lääkäri ja kätilö heittäytyivät Outin ylävatsan päälle. Outi ei ollut saada henkeä, mutta vauva oli pakko saada ulos. Kipu oli sanoin kuvaam

Ongelmaa ehkä tuli aiempien polvien dramatisoinnista... Kun minulta vedettiin lasta ulos imukupilla parin tunnin ponnistamisen jälkeen, en ajatellut kuolevani kivusta huolimatta. Kätilö työntää vauvaa, jotta se saataisiin ulos, lääkäri vetää, ihan normaalia. Ponnistin mukana täysillä aina ohjeistuksen mukaan. En minäkään tuntenut ponnistustarvetta, vain kipua. Jos ei ponnista imukupin mukana, lisääköhän se pahoin repeytymisen riskiä?

Huutamista ei suositella, koska voimat ja keskittyminen kannattaa keskittää ponnistuksiin ja hengittämiseen. Huutaminen ei edistä synnytystä, vaan saattaa haitata hengittämistekniikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmaa ehkä tuli aiempien polvien dramatisoinnista... Kun minulta vedettiin lasta ulos imukupilla parin tunnin ponnistamisen jälkeen, en ajatellut kuolevani kivusta huolimatta. Kätilö työntää vauvaa, jotta se saataisiin ulos, lääkäri vetää, ihan normaalia. Ponnistin mukana täysillä aina ohjeistuksen mukaan. En minäkään tuntenut ponnistustarvetta, vain kipua. Jos ei ponnista imukupin mukana, lisääköhän se pahoin repeytymisen riskiä?

Huutamista ei suositella, koska voimat ja keskittyminen kannattaa keskittää ponnistuksiin ja hengittämiseen. Huutaminen ei edistä synnytystä, vaan saattaa haitata hengittämistekniikkaa.

Joka tapauksessa osanotot tapahtumista. Hankala repeytyminen varmasti ollut rankkaa. Minä repeydyin vain vähän, ommeltiin salissa ja parani nopeasti täysin. 

Olin synnyttämässä esikoistani ja vauva oli isokokoinen 4,5kg (tosin hieman yliaikainen). Minulla oli ponnistusvaihe kestänyt jo yli tunnin ja lopulta kätilö painoi mahan päältä vauvaan vauhtia. Tämä oli se viimeinen keino, ennen imukupilla avittamista. No olihan se kipu ihan järkyttävää ja tuntui että henki tässä lähtee, mutta vauva syntyi ilman imukuppia. Repeymiä tuli, vaikka väliliha leikattiin  ja myös virtsanpidätyskyky meni muutamaksi viikoksi, mutta palautui vähitellen jumppaamalla. Synnytyksestä toipuminen kesti useampia kuukausia ja pysyväksi vaivaksi jäi lievä peräsuolen laskeuma.

No olen tämänkin jälkeen alakautta synnyttänyt. En ole koskaan halunnut sektiota, koska kyllä siinäkin on isoja riskejä ja toipuessa hankala hoitaa lapsia kun ei saa nostella. Kyllä se alatiesynnytys kipeästi käy aina, mutta olleet seuraavat silti helpompia. Viimeisin synnytys meni ilman mitään kivunlievitystä ja se oli aika lähellä kivun puolesta tuota ensimmäistä kokemusta. Mutta ei se synnytys siis koskaan mikään 'kävely puistossa" ole ja sattuu perhanasti. Onneksi tämä kipu on kuitenkin lyhytaikaista verrattuna siihen ihanaan nyyttiin, minkä kaikesta tuskasta palkinnoksi saa.

Seuraavien kakaroiden synnyttämisen saa kyllä hoitaa mies. Nähtävästi evoluutio on ottanut loikan eteenpäin kun hekin voivat nykyään jo synnyttää👍

Vierailija kirjoitti:

Ongelmaa ehkä tuli aiempien polvien dramatisoinnista... Kun minulta vedettiin lasta ulos imukupilla parin tunnin ponnistamisen jälkeen, en ajatellut kuolevani kivusta huolimatta. Kätilö työntää vauvaa, jotta se saataisiin ulos, lääkäri vetää, ihan normaalia. Ponnistin mukana täysillä aina ohjeistuksen mukaan. En minäkään tuntenut ponnistustarvetta, vain kipua. Jos ei ponnista imukupin mukana, lisääköhän se pahoin repeytymisen riskiä?

Huutamista ei suositella, koska voimat ja keskittyminen kannattaa keskittää ponnistuksiin ja hengittämiseen. Huutaminen ei edistä synnytystä, vaan saattaa haitata hengittämistekniikkaa.

Olit onnekas. Itse en pystynyt olemaan huutamatta, koska kipu oli niin sanoinkuvaamaton. Yritin kyllä kovasti myös olla hiljaa kuten neuvottiin ja varmaan kului voimia siihenkin, samoin kuin itsesyytöksiin miten en siihen edes pysty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmaa ehkä tuli aiempien polvien dramatisoinnista... Kun minulta vedettiin lasta ulos imukupilla parin tunnin ponnistamisen jälkeen, en ajatellut kuolevani kivusta huolimatta. Kätilö työntää vauvaa, jotta se saataisiin ulos, lääkäri vetää, ihan normaalia. Ponnistin mukana täysillä aina ohjeistuksen mukaan. En minäkään tuntenut ponnistustarvetta, vain kipua. Jos ei ponnista imukupin mukana, lisääköhän se pahoin repeytymisen riskiä?

Huutamista ei suositella, koska voimat ja keskittyminen kannattaa keskittää ponnistuksiin ja hengittämiseen. Huutaminen ei edistä synnytystä, vaan saattaa haitata hengittämistekniikkaa.

Olit onnekas. Itse en pystynyt olemaan huutamatta, koska kipu oli niin sanoinkuvaamaton. Yritin kyllä kovasti myös olla hiljaa kuten neuvottiin ja varmaan kului voimia siihenkin, samoin kuin itsesyytöksiin miten en siihen edes pysty. 

Kuulun kyllä muutenkin niihin, jotka ovat pahoissa kivuissa mieluiten hiljaa ja vetäytyvät.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sama juttu. Peloteltiin sektiolla ja koin että painostettiin alatiesynnytykseen. Ilokaasusta ei ollut apua,oksensin vain. Epiduraalia en ehtinyt saada. Menin kivusta sokkiin ja käperryin itseeni,kätilö huusi ettei nyt voi jäädä haaveilemaan! Repeämät ommeltiin ennenkuin ehdin puutua. Kätilö ei koskaan tullut keskustelemaan vaikka luvattiin.

Lapsi on  nyt  teini ja ainoaksi jäi. 

Aivan samalla tavalla kävi myös minulle. Hassua, että sekin sattui aika lailla (tosin henkisesti), ettei kätilö tullutkaan keskustelemaan. Sain keskustella sitten sen lääkärin kanssa, joka veti lapsen imukupilla ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Poikivaa lehmääkin kohdellaan paremmin kuin synnyttävää naista.

Plus raskaana olevaa koiraa. Kyllä paapotaan,ollaan varovaisia yms yms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmaa ehkä tuli aiempien polvien dramatisoinnista... Kun minulta vedettiin lasta ulos imukupilla parin tunnin ponnistamisen jälkeen, en ajatellut kuolevani kivusta huolimatta. Kätilö työntää vauvaa, jotta se saataisiin ulos, lääkäri vetää, ihan normaalia. Ponnistin mukana täysillä aina ohjeistuksen mukaan. En minäkään tuntenut ponnistustarvetta, vain kipua. Jos ei ponnista imukupin mukana, lisääköhän se pahoin repeytymisen riskiä?

Huutamista ei suositella, koska voimat ja keskittyminen kannattaa keskittää ponnistuksiin ja hengittämiseen. Huutaminen ei edistä synnytystä, vaan saattaa haitata hengittämistekniikkaa.

Olit onnekas. Itse en pystynyt olemaan huutamatta, koska kipu oli niin sanoinkuvaamaton. Yritin kyllä kovasti myös olla hiljaa kuten neuvottiin ja varmaan kului voimia siihenkin, samoin kuin itsesyytöksiin miten en siihen edes pysty. 

Se on jännä että meitä naisia käsketään pitämään vaan trpa kiinni vaikka kuinka paljon sattuisi. Kuolevallekin sanotaan ettei saa valittaa vaan pitää olla positiivinen 

Minunkaan kanssani kätilö ei ikinä tullut keskustelemaan vaikka olin yli viikon osastolla (raskausmyrkytys). 

Katselin tuossa Hakekaa kätilö! -sarjaa, ja suorastaan kadehdin sitä kannustuksen ja empatian määrää, mitä synnytyskohtauksissa synnyttäjät kätilöiltä saivat.

Itsellenikin lähinnä tiuskittiin ja aloin siinä avaavien supistuksiin kivuissa ihan tosissani pohtimaan, että suostuisiko joku taksi viemään minut vielä kotiin :D Oli kertakaikkiaan olo, että olen vain häirikkö.

Joo, onneksi en tätä toteuttanut, koska tarvittiin kiireellinen sektio. Ainoaksi lapseksi jäi, sen verran vaikuttava oli kokemus.

Ja tuo ompelukin tehtiin varmasti ilman mitään puudutuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomessa olisi yksityissairaala, jossa sektion saa rahalla, niin sinne olisi asiakkaita jonoksi asti. Ainoa ongelma nyt on se, että yksikään yliopistollinen keskussairaala ei suostu tekemään yhteistyötä vauvojen hoitamisessa, jos jotain sattuu. Siksi mieluummin tehdään julkisella naisen alapäästä jauhelihaa ja vauvasta vammainen kuin hyväksytään se, että sektiolla vauva ja äiti olisivat molemmat saaneet hyvän elämän.

Kyllä Suomessa saa julkisella sektion, jos ponnekkaasti haluaa. 

Olin melko pitkään synnyttämättömien vuodeosastolla(mulla raskausmyrkytyksen tarkkailu) ja huonekaverit vaihtuivat ja monet heistä sai pyytämänsä sektion. Pelonkin vuoksi saa. 

Tää on yksi suurimpia syitä miksi en edes harkitse lapsia. En halua synnyttää alakautta. Tiedän että mun kroppa ei oo tehty sitä varten.

Synnytykseni oli niin hirveä, että en sen jälkeen suostunut hoitamaan lasta. Minulle oli ihan se ja sama, miten paljon vauva huusi, oliko sillä nälkä tai märkä vaippa. Muistin vain kivun.

Minä synnytin toisen lapsen niin vauhdikkaasti ettei mitään puudutteita ehtinyt antaa, olin varma että kuolen kipuun, en kuollut ja lapsikin on 28 vuotias. Ja fakta on että tietyn vaiheen ylityttyä ei enää voi edes leikkaukseen mennä 

Ruotsissa saa sektion pyynnöllä, ei anelemalla. Odotan innolla, koska alkavat synnytysmatkat TUkholmaan.

Vierailija kirjoitti:

Katselin tuossa Hakekaa kätilö! -sarjaa, ja suorastaan kadehdin sitä kannustuksen ja empatian määrää, mitä synnytyskohtauksissa synnyttäjät kätilöiltä saivat.

Itsellenikin lähinnä tiuskittiin ja aloin siinä avaavien supistuksiin kivuissa ihan tosissani pohtimaan, että suostuisiko joku taksi viemään minut vielä kotiin :D Oli kertakaikkiaan olo, että olen vain häirikkö.

Joo, onneksi en tätä toteuttanut, koska tarvittiin kiireellinen sektio. Ainoaksi lapseksi jäi, sen verran vaikuttava oli kokemus.

Mun huonekaveri lähti omalla autollaan avaavien supistusten aikana käymään kotona pissattamassa koiriaan, kun aviomies ei viitsinyt. Kuulin, kun riitelivät asiasta puhelimessa. 

Ihmisten pitäisi ottaa teininä tai lapsena synnytusvakuutus, jolla voi synnyttää yksityisellä min tavalla haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelmaa ehkä tuli aiempien polvien dramatisoinnista... Kun minulta vedettiin lasta ulos imukupilla parin tunnin ponnistamisen jälkeen, en ajatellut kuolevani kivusta huolimatta. Kätilö työntää vauvaa, jotta se saataisiin ulos, lääkäri vetää, ihan normaalia. Ponnistin mukana täysillä aina ohjeistuksen mukaan. En minäkään tuntenut ponnistustarvetta, vain kipua. Jos ei ponnista imukupin mukana, lisääköhän se pahoin repeytymisen riskiä?

Huutamista ei suositella, koska voimat ja keskittyminen kannattaa keskittää ponnistuksiin ja hengittämiseen. Huutaminen ei edistä synnytystä, vaan saattaa haitata hengittämistekniikkaa.

Synnyttäminen on kovaa työtä ja potentiaalisesti vaarallista. Naisille pitäisi pitää realistista synnytysvalmennusta, jossa kerrotaan, että synnytys harvemmin sujuu valssaten alusta loppuun. Kunnioittavaa yhteistyötä synnyttäjien ja hoitohenkilökunnan välille. Lapsen saaminen mailmaan on kaikkien yhteistyön tulos. Turha kuitenkaan kuvitella, että synnyttäjät voisivat ulkoistaa työn lääkärille, joka nätisti leikkelisi naisen auki ja nainen vain makoilisi. Olisi järjetöntä ruveta kaikkia halukkaita availemaan vatsasta, kun heillä on luonnollinenkin kanava, josta vauvan kuuluu tulla ulos.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten pitäisi ottaa teininä tai lapsena synnytusvakuutus, jolla voi synnyttää yksityisellä min tavalla haluaa. 

Missä yksityisellä? Suomessa voi synnyttää vain julkisessa sairaalassa.