Tuosta synnytyskeskustelusta tuli mieleen,onko teille ikinä tehty lääkärissä yllärinä jotain lähes kidutukseen verrattavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 2008 minulta leikattiin jalasta mätäpatti ilman puudutusta. Huusin niin että varmaan kuului ulos asti.

Jossain Afrikassa poppamies voi leikata ilman puudutusta mutta Suomessa vuonna 2008 😳

Tulehtunut kudos ei puudu kunnolla, siksi puuduteaineet on täysi turhake, jos on mätäpaiseen avaamisesta kyse.

Mulle tehtiin armeijassa poskiontelon punkteeraus väkisin ilman mitään puudutusta. Teki kyllä kipeetä, mutta eioo poskiontelontulehdusta sen jälkeen ollut... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oli 5-vuotias ja minulla oli korvatulehdus. Lääkäri puhkaisi molemmat korvat ilman puudutusta ja imi mädän pois. Sattui niin että pyörryin. Lääkäri selitti että ei tarvinnut puuduttaa kun lapset ei tunne kipua. Tämä 60-luvulla. Muistan vieläkin,

Onhan se mätää täynnä oleva korva ihan järkyttävän kipeä. Se puhkaisu tuskin paljon tuntuu.

Se imu  kun mätä "imuroidaan" pois on jäätävä. Työkaveri joutui aikuisena uudestaan samaan tilanteeseen ja lohdutti itseään etukäteen, että muistaa varmasti lapsuuden kokemuksen hieman liioiteltuna. Oli meinannut pyörtyä uudelleen. 

Tuo hammslääkäri homma on kyllä kumma, hakeutuuko sinne kaikki sadistit, minulla tosi herkkä oksennusrefleksi ja sitä vähtellään aina aluksi sitten kun on vartti kakottu niin alkaa tiuskiminen ja syyttely kun ei aika riitä hoitoon, esilääkitystä ei saa muutkuin kauhean rumban jälkeen.

Minulla paikattiin tärykalvon reikä. Ensin kyllä laitettiin puuduts, se sattui aivan hirveästi. Sitten lääkäri alkoi laittamaan paikkaa ja se sattui aivan kuin puudutusta ei olisi ollutkaan. Lääkäri sanoi ettei paikka mennyt kokonaan reiän päälle ja pitää ehkä korjata vielä vähän. En ole mennyt enää korvalääkärille.

Olen myös synnyttänyt kolma kertaa ja saanut sydänkohtauksen mutta korvan reiän paikkaus on ollut kamalinta.

Vierailija kirjoitti:

Hermoratatutkimus, ei pitänyt olla kivulias. Tuntui kuitenkin siltä kuin olisi sähköllä kidutettu. Tutkimuksen tekijässä oli jotain outoa, mikä sadisti lienee ollut. 

Tapahtuiko tämä itäisessä Suomessa? Vastaa niin hyvin omaa kokemustani...

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä kivuliain, mutta brutaalein.

Ruokatorven ja vatsalaukun tähystys.

Lääkäri tunkee letkua sisään.

Koko ajan oksennusrefleksiä, vesi lentää silmistä, nenästä ja kuola suusta.

Näin kirjoitettuna ei näytä kovin pahalta mutta oli helvetillistä.

Samoin. Kaiken sen liman ja rään vuoksi en enää pystynyt hengittämään nenän kautta ja meinasin tukehtua.

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään kohdunkaulaan kohdistuvat toimenpiteet. Siinä mukamas ei ole kovin paljoa tuntohermoja, kuka hullu niin on opettanut?

Koska siellä ei ole kovin paljon tuntohermoja. Tuo ei tietenkään tarkoita sitä etteikö voisi sattua. Esim. kohdunkaulan puudutukset pitää nimenomaan laittaa niiden hermoratojen lähelle ja ne sattuu toisinaan.  Mutta siis gynen toimenpiteissä kipu usein johtuu kohdun supistelusta. Toisilla kohtu on hyvin supistusherkkä ja voi siis tosiaan alkaa supistella vaikka vain manipuloitaisiin kohdunkaulaa. 

Itsellä on jouduttu kaksi hysteroskopiaa lopettamaan kesken kohdun liian voimakkaan supistelun takia. En halunnut kohdunkaulan puudutusta, koska se ei kohtuun olisi vaikuttanut (ja ennestään tiesin, että ne puudutuspikit sattuu enemmän) ja totesin, että kestän kyllä sen ajan kun ne laitteet viedään kohdunkaulakanavan kautta sisään. Niinkuin kestinkin. Kohdun supisteluista selvisin helposti hengittämällä, mutta ei se tietenkään itse supisteluja lopeta. Gynen oli sen vuoksi pakko lopettaa, kun näkyvyys menee ja kohtu yrittää työntää niitä laitteita ulos. Mentiin sitten leikkaussaliin sen toisen hysteroskopian jälkeen, kun oli käynyt selväksi, että vaikka potilas kestää, niin kohtu ei suostu yhteistyöhön.

Harmillisesti kohtua itsessään ei voi oikein puuduttaa, siksi kannattaa ottaa kipulääke kotona etukäteen: se hillitsee supistelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oli 5-vuotias ja minulla oli korvatulehdus. Lääkäri puhkaisi molemmat korvat ilman puudutusta ja imi mädän pois. Sattui niin että pyörryin. Lääkäri selitti että ei tarvinnut puuduttaa kun lapset ei tunne kipua. Tämä 60-luvulla. Muistan vieläkin,

Onhan se mätää täynnä oleva korva ihan järkyttävän kipeä. Se puhkaisu tuskin paljon tuntuu.

Se imu  kun mätä "imuroidaan" pois on jäätävä. Työkaveri joutui aikuisena uudestaan samaan tilanteeseen ja lohdutti itseään etukäteen, että muistaa varmasti lapsuuden kokemuksen hieman liioiteltuna. Oli meinannut pyörtyä uudelleen. 

Enpä tiedä auttaako puudutus tuohon mitään. Korva on herkkä elin ja siellä on tasapainoelin joka voi otttaa nokkiinsa painevaihteluihin. Olisi pitänyt ehkä imuroida vähän hitaammin tms. Tosiasia on että nukutusta ei voi järjestää kaikkiin toimenpiteisiin kun ei ole anestesiahenkilökuntaan edes suurempiin leikkauksiin ja syöpäleikkaukseen voi joutua odottamaan kuukausia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä kivuliain, mutta brutaalein.

Ruokatorven ja vatsalaukun tähystys.

Lääkäri tunkee letkua sisään.

Koko ajan oksennusrefleksiä, vesi lentää silmistä, nenästä ja kuola suusta.

Näin kirjoitettuna ei näytä kovin pahalta mutta oli helvetillistä.

Noin juuri se meni minullakin. Kaiken lisäksi ennen kyseistä toimenpidettä edelläni ollut iäkkäämpi rouva totesi minulle, että on kokenut synnytyksetkin ja kaikki ja mikään toimenpide ei KOSKAAN ole ollut yhtä kauhea. Seuraava! Gulp. Makasin lavetilla hysteerisenä ja kurkku kramppasi oksennusrefleksin kourissa. Luulin kuolevani. Suurin lohtu oli hoitaja, joka tarjosi kätensä puristettavaksi. Kurkku oli kipeä ja maistoin suussa kumiletkun monta päivää.

Eikö kurkunpäätä puudutettu? Se estää oksennusrefleksin. Itsellä tuo tähystys ei ollut pahakaan. Ja paksusuolen tähystys oli pikemminkin miellyttävä kokemus, sen verran huumaavat lääkkeet sain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä kivuliain, mutta brutaalein.

Ruokatorven ja vatsalaukun tähystys.

Lääkäri tunkee letkua sisään.

Koko ajan oksennusrefleksiä, vesi lentää silmistä, nenästä ja kuola suusta.

Näin kirjoitettuna ei näytä kovin pahalta mutta oli helvetillistä.

Noin juuri se meni minullakin. Kaiken lisäksi ennen kyseistä toimenpidettä edelläni ollut iäkkäämpi rouva totesi minulle, että on kokenut synnytyksetkin ja kaikki ja mikään toimenpide ei KOSKAAN ole ollut yhtä kauhea. Seuraava! Gulp. Makasin lavetilla hysteerisenä ja kurkku kramppasi oksennusrefleksin kourissa. Luulin kuolevani. Suurin lohtu oli hoitaja, joka tarjosi kätensä puristettavaksi. Kurkku oli kipeä ja maistoin suussa kumiletkun monta päivää.

Eikö kurkunpäätä puudutettu? Se estää oksennusrefleksi

Ei estänyt mulla. Ja yhtä karu kokemus kun ekakerta ilman sitä.

Vierailija kirjoitti:

Kohdun limakalvonäytteen otto. Ei puudutusta, muka vähän tuntuu ikävältä ja nipistää. Sattui ihan järkyttävästi.

Eihän kohdussa pitäisi olla tuntoa ollenkaan.

Minulla on aikuisena tehty tärykalvon puhkaisu puudutuksessa. Toimenpidettä itsessään en edes huomannut, mutta se puudutus sattui aivan jäätävän paljon. Ja oli vielä tippamuotoinen puudutusaine. Korvalääkäri sanoi etukäteen, että ota käsinojista kiinni nyt tulee puudutustipat ja se sittan sattuu noin kaksi sekuntia suhteellisen paljon. Oli ihan oikeassa. Mutta kyllä sen kesti, ei jäänyt traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Kun oli 5-vuotias ja minulla oli korvatulehdus. Lääkäri puhkaisi molemmat korvat ilman puudutusta ja imi mädän pois. Sattui niin että pyörryin. Lääkäri selitti että ei tarvinnut puuduttaa kun lapset ei tunne kipua. Tämä 60-luvulla. Muistan vieläkin,

Mulle on tehty sama kymmeniä kertoja lapsena, 80-luvulla. Ei siitä kyllä taju lähtenyt mitenkään päin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohdun limakalvonäytteen otto. Ei puudutusta, muka vähän tuntuu ikävältä ja nipistää. Sattui ihan järkyttävästi.

Eihän kohdussa pitäisi olla tuntoa ollenkaan.

Siinä sattuu kohdun supistelu ja sitten limakalvon raapiminen silla imulla. Kipu on sellaista pistemäistä ja tuntuu ympäri kohtua (kun sitä näytettä kerätään pyörivällä liikkellä juurikin ympäri kohtuonteloa), supistuskipu sitten ihan vain supistuskipua. Ei tosin kestä kauaa tuo näytteen otto

Vierailija kirjoitti:

Mulla ekassa synnytyksessä istukka jäi kiinni. Sitten yritettiin saada se irtoamaan hieromalla kovaa vatsan päältä. Huusin. Tätä jatkettiin 3 kertaa. Mua kidutettiin. Sitten vietiin leikkaussaliin ja nukutuksessa irrotettiin. Tästä on 30 vuotta, paikkana Kätilöopisto. Epiduraaliakaan en saanut, koska olin avautunut 5 cm:iin. Nykyisin kai saa?

Juttelin vähän aikaa sitten erään kätilön kanssa.Kerroin tämän ja hän sanoi, että tämänkaltainen toiminta on nykyisin kielletty. Synnytysväkivaltaa.

En meinannut uskaltaa saada enempää lapsia. Toinen lapsi tuli helposti, kaikki sujui pelkällä ilokaasulla Jorvissa.

Omasta opiskelu- ja erikoistumisajasta on jo vuosia mutta kyllä vatsaa painettiin heräämössä jos synnyttäjä vuoti verta. Potilailla taisi kuitenkin olla joku puudutus alla ja saiva kipulääkettä. Se on niin että kohtu on pakko saada supistumaan koska muuten se vuotaa verta ja on sitten mentävä leikkaussaliin. Sitä en tiedä lähteekö istukka kovasti painamalla mutta tarvittaessa on tehtävä kaavinta leikkaussalissa jos ei muu auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään kohdunkaulaan kohdistuvat toimenpiteet. Siinä mukamas ei ole kovin paljoa tuntohermoja, kuka hullu niin on opettanut?

Koska siellä ei ole kovin paljon tuntohermoja. Tuo ei tietenkään tarkoita sitä etteikö voisi sattua. Esim. kohdunkaulan puudutukset pitää nimenomaan laittaa niiden hermoratojen lähelle ja ne sattuu toisinaan.  Mutta siis gynen toimenpiteissä kipu usein johtuu kohdun supistelusta. Toisilla kohtu on hyvin supistusherkkä ja voi siis tosiaan alkaa supistella vaikka vain manipuloitaisiin kohdunkaulaa. 

 

 

Itsellä on jouduttu kaksi hysteroskopiaa lopettamaan kesken kohdun liian voimakkaan supistelun takia. En halunnut kohdunkaulan puudutusta, koska se ei kohtuun olisi vaikuttanut (ja ennestään tiesin, että ne puudutuspikit sattuu enemmän) ja totesin, että kestän kyllä sen ajan kun ne laitteet viedään kohdunkaula

Kohdun saa relaksoitua antamalla nitroa mutta se voi kyllä romauttaa verenpaineita eli potilaalla voi mennä taju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oli 5-vuotias ja minulla oli korvatulehdus. Lääkäri puhkaisi molemmat korvat ilman puudutusta ja imi mädän pois. Sattui niin että pyörryin. Lääkäri selitti että ei tarvinnut puuduttaa kun lapset ei tunne kipua. Tämä 60-luvulla. Muistan vieläkin,

Mitä helv... tuota lääkärin selitystä. Kyllähän useimmat ihmiset muistaa vielä jotain siltä ajalta, kun oli 5-vuotias, ja tietää ihan hyvin, että sen ikäinen tuntee kipua!

"Lapset eivät tunne kipua" oli sen ajan uskomuksia. Sitä selitettiin mm. sillä, että "lapsilla hermosto on kehittymätön".

En ymmärrä miksi sitä pidettiin silloin totuutena. Kyllä kait useimmat tosiaan muistavat kokeneensa kipua lapsena. ..Vai onko ollut niin, että sen ajan lääkärit olivat lapsena saaneet kivunlievityksen ja siksi uskoivat 60-luvun "uudet tieteelliset teoriat".

Hirveää kidutusta se joka tapauksessa oli lapsille ja aiheutti monelle elämänpituiset traumat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä kivuliain, mutta brutaalein.

Ruokatorven ja vatsalaukun tähystys.

Lääkäri tunkee letkua sisään.

Koko ajan oksennusrefleksiä, vesi lentää silmistä, nenästä ja kuola suusta.

Näin kirjoitettuna ei näytä kovin pahalta mutta oli helvetillistä.

Noin juuri se meni minullakin. Kaiken lisäksi ennen kyseistä toimenpidettä edelläni ollut iäkkäämpi rouva totesi minulle, että on kokenut synnytyksetkin ja kaikki ja mikään toimenpide ei KOSKAAN ole ollut yhtä kauhea. Seuraava! Gulp. Makasin lavetilla hysteerisenä ja kurkku kramppasi oksennusrefleksin kourissa. Luulin kuolevani. Suurin lohtu oli hoitaja, joka tarjosi kätensä puristettavaksi. Kurkku oli kipeä ja maistoin suussa kumiletkun monta päivää.

Eikö kurkunpäätä puudutettu? Se estää oksennusrefleksi

Erikoista lukea täältä puudutuksesta tai sedaatiosta. Itselle tuo oli samanlainen painajaistutkimus tukehtumispelkoineen kuin kirjoittaneilla. Minulle ei kertaakaan kerrottu tai tarjottu mitään puudutetta tai lääkettä, vaikka kerroin ennen tutkimusta, että itselläni on herkkä oksennusrefleksi. Ja luulisi kun maha kramppaa oksentamisesta ja kakoo, kun räkääntyneellä nenällä ei saa hengitettyä kunnolla, ja letkua vain tungetaan peremmälle, että se saattaisi suuremmalla todennäköisyydellä saada aikaan vahinkoa sisäpuolella, kuin silloin, jos potilaan olisi helpompi siinä olla asianmukaisesti valmisteltuna.

Vierailija kirjoitti:

Tuo hammslääkäri homma on kyllä kumma, hakeutuuko sinne kaikki sadistit, minulla tosi herkkä oksennusrefleksi ja sitä vähtellään aina aluksi sitten kun on vartti kakottu niin alkaa tiuskiminen ja syyttely kun ei aika riitä hoitoon, esilääkitystä ei saa muutkuin kauhean rumban jälkeen.

Kuka saa esilääkityksen? Mä en ole ainakaan saanut.