lääkäri ja kätilö heittäytyivät Outin ylävatsan päälle. Outi ei ollut saada henkeä, mutta vauva oli pakko saada ulos. Kipu oli sanoin kuvaam

Vierailija kirjoitti:

Tuosta kivun kokemuksesta. Pitää ottaa aina huomioon, että se on subjektiivinen kokemus, jollain korkeampi kipukynnys kuin toisella. Itse neljä synnytystä kokeneena voin sanoa, ettei sitä kipua saa kokonaan pois alatiesynnytyksessä, sillä jos sinut puudutetaan kokonaan navasta alaspäin häviää myös tunne ponnistamisen tarpeesta. Ne viimeiset avaavat supistukset on pahimpia ja toki itse vauvan syntymä sattuu eniten, mutta olen hengissä selvinnyt ja nähtävästi se kipu aika nopeasti unohtuu kun olen useamman kerran uskaltanut moiseen ryhtyä. Sektiota en ole ikinä halunnut enkä tarvinnut. Onnistuneella alatiesynnytyksellä on hyötyä myös syntyvälle vauvalle.

En oikein usko koko kipukynnys-käsitteeseen synnytyksen yhteydessä. Minulla on kahdesta synnytyksestä kaksi täysin erilaista kipukokemusta. Käynnistetyssä synnytyksessä (cytotec) kipu oli useita tunteja sietämätöntä ja supistukset eivät edistäneet kohdunsuun aukeamista, minkä vuoksi epiduraaliakaan ei annettu. Lisäksi supistusten välillä ei ollut käytännössä lainkaan taukoa. Ponnistusvaiheen kipu oli pienempää kuin supistusten vaikka tuli 2. asteen repeämät. Toinen synnytys puolestaan oli huomattavan helppo, vain muutama ns. sietämätön supistus loppuvaiheessa. Voisin typerästi väittää kipukynnystäni korkeaksi jos olisi vain tämä jälkimmäinen kokemus. 

. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomessa olisi yksityissairaala, jossa sektion saa rahalla, niin sinne olisi asiakkaita jonoksi asti. Ainoa ongelma nyt on se, että yksikään yliopistollinen keskussairaala ei suostu tekemään yhteistyötä vauvojen hoitamisessa, jos jotain sattuu. Siksi mieluummin tehdään julkisella naisen alapäästä jauhelihaa ja vauvasta vammainen kuin hyväksytään se, että sektiolla vauva ja äiti olisivat molemmat saaneet hyvän elämän.

Pohjola-sairaala on yksityinen.

Ei siellä voi synnyttää. Siellä hoidetaan vain urheilu- ja liikuntavammoja ja eläkeläisten vaivoja.

Tatuoituja lesboja alkaa olla kätilöissäkin!

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että ennen sektiota se on "valtavan iso hja vaarallinen keikkaus", mutta sen jälkeen se on pikkujuttu, josta ei tarvitse toipua. Heti vaan pystyyn, suihkuun ja lakanoita vaihtamaan.

Niin no tälle on ihan perusteltu syy miksi pitää lähteä mahdollisimman pian liikkeelle ja se on siksi ettei tulisi tukoksia, jotka pahimmassa tapauksessa voi viedä hengen. En kyllä ymmärrä millä sikaosastolla te olette joutuneet synnyttämään. Kyllä minut on hoitaja auttanut suihkuun kun on ollut heikko olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hän vastasi tähän, jossa siis sanotaan muiden valehtelevan, olevan laiskoja ja hemmottelua odottavia, väitti että mies kyllä saa olla lähes koko päivän mukana, hoitajat auttaa. Eikö tässä väheksyä?"

 

Niin no tekstihän alkoi sillä, että uskoo kertomusten olevan liioiteltuja. Niin uskon minäkin. Vastaili ihmisten valituksiin, mitä ketjuissa lukenut, omalla kokemuksella. Asenne täällä tosiaan joillain sellainen, että odottaa suunnilleen oman piian seisovan osastolla nurkassa jolta odottaa ympärivuorokautista palvelua. Ehkä odotuksiaan pitäisi laskea vähän realistisemmalle tasolle.

 Ja jatkan vielä, että eihän tässä valehdellut vaan kyllä osastolla saa olla se mies mukana vierailuajan puitteissa ihan niin paljon kuin haluatte. Valheitako te nyt haluatte kuulla?

No, 2 vuotta sitten ei saanut olla

Oliko kenties korona? Eli joku muu syy kuin se, että halutaan synnyttäneen äidin kärsivän itse yksin uuden vauvansa kanssa. Se, että jätät jonkun olennaisen tiedon kertomatta on valehtelua.

Vierailija kirjoitti:

Tatuoituja lesboja alkaa olla kätilöissäkin!

Mitä sitten?

Käsittääkseni Suomessa ei voi synnyttää yksityisesti- enää. 

Hätätilannevalmiudet puuttuivat ja potilaita jouduttu joka tapauksessa kuskaamaan naikkarille.

Vielä kannattaa valita kuitenkin julkinen. En tiedä sitten miten tulevaisuudessa. 

Vierailija kirjoitti:

"Jos niitä lapsia halutaan lisää syntyväksi, niin eikö silloin pitäisi panostaa siihen, ettei asiallinen kohtelu osastolla ole mitään positiivinen yllätys, vaan ihan lähtökohtainen oletusarvo?"

 

Kyllä tottakai. Siksipä ei kannatakaan tämän keskustelupalstan otannasta tehdä kovin kummoisia yleistyksiä. Ei täällä kukaan suunnilleen uskalla hyvistä kokemuksista kertoa kun saa paskaa niskaansa.

Yhyy yhyy en saanut ylänuolia vaan joku laittoi alanuolenkin yhy yhy oon nyt saanut siis "paskaa niskaani" wäääÄÄÄÄÄäääää!

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rahaa siihen että kaikki pelokkaat leikattaisiin. 

Sitten on aika turha valittaa sitä, että lapsia syntyy vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tatuoituja lesboja alkaa olla kätilöissäkin!

Mitä sitten?

No että mitähän jeesukin ja jumalakin tuommoisesta on mieltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hän vastasi tähän, jossa siis sanotaan muiden valehtelevan, olevan laiskoja ja hemmottelua odottavia, väitti että mies kyllä saa olla lähes koko päivän mukana, hoitajat auttaa. Eikö tässä väheksyä?"

 

Niin no tekstihän alkoi sillä, että uskoo kertomusten olevan liioiteltuja. Niin uskon minäkin. Vastaili ihmisten valituksiin, mitä ketjuissa lukenut, omalla kokemuksella. Asenne täällä tosiaan joillain sellainen, että odottaa suunnilleen oman piian seisovan osastolla nurkassa jolta odottaa ympärivuorokautista palvelua. Ehkä odotuksiaan pitäisi laskea vähän realistisemmalle tasolle.

 Ja jatkan vielä, että eihän tässä valehdellut vaan kyllä osastolla saa olla se mies mukana vierailuajan puitteissa ihan niin paljon kuin haluatte. Valheitako te nyt

Olen sanonut sen täällä. Oli korona-aika. Hoitajat eivät auttaneet pyynnöstäkään (paitsi yhden kerran viikon aikana). Olin huonossa kunnossa, lapsi oli huonossa kunnossa. Perhehuoneisiin sai tulla ja mennä, mutta kotoa ei saanut tulla koko päiväksi. Perhehuonetta ei koko viikon aikana saanut (ymmärrän, jos oli täyttä). Pääpointti on se, että väitettiin että mies ja hoitajathan siellä auttaa koko päivän ja yölläkin, mutta kun ei se mennyt niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos niitä lapsia halutaan lisää syntyväksi, niin eikö silloin pitäisi panostaa siihen, ettei asiallinen kohtelu osastolla ole mitään positiivinen yllätys, vaan ihan lähtökohtainen oletusarvo?"

 

Kyllä tottakai. Siksipä ei kannatakaan tämän keskustelupalstan otannasta tehdä kovin kummoisia yleistyksiä. Ei täällä kukaan suunnilleen uskalla hyvistä kokemuksista kertoa kun saa paskaa niskaansa.

Yhyy yhyy en saanut ylänuolia vaan joku laittoi alanuolenkin yhy yhy oon nyt saanut siis "paskaa niskaani" wäääÄÄÄÄÄäääää!

Ja tämä kiteyttäköön näiden asennevammaisten keskustelijoiden tason.

Vierailija kirjoitti:

Kai te ootte tehneet aina valituksen huonosta kohtelusta? 

En tehnyt koska halusin vain unohtaa asian, enkä tosiaan olisi halunnut, että kukaan kyseisestä puljusta ottaa yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että ennen sektiota se on "valtavan iso hja vaarallinen keikkaus", mutta sen jälkeen se on pikkujuttu, josta ei tarvitse toipua. Heti vaan pystyyn, suihkuun ja lakanoita vaihtamaan.

Minä olin umpilisäkeleikkausessa (tähystys) ja minua ei tosiaan päästetty edes sängystä ylös. Olisi pitänyt pissata selällään alusastiaan. Sain vielä 3vko saikkua ja kiellon nostella mitään. Tästä on kyllä aikaa.

Sektion jälkeen on todella kipeä. Tähystys ei tuntunut missään.

Vierailija kirjoitti:

Ja edelleen, oletko sitä mieltä, ettei hoitohenkilökunta saa sanoa, jos potkit ja raavit kivuissasi? Siis sitä mieltä, että heidän täytyy vain ottaa ne mustelmat ja raapimat vastaan ilman, että asiasta saa mitään sanoa? Et ole tosissasi? Ihmeellisiä asenteita joillakin! En ymmärrä alkuunkaan. Ihmekös, jos kaikki tuntuu teistä kamalalta, koska teistä hoitajien ja lääkäreiden tulee kestää vaikka mitä. Kipulääkkeissä on synnytyksessä rajansa, ihan syystä. Vai tuliko siitä huutoa, jos vauva menehtyisi, kun sai liikaa kipulääkettä. Ja fakta on myös se, kaikilla ebiduraali ei toimi, eikä se myöskään yleensä vie ponnistusvaiheen kipua pois. Toisilla se taas toimii, liiankin hyvin. 

Tuollaisia ajtuksia minullakin on ollut tätä ketjua lukiessa. Ikäänkuin synnyttäjä kokee, että hänellä on oikeus käyttäytyä niin moukkamaisesti kuin haluaa, koska hän on sentään synnyttämässä, mutta auta armias, jos kätilö valitsee synnyttäjän mielestä vääränsävyisen sanan, niin synnyttäjä traumatisoituu loppuiäkseen siitä. 

Ehkä muillekin on tapahtunut jotain ja muualla kuin synnytyksessä. Muistan tädin kertoneen että joku survoi oikein kivuliaasti kuvannuslaitteeseen. Luulisi nykyään sujuvan ilman survomista jos on edistytty jossain. Samoin pitää varmistaa että joissakin jutuissa toimii kivunlievitykset, myös jälkeenpäin.

Heittäytyvätkö päällekkäin vai vierekkäin ja kuinka korkealta? Hyppäsivätkö peräti jakkaralta?

"Olen sanonut sen täällä. Oli korona-aika. Hoitajat eivät auttaneet pyynnöstäkään (paitsi yhden kerran viikon aikana). Olin huonossa kunnossa, lapsi oli huonossa kunnossa. Perhehuoneisiin sai tulla ja mennä, mutta kotoa ei saanut tulla koko päiväksi. Perhehuonetta ei koko viikon aikana saanut (ymmärrän, jos oli täyttä). Pääpointti on se, että väitettiin että mies ja hoitajathan siellä auttaa koko päivän ja yölläkin, mutta kun ei se mennyt niin."

Niin no toisen kokemus oli ilmeisesti sairaalasta, jossa ei ole ollut samanlaisia kotona rajoituksia tai sitten korona-ajan ulkopuolella. Tekeekö se sinun kokemuksesta jotenkin enemmän totuudenmukaisen?

Itse olen ollut myös korona-aikana synnyttämässä ja tuolloin vierailuajat olivat samat, mutta maskipakko. Eli isä sai edelleen olla mukana näiden aikojen puitteissa niin paljon kuin haluttiin. Myös yöaikaan sain hoitajilta apua vauvan hoitoon, jotta sain itse nukkua hieman. Samanlainen positiivinen kokemus on ollut kolme kertaa, koronasta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi näyttöä siitä, että naisen pelko ja pahat aavistukset korreloivat sektion tarpeen kanssa, olisi järkevää leikata ne naiset, jotka niin haluavat synnyttää. Tällaista korrelaatiota ei vaan taida olla, joten ei lääketieteellisiä päätöksiä voi sen mukaan tehdä. Se, ennakoiko suvun naisten vaikeat synnytykset vaikeita synnytyksiä onkin mielenkiintoinen kysymys, josta voisi kaivaa tutkittua tietoa. Huom, ei mitään kumminkaimannaapurin kokemuksia keräiltynä. Itse jos pitäisi arvat, väittäisin, ettei tässäkään ole yhteyttä, paitsi joidenkin sairauksien tai perinnöllisten rakenteiden (vaikka lyhytkasvuisuus) osalta. Tämä siis vain valistumaton arvaus.

Omalla kohdallani äitini on aina muistuttanut, kuinka ei voinut imettää, maitoa

Kyllähän sitäkin sattuu. Ja tottahan se on, että sellaista se vaan on. Itsellä lähti kerran kesken leikkauksen puudutus pois ja ei sitten onnitunut lisäpuuduttaminen yhtään.  Onneksi on tasapainoinen pää, joten totesin itsekin sitten siinä, että ei tässä auta nyt muu kuin koittaa olla rentona ja odotella anestesialääkäriä paikalle. Sillä välin hoitaja toi morfiinipiikin ja sitten sain nopeasti nukutuksen. Muistan vieläkin sen kivun, mutta toia muistan miten ammattitaitoisesti henkilökunta hoiti yllättävän käänteen. Ei jäänyt mitään kiputraumaa enkä pelkää tänäkään päivänä kipua missään tilanteissa, koska sellaista se on. Joku voi kokea "sellaista se on" asenteen negatiivisena, mutta se vaan on totuus, että elämää ei voi suunnitella aina loppuun asti ja elämään nyt kuuluu kärsimys. SIllei buddhakin sanoi. Se on parempi vain hyväksyä ja opetella elämään sen kanssa.  SIlloin se ei pääse niskan päälle

Vierailija kirjoitti:

"Olen sanonut sen täällä. Oli korona-aika. Hoitajat eivät auttaneet pyynnöstäkään (paitsi yhden kerran viikon aikana). Olin huonossa kunnossa, lapsi oli huonossa kunnossa. Perhehuoneisiin sai tulla ja mennä, mutta kotoa ei saanut tulla koko päiväksi. Perhehuonetta ei koko viikon aikana saanut (ymmärrän, jos oli täyttä). Pääpointti on se, että väitettiin että mies ja hoitajathan siellä auttaa koko päivän ja yölläkin, mutta kun ei se mennyt niin."

Niin no toisen kokemus oli ilmeisesti sairaalasta, jossa ei ole ollut samanlaisia kotona rajoituksia tai sitten korona-ajan ulkopuolella. Tekeekö se sinun kokemuksesta jotenkin enemmän totuudenmukaisen?

Itse olen ollut myös korona-aikana synnyttämässä ja tuolloin vierailuajat olivat samat, mutta maskipakko. Eli isä sai edelleen olla mukana näiden aikojen puitteissa niin paljon kuin haluttiin. Myös yöaikaan sain hoitajilta apua vauvan hoitoon, jotta sain itse nukkua hieman. Samanlainen po

Lisään vielä, että korona-aikana, johon yksi synnytyksistäni osui oli maskipakon lisäksi vierailijat rajoitettu vain puolisoon, eli isovanhempia/sisaruksia ei saanut tulla osastolle äitiä ja vauvaa katsomaan.