhriutuja tai sellaisen puolustelija?"

Miten laitat rajat kun ei nämä tyypit ymmärrä vaikka miten suoraan sanoo. Jos sanoo että olet väsynyt, alkaa joo, niin minäkin olen väsynyt ja arvaappa miten huonosti nukuin viime yön päläpälä. Jos sanoo etten ehdi puhua toinen alkaa että joo, minullakin on ollut kiireinen päivä päläpälä. Parempi olla vastaamatta. Siitähän tässä koko ketjussa on kyse että energiasyöpöt ei ymmärrä miten raskaita he on toisille. Viesti ei mene perille koska he on niin kiinni omissa tarpeissa. Ei ole vaihtoehtoa kuin jättää vastaamatta puheluihin ja rajoittaa yhteydenpito minimiin. Sehän on sitä rajojen laittamista mitä sullekkin toiset on tehneet. Turhaan siitä syytät niitä jotka laittaa lopullisia rajoja kun muu ei toimi.

Jos ensimminen ystvällinen sanominen ei mene perille, puhelu loppuu ihan vain sanomalla kuuluvalla äänellä ja tiukasti:Minun on nyt mentävä nukkumaan, soitellaan paremmalla ajalla. Hyvää yötä. Ja puhelu katki. Sama kaikkien muidenkin asioiden suhteen,jämäkällä äänellä ja tiukasti, ei mitään lässyttämisiä: Minulla on nyt todella kiire, soitellaan toiste. Tai sitten et vain vastaa, kun tiedät,kuka soittaa.Kännykässä on toimintoja,joilla sen saa myös äänettömälle. Oikein kiva juttu verrattuna lankapuhelimeen,ei ole niin vaikeaa,oikeasti. 

          "sehän on sitä rajojen laittamista..turhaan siitä syytät niitä jotka laittaa lopullisia rajoja kun muu ei toimi" Kukakohan sinua on mahtanut syyttää siitä että laitat lopullisia       rajoja,jos muut tavat on jo kokeiltu ja aivan varmasti on mennyt perille tieto,että yhteydenpitoa halutaan vähentää?