lääkäri ja kätilö heittäytyivät Outin ylävatsan päälle. Outi ei ollut saada henkeä, mutta vauva oli pakko saada ulos. Kipu oli sanoin kuvaam

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rahaa siihen että kaikki pelokkaat leikattaisiin. 

Johonkin ne rahat kuitenkin valuvat ja maa on täynnä pahoinvoivia, ahdistuneita ja kiukkuisia ihmisiä. Monessa sivistysmaassa sektion saa jos haluaa, eikä alatiesynnytys ole oikotie onneen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rahaa siihen että kaikki pelokkaat leikattaisiin. 

Leikkaus ei ole niin kallis etten sitä omalle naiselleni maksaisi vaikka yksityisellä. Jenkkilässä ilman vakuutuksia taitaa maksaa 20 000 - 40 000 taalaa.

Mieluummin ehjä vaimo ja julkisella töihin kuin rikkinäinen eukko ja auto.

Sitten vielä fysioterapeutti joka on erikoistunut synnytyksen jälkeiseen kuntoutukseen. Ranskassa kuuluu hoitoon automaattisesti.

Sekin auttaisi naisia, jos joku ammattilainen auttaisi käymään läpi alapääjumpat, auttaisi löytämään vatsalihakset uudestaan jne. Osaisi arvioida, onko lääkäriin meno aiheellista. Varmasti auttaisi pääsemään yli myös siitä traumasta joka synnytys kuitenkin voi olla. 

Kun synnytin esikoiseni Naistenklinikalla toukokuussa1991, fysioterapeutti piti synnyttäneille luennon, jossa kertoi raskauden ja synnytyksen aiheuttamista muutoksista kehossa ja antoi kuntoutus- ja lantionpohjajumppaohjeita.  Oletan että niitä pidettiin viikottain - tuskin vain meille oli järjestetty. Siihen aikaan kyllä muutenkin tuettiin lapsiperheitä ihan eri tavalla kuin nykyään.  Surkeaa että on menty huonompaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko jotenkin päävikainen? Jälkivuoto on tietysti suurimmillaan heti synnytyksen jälkeen. Ei sitä samaa tahtia enää viikkojen päästä tule. Siivoavatko potilaat muillakin osastoilla wc:n toisten jäljiltä? Ja tuohon 10-21 ulkopuolelle jää aika paljon tunteja kun mies ei ole paikalla. Vai meinasitko, että vastasyntynyt nukkuu nätisti koko yön?

 

Ei ole päässä vikaa, tosin kommentistasi päätellen et näytä olevan pensselin terävin kynä.

On toki jälkivuoto suurinta synnytyksen jälkeen. Mitä sitten? Etkö osaa käyttää sidettä? Voit toki odottaa, että siivooja käy jonkun veritipan pöntön reunalta putsaamassa. Itse en kokenut tästä nyt olevan niin isoa vaivaa, että olisin viitsinyt asiasta numeroa tehdä.  Mikäli sinulla itselläsi lapsia edes olisi tietäisit, että vastasyntynyttä syötetään noin 3 tunn

Muistaakseni synnytyksen jälkeen on moninkertainen riski saada veritulppa muihin leikkauksiin verrattuna. Siksi patistellaan ylös ja liikkeelle. Toki silloin pitäisi apua saada, jos vaan pyörtyilee ylös noustuaan, mutta noin yleisesti joskus valitetaan turhasta - vaikka juuri tuosta, että itse piti kävellä. Sillä oikeasti koitetaan estää pahempia terveysongelmia.

Opiskelin 1990-luvulla hoitotyötä ja olin synnytyssairaalassa harjoittelemassa synnyttäneiden osastolla. Silloin synnyttäneille äideille annettiin apua, esim. vauvoja hoidettiin kansliassa, että äidit pääsivät suihkuun ja syömään. Laitoshuoltajat vaihtoivat lakanat. Oli fysioterapeutin ohjausta, vauvan hoito käytiin läpi yhdessä kätilön kanssa ja imetysohjausta ehdittiin antaa. Autoin äitejä kylvettämään vauvoja ja vaippoja, jos he halusivat. Apua sai siis aina. Ajat ovat muuttuneet täysin, mikä on häpeällistä.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta raapimisesta ja potkimisesta. En muista olenko itse tehnyt niin, mutta ystävissäni on monia kätilöitä, joten olen nähnyt heidän kädet ja kyljet useasti ja tiedän heidän kertomuksia. Ei ole kovin ilmeisesti kovinkaan tavatonta, että kivun sokaisemana raavitaan, huudetaan ja potkitaan. Ei siihen voi kun sanoa napakasti. 

Heillä on siis kyljet usein mustelmilla ja kädet naarmuilla. 

Ai ei voi muuta kun sanoa napakasti? Jossain sivistysvaltiossa olisi vaihtoehtona myös hoitaa synnytyskipua niin hyvin, että tuollaista ei tapahtuisi.  Eikä kätilöt tarvitsisi korvatulppia. Mutta meillä ei kai sitten voi mitään.

Kipubuddhalla on ongelmia luetunymmärtämisessä. Kukaan ei ole valittanut asioista joille ei voi mitään, vaan siitä, että kun jotain tuollaista tapahtuu, niin runnotaan vaan menemään eikä kuunnella aneluja.

Sinun kohdallahan nimenomaan annettiin sitä morfiinia ja sitten heti nukutettiin kun voitiin JA VASTA SITTEN jatkettiin operaatiota. Eikä niin, että noh, vedetään nyt ilman kipulääkitystä loppuun asti kun ollaan kerta aloitettukin.

Muistaakseni synnytyksen jälkeen on moninkertainen riski saada veritulppa muihin leikkauksiin verrattuna. Siksi patistellaan ylös ja liikkeelle. Toki silloin pitäisi apua saada, jos vaan pyörtyilee ylös noustuaan, mutta noin yleisesti joskus valitetaan turhasta - vaikka juuri tuosta, että itse piti kävellä. Sillä oikeasti koitetaan estää pahempia terveysongelmia

-----

Mikä estää hoitajia perustelemasta asioita potilaalle? Jos olo on aivan hirveä leikkauksen jäljiltä ja muutenkin on kärsinyt jo päiviä, niin voimat on lopussa. 

Miksi ei voi kannustaa ja sanoa, että tämä on nyt tärkeää, että verenkierto pysyy yllä ja suolentoiminta käynnistyy. Tuntuu hirveältä, mutta on välttämätöntä. 

Älytöntä vähätellä äitien huonoja kokemuksia. Suomella ei olisi tällaiseen varaa.

"synnytystalkoisiin"

Sit kohtelu sairaalassa on kuin rotalle. Paitsi että labrarotat saavat kivan eläkkeen, heitä ei tarkoituksellisesti pahoinpidellä tietäen, että parempikin hoitotapa olisi ja toimenpiteen jälkeen labrarotasta pidetään parempaa huolta kuin synnyttäneestä äidistä.

Tänään oli Hesarissa hyvä kirjoitus aiheesta, eli synnyttäjien kokemusten vähättelystä Hussilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rahaa siihen että kaikki pelokkaat leikattaisiin. 

Leikkaus ei ole niin kallis etten sitä omalle naiselleni maksaisi vaikka yksityisellä. Jenkkilässä ilman vakuutuksia taitaa maksaa 20 000 - 40 000 taalaa.

Mieluummin ehjä vaimo ja julkisella töihin kuin rikkinäinen eukko ja auto.

Suomessa sektion kustannukset on noin 5000€, alatiesynnytyksen 1000-2000€. Eli riittää tyyliin wolkkarin vaihtaminen Toyotaan ja hintaero on kuitattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rahaa siihen että kaikki pelokkaat leikattaisiin. 

Leikkaus ei ole niin kallis etten sitä omalle naiselleni maksaisi vaikka yksityisellä. Jenkkilässä ilman vakuutuksia taitaa maksaa 20 000 - 40 000 taalaa.

Mieluummin ehjä vaimo ja julkisella töihin kuin rikkinäinen eukko ja auto.

Sitten vielä fysioterapeutti joka on erikoistunut synnytyksen jälkeiseen kuntoutukseen. Ranskassa kuuluu hoitoon automaattisesti.

Sekin auttaisi naisia, jos joku ammattilainen auttaisi käymään läpi alapääjumpat, auttaisi löytämään vatsalihakset uudestaan jne. Osaisi arvioida, onko lääkäriin meno aiheellista. Varmasti auttaisi pääsemään yli myös siitä traumasta joka synnytys kuitenkin voi olla. 

 

Kun

Nykyisin nuo asiat voi jokainen itse etsiä netistä ja aloittaa jumpat jo ennen synnytystä. Ohjeita on ja löytyy kattavasti, kuten myös informaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Kipubuddhalla on ongelmia luetunymmärtämisessä. Kukaan ei ole valittanut asioista joille ei voi mitään, vaan siitä, että kun jotain tuollaista tapahtuu, niin runnotaan vaan menemään eikä kuunnella aneluja.

Sinun kohdallahan nimenomaan annettiin sitä morfiinia ja sitten heti nukutettiin kun voitiin JA VASTA SITTEN jatkettiin operaatiota. Eikä niin, että noh, vedetään nyt ilman kipulääkitystä loppuun asti kun ollaan kerta aloitettukin.

Synnytyksessä on mietittävä myös lapsen etua. Joskus vain pitää edetä. Ei voi jäädä odottamaan.

Vierailija kirjoitti:

"Hän vastasi tähän, jossa siis sanotaan muiden valehtelevan, olevan laiskoja ja hemmottelua odottavia, väitti että mies kyllä saa olla lähes koko päivän mukana, hoitajat auttaa. Eikö tässä väheksyä?"

 

Niin no tekstihän alkoi sillä, että uskoo kertomusten olevan liioiteltuja. Niin uskon minäkin. Vastaili ihmisten valituksiin, mitä ketjuissa lukenut, omalla kokemuksella. Asenne täällä tosiaan joillain sellainen, että odottaa suunnilleen oman piian seisovan osastolla nurkassa jolta odottaa ympärivuorokautista palvelua. Ehkä odotuksiaan pitäisi laskea vähän realistisemmalle tasolle.

Voisitko linkata yhdenkin tällaisen vaatimuksen. Olen silmäillyt kaikki sivut läpi enkä ole törmännyt yhteenkään kohtuuttomaan toiveeseen tai oletukseen.

Vierailija kirjoitti:

Tänään oli Hesarissa hyvä kirjoitus aiheesta, eli synnyttäjien kokemusten vähättelystä Hussilla.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010937259.html

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että ennen sektiota se on "valtavan iso hja vaarallinen keikkaus", mutta sen jälkeen se on pikkujuttu, josta ei tarvitse toipua. Heti vaan pystyyn, suihkuun ja lakanoita vaihtamaan.

Juuri tämä! Heti kun lapsi on ulkona, sektio on mitätön pikkujuttu, jonka jäljiltä ei voi olla kipeä eikä tarvita apua.

Minulla samankaltainen synnytyskokemus. Syvät traumat jätti. Vieläkin 14 vuoden jälkeen synnytyskokemuksen läpikäyminen saa mut tärisemään ja itkemään. Alapään saa kursittua kasaan mutta henkinen trauma on ja pysyy.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin 1990-luvulla hoitotyötä ja olin synnytyssairaalassa harjoittelemassa synnyttäneiden osastolla. Silloin synnyttäneille äideille annettiin apua, esim. vauvoja hoidettiin kansliassa, että äidit pääsivät suihkuun ja syömään. Laitoshuoltajat vaihtoivat lakanat. Oli fysioterapeutin ohjausta, vauvan hoito käytiin läpi yhdessä kätilön kanssa ja imetysohjausta ehdittiin antaa. Autoin äitejä kylvettämään vauvoja ja vaippoja, jos he halusivat. Apua sai siis aina. Ajat ovat muuttuneet täysin, mikä on häpeällistä.

Tämäkin olisi niin tärkeää. Tunne, että ei ole ison asian kanssa yksin, vaan tukea saa. Varsinkin esikoisen kanssa kaikki on valtavan jännittävää. Pitäisi viedä vauva kotiin, vaikka ei ole sellaista välttämättä edes aiemmin sylissä pitänyt.

Joku joka auttaisi alkuun, olisi hyvä. Äkkiä sitä tottuu käsittelemään vauvaa. Mutta alku on rankka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hän vastasi tähän, jossa siis sanotaan muiden valehtelevan, olevan laiskoja ja hemmottelua odottavia, väitti että mies kyllä saa olla lähes koko päivän mukana, hoitajat auttaa. Eikö tässä väheksyä?"

 

Niin no tekstihän alkoi sillä, että uskoo kertomusten olevan liioiteltuja. Niin uskon minäkin. Vastaili ihmisten valituksiin, mitä ketjuissa lukenut, omalla kokemuksella. Asenne täällä tosiaan joillain sellainen, että odottaa suunnilleen oman piian seisovan osastolla nurkassa jolta odottaa ympärivuorokautista palvelua. Ehkä odotuksiaan pitäisi laskea vähän realistisemmalle tasolle.

Voisitko linkata yhdenkin tällaisen vaatimuksen. Olen silmäillyt kaikki sivut läpi enkä ole törmännyt yhteenkään kohtuuttomaan toiveeseen tai oletukseen.

Niinpä. Se, että joku sanoo että ei voi hakea ruokaa itse heti synnytyksen jälkeen, koska pyörryttää, ei ole mitään ympärivuorokautisten palvelusten odottamista. Hoitaja auttaa, jos äiti ei kerta kaikkiaan sillä hetkellä kykene. Ihan hoitajan normityötä.

Tuo vauvan edun miettiminen nyt vain tuntuu olevan mahdoton ajatus aika monelle. Kipulääkettä ei vain voi pumpata määräänsä enempää, sillä vauva kärsii. Opin itse tämän raskaamman kautta, sillä sain liian lähellä ponnistuvaihetta kipupiikin. Lapsi suoraan teholle. En silti syytä asiasta kätilöitä, sillä ymmärrän hyvin, ettei he voineet tietää minun revähtävän auki 2cm ponnistukseen kahdessa tunnissa. 

Se, että vauva on myös tietyissä asioissa puristuksissa ja siksi joutuu olemaan tietyssä asennossa oli mulle selvää. Samoin se, että joskus ponnistaminen ei onnistu pystyssä, vaikka haluaisi. En ihan oikeasti ymmärrä, että miten te olette lähteneet synnytykseen, jos teillä ei ole esim. Tiedossa se, että kävelemään täytyisi tulppariskin vuoksi nopeasti. 

Enkä mä sitäkään ymmärrä, miksi joku ajattelee niin, että kätilöä saisi raapia, eikä siitä saisi sanoa. Tai sekin luulisi olevan kaikilla tiedossa, että ponnistusvaiheessa ei kannata huutaa. Huusin silti, mutta onneksi asiasta sanottiin.