lääkäri ja kätilö heittäytyivät Outin ylävatsan päälle. Outi ei ollut saada henkeä, mutta vauva oli pakko saada ulos. Kipu oli sanoin kuvaam

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haista akka vi##u teorioinesi. Sitä saa mitä tilaa ja ansaitsee.

 

Tämä järjen jättiläisen kommentti nauratti. Vallan piristävä aivo-oksennus.

Todistaa teorian sisäistetystä naisvihasta ja naisen "ansaitsemasta kärsimyksestä".

Eri

Tää naisten uhriutumisterminologia on huvittavaa. Miehet ovat toksisia mutta naisparat "sisäistäneet naisvihan" 😂 ja sitte ihmettelette kun teitä pidetään vähän ressukoina.

Joo minä ymmärrän että yksinkertaisella paviaanilla menee yli hilseen. Onhan se monimutkainen ajatus, että jos ihmisryhmää alistetaan, kohdellaan väkivalloin ja kuin roskaa, niin vuosisatojen ja tuhansien ajan sitä koettunaan, he itsekin alkaisivat uskoa olevansa arvottomia ja sellaisia ketä saa ja pitääkin kohdella huonosti.

Niin se on sinulle vaikea konsepti ymmärtää kun sinä olet aina ollut paapottu ja sinulta ei ole koskaan vaadittu mitään. Äiti on palvellut sinua ja jos olet osannut itse pieraista hienon pierun, niin siitä on tullut aplodit, hyvä hyvä hieno poika. Olet hyvä koska olet poika ja synnyit oikeaan sukupuoleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit ei pillerihuumassaan tajua omaa parastaan. Annetaan ammattilaisten hoitaa hommat. Parsivat kyllä kokoon lopuksi.

Pilleri? Raskaana ollessa on melkein kaikki lääkkeet kiellettyjä. 

Täällä tosiaan osa kommentoijista ei tunnu tietävän edes perusasioita. Nykyäidit eivät todellakaan käytä mitään pillereitä tai päihteitä. Joskus 1960-luvulla ehkä voinut olla sellaistakin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo vauvan edun miettiminen nyt vain tuntuu olevan mahdoton ajatus aika monelle. Kipulääkettä ei vain voi pumpata määräänsä enempää, sillä vauva kärsii. Opin itse tämän raskaamman kautta, sillä sain liian lähellä ponnistuvaihetta kipupiikin. Lapsi suoraan teholle. En silti syytä asiasta kätilöitä, sillä ymmärrän hyvin, ettei he voineet tietää minun revähtävän auki 2cm ponnistukseen kahdessa tunnissa. 

Se, että vauva on myös tietyissä asioissa puristuksissa ja siksi joutuu olemaan tietyssä asennossa oli mulle selvää. Samoin se, että joskus ponnistaminen ei onnistu pystyssä, vaikka haluaisi. En ihan oikeasti ymmärrä, että miten te olette lähteneet synnytykseen, jos teillä ei ole esim. Tiedossa se, että kävelemään täytyisi tulppariskin vuoksi nopeasti. 

Enkä mä sitäkään ymmärrä, miksi joku ajattelee niin, että kätilöä saisi raapia, eikä siitä saisi sanoa. Tai sekin luulisi olevan kaikilla tiedossa

Eiköhän nuo asiat ole tiedossa. Miksi syytät täällä muita äitejä?

Vierailija kirjoitti:

Heittäytyvätkö päällekkäin vai vierekkäin ja kuinka korkealta? Hyppäsivätkö peräti jakkaralta?

Muistan ala-asteelta kun kiusaajat käyttivät tuollaista retorista kikkaa. Sen jälkeen en ole siihen onneksi törmännyt, paitsi nyt. En muistanutkaane että noin lapsekkaasti voi heittäytyä tyhmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä taitaa suurinta osaa ei-synnyttäneitä huolettaa se, että pipari menee rikki vauvan myötä. Syy se on sekin olla hankkimatta lapsia. Älkää hankkiko. Mitä sitä muita turhaan pelottelemaan. 

Sektio lihavalle on muuten todellinen riski. Lisäksi sektiosta jää ruma arpi. Mitä lihavampi äiti, sitä rumempi arpi. 

Synnytys ei tosiasiassa ole sen parempi kokemus, kuin oikein kunnolla pskalla käyminen. Sattuu toki, mutta lääkkeitä asiaan on. Epiduraali poistaa kehon kyvyn synnyttää se lapsi. Sitten kiskotaan ja painetaan jne.  Naisen kroppa on tosiasiassa tehty lapsentekoa ajatellen. Luottakaa siihen, että keho tietää. Yleensä ongelmia tulee, jos hommaa joudutaan jouduttamaan syystä tai toisesta. Ja sitten keho ei kestä, kun se ei ole saanut rauhassa mukautua asiaan. 

Supistuksissa lohdullista on se, että ne kestävät vain hetken. Alkaa ja loppuu. Ei se synnytyksi

Aika monella synnytys nimenomaan on useita tunteja, jopa yli vuorokauden, tuskissa kieriskelyä. Ole onnellinen jos sulla oli poikkeuksellisen nopea synnytys. Mietityttää kyllä oletko edes nainen kun puhut jostain piparista. Toisekseen kyllä esim. virtsan- ja ulosteenpidätuskyky on monelle aika tärkeää. "Rikkinäinen pipari" ei ole mikään pikkuasia. 

Ei kyllä tiedä pitääkö itkeä vai nauraa, kun jonkun mielestä "rikkinäinen pipari" on pikkujuttu rumaan maha-arpeen verrattuna. Meitä on moneen junaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo vauvan edun miettiminen nyt vain tuntuu olevan mahdoton ajatus aika monelle. Kipulääkettä ei vain voi pumpata määräänsä enempää, sillä vauva kärsii. Opin itse tämän raskaamman kautta, sillä sain liian lähellä ponnistuvaihetta kipupiikin. Lapsi suoraan teholle. En silti syytä asiasta kätilöitä, sillä ymmärrän hyvin, ettei he voineet tietää minun revähtävän auki 2cm ponnistukseen kahdessa tunnissa. 

Se, että vauva on myös tietyissä asioissa puristuksissa ja siksi joutuu olemaan tietyssä asennossa oli mulle selvää. Samoin se, että joskus ponnistaminen ei onnistu pystyssä, vaikka haluaisi. En ihan oikeasti ymmärrä, että miten te olette lähteneet synnytykseen, jos teillä ei ole esim. Tiedossa se, että kävelemään täytyisi tulppariskin vuoksi nopeasti. 

Enkä mä sitäkään ymmärrä, miksi joku ajattelee niin, että kätilöä saisi raapia, eikä siitä saisi sanoa. Tai sekin luulisi olevan kaikilla tiedossa

Mitenkä näin maallikkona miettisin, että sektio olisi vauvalle riskittömin tapa syntyä (ei jumiin jäämistä, hapenpuutetta tms). Jos nyt vain vauvan turvallisuus edellä kerta mennään.

Harva synnyttäjä tajuaa että lääkärin ja kätilön on huomioitava kaksi potilasta eli tuleva äiti ja syntyvä vauva. Monelle synnytyksen pitäisi olla kuin kiva kesälomareissu ilman mitään ongelmia. Tosiasiassa synnytys on tavallisesti kipua ja eritteitä täynnä oleva kokemus joka voi muuttua hengenvaaralliseksi milloin tahansa.

Välillä sitä ihmettelelee miten kaikesta pikkuasioista jaksetaan valittaa mutta sellaista se taitaa nykyään olla kun on synnytty kermaperseiseksi eliitiksi joka saa kaiken minlkä haluaa kun vain pyytää. Osa hoitoalan työntekijöistä ei haluaisi työskennellä mistään hinnasta valittavien äitien kanssa ja ymmärrän hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin 1990-luvulla hoitotyötä ja olin synnytyssairaalassa harjoittelemassa synnyttäneiden osastolla. Silloin synnyttäneille äideille annettiin apua, esim. vauvoja hoidettiin kansliassa, että äidit pääsivät suihkuun ja syömään. Laitoshuoltajat vaihtoivat lakanat. Oli fysioterapeutin ohjausta, vauvan hoito käytiin läpi yhdessä kätilön kanssa ja imetysohjausta ehdittiin antaa. Autoin äitejä kylvettämään vauvoja ja vaippoja, jos he halusivat. Apua sai siis aina. Ajat ovat muuttuneet täysin, mikä on häpeällistä.

 

Olen saanut aina apua kun olen pyytänyt. Kaikki luettelemasi asiat ovat kohdallani toteutuneet lukuunottamatta fysioterapeutin ohjausta, sillä ohjauksen antoi kätilö sekä laitoshuoltajien lakananvaihtoja ei tapahtunut oleskelun aikana.

Vierailija kirjoitti:

Harva synnyttäjä tajuaa että lääkärin ja kätilön on huomioitava kaksi potilasta eli tuleva äiti ja syntyvä vauva. Monelle synnytyksen pitäisi olla kuin kiva kesälomareissu ilman mitään ongelmia. Tosiasiassa synnytys on tavallisesti kipua ja eritteitä täynnä oleva kokemus joka voi muuttua hengenvaaralliseksi milloin tahansa.

Välillä sitä ihmettelelee miten kaikesta pikkuasioista jaksetaan valittaa mutta sellaista se taitaa nykyään olla kun on synnytty kermaperseiseksi eliitiksi joka saa kaiken minlkä haluaa kun vain pyytää. Osa hoitoalan työntekijöistä ei haluaisi työskennellä mistään hinnasta valittavien äitien kanssa ja ymmärrän hyvin.

Tämä on ihan älytöntä vääristelyä. Monet nimenomaan ovat huolissaan lapsen hengen puolesta, kun synnytystä pitkitetään tuntikausia, vaikka lapsen sykeäänet ovat heikot. Lisäksi se, että ei halua loppuelämää haittaavia vammoja ja traumoja itselleen tai lapselleen on kermaperseilyä vain synnytyksen yhteydessä, kaikissa muissa tilanteissa täysin peruslähtökohta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos niitä lapsia halutaan lisää syntyväksi, niin eikö silloin pitäisi panostaa siihen, ettei asiallinen kohtelu osastolla ole mitään positiivinen yllätys, vaan ihan lähtökohtainen oletusarvo?"

 

Kyllä tottakai. Siksipä ei kannatakaan tämän keskustelupalstan otannasta tehdä kovin kummoisia yleistyksiä. Ei täällä kukaan suunnilleen uskalla hyvistä kokemuksista kertoa kun saa paskaa niskaansa.

Yhyy yhyy en saanut ylänuolia vaan joku laittoi alanuolenkin yhy yhy oon nyt saanut siis "paskaa niskaani" wäääÄÄÄÄÄäääää!

 

Ja tämä kiteyttäköön näiden asennevammaisten keskustelijoiden tason.

Voi voi ressukkaa kun et saanut ylänuolia itsekehuiseen, alentuvaan ja muita vähättelevään törppöviestiisi. Se että et saa ylänuolta, ei ole "paskan saamista niskaan" paitsi reppanalle.

"Nykyisin nuo asiat voi jokainen itse etsiä netistä ja aloittaa jumpat jo ennen synnytystä. Ohjeita on ja löytyy kattavasti, kuten myös informaatiota."

---

Ammattilaisen ohjaus on ihan eri asia kuitenkin, eikö vain? 

Ranskassa pillujumppa on ihan *nykyisin* käytössä oleva hoitokeino. 

Mieti nyt jos sinulta pip peli räjähtäisi, se kursitaan kasaan ja sanotaan, että katso netistä ohjeita. Heippa. Olet juuri menettänyt verta ja seuraavat kaksi vuotta olet kroonisesti univajeessa. Ei välttämättä muista, että on edes se elin joka kaipaisi huoltoa. Eikä se edes tunnu omalta pitkään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin 1990-luvulla hoitotyötä ja olin synnytyssairaalassa harjoittelemassa synnyttäneiden osastolla. Silloin synnyttäneille äideille annettiin apua, esim. vauvoja hoidettiin kansliassa, että äidit pääsivät suihkuun ja syömään. Laitoshuoltajat vaihtoivat lakanat. Oli fysioterapeutin ohjausta, vauvan hoito käytiin läpi yhdessä kätilön kanssa ja imetysohjausta ehdittiin antaa. Autoin äitejä kylvettämään vauvoja ja vaippoja, jos he halusivat. Apua sai siis aina. Ajat ovat muuttuneet täysin, mikä on häpeällistä.

 

Olen saanut aina apua kun olen pyytänyt. Kaikki luettelemasi asiat ovat kohdallani toteutuneet lukuunottamatta fysioterapeutin ohjausta, sillä ohjauksen antoi kätilö sekä laitoshuoltajien lakananvaihtoja ei tapahtunut oleskelun aikana.

Minä en saanut apua näihin, vaikka pyysin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos niitä lapsia halutaan lisää syntyväksi, niin eikö silloin pitäisi panostaa siihen, ettei asiallinen kohtelu osastolla ole mitään positiivinen yllätys, vaan ihan lähtökohtainen oletusarvo?"

 

Kyllä tottakai. Siksipä ei kannatakaan tämän keskustelupalstan otannasta tehdä kovin kummoisia yleistyksiä. Ei täällä kukaan suunnilleen uskalla hyvistä kokemuksista kertoa kun saa paskaa niskaansa.

Yhyy yhyy en saanut ylänuolia vaan joku laittoi alanuolenkin yhy yhy oon nyt saanut siis "paskaa niskaani" wäääÄÄÄÄÄäääää!

 

Ja tämä kiteyttäköön näiden asennevammaisten keskustelijoiden tason.

Voi voi ressukkaa kun et saanut ylänuolia itsekehuiseen, alentuvaan ja muita vähättelevään

En tiedä ketä kommentissasi tarkoitat kun en ole tänne kuvailemaasi viestiä kirjoittanut. Tosin itse olet tainnut toimia juuri kuvailemallasi tavalla.

Ollaan todella empatiakyvytön, kylmä, raaka ja sadistinen kansakunta.

Aina vähättelemässä, mitätöimässä, pilkkaamassa ja vaientamassa ketä tahansa joka on kokenut jotain vääryyttä, väkivaltaa tai karmeuksia. Oli kyse sitten synnytysväkivallasta, hoitovirheistä, oikeusmurhista tai vaikka seksuaalirikoksen, perheväkivallan ja lapsuuden kaltoinkohtelun kokemuksista, niin aina löytyy lauma petoeläimiä ketkä ovat verenhimoisena valmiita raatelemaan maassa makaavan uhrin, jotta saavat omaa pahaa oloaan purettua helppoon kohteeseen.

Ihminen ei saa olla rikki vaikka toinen rikkoo hänet. Sairastua ei saa, toipua ei saa sekuntiakaan, vaan heti sekunnissa pitää vaan pompata ylös ja olla heti täydellinen tuottava, ahkera ja terve veronmaksaja, vaikka olisi pää kainalossa. Mieli saa mennä rikki, traumoja ei ole, mitään tunteita ei saa olla. Heti pitää vaan antaa olla, vaikka tulisi pieksetyksi ja raadelluksi. Ihmisen pitää olla kone, ei mikään tunteva olento.

Paitsi itse tietysti saa oireilla miten haluaa, ja esittää vahvaa muita alaspainamalla ja mitätöimällä. Se on hyväksyttävä strategia olla rikkinäinen; purkaa toisiin pahan olon ja potkii heikossa asemassa olevia, siirtää niihin sitä kipua jota ei itse ole kestänyt.

Joo en osallistu teidän synnytystalkoisiin, enkä tee teille eläkkeiden ja verojen maksajaa.

Vierailija kirjoitti:

"Nykyisin nuo asiat voi jokainen itse etsiä netistä ja aloittaa jumpat jo ennen synnytystä. Ohjeita on ja löytyy kattavasti, kuten myös informaatiota."

---

Ammattilaisen ohjaus on ihan eri asia kuitenkin, eikö vain? 

Ranskassa pillujumppa on ihan *nykyisin* käytössä oleva hoitokeino. 

Mieti nyt jos sinulta pip peli räjähtäisi, se kursitaan kasaan ja sanotaan, että katso netistä ohjeita. Heippa. Olet juuri menettänyt verta ja seuraavat kaksi vuotta olet kroonisesti univajeessa. Ei välttämättä muista, että on edes se elin joka kaipaisi huoltoa. Eikä se edes tunnu omalta pitkään aikaan.

 

Ja kun selviäisi että jumppa ei auta, koska kyseessä ei ole vähän venähjänyt pipuli, vaan monesta kohdasta revennyt, niin hyvällä tuurilla pääset korjausleikkaukseen sitten kun perheen lapsiluku on täynnä, tai siis pari vuotta sen jälkeen. Huonolla tuurilla et koskaan, kun kaikkea ei voi korjata. Ja kermaperseukkelit varmaan kehtaisivat valittaa taas tällaisestakin pikkuasiasta.

Jotenkin tämän negatiivisen kuran keskellä tuntuu unohtuvan se tärkein eli se, että olet saanut pienen oman lapsosen toivottavasti terveenä tähän maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Harva synnyttäjä tajuaa että lääkärin ja kätilön on huomioitava kaksi potilasta eli tuleva äiti ja syntyvä vauva. Monelle synnytyksen pitäisi olla kuin kiva kesälomareissu ilman mitään ongelmia. Tosiasiassa synnytys on tavallisesti kipua ja eritteitä täynnä oleva kokemus joka voi muuttua hengenvaaralliseksi milloin tahansa.

Välillä sitä ihmettelelee miten kaikesta pikkuasioista jaksetaan valittaa mutta sellaista se taitaa nykyään olla kun on synnytty kermaperseiseksi eliitiksi joka saa kaiken minlkä haluaa kun vain pyytää. Osa hoitoalan työntekijöistä ei haluaisi työskennellä mistään hinnasta valittavien äitien kanssa ja ymmärrän hyvin.

No puhu vaan omasta puolestasi. Ennemminkin harva äiti ei tajua sitä.  Siis todella harva. Puhutaan vähintään lievästä kehitysvammatasosta, jos ei tajua.

En tiedä ketä kommentissasi tarkoitat kun en ole tänne kuvailemaasi viestiä kirjoittanut. Tosin itse olet tainnut toimia juuri kuvailemallasi tavalla.

Niin sinusta on asennevammaista kritisoida sitä, että joku vauvapää itkee saaneensa "paskaa niskaan", vaikka ei täällä kukaan synnytyksillään kehunut ole sitä saanut. Alanuolet eivät ole edelleenkään "paskan niskaan" saamista.

Ja on aika ironista, jos ihminen kehuu omilla helpoilla kokemuksillaan ja vähättelee ylimielisesti toisten kokemuksia tyyliin; katsokaa kun minä olen niin vahva ja hyvä teihin kitisijöihin ja inisijöihin nähden, alkaa sitten itse inistä ja kitistä jostain peukkujen puutteesta, että hän on nyt ihan "paskan saanut niskaansa".

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tämän negatiivisen kuran keskellä tuntuu unohtuvan se tärkein eli se, että olet saanut pienen oman lapsosen toivottavasti terveenä tähän maailmaan.

Ei se poista traumoja. Se on upea asia kun vauvan saa. Mutta jos on joutunut kokemaan järkyttävää kipua tai pelkoa, se ei auta vauvaan suhteen luomista, vaan käperyttää kasaan. Hidastaa suhteen syntymistä.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan todella empatiakyvytön, kylmä, raaka ja sadistinen kansakunta.

Aina vähättelemässä, mitätöimässä, pilkkaamassa ja vaientamassa ketä tahansa joka on kokenut jotain vääryyttä, väkivaltaa tai karmeuksia. Oli kyse sitten synnytysväkivallasta, hoitovirheistä, oikeusmurhista tai vaikka seksuaalirikoksen, perheväkivallan ja lapsuuden kaltoinkohtelun kokemuksista, niin aina löytyy lauma petoeläimiä ketkä ovat verenhimoisena valmiita raatelemaan maassa makaavan uhrin, jotta saavat omaa pahaa oloaan purettua helppoon kohteeseen.

Ihminen ei saa olla rikki vaikka toinen rikkoo hänet. Sairastua ei saa, toipua ei saa sekuntiakaan, vaan heti sekunnissa pitää vaan pompata ylös ja olla heti täydellinen tuottava, ahkera ja terve veronmaksaja, vaikka olisi pää kainalossa. Mieli saa mennä rikki, traumoja ei ole, mitään tunteita ei saa olla. Heti pitää vaan antaa olla, vaikka tulisi pieksetyksi ja raadelluksi. Ihmisen pitää olla kone, ei mik

Hyvin kirjoitettu. Kyllähän tilastoistakin näkee, että esim. käynnistyksiä on jo paljon enemmän kuin 15 vuotta sitten. Synnytystoiminta on Suomessa muuttunut liukuhihnamaisemmaksi ja resurssit ovat nykyään aika huonot. Äitien ja lasten palveluita on lopetettu ja heikennetty, esim. synnytysvalmennus ja lapsiperheiden kotipalvelu.