Mikä yhdistää kaveripiirisi onnellisia avioiittoja?

Ovat tavanneet Helsingin homomarsseilla jokainen. Aika jännä sattuma.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiani olen neuvonut, että jos mahdollista, niin oma kumppani kannattaa löytää ehjästä perheestä ja sitten siellä seurustelukumppanin kotona kiinnittää huomiota siihen, miten ne vanhemmat kohtelee toisiaan. Siitä se lähtee. 

Tämän kun olisin itsekin tajunnut aikanaa. Vaimoni nimittäin toistaa aivan 1:1 täysin isänsä karmeaa käytöstä. En tiedä onko geneettistä temperamenttia vai mallioppimista, mutta puhe siihen ei ainakaan auta.

Vierailija kirjoitti:

Se, että kaikki tehdään yhdessä. (Korkeintaan töissä tai kaupassa käydään yksin.)

Ei siis kaveriporukoiden juhlimista ilman puolisoa, ei ulkomaanmatkaa ilman jne. 

Miksi alanuolet. Tällaiset parisuhteet on mun tuttavapiirissä kestäneet. Olen 50-v. 

Vierailija kirjoitti:

Mistä tunnistat onnellisen liiton?

Jos saa vastata vain yhdellä asialla/ yhdellä lauseella, vastaukseni on: hyvä ystävyys. 

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset arvot, yhteinen näkemys tulevaisuudesta, yhdessä tekeminen ja toisen arvostus sekä kunnioitus.

ovat seurustelleet teineistä asti, ensirakkaus

Seksi. Ne parisuhteet joissa harrastavat seksiä aktiivisesti vielä parin ensimmäisen vuoden jälkeen ovat selvästi onnellisempia.

Muut asiat on niin paljon helpompia sopia ja oppia ja hyväksyä, mutta jos halut ei kohtaa niin ei niitä helppo ole tukahduttaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus ja ainakin seurassa tuntuu että molemmat puoliskot sopivan positiivisia + yhteinen sävel on olemassa.

Joistakin pareista näkee jo seurassa että homma ei toimi alkuunkaan. Epäkunnioittavia kommentteja toiselle jopa vieraiden läsnäollessa, omituisia "meidän Jarmo aina..." valitusvirsiä ja yleinen vitutuksen aura leijailee pöydän yllä.

Kummallista olettaa, etteikö vittuilevat Metsolat voisi olla ihan onnellisia keskenään. Ihmisten luonteet ovat erilaisia, toiset ovat suorapuheisempia, toiset arempia sanomaan mitä haluavat, jne. Kamalinta omasta mielestäni on katsella pareja, jotka eivät oikein osaa sanoa mitään merkityksellistä toisilleen. Esitetään niin onnellista, niin sopuisaa, vaikka syynä tähän "auvoon" voi olla vain se, että toinen ei ikinä saa tahtoaan ilmaistua.

Onnellisia avo/avioliittoja tuskin on. Kunhan ollaan kun on aina oltu. Erota ei uskalleta, siksi pettäminen on hyvin yleistä. Pellejä ovat namä sankarit. 

Keskustelimme asiasta poikien kanssa ollessamme mattopyykillä. Totesimme, että KUULIAISUUS puolisoa kohtaan takaa onnellisen liiton. Vammautumattomuudenkin.

Jätietynlainen järkevyys ja tasapainoisuus, empatia, toisen huomioonottaminen, luottamus,  kumpikaan ei suuremmin draamaile.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiani olen neuvonut, että jos mahdollista, niin oma kumppani kannattaa löytää ehjästä perheestä ja sitten siellä seurustelukumppanin kotona kiinnittää huomiota siihen, miten ne vanhemmat kohtelee toisiaan. Siitä se lähtee. 

Tämä pätee hyvin myös omassa liitossa: Ollaan molemmat kotoisin ehjistä perheistä. Pitkät liitot ja molempien vanhemmat kohtelevat toisiaan kunnioittavasti ja arvostavasti. Rakkaus näkyy ihan arkipäivän teoissa. Mun vanhemmat ovat vähän räiskyvämpiä kuin miehen hyvin leppoisat vanhemmat.

Ihan kuin minun kirjoittamani. Katsoin päivämäärän, että ei kai oo mun joku vanha kirjoitus. Ei ollut.

Olen samaa mieltä. Kannattaa katsoa kumppaniehdokkaan vanhempia. 

Mutta ehjästä perheistä tulevia on vaikea löytää, sanoo mun tytär. 

Ihminen voi myös oppia ja päǎttää tehdä asiat eri tavalla kuin vanhempansa tekivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että kaikki tehdään yhdessä. (Korkeintaan töissä tai kaupassa käydään yksin.)

Ei siis kaveriporukoiden juhlimista ilman puolisoa, ei ulkomaanmatkaa ilman jne. 

Miksi alanuolet. Tällaiset parisuhteet on mun tuttavapiirissä kestäneet. Olen 50-v. 

Varmaan kestää juu, kun molempien elämän rajat on noin tiukat. En ikinä suostuisi elämään noin.

Vierailija kirjoitti:

Seksi. Ne parisuhteet joissa harrastavat seksiä aktiivisesti vielä parin ensimmäisen vuoden jälkeen ovat selvästi onnellisempia.

Muut asiat on niin paljon helpompia sopia ja oppia ja hyväksyä, mutta jos halut ei kohtaa niin ei niitä helppo ole tukahduttaakaan.

En mä ainakaan tiedä monenkaan pariskunnan seksielämästä yhtǎǎn mitään, että osaisin siitä lähteä tekemään yleistyksiä.

Olen keski-ikäinen, eikä lähipiirissäni ole yhtäkään aidosti onnellista liittoa. Raha-asiat pitävät ilmeisesti kuitenkin yhdessä. 

Se, että kumpikin on henkisesti tasapainoisia ja kypsiä.

Eivät katso salattuja elämiä yms sarjoja. 

Omassa piirissä kuvio on aina tämä: mies pitää naista kuin kukkaa kämmenellään, kuin prinsessaa. Nainen on rento ja iloinen, itsenäinen luonne ja ylpeä miehestään. 

Yhteinen huumorintaju, ja varmaan on seksiäkin. Usein on enemmän lapsia kuin kaksi. Mun lähipiirissä on todella vähän erottu. Yksi ystävä joka on ollut kaksi kertaa naimisissa ja eronnut, ja nyt on vasta löytänyt hyvän miehen, ja ovat kihloissa, en tiedä menevätkö naimisiin. Lapset jo aikuisia.

Eronneiden uudet, alle vuoden kestäneet avioliitot, jolloin mun/sun lapset eivät ole ehtineet käydä vaivaksi, eikä yhteinen ole vielä syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Ihana ja aktiivinen rakastajatar

Vaimolla siis.