lääkäri ja kätilö heittäytyivät Outin ylävatsan päälle. Outi ei ollut saada henkeä, mutta vauva oli pakko saada ulos. Kipu oli sanoin kuvaam

Vierailija kirjoitti:

 Jatkan vielä edelliseen... Lainaus Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim:

Synnytyspelon tai synnyttäjän toiveen vuoksi tehtävät keisarileikkaukset ovat yleistymässä. Vaikeita komplikaatioita esiintyy vain prosentissa kaikista synnytyksistä, mutta keisarileikkauksiin liittyy niitä ja äitikuolleisuutta vähintään neljä kertaa enemmän kuin alatiesynnytykseen. Merkittävän verenhukan riski on kolminkertainen verrattuna alatiesynnytykseen, ja verenhukasta johtuvan kohdunpoiston vaara on keisarileikkauksen yhteydessä kuusinkertainen. Riski kuolla keuhkoveritulppaan on 26-kertainen ja kohtutulehduksen vaara 15-kertainen antibioottiprofylaksiasta huolimatta. Riskit lisääntyvät seuraavissa raskauksissa varsinkin istukkaongelmien vuoksi. Elektiivisellä keisarileikkauksella syntyneen lapsen sopeutuminen kohdunulkoiseen elämään käynnistyy hitaammin. Synnytystavalla voi olla merkitystä myös myöhemmän terveyden kannalta. Vaikka keisarileikkaus on nyky-Suomessa turvallinen, sille on riskien vuoksi oltava selkeä aihe.

Synnytyspelko on selkeä aihe. Pelko voi nimittäin lamaannuttaa niin, että synnytys pysähtyy. Supistuksia tulee, mutta ne eivät avaa. Toisin sanoen äiti väsyy yhä enemmän, mutta tilanne ei etene. Siinä on riski lapsen hapenpuutteelle ja muille komplikaatioille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoiseni kuoli kohtuun 39+5. Jouduin synnyttämään alateitse ja yli tunnin ponnistusvaihe meni ilman mitään kivunlievitystä. "Kyllä ne kivut kestää kun tietää minkä palkinnon saa". Haistakaa paska! 

Ei tarvinnut leikata välilihaa, ei tulkut repeämiä. Lääkärin mielestä kaikki sujui kuin oppikirjassa eikä hän ymmärtänyt miksi minulle olisi jäänyt trauma. Sillä, että lopputuloksena oli kuollut vauva, ei hänen mielesään ollut mitään merkitystä.

Seuraavat kolme syntyivät sektiolla uuvuttavien taisteluiden jälkeen. Sektiot olivat biljoona kertaa parempi kokemus.

Kuollutta ei voinut ottaa ulos sektiolla, koska psykologien mielestä äiti ei silloin ymmärrä minne vauva on mahasta kadonnut. Psykologit: haistakaa paska!

Otan osaa. Sua kohdeltiin todella huonosti. Pitäisi löytyä henkilökunnalta sen verran empatiaa, etteivät mene laukomaan id

Mulla meni kolme kuukautta, että aloin tajuta, etten ollut enää raskaana. Se kuulostaa ihan hullulta, mutta liittyy varmasti juuri tuohon, ettei mitään synnytystä ollut missään vaiheessa. Eli vaikka sinun tapauksessasi olisi todellakin ollut inhimillistä antaa sektio, tuossa psykologien mielipiteessä on oman kokemukseni mukaan perää.

Mulle on tehty kiireellinen sektio ihan yllättäin. Eikä ollut mitään vaikeuksia hahmottaa vauvan syntyneen. Ihan järkyttävää jos tuollaisen välttäminen on oikeasti ollut se perusteella.

Vierailija kirjoitti:

"Samalla lailla pitäisi harjoitella etukäteen omasta asunnosta poistumista erilaisissa hätätilanteissa, jottei sitten hätätilanteessa tarvitse alkaa miettiä, että mitätässäpitäisitehdämistälöytäisintietoa. Kun on sitten pari kertaa tehnyt kuivaharjoittelua, niin tositilanteessa asiat sujuu oikeasti paljon helpommin."

Montako hätätilannetta olet harjoitellut ilman ohjausta? Tuli vaan mieleen Googlettaa asiaa?

Ihan ne normaalit mitä suositellaan

"Otan osaa. Sua kohdeltiin todella huonosti. Pitäisi löytyä henkilökunnalta sen verran empatiaa, etteivät mene laukomaan idioottikommentteja tuossa tilanteessa."

Kuollutta vauvaa synnyttävän äidin ei tarvitse kokea yhtään enempää kipua kuin on pakko!!

Alakautta ilmeisesti synnytys on melkeinpä pakollinen, on ilmeisesti iso riski tulehdukselle, kuolema kun heti alkaa tehdä töitään. Kohdussakin, mikrobit lisääntyy ym.

Väitän, että monikin on suunnitellut ja harjoitellut synnyttämistä ja miettinyt sitä etukäteen, mutta silti kipujen voimakkuus voi viedä niin pahasti shokkiin, että kaikki harjoiteltu unohtuu. Vähän niinkuin onnettomuuteen joutuva unohtaa hätänumeron, vaikka joka ainoa osaa sen ulkoa normaalitilanteessa. Ja niillä omilla suunnitelmilla on tosiaan muutenkin hyvin rajallinen vaikutus mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoiseni kuoli kohtuun 39+5. Jouduin synnyttämään alateitse ja yli tunnin ponnistusvaihe meni ilman mitään kivunlievitystä. "Kyllä ne kivut kestää kun tietää minkä palkinnon saa". Haistakaa paska! 

Ei tarvinnut leikata välilihaa, ei tulkut repeämiä. Lääkärin mielestä kaikki sujui kuin oppikirjassa eikä hän ymmärtänyt miksi minulle olisi jäänyt trauma. Sillä, että lopputuloksena oli kuollut vauva, ei hänen mielesään ollut mitään merkitystä.

Seuraavat kolme syntyivät sektiolla uuvuttavien taisteluiden jälkeen. Sektiot olivat biljoona kertaa parempi kokemus.

Kuollutta ei voinut ottaa ulos sektiolla, koska psykologien mielestä äiti ei silloin ymmärrä minne vauva on mahasta kadonnut. Psykologit: haistakaa paska!

Otan osaa. Sua kohdeltiin todella huonosti. Pitäisi löytyä henkilökunna

Tuo ei oikeasti olekaan peruste vaan se, että alatiesynnytys on turvallisempi äidille, vaikka synnyttäisi kuollutta vauvaa. Se on se ainoa tosiasiallinen syy. Lisäksi alatiesynnytyksen jälkeinen mahdollinen seuraava raskaus on turvallisempi sekä äidille että vauvalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

synnytyksen kulkuun voi todellakin itse vaikuttaa. Voi opetella rentouttamaan oman kehonsa. Voi opetella hengittämään eri tavoilla. Voi opetella kommunikoimaan. Esimerkiksi miettii miten voi ilmaista liian kovaa kipua, kun puhuminenkin tuntuu liian vaikealta ja niin edelleen. Kaikki nämä tehdään jo raskausaikana. Se on sitä valmistautumista. Voi pitää kuntonsa hyvänä. voi kokeilla etukäteen erilaisia synnytysasentoja.

Etukäteen voi miettiä vaikka ja mitä. Mullakin oli kuule soittolista, varmaan mietin että niitä hyviä biisejä sitten soitan ja synnyttelen. Mies oli kuulemma kysynyt jossain vaiheessa että laitetaanko ja minä en ollut ollut hirveän myötämielinen. 

Tavoitteena tuntuu olevan että äkkiä vauva ulos vaikka oksitosiinitipan avulla. Siinä ei synnyttäjän soittolistat ja kauratyynyt paljoa m

Voi kun ette sortuisi liioitteluun, se vie pohjan koko argumenteiltanne. Ei ne sitä laita huvikseen kun silloin vain kun tarvitsee. Itse kärvistelin puoli päivää synnytyssalissa kun kätilö totesi, ettei supistukset avaa kohdunsuuta tehokkaasti. Haluanko lähteä vielä kotiin seurailemaan vai laitetaanko oksitosiinitippa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Jatkan vielä edelliseen... Lainaus Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim:

Synnytyspelon tai synnyttäjän toiveen vuoksi tehtävät keisarileikkaukset ovat yleistymässä. Vaikeita komplikaatioita esiintyy vain prosentissa kaikista synnytyksistä, mutta keisarileikkauksiin liittyy niitä ja äitikuolleisuutta vähintään neljä kertaa enemmän kuin alatiesynnytykseen. Merkittävän verenhukan riski on kolminkertainen verrattuna alatiesynnytykseen, ja verenhukasta johtuvan kohdunpoiston vaara on keisarileikkauksen yhteydessä kuusinkertainen. Riski kuolla keuhkoveritulppaan on 26-kertainen ja kohtutulehduksen vaara 15-kertainen antibioottiprofylaksiasta huolimatta. Riskit lisääntyvät seuraavissa raskauksissa varsinkin istukkaongelmien vuoksi. Elektiivisellä keisarileikkauksella syntyneen lapsen sopeutuminen kohdunulkoiseen elämään käynnistyy hitaammin. Synnytystavalla voi olla merkitystä myös myöhem

Mika Gissler on muuten ihmetellyt käynnistettyjen synnytysten määrän rajua kasvua 10 vuoden aikana. Liittyykö tähän. Synnyttäjiähän ei oikein enää ohjata eikä valmenneta. Olisi hyvä päästä käymään myös sairaalassa ja salissa tutustumassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Voi opetella kommunikoimaan. Esimerkiksi miettii miten voi ilmaista liian kovaa kipua, kun puhuminenkin tuntuu liian vaikealta ja niin edelleen."

 

Oisko mitään sellanen, että synnyttäjä ihan vaan sanoisi koska haluaa puudutteen, eikä tarvitsisi kärvistellä niin pitkälle että ei pysty edes puhumaan, ja sitten pitäisi vielä vetää joku sanaton puudutuksenpyyntöperformanssi pelkillä eleillä. Mikä voisikaan mennä pieleen noin hyvin suunnitellussa jutussa.

Ahaa, sinä olet näitä mielensä pahoittajia, jotka myös vääristelevät toisten viestejä. Ei ihmekään, jos naama on norsunvtlla.

Ei kai täällä toisten viestejä voi vääriste

Minä kirjoitin tuon viestin. Oman kokemukseni mukaan kätilö ei uskonut puhetta. Selvästikin epäonnistuin myös noissa seuraavan asteen avunpyynnöissä, kun en apua saanut. Vaikka olin harjoitellut sitä valmennuksessa. En ymmärrä miksi kätilöt eivät voi kommunikoida kuten muutkin ihmiset. Puhumalla ja kuuntelemalla. Olisi kaikille helpompaa. En tarkoittanut sitä, että tuon lainaamani viestin mukaan kätilöiden olisi tarkoitus olla ymmärtämättä puhetta ja odottaa vaan jotain tukiviittomia, mutta jostain syystä selvällä suomenkielellä sanotut pyynnöt eivät ainakaan toimineet. Minun kohdalla se ei koskaan selvinnyt, millä keinoin sen puudutuksen olisi saanut pyydettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloinhan kirurgisia tapaturmapäivystyksiä aletaan pitää ilman aneja? Sorry, lääkäri ei nyt ehdi paikalle, haluatko että leikataan tämä sinun auto-onnettomuudessa puoliksi irronnut jalka silti? Otas tästä puutikku ja pure sitä ettet pure vahingossa kieltä poikki kivun takia.

Synnytyshän ei ole tapaturma. Siinä on 9 kk aikaa suunnitella.

 

Oman raskauteni alettua kuulin, että synnytysvalmennus on lopetettu. Miten siis suunnitella mitään.

Suunnittelepa ihan itse.

 

Niin, miten sitä ihminen pärjää jos jokeri kaada sitä tietoa suoraan sinne tyhjään (ja tyhmään) päähän

Tässä näkee, miten ristiriitaiset on vaatimukset.

Hätätilanteessa, jossa vauvaa uhkaa vammautuminen hapenpuutteen vuoksi, pitäisi äidille selittää ennen vauvan henkeä pelastavia toimia, mitä aiotaan tehdä ja miksi. Vaikka se hidastaa vauvan pelastamista ja se hidastelu voi maksaa sen lapsen koko loppuelämän terveyden.

Kumpikohan on ikävämpi kokemus, se, että toimitaan heti vaikka ei ehdi ensin selittää vai se, että lapsi vammautuu?

Vierailija kirjoitti:

"Otan osaa. Sua kohdeltiin todella huonosti. Pitäisi löytyä henkilökunnalta sen verran empatiaa, etteivät mene laukomaan idioottikommentteja tuossa tilanteessa."

Kuollutta vauvaa synnyttävän äidin ei tarvitse kokea yhtään enempää kipua kuin on pakko!!

Alakautta ilmeisesti synnytys on melkeinpä pakollinen, on ilmeisesti iso riski tulehdukselle, kuolema kun heti alkaa tehdä töitään. Kohdussakin, mikrobit lisääntyy ym.

 

Kyseinen äiti oli laitettu ponnistamaan ilman kivunlievitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloinhan kirurgisia tapaturmapäivystyksiä aletaan pitää ilman aneja? Sorry, lääkäri ei nyt ehdi paikalle, haluatko että leikataan tämä sinun auto-onnettomuudessa puoliksi irronnut jalka silti? Otas tästä puutikku ja pure sitä ettet pure vahingossa kieltä poikki kivun takia.

Synnytyshän ei ole tapaturma. Siinä on 9 kk aikaa suunnitella.

 

Oman raskauteni alettua kuulin, että synnytysvalmennus on lopetettu. Miten siis suunnitella mitään.

Suunnittelepa ihan itse.

 

Niin, miten sitä ihminen pärjää jos jokeri kaada sitä tietoa suoraan sinne tyhjään (ja tyhmään)

Teinien vastaus, googlaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rahaa siihen että kaikki pelokkaat leikattaisiin. 

Kalliiksi se vammojen hoitaminenkin tulee.

Serkulleni oli luvattu sektio, sillä vauva oli arvioitu niin suureksi ettei mahtuisi syntymään alateitse.

Synnytystä hoitanut lääkäri kuitenkin päätti toisin. "Vauva mahtuu, ei tarvita sektiota", oli hänen päätöksensä.

Vauva ei kuitenkaan mahtunut syntymään. Hän kärsi hapenpuutteesta ja hänellä murtui solisluu. Käteen jäi pysyvä vamma ja hapenpuutteen seurauksien takia hän ei koskaan kykene itsenäiseen elämään. 

Hän on nyt aikuinen ja elää laitoksessa. Sektio olisi tullut halvemmaksi. Aika monta sektiota olisi tehty sillä rahalla mikä on mennyt ja tulee menemään tämän miehen hoitoihin ja laitoskuluihin.

Minä en nyt pääse yli siitä, että jos synnyttää kuolleen vauvan, eikö edes siinä vaiheessa kuunneltaisi äidin toiveita? Edes silloin?

Jos ei sektio onnistu monista syistä, niin miksi pitää antaa kokea hirveät määrät kipua? Ja vielä turhaan. Kärsimys ei kaunista, eikä jalosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoiseni kuoli kohtuun 39+5. Jouduin synnyttämään alateitse ja yli tunnin ponnistusvaihe meni ilman mitään kivunlievitystä. "Kyllä ne kivut kestää kun tietää minkä palkinnon saa". Haistakaa paska! 

Ei tarvinnut leikata välilihaa, ei tulkut repeämiä. Lääkärin mielestä kaikki sujui kuin oppikirjassa eikä hän ymmärtänyt miksi minulle olisi jäänyt trauma. Sillä, että lopputuloksena oli kuollut vauva, ei hänen mielesään ollut mitään merkitystä.

Seuraavat kolme syntyivät sektiolla uuvuttavien taisteluiden jälkeen. Sektiot olivat biljoona kertaa parempi kokemus.

Kuollutta ei voinut ottaa ulos sektiolla, koska psykologien mielestä äiti ei silloin ymmärrä minne vauva on mahasta kadonnut. Psykologit: haistakaa paska!

Otan osaa. Sua kohdeltiin todella huonosti. Pitäisi löytyä henkilökunna

Olen psykologi, ja voin kertoa, että Suomessa ainakaan yksikään psykologi ei tee päätöstä siitä, että tuleeko (otetaanko) kohtuun kuollut sikiö ulos synnyttämällä vai sektiolla. Sen päätöksen tekee yksinomaan lääkäri. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen sitä, että sektiolla synnyttänyt ei saanut perhehuonetta. Helpolla synnyttäneiden miehet hakivat ruoat ja juomat, kun äiti sai loikolla vauvan kanssa. Sektiolla synnyttäneen piti itse hakea ruoat, juomat ja vaihtaa lakanat, kun isä ei saanut jäädä. Tilanteen pitäisi olla täysin päinvastoin.

Mä en ainakaan pystynyt liikkumaan ollenkaan ekoina päivinä sektion jälkeen, koska lähti taju, jos nousin pystyyn. En päässyt edes käytävän toisella puolella olevaan vessaan, siis muutaman metrin päähän, kun taju lähti jo parin askeleen jälkeen. Onneksi lapsi syntyi sairaalassa, jossa vauvat pidettiin vauvalassa (ulkomailla), joten ei tarvinnut yrittääkään hoitaa vauvaa. Ei siitä olisi tullut yhtään mitään.

Minulle ainakin kätilö sanoi, että sali tarvitaan kohta seuraavalle synnyttjälle ja siksi olisi hyvä, että synnytykseni päättyisi nopeasti ja virtsa tulisi, niin pääsisin seuraavan tieltä osastolle. Neutraalisti hän tämän totesi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rahaa siihen että kaikki pelokkaat leikattaisiin. 

Varaa siihen kyllä on. Ei muuten olisi rahaa lihavuusleikkauksiin ja sukupuolen muutosleikkaukseen. Pelkkää priorisointia ja arvostuksen puutetta naisia kohtaan.

"Juuri nuo liioittelevat kommentit saavat ihmiset uskomaan, että naiset on edelleenkin hysteerisiä ja vailla rationaalisen ajattelun taitoja. NIin ei varmasti ole, mutta sellainen vaikutelma helposti tulee ja sitten on helppo olla uskomatta mitä toinen sanoo."

Tokihan tuosta voi tulla liioittelun tuntu, jos ei ymmärrä mitä eroa on tavoitteen arvelulla ja asian faktana väittämisellä. Se on kuitenkin ihan oma ongelmasi. Emme me naiset ole vastuussa siitä että et tulkitse meitä hysteerisiksi. Oleä tulkitsematta. Ei meidän tarvitse mitenkään millään järkevyydellä erikseen ansaita puheoikeutta ja oikeutta päättää omista asioistamme.