Lue keskustelun säännöt.
Mikä on paras tapa hoitaa tilanne kun varattuna rakastuu toiseen?
03.01.2025 |
Pettäminen on väärin, mutta miten tuo pitäisi hoitaa niin, että se puoliso siitä selviäisi kohtuu järjissään? Ei kai kukaan kuitenkaan halua, että jäädään vain siihen, ollaan yhdessä, vaikka toisen tunteet suuntautuu johonkin toiseen? Vai haluaako? Haluaisitteko olla vain tietämättä, että toinen ei enää rakasta, mutta pysyy siinä lasten ja asuntolainan takia?
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme vuotta kesti ihastuminen/rakastuminen toiseen. Soveliaisuuden rajoja ylitettiin, mutta sänkyyn en koskaan suostunut.
Nyt olen ikionnellinen että en kertonut puolisolleni ja päätin sisukkaasti odotella tunteen haalistumista, pikkuhiljaa irti päästämällä. Henkilö ei vieläkään kokonaan ole mielestä poissa mutta ikipäivänä en perushyvää perhe-elämääni ja kunnollista puolisoani vaihtaisi häneen. Kiduttavat olivat ne vuodet, täynnä kaipuuta ja huonoa omaatuntoa.
Olet itsekäs. Jos olisin puolisosi, niin en olisi ikionnellinen... Haluisin erota jos kumppanilla on vuosikausia joku muu mielessä.
Itsekäs jos valitsee puolison ja perheen ja väkisin tukahduttaa tunteet? Mielenkiintoinen näkemys.
No näissä keskusteluissa on aina näitä täydellisiä ihmisiä joiden mielestä on väärin teet miten tahansa. Heillä ei tunteita ole eikä tule. Ei siis edes rakkautta mihinkään suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lopetin 10v suhteen, josta kaksi lasta, kun työpaikkaihastus kävi ylivoimaiseksi. Vanha suhde oli enemmän vähemmän pystyynkuollut (kuopuksen syntymän jälkeen nukuimme eri huoneissa), ex ei suostunut puhumaan mistään muusta kuin lapsista. Päätös oli helppo siis.
Jos suhde olisi ollut hyvä tai edes ns parisuhde, olisi ollut paljon vaikeampi lähteä. Voi jopa olla, etten olisi hyvässä suhteessa ihastunut ylipäätään, turha sitä enää jossitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olet ihastunut ja perhe ei paina vaa'assa yhtään? Viisaat ohittaa ihastukset ja keskittyy vahvistamaan omaa parisuhdettaan.
Ainahan sanotaan että ihastuksia tulee ja menee. Siihen uskoin itsekin noin vuoden.
Nyt on mennyt 11 vuotta. Miten tämän voi ohittaa?? Usko huviksesi, ei ole ollut helppoa, mieluusti olisin koko ajan ollut rakastunut mieheeni, olisi helpointa itsellenikin.
Kenellekään en ole tästä kertonut. En siis ole tehnyt asialle mitään.
Miten tunteet ohitetaan? Järkihän tässä itsellekin on sanonut että älä tee mitään. Mutta ei ihminen voi valita sitä keneen rakastuu. Jos muuta väittää, ei tiedä mitä rakkaus.
Olen eri, mutta eipä itsellä helpottanut kolmen vuoden terapiallakaan. Ei terapia ole mikään aivopesula.
tämä. Täällä tuntuu moni olevan aivan pihalla siitä, mitä rakkaus on. Ehkä ihmiset eivät ole kokeneet aitoa rakkautta. Ei rakkaus lähde pois terapialla. Terapia voi auttaa hyväksymään todellisuuden ja päästämään irti, mutta ei rakkaus ja välittäminen kuole mihinkään terapiaan. Ei ne tunteet poistu. Minun elämänrakkauteni elää toisella puolen maapalloa. Hän on saanut sen mitä elämältä toivoi, ei tosin minun kanssa. Minä en ole saanut mitä toivoin, mutta jotain kuitenkin. Tarpeeksi ollakseni tyytyväinen. Ehkä tapaan rakkaani taas 10 tai 20 vuoden päästä. Hänen onnensa on minun onneni. Molemmat tiedämme tilanteen mutta emme puhu enää tunteista. Viimeisin keskustelu käytiin niin, että yhteisestä sopimuksesta ei palata enää niihin tunteisiin, koska sitä keskustelua ei voi lopettaa. Me teimme aikanaan järkiratkaisun. Rakkaus on ja pysyy. Jos hän tarvitsisi apua tai olisi sairas, matkustaisin hänen tuhansia kilometrejä. Enkä selittelisi kenellekään. Hän on kuin perheeni jäsen.
se joka ei ole tuntenut sellaista rakkautta, ei voi sitä ymmärtää. Ja ehkä hieman jopa pelkää sitä.
Miten olet päästänyt tilanteen rakastumiseen saakka? Kokisin että tuossa mennään jo pettämisen rajoilla, minulle ainakin rakastuminen vaatii jo niin syvää yhteyttä ja jotain seksuaalisella vetovoimalla leikkimistä.
Jos tilanne on päässyt noin pitkälle, katkaisisin tuon ihmissuhteen kokonaan. Mikäli siis haluaisin pysyä parisuhteessani.
Vihdoin joku muukin joka tietää mitä rakkaus on. Kuten sanoit, rakkaus on ja pysyy. Ja vaikka hän asuisi toisella puolella maapalloa, hänen onnensa on minun / sinun onni. Sen voi päättää keneen ja mihin sitoutuu, mutta sitä ei voi päättää ketä rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihdoin joku muukin joka tietää mitä rakkaus on. Kuten sanoit, rakkaus on ja pysyy. Ja vaikka hän asuisi toisella puolella maapalloa, hänen onnensa on minun / sinun onni. Sen voi päättää keneen ja mihin sitoutuu, mutta sitä ei voi päättää ketä rakastaa.
Rakastuminen on tunne ja yhteys. Rakkaus on lupaus ja tekoja toisen ihmisen hyväksi sekä yhteyden ylläpitämiseksi. Aloittaja ei tiedä rakkaudesta mitään, muuten hän ei olisi kohdellut puolisoaan näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihdoin joku muukin joka tietää mitä rakkaus on. Kuten sanoit, rakkaus on ja pysyy. Ja vaikka hän asuisi toisella puolella maapalloa, hänen onnensa on minun / sinun onni. Sen voi päättää keneen ja mihin sitoutuu, mutta sitä ei voi päättää ketä rakastaa.
Rakastuminen on tunne ja yhteys. Rakkaus on lupaus ja tekoja toisen ihmisen hyväksi sekä yhteyden ylläpitämiseksi. Aloittaja ei tiedä rakkaudesta mitään, muuten hän ei olisi kohdellut puolisoaan näin.
Minkä verran nämä voivat mielestäsi ajallisesti kestää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riko ensin nykyinen perheesi ja hoida asia asianmukaiseen päätökseen. Vasta sitten on aika uudelle suhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihdoin joku muukin joka tietää mitä rakkaus on. Kuten sanoit, rakkaus on ja pysyy. Ja vaikka hän asuisi toisella puolella maapalloa, hänen onnensa on minun / sinun onni. Sen voi päättää keneen ja mihin sitoutuu, mutta sitä ei voi päättää ketä rakastaa.
Rakastuminen on tunne ja yhteys. Rakkaus on lupaus ja tekoja toisen ihmisen hyväksi sekä yhteyden ylläpitämiseksi. Aloittaja ei tiedä rakkaudesta mitään, muuten hän ei olisi kohdellut puolisoaan näin.
Tasapainoisen ja vakaan ihmisen rakkaus on sellaista jossa ei loukata ja satuteta tahallaan ja tietoisesti toista. Ja sitten uhriuduta ihmisten edessä ja sönkötetä pyhimyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riko perhe ja lähde miehen matkaan. Hyvä, niin sitä pitää.
se joka ei ole tuntenut sellaista rakkautta, ei voi sitä ymmärtää. Ja ehkä hieman jopa pelkää sitä.
Se joka pystyy tekemään rakkauden edessä järkiratkaisun ja jää sitten sössöttämään jotain ikuista rakkautta merten yli on itse pelkuri.
Oikea rakkaus saa jättämään kaiken entisen, vaikka kovallakin hinnalla. Nämä uuvelot, jotka kotonaan käsi poskella jää haaveilemaan, eivät ole tunteneet oikeaa rakkautta, vaan todella hieman kuin enemmän pelkäävät sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän miten tämä tulee etenemään.
Salasuhde kehittyy puolison selän takana viestittelystä fyysiseksi. Omia tekojaan puolustaessaan haetaan vikoja oikeasta puolisosta jotka sitten ladataan ajattelematta hälle. Jätetty puoliso toivottavasti saa selville todellisen syyn erolle ja osaa jättää listatut vikansa tämän jälkeen omaan arvoon.
Mikäli jätetty ei saisi ikinä tietää puolison salasuhteesta niin tämä vikalista tulee pahimmillaan määrittämään hänen tulevat suhteensa. Liiallisena miellyttämisenä tai vastaavana. Ja toisaalta kun asia tullee joka tapauksessa selville niin hänen tulevia suhteitaan varjostaa mustasukkaisuus.
Salasuhteilulla on liian iso vaikutus puolisoon niin kenenkään ei kannata hypätä siihen veneeseen.
Ihastumiset tulee ja menee. Ei se elämä sen parempaa ole jonku toisen kans. Ihastuminen on yleensä ensin ihastumista johonkin mielikuvaan, että joku on ihana ja vastustamaton. Vasta myöhemmin, kun on viettänyt toisen kanssa aikaa, huomaa, että onko se todellista. Ja, että jaksaako se tunne kantaa pidemmälle.
Ite on jokaisen päätettävä, minkälaisessa suhteessa haluaa elää. Jos homma ei toimi, nii ei lasten takia kannata väkisin yrittää. Sun puolisollaki on oikeus suhteeseen, jossa saa olla rakastettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miten tämä tulee etenemään.
Salasuhde kehittyy puolison selän takana viestittelystä fyysiseksi. Omia tekojaan puolustaessaan haetaan vikoja oikeasta puolisosta jotka sitten ladataan ajattelematta hälle. Jätetty puoliso toivottavasti saa selville todellisen syyn erolle ja osaa jättää listatut vikansa tämän jälkeen omaan arvoon.
Mikäli jätetty ei saisi ikinä tietää puolison salasuhteesta niin tämä vikalista tulee pahimmillaan määrittämään hänen tulevat suhteensa. Liiallisena miellyttämisenä tai vastaavana. Ja toisaalta kun asia tullee joka tapauksessa selville niin hänen tulevia suhteitaan varjostaa mustasukkaisuus.
Salasuhteilulla on liian iso vaikutus puolisoon niin kenenkään ei kannata hypätä siihen veneeseen.
Salasuhtelija tekee tahallista henkistä väkivaltaa puolisolleen. Se ei ole mikään pikkuvirhe. Se on lähisuhdeväkivaltaa. Tietoista sellaista. Sellaiset ihmiset eivät ole minkään arvoisia. Antsaitsevat kritiikin ja ympäristön halveksunnan. Loppuiäkseen.
Mikäli jätetty ei saisi ikinä tietää puolison salasuhteesta niin tämä vikalista tulee pahimmillaan määrittämään hänen tulevat suhteensa.
Tätä juuri tarkoitin, kun sanoin, että pääsee toisella tavalla aloittamaan puhtaalta pöydältä, jos tietää, että toinen nyt vain rakastui johonkin toiseen ja siksi meidän suhde on ohi. Todella hyvin sanottu!
Siinä kun ei ole mitään väärää, että rakastuu. Eikä sille oikein voikaan mitään. Eikä se tarkoita, että entinen puoliso olisi välttämättä kelvoton. Niin olisihan se hyvä sille exällekin kertoa!
Vierailija kirjoitti:
Monella tuollainen tilanne johtaa narsististen jopa sadististen piirteiden ilmentymiseen
. Sitten kun tuo uusi suhde ei onnistukaan ollaankin aivan hiljaa eikä kestetä sanakaan täysin aiheellista kritiikkiä omasta käytöksestä.
Hyvä analyysi.
Vierailija kirjoitti:
Kolme vuotta kesti ihastuminen/rakastuminen toiseen. Soveliaisuuden rajoja ylitettiin, mutta sänkyyn en koskaan suostunut.
Nyt olen ikionnellinen että en kertonut puolisolleni ja päätin sisukkaasti odotella tunteen haalistumista, pikkuhiljaa irti päästämällä. Henkilö ei vieläkään kokonaan ole mielestä poissa mutta ikipäivänä en perushyvää perhe-elämääni ja kunnollista puolisoani vaihtaisi häneen. Kiduttavat olivat ne vuodet, täynnä kaipuuta ja huonoa omaatuntoa.
Mietipä sen henkilön tunteita. Mieti. Olet oksettava.
Vierailija kirjoitti:
Ihastumiset tulee ja menee. Ei se elämä sen parempaa ole jonku toisen kans. Ihastuminen on yleensä ensin ihastumista johonkin mielikuvaan, että joku on ihana ja vastustamaton. Vasta myöhemmin, kun on viettänyt toisen kanssa aikaa, huomaa, että onko se todellista. Ja, että jaksaako se tunne kantaa pidemmälle.
Ite on jokaisen päätettävä, minkälaisessa suhteessa haluaa elää. Jos homma ei toimi, nii ei lasten takia kannata väkisin yrittää. Sun puolisollaki on oikeus suhteeseen, jossa saa olla rakastettu.
Väität siis että voit aivan yhtä onnistuneesti rakastaa, olla parisuhteessa ja olla tyytyväinen kenen tahansa kanssa. Voit ottaa seuraavan vastaantulijan ja sanoa että yhtä hyvin voit alkaa suhteeseen hänen kanssaan. Kyllä kyllä.
Ei se kuule noin toimi. On toisilleen hyvin heti alusta sopivia ihmisiä, joilla tunteet voivat vieläpä heti roihuavat eivätkä sammu kymmenissä vuosissakaan ja sitten niitä vähemmän sopivia, joiden kanssa elämä on kitkuttamista ja tunteetkin pakoilevia. Näihin jälkimmäisiin ja vastaaviin sitten jäädään koska sanoi tahdon, ei koska rakastaa ja pari olisi luonnostaan sopivat toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vihdoin joku muukin joka tietää mitä rakkaus on. Kuten sanoit, rakkaus on ja pysyy. Ja vaikka hän asuisi toisella puolella maapalloa, hänen onnensa on minun / sinun onni. Sen voi päättää keneen ja mihin sitoutuu, mutta sitä ei voi päättää ketä rakastaa.
Sama kokemus. Suurin osa tässä ja vastaavissa keskusteluissa ei ihan täysin tiedä mitä aito rakkaus on. Se ei perustu vihkivaloille, hampaat irveessä yrittämiseen, tunteiden tukahduttamiseen, ulkopuolisten mielipiteiden mukaan toimimiseen, sosiaalisen paheksunnan ja häpeän välttelyyn, päättämiseen ynnä muuhun. Lista on pitkä. Se muistuttaa välittömyydeltään, vahvuudeltaan ja hyväksynnältään sitä rakkautta mitä vanhemmat tuntevat lapsiinsa.
Rakkautta ei voi valita, vaikka teot voikin. Tosin sitoutuminen johonkin muuhun voi olla hyvin vaikeaa ellei mahdotonta sitten jos joskus sellaisen rakkauden kohtaa. Silloinkin näitä vastaavia pohdintoja ja taisteluja ilmenee. Mitä tehdä kun sisäinen ja ulkoinen on niin valtavassa ristiriidassa. Mikä on oikein kun sisin sanoo toista ja oma kasvatus sekä muiden odotukset toista.
Miten tällaiseeen pystyy? Itse yritin, mutta en voinut.