Mikä on paras tapa hoitaa tilanne kun varattuna rakastuu toiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihdoin joku muukin joka tietää mitä rakkaus on. Kuten sanoit, rakkaus on ja pysyy. Ja vaikka hän asuisi toisella puolella maapalloa, hänen onnensa on minun / sinun onni. Sen voi päättää keneen ja mihin sitoutuu, mutta sitä ei voi päättää ketä rakastaa.

Sama kokemus. Suurin osa tässä ja vastaavissa keskusteluissa ei ihan täysin tiedä mitä aito rakkaus on. Se ei perustu vihkivaloille, hampaat irveessä yrittämiseen, tunteiden tukahduttamiseen, ulkopuolisten mielipiteiden mukaan toimimiseen, sosiaalisen paheksunnan ja häpeän välttelyyn, päättämiseen ynnä muuhun. Lista on pitkä. Se muistuttaa välittömyydeltään, vahvuudeltaan ja hyväksynnältään sitä rakkautta mitä vanhemmat tuntevat lapsiinsa.

Rakkautta ei voi valita, vaikka teot voikin. Tosin sitoutuminen johonkin muuhun voi olla hyvin vaikeaa ellei mahdotonta sitten jos joskus sellaisen rakkauden kohtaa. Silloi

Niin.

 

Ne jotka ovat lapsuudessaan jääneet vaille vanhempien rakkautta, turvaa, huolenpitoa ja välittämistä hakevat sitä alitajuisesti parisuhteissaan jotka usein rikkoutuvat tällaisen lapsuudessa vaillejääneen toimesta.

Pelkäävät vastavuoroista tervettä aikuiseen rakkauteen pohjautuvaa parisuhdetta.

Koska eivät ole kasvaneet henkisesti aikuisiksi ja itsenäistyneet normaalisti. Tule lähelle, mene kauas-ilmiö todella yleistä näillä. Sekä yksipuolinen huomiontarve.

 

Pettämiset ja lennosta vaihtamiset kuuluvat kuvaan koska niillä pyritään hoitamaan jotain alitajuista käsittelemätöntä traumaa.

Ylös

Kyllä sen varmasti tietää haluaisi. Jos toinen ei ole rehellinen tuollaisista asioista, niin silloinhan ei voi luottaa siihenkään, että toinen ei ole rakastunut toiseen silloin, kun ei kerro sellaisesta.

Voi olla, että kumppani kuitenkin vaistoaa jonkin olevan pielessä, vaikka ei tietäisi mistä on kyse.

Riippuu varmaan tilanteesta. Jos itse rakastuisin toiseen enkä kokisi enää olevani ollenkaan rakastunut kumppaniini, niin varmaan jättäisin hänet, vaikka rakastuminen ei molemminpuolinen olisikaan. En vain voisi elää valheessa. Parempi olisi olla sinkkuna vaikka loppuelämän ajan.

Kannattaa kertoa suoraan. Itselläni 2 eksää pimitti asiaa, eivätkä vastanneet yhteydenottoihin noin viikkoon, luulin tapahtuneen jonkin onnettomuuden, enkä tiennyt mitä tehdä. Vaimoni kertoi suoraan pettäneensä ja tahtovansa eron, se oli henkisesti helpompaa, vaikka inhottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihdoin joku muukin joka tietää mitä rakkaus on. Kuten sanoit, rakkaus on ja pysyy. Ja vaikka hän asuisi toisella puolella maapalloa, hänen onnensa on minun / sinun onni. Sen voi päättää keneen ja mihin sitoutuu, mutta sitä ei voi päättää ketä rakastaa.

Sama kokemus. Suurin osa tässä ja vastaavissa keskusteluissa ei ihan täysin tiedä mitä aito rakkaus on. Se ei perustu vihkivaloille, hampaat irveessä yrittämiseen, tunteiden tukahduttamiseen, ulkopuolisten mielipiteiden mukaan toimimiseen, sosiaalisen paheksunnan ja häpeän välttelyyn, päättämiseen ynnä muuhun. Lista on pitkä. Se muistuttaa välittömyydeltään, vahvuudeltaan ja hyväksynnältään sitä rakkautta mitä vanhemmat tuntevat lapsiinsa.

Rakkautta ei voi valita, vaikka teot voikin. Tosin sitoutuminen johonkin muuhun voi olla hyvin vaikeaa ellei mahdotonta

Ne jotka ovat lapsuudessaan jääneet vaille vanhempien rakkautta, turvaa, huolenpitoa ja välittämistä hakevat sitä alitajuisesti parisuhteissaan jotka usein rikkoutuvat tällaisen lapsuudessa vaillejääneen toimesta.

Pelkäävät vastavuoroista tervettä aikuiseen rakkauteen pohjautuvaa parisuhdetta.

Koska eivät ole kasvaneet henkisesti aikuisiksi ja itsenäistyneet normaalisti. Tule lähelle, mene kauas-ilmiö todella yleistä näillä. Sekä yksipuolinen huomiontarve.



 

Pettämiset ja lennosta vaihtamiset kuuluvat kuvaan koska niillä pyritään hoitamaan jotain alitajuista käsittelemätöntä traumaa.

 

huokaus! Menetkö jo pois. Et voi väittää täällä vaan että jos rakastuu ihmiseen se johtuu traumasta! Ihminen voi rakastua toiseen vaikka vuosien saatossa. Oikeesti jaksa enää lukea tätä sun toitotusta täältä, millä yrität vesittää ihmisten valintoja ja kokemuksia. Se että rakastuu ei kerro traumasta. Ap ei ole missään vaiheessa sanonut olevansa ketjuvaihtaja tai sarjapettäjä. Ihminen voi rakastua toiseen ollessaan parisuhteessa eikä siihen tarvita mitään vammaa tai traumaa. Sä yrität manipuloida ihmisiä tällä traumajankutuksella, ajattelemaan, että omien tunteiden ja oman itsen kuuntelu ja omiin tunteisiin luottaminen olisi jotenkin väärin ja viallista. Kun tärkein taito ihmisillä on itsensä tunteminen ja itsen kuuntelu, ja oman tahdon seuraaminen. Koska kukaan muu ei voi elää sun elämää kuin sinä itse. 

221:ta jossa puhuttiin lapsuuden vaillejäämisistä alanuolittaneilla taisi osua jotenkin. Kannattaisi heidän katsoa syvälle peiliin ja miettiä miksi käytös sellaista.

Se kun ei johdu kumppanista/kumppaneista elämän varrella vaan vain ja ainoastaan heistä itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihdoin joku muukin joka tietää mitä rakkaus on. Kuten sanoit, rakkaus on ja pysyy. Ja vaikka hän asuisi toisella puolella maapalloa, hänen onnensa on minun / sinun onni. Sen voi päättää keneen ja mihin sitoutuu, mutta sitä ei voi päättää ketä rakastaa.

Sama kokemus. Suurin osa tässä ja vastaavissa keskusteluissa ei ihan täysin tiedä mitä aito rakkaus on. Se ei perustu vihkivaloille, hampaat irveessä yrittämiseen, tunteiden tukahduttamiseen, ulkopuolisten mielipiteiden mukaan toimimiseen, sosiaalisen paheksunnan ja häpeän välttelyyn, päättämiseen ynnä muuhun. Lista on pitkä. Se muistuttaa välittömyydeltään, vahvuudeltaan ja hyväksynnältään sitä rakkautta mitä vanhemmat tuntevat lapsiinsa.

Rakkautta ei voi valita, vaikka teot voikin. Tosin sitoutuminen joho

 

Niin. Se itsetuntemus pitää olla kunnossa jo kun sellaiseen parisuhteeseen menee missä lapsia suunnitellusti hankitaan. Vain luuserit jotka eivät itsenäistyneet ja hoitaneet asioitaan kuntoon tekevät toisin. 

Kuka on niin keskenkasvuinen että aloittaa parisuhteen, hankkii ehkä puolison kanssa  omakotitalon ja lapsia kuuntelematta itseään ja tunteitaan että onko tuo sitä mitä oikeasti haluaa? Joku läheisriippuvainen?

Vierailija kirjoitti:

Kuka on niin keskenkasvuinen että aloittaa parisuhteen, hankkii ehkä puolison kanssa  omakotitalon ja lapsia kuuntelematta itseään ja tunteitaan että onko tuo sitä mitä oikeasti haluaa? Joku läheisriippuvainen?

Siinä vaiheessa ainakin on jos tuon tekee yli kolmikymppisenä lennosta vaihtajana jo yhden lapsen selkäreppulapseksi laittaneens.

Vierailija kirjoitti:

221:ta jossa puhuttiin lapsuuden vaillejäämisistä alanuolittaneilla taisi osua jotenkin. Kannattaisi heidän katsoa syvälle peiliin ja miettiä miksi käytös sellaista.

Se kun ei johdu kumppanista/kumppaneista elämän varrella vaan vain ja ainoastaan heistä itsestään.

Jos tämä väite olisi totta, jokaisen ihmisen pitäisi olla edelleen yhdessä sen ensimmäisen ihmisen kanssa kehen koskaan ekaa kertaa elämässä rakastui. Koska sun logiikalla rakkauden muuttuminen johtuu vain traumoista ! Mun eka rakkaus oli Val Kilmer. Hitto et oon traumatisoitunut, kun rakastuin sen jälkeen moneen eri ihmiseen ja mun rakkaus loppui ja muuttui siitä kun olin 8 -vuotias 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihdoin joku muukin joka tietää mitä rakkaus on. Kuten sanoit, rakkaus on ja pysyy. Ja vaikka hän asuisi toisella puolella maapalloa, hänen onnensa on minun / sinun onni. Sen voi päättää keneen ja mihin sitoutuu, mutta sitä ei voi päättää ketä rakastaa.

Sama kokemus. Suurin osa tässä ja vastaavissa keskusteluissa ei ihan täysin tiedä mitä aito rakkaus on. Se ei perustu vihkivaloille, hampaat irveessä yrittämiseen, tunteiden tukahduttamiseen, ulkopuolisten mielipiteiden mukaan toimimiseen, sosiaalisen paheksunnan ja häpeän välttelyyn, päättämiseen ynnä muuhun. Lista on pitkä. Se muistuttaa välittömyydeltään, vahvuudeltaan ja hyväksynnältään sitä rakkautta mitä vanhemmat tuntevat lapsiinsa.

Rakkautta ei voi

 

Niin. Se itsetuntemus pitää olla kunnossa jo kun sellaiseen parisuhteeseen menee missä lapsia suunnitellusti hankitaan. Vain luuserit jotka eivät itsenäistyneet ja hoitaneet asioitaan kuntoon tekevät toisin

sulla taitaa olla avioliitossa vähän viileää ja kova hätä että rakkaus loppuu?  

Vierailija kirjoitti:

Kuka on niin keskenkasvuinen että aloittaa parisuhteen, hankkii ehkä puolison kanssa  omakotitalon ja lapsia kuuntelematta itseään ja tunteitaan että onko tuo sitä mitä oikeasti haluaa? Joku läheisriippuvainen?

Väitätkö siis että kaikki avioerot jotka tapahtuu ihmisille, joilla on lapsia, on turhia ja osoitus epäkypsyydestä? Ihanko tosissasi väität niin? Vau, ootko joku kristillisdemokraatti? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihdoin joku muukin joka tietää mitä rakkaus on. Kuten sanoit, rakkaus on ja pysyy. Ja vaikka hän asuisi toisella puolella maapalloa, hänen onnensa on minun / sinun onni. Sen voi päättää keneen ja mihin sitoutuu, mutta sitä ei voi päättää ketä rakastaa.

Sama kokemus. Suurin osa tässä ja vastaavissa keskusteluissa ei ihan täysin tiedä mitä aito rakkaus on. Se ei perustu vihkivaloille, hampaat irveessä yrittämiseen, tunteiden tukahduttamiseen, ulkopuolisten mielipiteiden mukaan toimimiseen, sosiaalisen paheksunnan ja häpeän välttelyyn, päättämiseen ynnä muuhun. Lista on pitkä. Se muistuttaa välittömyydeltään, vahvuudeltaan ja hyväksynnältään sitä rakkautta mitä vanhemmat tuntevat lapsiinsa.

Rakkautta ei voi valita, vaikka teot voikin. Tosin sitoutuminen joho

huokaus! Menetkö jo pois. Et voi väittää täällä vaan että jos rakastuu ihmiseen se johtuu traumasta! Ihminen voi rakastua toiseen vaikka vuosien saatossa. Oikeesti jaksa enää lukea tätä sun toitotusta täältä, millä yrität vesittää ihmisten valintoja ja kokemuksia. Se että rakastuu ei kerro traumasta. Ap ei ole missään vaiheessa sanonut olevansa ketjuvaihtaja tai sarjapettäjä. Ihminen voi rakastua toiseen ollessaan parisuhteessa eikä siihen tarvita mitään vammaa tai traumaa. Sä yrität manipuloida ihmisiä tällä traumajankutuksella, ajattelemaan, että omien tunteiden ja oman itsen kuuntelu ja omiin tunteisiin luottaminen olisi jotenkin väärin ja viallista. Kun tärkein taito ihmisillä on itsensä tunteminen ja itsen kuuntelu, ja oman tahdon seuraaminen. Koska kukaan muu ei voi elää sun elämää kuin sinä itse.

Täysin samaamä mieltä. Erityisesti viimeisestä: Sä yrität manipuloida ihmisiä tällä traumajankutuksella, ajattelemaan, että omien tunteiden ja oman itsen kuuntelu ja omiin tunteisiin luottaminen olisi jotenkin väärin ja viallista. Kun tärkein taito ihmisillä on itsensä tunteminen ja itsen kuuntelu, ja oman tahdon seuraaminen. Koska kukaan muu ei voi elää sun elämää kuin sinä itse.

16:25 viestin kirjoittaja

Vaimon kanssa yhdessä 17 vuotta ja rehellisesti sanottuna kyllästynyt. Ei harrasteta yhdessä enää, polvileikkauksen vuoksi ei voi muka enää liikkua, läheisyys ei kiinnosta, seksiä muutama kerta vuodessa. Viimeksi juhannuksena. Oma rakkaus alkaa olla lopussa. Vanhempi lapsi kysyi minulta jouluna miksi olen äidin kanssa, kun vaimo taas kerran haukkui minut ja näkee miten onneton olen. Hämmentävä kysymys. Kysyi et iskä miten sä jaksat tuota . On se viisas, vasta 14. En ymmärrä miksi ja miten pitäisi rakastaa ihmistä, jota en rakasta enää, en oikein kunnioittakaan. 17 vuoden aikana on tapahtunut paljon ja arvomaailman erot tulleet esille. Esimerkiksi vaimo ei suostu kierrättämään mitä pidän epä-älyllisenä. On lisäksi persuja äänestänyt ja hieman muukalaisvastainen. Ihminen muuttuu ja rakkaus myös. Jos rakastuisin toiseen lähtisin varmasti , syitä olisi jo muutenkin. En haluaisi että lasten ainoa esimerkki naisesta on katkera vihamielinen akka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras tapa on olla kirjoittelematta puuta heinää yhtään mihinkään. Jos itsekin uskot juttuisihisi niin vastaa myös itsellesi. Sekopää olet,

Tästä on kuitenkin monilla kokemuksia. Ja yleensä on vain mustavalkoisia näkemyksiä, että toinen oli hyvä ja toinen paha, mutta jos nyt mietitään ihan oikeasti että miten haluaisitte että tällainen tilanne hoidetaan. Niitä huonoja kokemuksia nyt varmasti on, mutta silloin täytyy olla myös joku mielipide siitä miten asia olisi hoidettu paremmin.

Ei huonon kokemuksen jälkeen välttämättä ole ajatusta tai mielipidettä, miten tilanteen olisi voinut hoitaa paremmin. On ehkä vain ikäviä tunteita, syyttelyä, jommalla kummalla helpotusta, että se on ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää ymmärtää, että paluuta ei ole. Ei yhtään mihinkään. Ei kotiin, ei lasten sydämeen, ei entisen puolison silmien eteen. Jos pystyt kuvittelemaan tilanteen, jossa koko perheesi kuolee autokolarissa ja sinun pitää myydä koti ja muuttaa kaksioon yksinäsi asumaan, alat olla sillä tiellä, mikä sinua odottaa. Siihen tilanteeseen voit sitten kuvitella uutta kumppania.

Jos sinulla on nyt toimiva koti ja perhe, et mene sitä hajottamaan. Ihastuksia tulee ja menee. Pidä kiinni siitä, mikä sinulla nyt on.

Mitä helvettiä? Mä olen eronnut ja ihan samalla kylällä asutaan ja lapset näkee viikottain isäänsä ja puoliksi hoidetaan harrastuskuskaamiset yms. Enemmän on omaa aikaa nyt mutta ei todellakaan tunnu siltä että mun mies ja lapset olisi kuollut. Ero yhteinen päätös 

Vierailija kirjoitti:

Kuka on niin keskenkasvuinen että aloittaa parisuhteen, hankkii ehkä puolison kanssa  omakotitalon ja lapsia kuuntelematta itseään ja tunteitaan että onko tuo sitä mitä oikeasti haluaa? Joku läheisriippuvainen?

Aika moni on. Ihminen kypsyy elämän mittaan vuosikymmeniä. Yleensä lapsenteko on biologisesti myöhäistä siinä vaiheessa kun ihminen on täysin kypsä ja lopullinen valmis itsensä, tietää mitä haluaa jne.

On se myönnettävä, että kun 17-vuotiaina mentiin yhteen ja tuo kaava vedettiin läpi, niin aika epäkypsiä oltiin kumpikin ja erohan siitä seurasi 20 vuoden jälkeen.

17-vuotiaana kun kuuntele itseään, saa kovin eri vastauksia kuin 37-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

No jos se nykyinen suhde ei ole niin hyvä, kuin antaa ulospäin ymmärtää? Esimerkiksi itselläni on kaikki ulkoisesti hyvin. Kodin seinien sisäpuolella mies karjuu lapsille ja läpsii kahta heistä päivittäin. Minulle hän ei huuda, saati läpsi. Asiasta keskusteleminen ei muuta hänen käytöstään. On korkeasti koulutettu ja hyvässä työpaikassa. On kuitenkin hyviä hetkiä, liikumme yhdessä ja meillä on myös hauskaa yhdessä. Kaikki ei ole mustavalkoista.

T. Se, jolla on ollut kolme sivusuhdetta

Annat miehesi pahoinpidellä lapsianne? Jos tietäisin kuka olet tekisin lapsistanne lasun.

Aloin aikuisena vihaamaan omaa äitiäni tuosta syystä ja laitoin välit poikki. Ei olla missään tekemisissä. Katsoi vierestä mykkänä ja antoi isän pahoinpidellä meitä. Taisi olla vain tyytyväinen, ettei joutunut itse väkivallan kohteeksi, eikä sen takia puuttunut tilanteeseen tai lähtenyt kamalasta avioliitostaan.

Ehkäpä tällä pelkurilla on sama kohtalo edessä, että lapset hylkäävät. Ansaitsee kyllä sen täysin.