Mikä yhdistää kaveripiirisi onnellisia avioiittoja?
Itsellä takana ero, tosi raastava. Olen selvästi haksahtanut väärään mieheen, nyt ja ennenkin. Onko jollakin viisastenkiveä siitä, mikä yhdistää kestäviä, onnellisia avioliittoja? Mitään ajatusta?
Kommentit (249)
Kunnioitus, toisen arvostava kohtelu, lupa molempien olla oma itsensä, rento asenne arkeen, säännöllinen seksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että kaikki tehdään yhdessä. (Korkeintaan töissä tai kaupassa käydään yksin.)
Ei siis kaveriporukoiden juhlimista ilman puolisoa, ei ulkomaanmatkaa ilman jne.
Biosukulaisista ei yksikään ole eronnut. Kavereistani yksi.
Yhdistää perinteinen arvomaailma ja terve uskonnollisuus taustalla.
Kysyttiin onnellisuutta, ei yhdessä sinnittelyn sinnikkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kunnioitus, toisen arvostava kohtelu, lupa molempien olla oma itsensä, rento asenne arkeen, säännöllinen seksi
Oletko kysynyt kavereiden seksiaikataulut?
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset arvot, yhteinen näkemys tulevaisuudesta, yhdessä tekeminen ja toisen arvostus sekä kunnioitus.
Tähän lisäisin vielä, että yhteinen huumorintaju ja kyky nauraa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Kahdessa tapauksessa mies on alistunut naisen tahtoon vaikka mies on selvästi hyvätuloisempi ja johtajatyyppiä työelämässä.
Eihän alistuminen kerro onnellisesta suhteesta vaan päinvastoin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalisesti aktiivinen vaimo, joka rakastaa miestään Esimerkiksi miehet saavat säännöllisesti suihinottoja.
Mitä nainen saa mieheltä? Äläkä vain sano, että asunnon ja talouden. Ne nainen saa itsekin. Mutta mitä nainen saa mieheltä?
Ei tarvitse käydä alapesulla, mies hoitelee.
En tiedä kavereista mutta omalta kohdaltani voin kertoa, että meidän liiton on pitänyt kasassa se, että olemme valinneet oikeat kumppanit. Tältä palstalta saa joka päivä lukea valituksia kuinka joltain kariutui suhde koska hän valitsi taas kerran väärän ihmisen. Kun Suomessa pariutuu niin se on aina oma tietoinen valinta. On omaa tyhmyyttä jos toinen ihminen on vääränlainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnioitus, toisen arvostava kohtelu, lupa molempien olla oma itsensä, rento asenne arkeen, säännöllinen seksi
Oletko kysynyt kavereiden seksiaikataulut?
Kyllä me puhutaan näistäkin ja kaikilla kellä onnellinen pitkä suhde on myös toimiva seksielämä
Rennonlupsakat luonteet ja tasaiset temperamentit molemmilla puoliskoilla. Puhuvat toisilleen _aina_ asiallisen kunnoittavasti.
Ehkä tuosta voisi kääntäen päätellä että kiivas- ja/tai epävakaa luonne rikkoo suhteet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnioitus, toisen arvostava kohtelu, lupa molempien olla oma itsensä, rento asenne arkeen, säännöllinen seksi
Oletko kysynyt kavereiden seksiaikataulut?
Kyllä me puhutaan näistäkin ja kaikilla kellä onnellinen pitkä suhde on myös toimiva seksielämä
Kiintoisaa, en ole varmaan ikinä jakanut kavereiden kanssa henkilökohtaisesta seksielämästä juuri mitään. Mietin että en tykkäisi jos puolisokaan jakaisi. Olenko vanhanaikainen?
Vierailija kirjoitti:
Omaa rauhaa aina kun haluaa. Ei väheksyntää eikä nalkutusta. Taloudellinen vastuu tasan 50/50.
Muuten ok, mutta tuo viimeinen on vähän siinä ja siinä. Naisille maksetaan edelleen huonompaa palkkaa, kuin miehille, johtuen siitä historiallisesta tosiasiasta, että silloin, kun palkkaluokat luotiin, niistä oli päättämässä vain miehet ja he laittoivat kaikki naisten työt listan poppupäähän. Toinen syy miksi naisille ei tarviint maksaa kunnollista palkkaa oli, että tuohon aikaan vielä nainen jäi yleensä pois työelämästä ja kotiin (Ei ollut sopivaa, että naimisissa oleva nainen olisi käynyt töissä, ja eihän silloin ollut päivähoitoakaan ja lapset hoidettiin kotona) joten naisen ei tarvinnut palkallaa elättää, kuin itsensä, mutta miehen piti elättää perhe.
Vaikka ajat on tuosta muuttuneet, miehet tienaa edelleen enemmän, niin on epäreilua, että naisen silti maksaa elämisestä saman perheessä, kuin mies. Ja kyllä se mies yleensä aina syö enemmän, kuin nainen.
Ainakin elintaso on sitten perheessä oltava sen vähemmäntienaavan mukaan, että hän joudu liian tiukille ja esim äityisloman aikaan joudu lainaamaan mieheltä ja maksamaan sitten takaisn, kun pääsee taas töihin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiani olen neuvonut, että jos mahdollista, niin oma kumppani kannattaa löytää ehjästä perheestä ja sitten siellä seurustelukumppanin kotona kiinnittää huomiota siihen, miten ne vanhemmat kohtelee toisiaan. Siitä se lähtee.
Tämä pätee hyvin myös omassa liitossa: Ollaan molemmat kotoisin ehjistä perheistä. Pitkät liitot ja molempien vanhemmat kohtelevat toisiaan kunnioittavasti ja arvostavasti. Rakkaus näkyy ihan arkipäivän teoissa. Mun vanhemmat ovat vähän räiskyvämpiä kuin miehen hyvin leppoisat vanhemmat.
Tämä on totta. Onnellisissa perheissä kasvaa ihmissuhde taitoisia aikuisia jotka osaa muodostaa onnellisia ja tasapainoisia suhteita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahdessa tapauksessa mies on alistunut naisen tahtoon vaikka mies on selvästi hyvätuloisempi ja johtajatyyppiä työelämässä.
Eihän alistuminen kerro onnellisesta suhteesta vaan päinvastoin
Epäilen vahvasti, että kaksi ihmistä eivät voi olla aidosti onnellisia yhdessä, ellei toinen heistä alistu toisen tahtoon. Ei kukaan aina halua samoja asioita kaiken suhteen kuin toinen. Kompromisseja on pakko tehdä, välillä on pakko tehdä jopa asioita, joita ei yhtään haluaisi tehdä. Osalle ihmisistä tämä ei ole mikään ongelma, kun taas toiset eivät ikinä viitsisi antaa toisen päättää omia asioitaan. Eli kyllähän se nöyrä alistuminen on pakollinen osa pitkää yhteiseloa, ihanteellisesti kummallekin osapuolelle, eikä vain toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalisesti aktiivinen vaimo, joka rakastaa miestään Esimerkiksi miehet saavat säännöllisesti suihinottoja.
Mitä nainen saa mieheltä? Äläkä vain sano, että asunnon ja talouden. Ne nainen saa itsekin. Mutta mitä nainen saa mieheltä?
En tiedä, mutta jotain selkeästi saavat, kun haluavat miehilleen tehdä hyvää.
Ystävyys. Ollaan pariskunta, mutta myös hyviä ystäviä keskenämme. Toinen on se jolle anyway kertoisin ensimmäisenä kun itselle jotain hyvää/huonoa on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiani olen neuvonut, että jos mahdollista, niin oma kumppani kannattaa löytää ehjästä perheestä ja sitten siellä seurustelukumppanin kotona kiinnittää huomiota siihen, miten ne vanhemmat kohtelee toisiaan. Siitä se lähtee.
Tämä pätee hyvin myös omassa liitossa: Ollaan molemmat kotoisin ehjistä perheistä. Pitkät liitot ja molempien vanhemmat kohtelevat toisiaan kunnioittavasti ja arvostavasti. Rakkaus näkyy ihan arkipäivän teoissa. Mun vanhemmat ovat vähän räiskyvämpiä kuin miehen hyvin leppoisat vanhemmat.
Mun miehen vanhemmilla oli todella ihana liitto, sellaista porvariston hillittyä charmia. Appi auttoi aina arkisinkin takin anopin päälle. Mun duunarivanhemmilla taas ei ollut tapoja eikä ihmissuhdetaitoja, mutta hirmuinen vetovoima. Mulle ja miehelle sattuivat sitten molemmat.
Jos totta puhutaan, niin me molemmat ollaan ihan mielettömän kilttejä ihmisiä, ja ollaan luotu sellainen pieni oma utopia.
Molemminpuolinen kunnoitus on varmaan ihan niitä tärkeimpia ominaisuuksia. Jos et pyty kunnoittamaan kumppaniasi, on suhteesta vaikea tehdä onnellinen.
Ja jos parisuhteesta tulee kipailu, silloinkin on onnellisuus mennyttä. Aina pitää voittaa toinen ja aina pitää päästä sanomaan viimeinen sana.
Samantyyppiset kiinnostuksen aiheet sekä yhteiset harrastukset on myös sellaisia asioita, jotka yhdistää pariskuntia. Voidaan yhdessä lähteä tunturiin patikoimaan tai etäelänmatkalle tai tehdään yhdessä palapelejä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kavereista mutta omalta kohdaltani voin kertoa, että meidän liiton on pitänyt kasassa se, että olemme valinneet oikeat kumppanit. Tältä palstalta saa joka päivä lukea valituksia kuinka joltain kariutui suhde koska hän valitsi taas kerran väärän ihmisen. Kun Suomessa pariutuu niin se on aina oma tietoinen valinta. On omaa tyhmyyttä jos toinen ihminen on vääränlainen.
Niinpä. Multa meni 30-vuotiaaksi löytää se oikea ihminen, siksi ihmetyttää miten jotkut törmäävät baarissa aina seuraavaan.
Seksihän on niitä helppoja asioita, joissa voi halutessaan keksiä jonkun järjestelyn. Hellyys, keskustelu jne. puolestaan ei ole helppoa hyväksyä jos toinen ei niihin taivu