lääkäri ja kätilö heittäytyivät Outin ylävatsan päälle. Outi ei ollut saada henkeä, mutta vauva oli pakko saada ulos. Kipu oli sanoin kuvaam

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäminen vaatii kuntoa ja sisukkuutta. Ei se oikein suju, jos viimeiset yhdeksän kuukautta (ja sitä ennenkin) on makoiltu sohvalla ja synnyttämään mentäessä vaan fiilistellään, että kyllä se naisen keho tietää mitä pitää tehdä.

 

Ponnistusvaiheessa täytyy tuntea oma kehonsa ja tietää, millä lihaksilla ponnistetaan. Jotta sinne asti edes päästään, täytyy kestää jonkin verran kipua, koska tehokkaita kivunlievityksiä ei saa antaa liian aikaisin.

Tuollainen synnyttäminen kuulostaa lähinnä liikuntasuoritukselta. Tai liikunta-alan ammattilaisen kirjoittamalta. He kun tykkäävät puhua lihaksista.

 

Heh. En ole liikunta-alan ammattilainen, ihan vaan kuntoliikuntaa harrastava, lievästi ylipainoinen äiti. Mutta kyllä se synnytys kannattaa tosiaan ottaa liikuntasuorituksena. Jos aikoo selvitä hommasta makoilemalla, niin sitten tosiaan sektio on varmaan se ainoa vaihtoehto. Siinä on vaan se huono puoli, että isoon leikkaukseen tarvitsisi lääketieteellisen perusteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tosiasiassa repeämät ovat alatiesynnytyksissä niin yleisiä, että lähes jokainen ensisynnyttäjä repeää. "

 

Niin niin. Tässä nyt taas unohtuu se, että minkätasoisia nämä repeämät on. Itsellä esikoisen 4,4kg jälkeen tuli vähän repeytymiä, mutta nämäkin oli todella pieniä ja osa pelkkiä nirhaumia, joita ei siis tarvinnut tikata. Täällä keskustelu tuntuu olevan hyvin yleistävää, sektiota ihannoivaa, jolloin kriittinen tarkastelu unohtuu. 

Lisäksi disinformaation määrä on suuri. Joku kertoi ottavansa omat lääkkeensä sairaalaan mukaan sektioon mennessään, joita ei edes saa käyttää, koska ne vaarantavat vauvan terveyden ja hengen. Älkää nyt saako näistä mitään ideoita ja lähtekö toteuttamaan esim. kivunlievitystä ominpäin, vaan varmistakaa asiat aina alan ammattilaisilta.

Useimmat ihmiset eivät halua semmoista, että sukuelimet repeävät. 

Saati, että vähätellään ja ilkutaan päälle. 

Useimmat eivät myöskään tunnu tajuavan, ettei sektio ole mikään pieni operaatio tai pieni repeämä siinä vatsapeitteissä ja lihaksissa.  

Mikä tekstissäni oli vähättelyä tai ilkuntaa? Enkö saa kertoa omasta kokemuksestani rehellisesti? Pitääkö se sensuroida jos en ole saanut alatiesynnytyksessä isoja repeämiä? Eikö kokemukseni tällöin ole julkituomisen arvoinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tosiasiassa repeämät ovat alatiesynnytyksissä niin yleisiä, että lähes jokainen ensisynnyttäjä repeää. "

 

Niin niin. Tässä nyt taas unohtuu se, että minkätasoisia nämä repeämät on. Itsellä esikoisen 4,4kg jälkeen tuli vähän repeytymiä, mutta nämäkin oli todella pieniä ja osa pelkkiä nirhaumia, joita ei siis tarvinnut tikata. Täällä keskustelu tuntuu olevan hyvin yleistävää, sektiota ihannoivaa, jolloin kriittinen tarkastelu unohtuu. 

Lisäksi disinformaation määrä on suuri. Joku kertoi ottavansa omat lääkkeensä sairaalaan mukaan sektioon mennessään, joita ei edes saa käyttää, koska ne vaarantavat vauvan terveyden ja hengen. Älkää nyt saako näistä mitään ideoita ja lähtekö toteuttamaan esim. kivunlievitystä ominpäin, vaan varmistakaa asiat aina alan ammattilaisilta.

Useimmat ihmiset eivät halua semmoista, että

Eipä niitä repeämiä kukaan halua, mutta ne kyllä kuulostaa kokemattoman maallikon korvaan pahemmilta kuin onkaan. Synnytyksen jälkeen oikein huvitti, kun olin etukäteen ajatellut jonkun häpyhuulten repeämisen olevan paha juttu 😄 Virtsankarkailu mulla alkoikin jo raskausaikana, joten siltäkään en olisi välttynyt, vaikka olisinkin jostain syystä kinunnut itsellekin sektion. Vanhemmaksi tulo pistää koko elämän ja arvot niin uusiksi, etteivät tuollaiset pikkuvaivat tunnu yhtään miltään. Rohkeasti vaan lapsia tekemään, kyllä se siitä suttaantuu! Ja muistetaan sekin, että kaikkea ei voi itse hallita, vaikka haluaisikin, eikä maailma lopu siihenkään.

"Eipä niitä repeämiä kukaan halua, mutta ne kyllä kuulostaa kokemattoman maallikon korvaan pahemmilta kuin onkaan. Synnytyksen jälkeen oikein huvitti, kun olin etukäteen ajatellut jonkun häpyhuulten repeämisen olevan paha juttu 😄 Virtsankarkailu mulla alkoikin jo raskausaikana, joten siltäkään en olisi välttynyt, vaikka olisinkin jostain syystä kinunnut itsellekin sektion. Vanhemmaksi tulo pistää koko elämän ja arvot niin uusiksi, etteivät tuollaiset pikkuvaivat tunnu yhtään miltään. Rohkeasti vaan lapsia tekemään, kyllä se siitä suttaantuu! Ja muistetaan sekin, että kaikkea ei voi itse hallita, vaikka haluaisikin, eikä maailma lopu siihenkään."

Varmasti kaunis ajatus rohkaista tulevia äitejä. Kiitos siitä ajatuksesta. Tämä ei kyllä silti yhtään rohkaise, päinvastoin. Revennyt häpyhuuli huvittaa. Hihi, hih, olinpa typerä kun kuvittelin häpyhuulen repeämän olevan paha juttu. Typerää kuvitellakaan että atpikugos häpyhuulen repeämän jälkeen vsikuttsisi mitään. Virtsankarkailua tuli jo raskausaikana, Ai no mut sittenhän se ei haittaa mitään. Pyhä äitiys on niin arvokasta että sen rinnalla äidin keholla ei ole mitään väliä. Eikä varmaan isän kehollakaan sen jälkeen? Saihan hänkin terveen lapsen ja tuli vanhemmaksi.

En tajunnutkaan että se on noin sarairasta.

"Vanhemmaksi tulo pistää koko elämän ja arvot niin uusiksi, etteivät tuollaiset pikkuvaivat tunnu yhtään miltään. Rohkeasti vaan lapsia tekemään, kyllä se siitä suttaantuu! Ja muistetaan sekin, että kaikkea ei voi itse hallita, vaikka haluaisikin, eikä maailma lopu siihenkään."

Hahhah. Just sitä perinteistä vähättelyä ja kaunistelua, että "kyllä sen kestää, ei se mitään vaikka toosasta tulee jauhelihaa, pidätyskyky menee ja seksielämä on pilalla, kyllä se lapsi on sen arvoinen! Kaikki kivut ja vaivat unohtuu saman tien, kyllä se siitä!"

No ei kuule unohdu, monilla tulee jopa siitä synnytyksen tuskasta ja traumasta niin paha olo, että se häiritsee kiintymyksen syntymistä vauvaan. Joku kertoi tässäkin ketjussa aiemmin, että ei kyennyt edes katsomaan vastasyntynyttä vauvaansa kun muisti vain kivun ja mieli ajatteli että vauva on sen aiheuttaja.

Itse todellakin valitsen sen vähemmän tuskan tien, koska haluan kuitenkin lapsen mutta en edusta tuota vanhaa ummehtunutta ajattelua, että äitin pitäisi uhrautua ja unohtaa itsensä kokonaan lapsen saadakseen. Ja että millään äidin kärsimyksellä ei ole väliä, eivätkä ne muka "tunnu missään", kun on "tärkeämpiä huolenaiheita".

Vierailija kirjoitti:

"Eipä niitä repeämiä kukaan halua, mutta ne kyllä kuulostaa kokemattoman maallikon korvaan pahemmilta kuin onkaan. Synnytyksen jälkeen oikein huvitti, kun olin etukäteen ajatellut jonkun häpyhuulten repeämisen olevan paha juttu 😄 Virtsankarkailu mulla alkoikin jo raskausaikana, joten siltäkään en olisi välttynyt, vaikka olisinkin jostain syystä kinunnut itsellekin sektion. Vanhemmaksi tulo pistää koko elämän ja arvot niin uusiksi, etteivät tuollaiset pikkuvaivat tunnu yhtään miltään. Rohkeasti vaan lapsia tekemään, kyllä se siitä suttaantuu! Ja muistetaan sekin, että kaikkea ei voi itse hallita, vaikka haluaisikin, eikä maailma lopu siihenkään."

Varmasti kaunis ajatus rohkaista tulevia äitejä. Kiitos siitä ajatuksesta. Tämä ei kyllä silti yhtään rohkaise, päinvastoin. Revennyt häpyhuuli huvittaa. Hihi, hih, olinpa ty

Ehei, ei puhettakaan että miehen kehoon suhtauduttaisiin yhtä vähättelevästi! Vai osaatteko kuvitella tilanteen, jossa vähäteltäisiin vaan että miehen penis vähän repeää, mutta mitäpä tuosta! Hihhih miten höpsö huolenaihe, että olinkin huolissani noin turhista! Kyllähän nyt lapsen saaminen korvaa kaikki vaivat ja saman tien unohtuu revennyt penis, kun saa pidellä omaa vauvaa sylissä! :)

Alkaa tosiaan ihan naurattaa, kun ajattelenkin. Miten eri tavalla suhtaudutaan naisten ja miesten kehoihin.

Outie Outi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eipä niitä repeämiä kukaan halua, mutta ne kyllä kuulostaa kokemattoman maallikon korvaan pahemmilta kuin onkaan. Synnytyksen jälkeen oikein huvitti, kun olin etukäteen ajatellut jonkun häpyhuulten repeämisen olevan paha juttu 😄 Virtsankarkailu mulla alkoikin jo raskausaikana, joten siltäkään en olisi välttynyt, vaikka olisinkin jostain syystä kinunnut itsellekin sektion. Vanhemmaksi tulo pistää koko elämän ja arvot niin uusiksi, etteivät tuollaiset pikkuvaivat tunnu yhtään miltään. Rohkeasti vaan lapsia tekemään, kyllä se siitä suttaantuu! Ja muistetaan sekin, että kaikkea ei voi itse hallita, vaikka haluaisikin, eikä maailma lopu siihenkään."

Varmasti kaunis ajatus rohkaista tulevia äitejä. Kiitos siitä ajatuksesta. Tämä ei kyllä silti yhtään rohkaise, päinvastoin. Revennyt häpyhuuli huvittaa. Hihi, hih, olinpa ty

 

Ehei, ei puhett

No hyvä jos miehillä sentään edes jossain on asiat vielä "paremmin"

Vierailija kirjoitti:

"Tosiasiassa repeämät ovat alatiesynnytyksissä niin yleisiä, että lähes jokainen ensisynnyttäjä repeää. "

 

Niin niin. Tässä nyt taas unohtuu se, että minkätasoisia nämä repeämät on. Itsellä esikoisen 4,4kg jälkeen tuli vähän repeytymiä, mutta nämäkin oli todella pieniä ja osa pelkkiä nirhaumia, joita ei siis tarvinnut tikata. Täällä keskustelu tuntuu olevan hyvin yleistävää, sektiota ihannoivaa, jolloin kriittinen tarkastelu 

Mulla on ihan päinvastainen kokemus. Tiesin että repeämät ovat yleisiä ja yleensä pieniä. Ja sitten ne ommellaan kiinni ja paranevat. Yllätyksenä tuli että usein tulee myös repeämiä joita ei voida korjata. Niistä ei puhuta missään.

Vierailija kirjoitti:

"Vanhemmaksi tulo pistää koko elämän ja arvot niin uusiksi, etteivät tuollaiset pikkuvaivat tunnu yhtään miltään. Rohkeasti vaan lapsia tekemään, kyllä se siitä suttaantuu! Ja muistetaan sekin, että kaikkea ei voi itse hallita, vaikka haluaisikin, eikä maailma lopu siihenkään."

Hahhah. Just sitä perinteistä vähättelyä ja kaunistelua, että "kyllä sen kestää, ei se mitään vaikka toosasta tulee jauhelihaa, pidätyskyky menee ja seksielämä on pilalla, kyllä se lapsi on sen arvoinen! Kaikki kivut ja vaivat unohtuu saman tien, kyllä se siitä!"

No ei kuule unohdu, monilla tulee jopa siitä synnytyksen tuskasta ja traumasta niin paha olo, että se häiritsee kiintymyksen syntymistä vauvaan. Joku kertoi tässäkin ketjussa aiemmin, että ei kyennyt edes katsomaan vastasyntynyttä vauvaansa kun muisti vain kivun ja mieli ajatteli että vauva on sen aiheuttaja.

Itse todellakin valitsen sen vähemmän tuskan tien, koska haluan kuit

Voi lapsi kulta. Virtsankarkailu ei automaattisesti tarkoita sitä että pidätyskyky on mennyt, eikä repeämät, että toosa on jauhelihaa. Tulevien äitien ei kannattaisi olla ollenkaan Internetissä, jos noin pahasti vaan lietsotte itseänne paniikkiin.

Hih hih kun hauskaa, että voi vaihtaa itselleen kakkavaipat samalla kun vauvalle, ihan repeän naurusta. Ja hoh hoh kun huvittavaa konttailla yhdessä vauvan kanssa, kun jalat eivät kivun vuoksi kanna. Oi tätä äitiyden riemua, on se loppuelämän vammojen arvosta, hi hii.

Vierailija kirjoitti:

Hih hih kun hauskaa, että voi vaihtaa itselleen kakkavaipat samalla kun vauvalle, ihan repeän naurusta. Ja hoh hoh kun huvittavaa konttailla yhdessä vauvan kanssa, kun jalat eivät kivun vuoksi kanna. Oi tätä äitiyden riemua, on se loppuelämän vammojen arvosta, hi hii.

Eikä se virtsankarkailu sitä tarkoita että ihan koko ajan pissa suihkuaa. Hupsut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hih hih kun hauskaa, että voi vaihtaa itselleen kakkavaipat samalla kun vauvalle, ihan repeän naurusta. Ja hoh hoh kun huvittavaa konttailla yhdessä vauvan kanssa, kun jalat eivät kivun vuoksi kanna. Oi tätä äitiyden riemua, on se loppuelämän vammojen arvosta, hi hii.

Eikä se virtsankarkailu sitä tarkoita että ihan koko ajan pissa suihkuaa. Hupsut!

Oletkohan sä vähän hysteerinen? Olemattoman resilienssin omaavan ihmisen ei ehkä kannata hankkia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hih hih kun hauskaa, että voi vaihtaa itselleen kakkavaipat samalla kun vauvalle, ihan repeän naurusta. Ja hoh hoh kun huvittavaa konttailla yhdessä vauvan kanssa, kun jalat eivät kivun vuoksi kanna. Oi tätä äitiyden riemua, on se loppuelämän vammojen arvosta, hi hii.

Eikä se virtsankarkailu sitä tarkoita että ihan koko ajan pissa suihkuaa. Hupsut!

 

Oletkohan sä vähän hysteerinen? Olemattoman resilienssin omaavan ihmisen ei ehkä kannata hankkia lapsia.

Tietenkin olen. Olenhan nainen ja kaikki naiset ovat hysteerisiä. Siksi meitä pitää holhota.

Lisämaidon saaminen vauvalle on ihan kätilöstä ja sairaalasta kiinni.

Vierailin tervehtimässä vanhalla kättärillä ystävääni ja hänen vauvaansa, ja siellä maaa muuttajaäiti oli tuonut omat maidot vauvalleen, tuttelia ja tuttipullon. Ystävä kertoi että hoitajat napisi äidille tästä.

Todennäköisesti tällä mmaamuulla on kokemus vauvoista ja halusi varmaan nukkua yöt.

Nyt on vissiin korvikkeissakin tapahtunut edistymistä. Tukevat suolistoa paremmin kuin entiset 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hih hih kun hauskaa, että voi vaihtaa itselleen kakkavaipat samalla kun vauvalle, ihan repeän naurusta. Ja hoh hoh kun huvittavaa konttailla yhdessä vauvan kanssa, kun jalat eivät kivun vuoksi kanna. Oi tätä äitiyden riemua, on se loppuelämän vammojen arvosta, hi hii.

Eikä se virtsankarkailu sitä tarkoita että ihan koko ajan pissa suihkuaa. Hupsut!

 

Oletkohan sä vähän hysteerinen? Olemattoman resilienssin omaavan ihmisen ei ehkä kannata hankkia lapsia.

Tietenkin olen. Olenhan nainen ja kaikki naiset ovat hysteerisiä. Siksi meitä pitää holhota.

Ai? En mä ainakaan ole hysteerinen, eikä mua kukaan holhoa. Synnytyksessäkin olin ihan aktiivinen toimija, ja kehossani tapahtuneisiin muutoksiinkin osaan suhtautua ilman ylimääräistä paniikkia. Niin me vaan ollaan erilaisia.

Sairaalaan mukaan:

-omat eväät

-juotavaa

-panadolia ja Buranaa (itsehoito-ohjeen mukaan käyttää, eikä ota sairaalan särkylääkettä jos sattuvat tarjoamaan)

-tuttipullo ja korviketta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Oletkohan sä vähän hysteerinen? Olemattoman resilienssin omaavan ihmisen ei ehkä kannata hankkia lapsia.

Tietenkin olen. Olenhan nainen ja kaikki naiset ovat hysteerisiä. Siksi meitä pitää holhota. 

Ai? En mä ainakaan ole hysteerinen, eikä mua kukaan holhoa. Synnytyksessäkin olin ihan aktiivinen toimija, ja kehossani tapahtuneisiin muutoksiinkin osaan suhtautua ilman ylimääräistä paniikkia. Niin me vaan ollaan erilaisia.

Kyllä sua holhotaan. Sulle ei kerrota esim. levatorvaurioiden yleisyydestä. Vai kerrottiinko sulle? Siis ennen synnytystä. Jos kerrottiin niin sä olet ensimmäinen jolle olen kuullut kerrottaneen. Mä olen neuvolan th ja varmistan aina asiakkailta synnytystapa-arvion jälkeen että kerrottiinhan sulle levatorvaurioista. Kenellekään ei ole kerrottu. 

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sillä nyt oli skalpellikin mukana, että voi tarvittaessa itse suorittaa sektion.

Sektioitu pääsee pistämään Inhixankin itse. Hoitaja näyttää ekalla kerralla ja seuraavat pistokset saa itse tuikkia vatsaan. Itseäni kammottaa ajatus uudesta raskaudesta siksi, että saan pistellä taas tuota hirvitystä jos saan sektion 😁

Ai että. Se oli kyllä inhottavaa. Jotenkin raskausarvet lisäsivät sitä, miten ikävältä se pistäminen tuntui.

Inhixa siis estää veritulppien syntymistä ja muistaakseni 10 päivää piti pistää ja vielä aamuin illoin.

En ole kuullutkaan tällaisesta, vaikka lapsi syntyi sektiolla. Annetaankohan sitä vain riskiryhmään kuuluville vai mistähän joht

Mulla oli hätäsektio joten en kerennyt valmistautumaan siihen mitenkään. Ainoa asia oli, että aavistin aamulla ettei mun kannata syödä aamupalaa (sektiota ennen ei saa syödä). En ollut ylipainoinen, vanha tai huonokuntoinen mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

"Vanhemmaksi tulo pistää koko elämän ja arvot niin uusiksi, etteivät tuollaiset pikkuvaivat tunnu yhtään miltään. Rohkeasti vaan lapsia tekemään, kyllä se siitä suttaantuu! Ja muistetaan sekin, että kaikkea ei voi itse hallita, vaikka haluaisikin, eikä maailma lopu siihenkään."

Hahhah. Just sitä perinteistä vähättelyä ja kaunistelua, että "kyllä sen kestää, ei se mitään vaikka toosasta tulee jauhelihaa, pidätyskyky menee ja seksielämä on pilalla, kyllä se lapsi on sen arvoinen! Kaikki kivut ja vaivat unohtuu saman tien, kyllä se siitä!"

No ei kuule unohdu, monilla tulee jopa siitä synnytyksen tuskasta ja traumasta niin paha olo, että se häiritsee kiintymyksen syntymistä vauvaan. Joku kertoi tässäkin ketjussa aiemmin, että ei kyennyt edes katsomaan vastasyntynyttä vauvaansa kun muisti vain kivun ja mieli ajatteli että vauva on sen aiheuttaja.

Itse todellakin valitsen sen vähemmän tuskan tien, koska haluan kuit

Nuorten naisten kannattaa tarkkaan kuunnella nämä synnytyskertomukset ja varsinkin vähättelyineen. Voivat läskipäät vanhoina miettiä vanhainkodeissa miksei niitä hoitajia löydy, missä on käsiparit.

No te saitte ne nuoret naiset käyttämään elämänsä uran luontiin, matkusteluun ja viinin hörppimiseen joten ketään ei ole tulossa paskavaippojanne vaihtamaan. Mut pikkujuttuhan se on vaihtaa ne vaikka itsekin! Heh! <3