Onko se niin ettei koko universiumia olisi olemassa jos kukaan ei olisi havannoimassa sitä?

Vierailija kirjoitti:

Kaksoisrakokokeen jatkoversioissa  on havaittu, että tutkittava hiukkanen käyttäytyy kuten sillä olisi ennaltatietämisen kyky.

Aiemmat havainnot puolsivat sitä että todellisuus olisi lokaali eli havaitsijasta riippuva, mutta nämä tuoreemmat löydökset viittaavat siihen että tämä kaikki on enemmänkin simuloitua.

Ja Matrix- lefojen takia simulaatioteoria on itseään suositumpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat tällä kysymykselläsi? En ihan ymmärtänyt tätä asiaa kunnolla.

Kvanttifysiikan lakien mukaan tarvitaan havaitsija jotta universumi voisi olla olemassa eikä vaan  superpositiossa kuten tuo schrödingerin kissa.

Näin minä olen asian ymmärtänyt.

Ap

Ilmiöitä, joista voi tehdä tämänkaltaisia johtopäätöksiä tapahtuu kvanttitasolla, mutta ei sitten enää kun päästään atomeihin asti. Kvanttifyysikot tykkää hämmentää ihmisiä vaikka eivät (ehkä Niels Bohria lukuun ottamatta) itse näihin juttuihin usko.

Jaa-a, että olisi joukko ihmisiä jotka ovat rakentaneet koko uransa sellaisen jutun päälle johon eivät itse usko? Toisiaalta, onhan niitä menestysteologian saarnaajia, ekonomeja, homeopaatteja ja kiropraktikkojakin.

Eräs kvanttimekaniikan tulkinnoista (ns. Kööpenhaminan tulkinta) korostaa havaitsijan merkitystä mittaustapahtumassa: kun kvanttitilaa havainnoidaan, se romahtaa tiettyyn lopputilaan.

Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, ettei universumi olisi olemassa ilman tietoisia havaitsijoita. Havaitsija voi olla myös mikä tahansa fysikaalinen systeemi, joka vuorovaikuttaa hiukkasen kanssa (esimerkiksi laite, kenttä, muu hiukkanen). Näin ollen maailma voi mitata itseään

Realistisissa tulkinnoissa maailma on olemassa riippumatta siitä, havaitseeko kukaan mitään. Kvantti-ilmiöitä selitetään usein termillä objektiivinen todellisuus, joka on olemassa itsenäisesti.

Idealistisemmissa tai tietoisuuspainotteisissa tulkinnoissa korostetaan havaitsijan tai tietoisuuden merkitystä siten, että todellisuus jossakin mielessä rakentuu tai määrittyy vasta havaintotoiminnan kautta. Nämä ovat kuitenkin vähemmän valtavirran fysikaalisia tulkintoja ja enemmän filosofisia tai metafyysisiä kannanottoja.

Kvanttimekaniikassa on joukko erilaisia tulkintoja: monimaailma- (many-worlds), de BroglieBohm, relational, jne. Monimaailma-tulkinnassa ei tarvita tietoista havaitsijaa romahduttamaan aaltopakettia se vain haarautuu eri maailmoiksi.

Tämän vuoksi kysymykseen olisko universumi olemassa ilman havaitsijoita ei ole yksiselitteistä, kokeellista varmistusta. Se on enemmän filosofis-fysiikan rajanvetoa kuin puhtaasti tieteellinen fakta.

Vertailukohtana tunnettu filosofinen pohdinta: Jos puu kaatuu metsässä eikä kukaan ole kuulemassa, aiheutuuko siitä ääni? Yksi vastaus on, että fyysiset prosessit (paineaallot, kaatuminen) toteutuvat, vaikka kukaan ei olisi paikalla mutta äänen kuuleminen on subjektiivinen kokemus, joka syntyy vasta jonkun havaitsijan korvassa tai aivoissa.

Samankaltainen kysymys herää universumin olemassaolon suhteen: fyysiset prosessit voivat periaatteessa jatkua ja mitata toisiaan, vaikka ei olisi tietoisia olentoja. Se, tulkitseeko tätä kukaan todellisuuden kokemuksena, on oma erillinen asiansa.

Advaita Vedanta korostaa, että perimmäinen todellisuus on Brahman, puhdas tietoisuus. Maailma, joka näyttäytyy moninaisuutena (Māyā), on lopulta pelkkä heijastus tai illusio, mutta se ei silti ole olematon.

Kaikki ilmiöt ovat perimmiltään Brahmania, joten kysymys tarvitaanko havaitsija? linkittyy vahvasti ajatukseen, että todellisuus on jo tietoisuus. Se, että yksittäinen olento havaitsee tai ei havaitse, ei vaikuta Brahmanin olemassaoloon.

Muissa hindulaisissa koulukunnissa Dvaita (kaksinaisuus) ja Viśiṣṭādvaita (erityinen ei-kaksiulotteisuus) näkevät maailman ja Jumalan (tai Brahmanin) erillisinä tai osittain erillisinä. Ne eivät tyypillisesti väitä, ettei maailmaa olisi olemassa ilman inhimillistä havaitsijaa; pikemminkin universumi on Jumalan luomus, joka on olemassa riippumatta siitä, onko yksilöllistä havaitsevaa olentoa.

Tarpeeksi pelottava teoria: ujot hiukkaset= tietoinen universumi!

Vierailija kirjoitti:

Tieteellisen realismin mukaan, jota mm. Einstein kannatti aikoinaan, todellisuus on olemassa havaitsijasta riippumatta. Olemassaolo ei siis realismin mukaan vaadi, että joku havaitsee jotain. Esim. avaruusolioita voi hyvin olla olemassa, vaikka kukaan ei niitä ole luotettavasti pystynyt havaitsemaan. 

Emme ole pystyneet havaitsemaan kuin osan kaikkeudesta, mutta on silti perusteltua olettaa, että kaikkeus on kokonaisuudessa olemassa, vaikka vain osia siitä on pystytty toistaiseksi havaitsemaan. 

Tässäkin "kukaan" = ihminen.

Mielestäni on käsittämättömän ihmiskeskeistä ajatella, että jos IHMINEN ei jotain havaitse, sitä ei ole. Ihan kuin vauvan ajattelua. Ei universumi pyöri meidän ympärillämme.

Vierailija kirjoitti:

Tieteellisen realismin mukaan, jota mm. Einstein kannatti aikoinaan, todellisuus on olemassa havaitsijasta riippumatta. Olemassaolo ei siis realismin mukaan vaadi, että joku havaitsee jotain. Esim. avaruusolioita voi hyvin olla olemassa, vaikka kukaan ei niitä ole luotettavasti pystynyt havaitsemaan. 

Emme ole pystyneet havaitsemaan kuin osan kaikkeudesta, mutta on silti perusteltua olettaa, että kaikkeus on kokonaisuudessa olemassa, vaikka vain osia siitä on pystytty toistaiseksi havaitsemaan. 

Se on jees, mutta mielestäni on uskottavampaa ja todennäköisempää, että ikään kuin sanoitamme havaitsemaamme ymmärrykseemme kuin se, että todellisuus olisi juuri meidän ymmärryksemme kaltainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tieteellisen realismin mukaan, jota mm. Einstein kannatti aikoinaan, todellisuus on olemassa havaitsijasta riippumatta. Olemassaolo ei siis realismin mukaan vaadi, että joku havaitsee jotain. Esim. avaruusolioita voi hyvin olla olemassa, vaikka kukaan ei niitä ole luotettavasti pystynyt havaitsemaan. 

Emme ole pystyneet havaitsemaan kuin osan kaikkeudesta, mutta on silti perusteltua olettaa, että kaikkeus on kokonaisuudessa olemassa, vaikka vain osia siitä on pystytty toistaiseksi havaitsemaan. 

Se on jees, mutta mielestäni on uskottavampaa ja todennäköisempää, että ikään kuin sanoitamme havaitsemaamme ymmärrykseemme kuin se, että todellisuus olisi juuri meidän ymmärryksemme kaltainen.

Olematta itse mikään viisauden yläpilvistö, rakastan selkeän järkeviä aatosten rippusia.

.

Uppeli puppali

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat tällä kysymykselläsi? En ihan ymmärtänyt tätä asiaa kunnolla.

Kvanttifysiikan lakien mukaan tarvitaan havaitsija jotta universumi voisi olla olemassa eikä vaan  superpositiossa kuten tuo schrödingerin kissa.

Näin minä olen asian ymmärtänyt.

Ap

Ihmisen keksimän lain mukaan tulee olla ihminen havainnoimassa että jokin olisi olemassa?

 

tuskin näin.

Ihminenkö on keksinyt kvanttifysiikan? Tuskinpa näinkään. Löytänyt sen lait.

Ei todellakaan näin. Tieteelliset lait keksitään, ei niitä löydetä mistään. 

Miten tehdä ekstra-inhimillisiä havaintoja on ongelma. Vain puhdas matematiikka toimii oli ihmistä tai ei. Mutta kaikki empiirinen tuntuu olevan enemmän tai vähemmän ihmisen rajojen sisälle lukittua. Jopa vaikkapa insinööritieteen laskelmat tuntuvat olevan vain inhimillisen olemisen kattavia ja siinä käsitettäviä.