Tuosta synnytyskeskustelusta tuli mieleen,onko teille ikinä tehty lääkärissä yllärinä jotain lähes kidutukseen verrattavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oli 5-vuotias ja minulla oli korvatulehdus. Lääkäri puhkaisi molemmat korvat ilman puudutusta ja imi mädän pois. Sattui niin että pyörryin. Lääkäri selitti että ei tarvinnut puuduttaa kun lapset ei tunne kipua. Tämä 60-luvulla. Muistan vieläkin,

Mun korvalle tuo temppu tehtiin kun olin neljäkymppinen. Sanoi, että yhtä paljon koskee, jos tärykalvon ensin puuduttaa, neulalla sekin pistetään. Korvaa imuroidessa tuntui, että lähtee silmä mukana. 

Ai saakutti, pelkään että onko toi mullakin edessä. Molemmat korvat tukossa, koska paha tulehdus. En enää lue näitä.

Tärykalvon puhkaisun etuna on se, että korvakipu lähtee samantien, vaikka toimenpiteenä onkin aika karu. Pöllämystynyt olo kestää tovin, mutta se, että kuulee jälleen, voittaa tuonkin. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkän ja kivuliaan synnytysyrityksen päätteeksi tehtiin sektio. Aina muutaman tunnin välein käytiin runnomassa mahaa voimalla ja tietysti ilman mitään kivunlievitystä. Se sattui todella kovin, kun vatsa oli juuri leikattu auki (eikä silti ollut pahin osa synnytystä).

Miksi runnottiin? Ei minulla runnottu sektion jälkeen yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 2008 minulta leikattiin jalasta mätäpatti ilman puudutusta. Huusin niin että varmaan kuului ulos asti.

Jossain Afrikassa poppamies voi leikata ilman puudutusta mutta Suomessa vuonna 2008 😳

En ole asiantuntija mutta ne mätähommat taitaa olla huonoja puutumaan, ehkä sen takia ei puudutettu. Mulla on mätäpaise leikattu selästä ja puudutuspiikki laitettiin, mutta ei se auttanut oikeastaan yhtään. Lääkäri siitä varoittikin, että ei varmaan puudu. Pari ärräpäätä pääsi.

Minulla oli kerran nielupaise ja se aukaistiin kahdesti. Noin tosiaan lääkäri pahoitteli, että se paise ei puudu. Ja oikeassa oli, itkin ja tärisin siinä penkissä kun se toimenpide oli niin kauheaa.

Mullakin ollut kerran nielupaise, olin 4 vrk osastolla. Kahdesti sitä avattiin, ekalla kerralla sain oxynormia suoneen ennen toimenpidettä ja kyllä sitä nieluakin puuduteltiin. Ei sattunut ollenkaan, oli aika pumpulinen olo oxynormin kanssa. Toinenkaan kerta ei sattunut, oli vaan hemmetin epämiellyttävää kun nielua tongitaan suun sekä nenän kautta(jonkun valon laittoivat sieltä kulkemaan). Sain myös koko ajan osastolla vuoronperään panadolia ja ketorinia tiputetuna ja tietysti antibioottia. Sitä jäinkin tässä miettimään, että miksi ei monestikaan anneta kunnon kipulääkettä ennen näiden puutumattomien paiseiden sun muun leikkelyä?

Eipä olla keskiajalta pitkälle pötkitty. Monenlaista kivunlievitystähän on kyllä keksitty mutta ellei siitä taistele kynsin hampain (äärimmäisen harva uskaltaa koska kantaan voidaan gaslightata aivan vapaasti tyyliin "potilas on tilanteeseen nähden huomattavan ahdistunut", "herää epäily päihtymishakuisuudesta" tms. shittiä) niin pikkuisen voi kirpaista.

Minulla myös oli tulehtunut rasvapatti, johon ei puudutusaine tehonnut. En tiedä millä työkalulla patti tyhjennettiin, mutta kipu oli niin tajuton, että luulin sydämeni pysähtyvän. 

On. Sisätutkimus Kätilöopistolla. Miesgynekologi että ronkitaanpas nyt niin että eiköhän synnytys käynnisty.

Leuan rasvaimu.

Hormonikierukan asentaminen.

Joo. Peräsuolen tähystys eikä annettu kipulääkettä vaikka pyysin.  Sanottiin  ettei se kipu ole niin paha.  Lopulta piti lopettaa kun huusin niin kovaa ettå kaikille varmaan tuli tinnitus enkä pysynyt paikallani, vaan potkin ja riehuin. Hyvä etten alkanut vetää porukkaa turpaan.

Lääkäri totesi, että nyt jäi sitten sulle diagnoosi saamatta. Edelleen 2vuotta myöhemmin mahavaivoja mutta tuohon en enää mene!

Ulkomailla saa nukutuksen mutta eihän täällä..

Lohjan sairaala on pasta paikka. Älkää hyvät ihmiset menkö sinne ainakaan synnyttämään. Kokemus 2000 vuoden alusta. Ei puudutuksia ja lapsen synnyttyä pelkkää viduilua ja päin naamaa naureskelua. Luin jälkeenpäin lehdestä että siellä oli kuulemma tulehtunut työilmapiiri. No minähän en siihen ilmapiiriin todellakaan mikään syyllinen ollut joten wtf? Miten joku voi olla niin julma että herkässä tilanteessa olevaa ihmistä solvaa. "No kuule se pasta joka sulta nyt muka tulee on se sun vauvas". Hyi helfetti.

Mulla tulehtui kohtu synnytyksen jälkeen. Suorittivat imutyhjennyksen ilman lääkitystä koska mulla oli vauva mukana niin ei kuulemma voinut antaa mitään. Kotiin kumminkin laittoivat siitä suoraan kaksistaan sen vauvan kanssa vaikka en meinannut pysyä pystyssä.

Synnytystapatutkimus peräaukon kautta, kertomatta yhtään mitä aikoo tehdä.

Samoin näin aikuisena ymmärrän, että lapsuuden-nuoruuden oikomishoidossa se muottien otto kipsistä olisi voitu hoitaa paremminkin. Mulla on hyvin pieni suu. Joka kerta niiden 10vuoden ajan pelkäsin kuolevani tukehtumalla. Oksetti/yökin, koska minulla todella herkkä nielu (aikuisenakin hammaslääkärissä huomioidaan koska niin vaikea, en pysty esim pesemään takahampaita ollenkaan), tuntui etten saa happea, iski paniikki, mutta mitään ei pystynyt tekemään eikä toimenpidettä nopeuttamaan. Se, että aikuisen on suorat hammasrivistöt, ei ollut tuon tuskan ja kuolemanpelon kokemuksen arvoista.

Sektion jälkeen heräämössä vatsan painelu. Olin puolipyörtynyt kivusta ja huusin minkä pystyin. Hoitaja vain totesi "sulle on laitettu puudutetta mahan päälle". Joo ei toiminut. Osastolla hoitaja hipaisi vatsaa, huusin ja hän kysyi: Onko se tosiaan näin kipeä? Haki heti kipupiikin. Taisi puudutteet unohtua sektion aikana laittaa...?

Tuseeraus oli kauheaa, kun 20 opiskelijaa kukin vuorollaan harjoitteli.

Vierailija kirjoitti:

Paksusuolentähystys. Tähystys ei tullut yllätyksenä ja olin kyllä valmistautunut siihen, mutta paikalle mentäessä oli vastassa eri lääkäri kuin se joka oli suunniteltu. Hän ilmoitti, että hänellä olisi tässä paljon muutakin tekemistä ja että olisi tässä kiireessä ollut parempi jos tähystysaikani olisi peruttu kokonaan. No, hän oli kiireinen, joten en todellakaan saanut kipulääkettä kuten tavallisesti sain, eikä hän myöskään ehtinyt edetä yhtään vointiani kuulostellen, vaan runnoi vain tutkimuksen triplanopeudella (siltä ainakin tuntui) loppuun vaikka huusin kivuissani ja olin varma että jokin suolistossa puhkeaa. Hoitaja sentään koetti olla lempeä ja hyvä.

Sama kokemus. Edelliset kaksi kertaa mieslääkäri teki sen niin että oli kutakuinkin kivuton. Sitten yllättäen oli joku naislääkäri ja sattui aivan helkkaristi. En vieläkään ymmärrä miten saattoi olla noin suuri ero . Tämä naislääkärikin oli kyllä ystävällinen, mutta joku vankka kokemus puuttui tms. Oli selvästi nuorempi kyllä.

Hirvein kokemus mulla oli vaikea synnytys, mutta jos sitä ei lasketa, niin selkäydinpunktio.

Neulaa ei meinattu saada sinne, kaksi lääkäriä yritti noin pari kymmentä kertaa. Lopulta se tehtiin ylempien nikamien välistä (missä riskit suuremmat). Lähes oksensin kauhusta. Kipu ei ollut niin paha, kuin muissa kokemuksissani, mutta koska tiesin tutkimuksen riskit, pelkäsin eniten. Oli hurja tunne, kun pitkä neula työnnettiin kerta toisensa jälkeen, ja tunsin, kuinka se otti nikamaan/ luuhun kiinni, ja vedettiin pois.. Onneksi jälkioireet (lähinnä huimaus) kesti vain reilun viikon.

Mulle on tehty mm. vatsan ja paksusuolen tähystys, hermoratatutkimus monta kertaa, nielurisaleikkaus puudutuksessa, poskionteloiden punkeeraus, paiseen puhkaisu ilman puudutetta, nämä kaikki oli lastenleikkiä verrattuna selkäydinpunktioon.

Lapsena porattiin ilman puudutusta, mikä oli hirveän kivuliasta, ja siitä jäi ikuinen hammaslääkäripelko.

Peräpukama tutkimus. Oli vatsa ollu toisen vaivan hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden takia melkeen 5 viikkoa sekasin. Alkupäivinä piti päästä pöntölle 3-4 kertaa tunnissa. Vatsavaivat kyllä helpottu ja loppui mutta sain niistä todella kipeät ja verta vuotavat pukamat. Apteekin pukama lääkkeet ei tehonnu. Eli lääkäriin. Se tähystimen sisään työntö sattui aivan kauheasti. Lääkäri käski olla rentona ja yritti 3 kertaa työntää sitä tähystintä mutta kipu oli niin järkyttävä ettei se onnistunut. No sain resepti lääkkeet ja niillä alko pukamatki helpottaan. 

Lääkäri ronkki tulehtunutta korvaa sillä ilmeellä, kuin olisi nauttinut siitä.

Peräsuolen tähystys oli pakko tehdä vuosia sitten. Jotain san kipuun ja myös rauhoittavia, mutta eivät toimineet. 

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä meni kerran patella sijoiltaan ja hän vaati mua reponoimaan polven. En siinä heti onnistunut niin reponoi sen sitten itse. Kyllä noita sijoiltaan olevia niveliä on ihan pakko vedellä suuremmiksi jo tapahtumapaikalla.

 

Itselläni ensihoito on palauttanut lumpion takaisin paikoilleen kun meni sijoiltaan. Olisi karseaa edes miettiä, että sillä sijoiltaanmenolla olisi vielä siirrelty sairaalaan, röntgeniin ja vasta sitten vedetty paikoilleen

Kipeää teki, mutta karsea tunne oli sekin kun luu on väärässä paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kierukan asentaminen. Lisänä ympärillä lääkärin lisäksi kolme hoitajaa joiden asenne oli vähintäänkin painostava. Oli kivuliasta fyysisesti ja henkisesti oli käynnin jälkeen myös pahoinpidelty ja nöyryytetty fiilis.

Luulen, että tuo hoitajien suhtautuminen vaikuttaa paljon potilaaseen ja sitä kautta siihen, miten vaikeaa asentaminen on ja miten kivuliasta se on potilaalle. Minulla oli kierukan asennuksessa lääkärin lisäksi vain yksi, todella hyvä hoitaja - tehokas mutta rauhallinen, asiallinen ja lempeä. Kertoi mitä tapahtuu, muistutti hengittämään ja olemaan rentona ja auttoi myös omalla asenteellaan pysymään rauhallisena. Kuvittelisin, että se tekee homman lääkärinkin kannalta helpommaksi ja siten säästyy lääkärin työaikaa, potilaan hyvinvoinnista puhumattakaan.

Todella hienoa, että sinulla oln hyvä kokemus. Kaikki eivät valitettavasti ole yhtä onnekkaita. Minulle kierukan laitto oli myös erittäin kivulias. Huomattavasti kivuliaampaa kuin esim. luiden murtuminen, joista on useampi kokemus.  Näissä kaikissa mennyt myös jänteitä poikki. Lääkärit vielä ihmetelleet korkeaa kipukynnystäni näissä murtumatapauksissa, kun olivat sössineet kipulääkityksessä. Hammaslääkärissä en yleensä ota puudutusta jne.

En nyt sanoisi, että lääkäreillä olevan kovinkaan helppoa ja nopeaa, jos potilas pyörtyy ja oksentaa. Päädyin tietty vielä useammaksi tunniksi tarkkailtavaksi. Kipulääkettä oli otettu ennen ja se kivun voimakkuus tuli ihan täysin yllätyksenä.  Mieheni oli järkyttynyt, kun näki missä kunnossa olin kierukan laiton jälkeen. Hän on kuitenkin ollut mukana myös näissä muissa tapaturmissa ja silloin ei kuulemma tarvinnut olla samalla tavalla huolissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena paikattiin hammaslääkärissä reikä ilman puudutusta, jäi ikuinen hammaslääkäripelko. Muutenkin hanmaslääkärit käsitteli tosi ronskisti ja tylysti koululaisia, näin aikuisena meininki on ihan eri.

 

Minulla oli lapsena huonot hampaat, ja koin useita paikkauksia ilman puudutusta. Käsittämättömän kivuliasta. Olen synnyttänyt täysin ilman kivunlievitystä, mutta hammaslääkäri oli heittämällä pahempaa.

Aikuisena kävin zombina hammaslääkärillä vuosittain, ja jos oli tarpeen paikata jotain, niin sain aina puudutuksen. Sitten tein virheen: hammaslääkäri sanoi, että tarvitaan ihan vähän poraamista ja ehdotti, ettei puuduteta. Typeränä suostuin ja joku trauma siinä aktivoitui. En ole voinut nyt moneen vuoteen varata aikaa hammaslääkäriltä, kivun pelko on liian voimakas. Tekee pahaa ajatellakin.

Minullakin on ollut lapsesta asti huonot hampaat ja on paikattu ilman puudutusta lapsena usein, mutta jostain syystä siitä ei tullut traumoja.

Sen sijaan gynekologiset tutkimukset ovat tuntuneet monesti tuskallisemmilta jostain syystä. Eikä niihin tarjota puudutusta vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aikuisena tehty tärykalvon puhkaisu puudutuksessa. Toimenpidettä itsessään en edes huomannut, mutta se puudutus sattui aivan jäätävän paljon. Ja oli vielä tippamuotoinen puudutusaine. Korvalääkäri sanoi etukäteen, että ota käsinojista kiinni nyt tulee puudutustipat ja se sittan sattuu noin kaksi sekuntia suhteellisen paljon. Oli ihan oikeassa. Mutta kyllä sen kesti, ei jäänyt traumoja.

Tilanne on ihan toinen, kun noin tehdään. Varoitetaan empaattisesti ohjeistaen ja samalla kerrotaan, ettei kipu jatku kauan. Paniikki ja trauma tulee juuri siitä, että heitetään laiturilta yllättäen ja sanotaan vasta räpiköidessäsi, että nythän sä opit uimaan. Mielellään vielä moittien, mitä kiljut siinä kun täällä on hei muitakin. Kipu ja sadistisen epäluotettavuuden kokemus ovat paha yhtälö.