Mistä korusta et luopuisi?

Edesmenneen omaisen kultainen kaulaketju.

Isän arvomerkistä.

Kaulakorusta jonka sisällä on koiramme tuhkaa.

Huomasin hetki sitten että uudehko Lumoava koruni on mennyt pilalle. En ole käyttänyt sitä korua nyt muutamiin vuosiin, se on ollut rasiassa säilytyksessä mutta kun otin korun sieltä ja tutkin sitä niin se pinta ei ollutkaan enää kiiltävän kaunis sekä siitä kuulsi läpi kellertävää väriä. Olen pettynyt asiaan, en osta noita enää. 

kaulakorusta

Olen jo luopunut kaikista arvokoruistani, eivät olleet mulle tärkeitä.

kissani isoista hopeakoruista jotka olen muokannut omistani. Kissani käyttää niitä kuvauksissa ja osaa kantaa ne ylpeänä.Maretiaalia oli senverran runsaasti että minulla itselläni on samanlaiset kaulakääty, rannerengas ja huivinpidin,/hattukoru.

PIkkurillin briljanttisormuksesta, jonka mies osti matkamuistona Amsterdamista. En ota sormusta koskaan pois. Mies on kuollut, minulla nyt uusi suhde, mutta sormus pysyy. Menen hautaan sen kanssa.

Mielialasormuksesta jonka sain lapsena parhaalta kaveriltani joka oli parantumattomasti sairas. Rahallista arvoahan sillä ei ole mutta tunnearvo sillä on korvaamaton.

Liian pieni sormiini nykyisin joten se roikkuu ketjussa kaulassani.

En käytä mitään koruja, edes vihkisormusta.

Vihkisormuksestani. Olen saanut sen vuosikymmeniä sitten ihanalta mieheltäni.

Itse tekemäni terässormus. Se on muistutus ajasta ja elämäntavasta jonka paluuta en halua ja se kaikki on vain yhden huikan päässä.

M 48

Vierailija kirjoitti:

En käytä mitään koruja, edes vihkisormusta.

Ok? Mut tätä ei kysytty, kysymys oli että "Mistä korusta et luopuisi?".

Itse en luopuisi eräästä tietystä korvakoruparista.

Exän antama cleopatra-tyyppinen rannekoru, mihin on kiinnitetty pieniä smaragdeja ja rubiineja. Ihan sairaan siisti koru kaikkinensa. Arvoa en tiedä, enkä ole kysynyt, mutta käyttöarvo on suuri. En antaisi takaisin vaikka miten pyytäisi.

Kihla ja vihkisormuksista.