lääkäri ja kätilö heittäytyivät Outin ylävatsan päälle. Outi ei ollut saada henkeä, mutta vauva oli pakko saada ulos. Kipu oli sanoin kuvaam

Vierailija kirjoitti:

Minä synnytin toisen lapsen niin vauhdikkaasti ettei mitään puudutteita ehtinyt antaa, olin varma että kuolen kipuun, en kuollut ja lapsikin on 28 vuotias. Ja fakta on että tietyn vaiheen ylityttyä ei enää voi edes leikkaukseen mennä 

Mikä se vaihe on? MInulla vauva A:n pää oli jo synnytyskanavassa, hiukset jo näkyivät, kun hänet työnnettiin takaisin kohtuun ja mentiin leikkaussaliin.

Joten kerropa se fakta, milloin ei sektiota enää tehdä? Toki vauvan jo synnyttyä on tarpeetonta tehdä sektio, mutta missä vaiheessa puhtaasta kivuntuottamisen nautinnosta pakotetaan alatiesynnytykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselin tuossa Hakekaa kätilö! -sarjaa, ja suorastaan kadehdin sitä kannustuksen ja empatian määrää, mitä synnytyskohtauksissa synnyttäjät kätilöiltä saivat.

Itsellenikin lähinnä tiuskittiin ja aloin siinä avaavien supistuksiin kivuissa ihan tosissani pohtimaan, että suostuisiko joku taksi viemään minut vielä kotiin :D Oli kertakaikkiaan olo, että olen vain häirikkö.

Joo, onneksi en tätä toteuttanut, koska tarvittiin kiireellinen sektio. Ainoaksi lapseksi jäi, sen verran vaikuttava oli kokemus.

Mun huonekaveri lähti omalla autollaan avaavien supistusten aikana käymään kotona pissattamassa koiriaan, kun aviomies ei viitsinyt. Kuulin, kun riitelivät asiasta puhelimessa. 

Itselläni oli tuossa vaiheessa lapsivedet jo menneet, ja sitä valui jatkuvasti. Kivut oli myös tosi kovat, yritin saada nukuttua siinä yöllä, ja nukahdin supistuksien välissä, mutta heräsin kipuun. Ei sitten pitkään mennyt kun havaittiin, että jotain onkin oikeasti vialla, ja leikkuriin.

Vierailija kirjoitti:

Synnytykseni oli niin hirveä, että en sen jälkeen suostunut hoitamaan lasta. Minulle oli ihan se ja sama, miten paljon vauva huusi, oliko sillä nälkä tai märkä vaippa. Muistin vain kivun.

Sama. Jotenkin alitajunnassa syytti vauvaa eikä halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä. Oikea syy oli terveydenhuollossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmaa ehkä tuli aiempien polvien dramatisoinnista... Kun minulta vedettiin lasta ulos imukupilla parin tunnin ponnistamisen jälkeen, en ajatellut kuolevani kivusta huolimatta. Kätilö työntää vauvaa, jotta se saataisiin ulos, lääkäri vetää, ihan normaalia. Ponnistin mukana täysillä aina ohjeistuksen mukaan. En minäkään tuntenut ponnistustarvetta, vain kipua. Jos ei ponnista imukupin mukana, lisääköhän se pahoin repeytymisen riskiä?

Huutamista ei suositella, koska voimat ja keskittyminen kannattaa keskittää ponnistuksiin ja hengittämiseen. Huutaminen ei edistä synnytystä, vaan saattaa haitata hengittämistekniikkaa.

Synnyttäminen on kovaa työtä ja potentiaalisesti vaarallista. Naisille pitäisi pitää realistista synnytysvalmennusta, jossa kerrotaan, että synnytys harvemmin sujuu valssaten alusta loppuun. Kunnioittavaa yhteistyötä synnyttäjien ja hoitohenkilöku

Miksi ei? Poistetaanhan meillä sappikiviäkin, vaikka niillä on luonnollinen poistumistie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten pitäisi ottaa teininä tai lapsena synnytusvakuutus, jolla voi synnyttää yksityisellä min tavalla haluaa. 

Missä yksityisellä? Suomessa voi synnyttää vain julkisessa sairaalassa. 

Siksi uusi systeemi. Saa valita vapaasti siihen kaikessa ollaan menossa. Synnytyksiä ei ole yksityisellä, koska ihmiset ei niistä halua maksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytykseni oli niin hirveä, että en sen jälkeen suostunut hoitamaan lasta. Minulle oli ihan se ja sama, miten paljon vauva huusi, oliko sillä nälkä tai märkä vaippa. Muistin vain kivun.

Sama. Jotenkin alitajunnassa syytti vauvaa eikä halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä. Oikea syy oli terveydenhuollossa.

Tälläisuä viestejä kun lukee, niin miettii, että pitäisiköhän naisilta kieltää kokonaan lisääntyminen ja lasten kanssa olo

Esikoiseni kuoli kohtuun 39+5. Jouduin synnyttämään alateitse ja yli tunnin ponnistusvaihe meni ilman mitään kivunlievitystä. "Kyllä ne kivut kestää kun tietää minkä palkinnon saa". Haistakaa paska! 

Ei tarvinnut leikata välilihaa, ei tulkut repeämiä. Lääkärin mielestä kaikki sujui kuin oppikirjassa eikä hän ymmärtänyt miksi minulle olisi jäänyt trauma. Sillä, että lopputuloksena oli kuollut vauva, ei hänen mielesään ollut mitään merkitystä.

Seuraavat kolme syntyivät sektiolla uuvuttavien taisteluiden jälkeen. Sektiot olivat biljoona kertaa parempi kokemus.

Kuollutta ei voinut ottaa ulos sektiolla, koska psykologien mielestä äiti ei silloin ymmärrä minne vauva on mahasta kadonnut. Psykologit: haistakaa paska!

Lastenteko on hullujen hommaa näin piilonaisvihamielisessä valtiossa, jossa synnytysväkivaltaa pidetään normaalina. Kieltäydyn olemasta revittävänä ja kidutettavana, enkä halua loppuelämän vaurioita kehooni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten pitäisi ottaa teininä tai lapsena synnytusvakuutus, jolla voi synnyttää yksityisellä min tavalla haluaa. 

Missä yksityisellä? Suomessa voi synnyttää vain julkisessa sairaalassa. 

 

 

Siksi uusi systeemi. Saa valita vapaasti siihen kaikessa ollaan menossa. Synnytyksiä ei ole yksityisellä, koska ihmiset ei niistä halua maksaa. 

Ei onnistu. Vaikka sektiot olisivat suunniteltuja, voi vauvalla olla odottamattomia ongelmia ja niiden hoito yksityisellä olisi järkyttävän kallista. Ja kuten joku totesi, julkinen puoli ei tässä suostu joustavaan yhteistyöhön. Ihmiset maksaisivat mielellään sektiosta, mutta esteenä tieto siitä, että vauvan ripeä jatkohoito jumittuisi byrokratiaan.

Vierailija kirjoitti:

Esikoiseni kuoli kohtuun 39+5. Jouduin synnyttämään alateitse ja yli tunnin ponnistusvaihe meni ilman mitään kivunlievitystä. "Kyllä ne kivut kestää kun tietää minkä palkinnon saa". 

Ei kai sinulle oikeasti sanottu noin synnytyksen aikana...? 😐

Ihme ketju taas. Jokainen joka tekstissään mollaa alatiesynnytystä saa yläpeukutusta osakseen. Joku jos jakaa kuitenkin ihan ok kokemuksen alatiesynnytyksestä saa negatiivista palautetta. Kyllä ne lapset useammin syntyy alateitse ja kipukin on aina subjektiivinen kokemus. Jos synnytys niin hirveästi pelottaa osaa varmaan suunsa avata ja pääsee asiaa käsittelemään odotusaikana. Turhia leikkauksia kuitenkin pyritään aina välttämään. Mikä valitusvirsi siitä syntyisi jos oltais tehty se sektio (alatie synnytyksen ollessa vaihtoehto) ja tästä olisi seurannut jotain komplikaatioita? Ei kukaan lääkäri/kätilö voi kuitenkaan tulevaisuutta ennustaa. Tämä avautuminen siis mitenkään väheksymättä ap:n kokemuksia.

Niitä vauvoja on myös vammautunut pysyvästi esimerkiksi hapenpuutteen takia siksi, että ei ole ymmärretty ryhtyä sektioon. Se on sitten elinikäinen suru.

Siksi toivoisi, että nykyaikana henkilökunta olisi valppaampaa.

NImimerkki Kokemusta on lähipiiristä 

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa saa sektion pyynnöllä, ei anelemalla. Odotan innolla, koska alkavat synnytysmatkat TUkholmaan.

Sektioissa omat komplikaatio riskinsä.Ei automaattisesti parempi.

Vierailija kirjoitti:

Ihme ketju taas. Jokainen joka tekstissään mollaa alatiesynnytystä saa yläpeukutusta osakseen. Joku jos jakaa kuitenkin ihan ok kokemuksen alatiesynnytyksestä saa negatiivista palautetta. Kyllä ne lapset useammin syntyy alateitse ja kipukin on aina subjektiivinen kokemus. Jos synnytys niin hirveästi pelottaa osaa varmaan suunsa avata ja pääsee asiaa käsittelemään odotusaikana. Turhia leikkauksia kuitenkin pyritään aina välttämään. Mikä valitusvirsi siitä syntyisi jos oltais tehty se sektio (alatie synnytyksen ollessa vaihtoehto) ja tästä olisi seurannut jotain komplikaatioita? Ei kukaan lääkäri/kätilö voi kuitenkaan tulevaisuutta ennustaa. Tämä avautuminen siis mitenkään väheksymättä ap:n kokemuksia.

 Jatkan vielä edelliseen... Lainaus Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim:

Synnytyspelon tai synnyttäjän toiveen vuoksi tehtävät keisarileikkaukset ovat yleistymässä. Vaikeita komplikaatioita esiintyy vain prosentissa kaikista synnytyksistä, mutta keisarileikkauksiin liittyy niitä ja äitikuolleisuutta vähintään neljä kertaa enemmän kuin alatiesynnytykseen. Merkittävän verenhukan riski on kolminkertainen verrattuna alatiesynnytykseen, ja verenhukasta johtuvan kohdunpoiston vaara on keisarileikkauksen yhteydessä kuusinkertainen. Riski kuolla keuhkoveritulppaan on 26-kertainen ja kohtutulehduksen vaara 15-kertainen antibioottiprofylaksiasta huolimatta. Riskit lisääntyvät seuraavissa raskauksissa varsinkin istukkaongelmien vuoksi. Elektiivisellä keisarileikkauksella syntyneen lapsen sopeutuminen kohdunulkoiseen elämään käynnistyy hitaammin. Synnytystavalla voi olla merkitystä myös myöhemmän terveyden kannalta. Vaikka keisarileikkaus on nyky-Suomessa turvallinen, sille on riskien vuoksi oltava selkeä aihe.

Taas yksi syy lisää olla lisääntymättä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme ketju taas. Jokainen joka tekstissään mollaa alatiesynnytystä saa yläpeukutusta osakseen. Joku jos jakaa kuitenkin ihan ok kokemuksen alatiesynnytyksestä saa negatiivista palautetta. Kyllä ne lapset useammin syntyy alateitse ja kipukin on aina subjektiivinen kokemus. Jos synnytys niin hirveästi pelottaa osaa varmaan suunsa avata ja pääsee asiaa käsittelemään odotusaikana. Turhia leikkauksia kuitenkin pyritään aina välttämään. Mikä valitusvirsi siitä syntyisi jos oltais tehty se sektio (alatie synnytyksen ollessa vaihtoehto) ja tästä olisi seurannut jotain komplikaatioita? Ei kukaan lääkäri/kätilö voi kuitenkaan tulevaisuutta ennustaa. Tämä avautuminen siis mitenkään väheksymättä ap:n kokemuksia.

 Jatkan vielä edelliseen... Lainaus Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim:

Synnytyspelon tai synnyttäjän toiveen vuoksi tehtävät keisarileikkaukset ova

Juu, minutkin pelkosynnyttäjänä peloteltiin sektiosta siihen malliin, että kiireelliseen sektioon mennessä mietin, että kuolenkohan minä.

Että silleen kun pohditaan, miksei synny enempää lapsia. En riskeeraa terveyttäni ja henkeäni toista kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeita komplikaatioita esiintyy vain prosentissa kaikista synnytyksistä, mutta keisarileikkauksiin liittyy niitä ja äitikuolleisuutta vähintään neljä kertaa enemmän kuin alatiesynnytykseen. Merkittävän verenhukan riski on kolminkertainen verrattuna alatiesynnytykseen, ja verenhukasta johtuvan kohdunpoiston vaara on keisarileikkauksen yhteydessä kuusinkertainen.

Tuossa on hätäleikkaukset mukana. Aivan järjetön vertailu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme ketju taas. Jokainen joka tekstissään mollaa alatiesynnytystä saa yläpeukutusta osakseen. Joku jos jakaa kuitenkin ihan ok kokemuksen alatiesynnytyksestä saa negatiivista palautetta. Kyllä ne lapset useammin syntyy alateitse ja kipukin on aina subjektiivinen kokemus. Jos synnytys niin hirveästi pelottaa osaa varmaan suunsa avata ja pääsee asiaa käsittelemään odotusaikana. Turhia leikkauksia kuitenkin pyritään aina välttämään. Mikä valitusvirsi siitä syntyisi jos oltais tehty se sektio (alatie synnytyksen ollessa vaihtoehto) ja tästä olisi seurannut jotain komplikaatioita? Ei kukaan lääkäri/kätilö voi kuitenkaan tulevaisuutta ennustaa. Tämä avautuminen siis mitenkään väheksymättä ap:n kokemuksia.

 Juu, minutkin pelkosynnyttäjänä peloteltiin sektiosta siihen malliin, että kiireelliseen sektioon mennessä mietin, että kuolenkohan minä.

 

Että silleen kun pohditaan, miksei synny enempää lapsia. En riskeeraa terveyttäni ja henkeäni toista kertaa.

 Joo no on aika lapsellista väittää, että nämä sektioon liittyvät faktat olisi jotain liioiteltua höpötystä. Ihan tilastoihin nämä perustuu ja kyllä sen lääkärin pitää potilasta riskeistä varoittaa kuuluu ihan protokollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme ketju taas. Jokainen joka tekstissään mollaa alatiesynnytystä saa yläpeukutusta osakseen. Joku jos jakaa kuitenkin ihan ok kokemuksen alatiesynnytyksestä saa negatiivista palautetta. Kyllä ne lapset useammin syntyy alateitse ja kipukin on aina subjektiivinen kokemus. Jos synnytys niin hirveästi pelottaa osaa varmaan suunsa avata ja pääsee asiaa käsittelemään odotusaikana. Turhia leikkauksia kuitenkin pyritään aina välttämään. Mikä valitusvirsi siitä syntyisi jos oltais tehty se sektio (alatie synnytyksen ollessa vaihtoehto) ja tästä olisi seurannut jotain komplikaatioita? Ei kukaan lääkäri/kätilö voi kuitenkaan tulevaisuutta ennustaa. Tämä avautuminen siis mitenkään väheksymättä ap:n kokemuksia.

 Juu, minutkin pelkosynnyttäjänä peloteltiin sektiosta siihen ma

Joo no on aika lapsellista väittää, että nämä sektioon liittyvät faktat olisi jotain liioiteltua höpötystä. Ihan tilastoihin nämä perustuu ja kyllä sen lääkärin pitää potilasta riskeistä varoittaa kuuluu ihan protokollaan.

Pitäisikö raskautta harkitseville alkaa myös samaan tapaan alleviivaten alkaa kertoa alatiesynnytyksen riskejä?

Vierailija kirjoitti:

Oliskohan Outi ollut iloisempi jos vauva olisi kuollut? Hyvähän se on jos on saanut saman tien kirurgin kursimaan alapäänsä kokoon, nopeammin parantuu ja on entistä ehompi. Itse en tunne ketään, jolle olisi jäänyt pysyviä vaivoja synnytyksistä, mutta varmasti heitä on. Yleensä lehdissä haastatellaan naisia, joiden synnytysvaurioita ei ole suostuttu korjaamaan, esim. lantionpohjan laskeumat, virtsankarkailut yms.

Suomessa on erinomainen hoito synnyttäjille, vaikka osastolla voikin sitten olla melkoisen ankeaa.

Outihan ulosti housuun vielä pitkään tuon korjailun jälkeen. Eihän kukaan edes halua kertoa siitä, että on menettänyt pidätyskyvyn, kun on niin arka aihe. Vain pahimmat vauriot korjataan synnytyksen jälkeen ja tämä kertoo siitä, että on tullut todella pahat vauriot. Jälkikäteisillä korjausleikkauksilla ei sulkijalihasta voi enää korjata, jos se kerran hajoaa. Tällöin asennetaan avanteita tai sähköimpulssilaitteita supistamaan lihaksia, jotta ulostetta ei valuisi. Ei avannepussikaan näy, mutta yllättävän monella sellainen on.