Puolison lapsi ja ahdistus kotona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä munkaan lapset tykännyt, kun iskä toi NIIDEN kotiin isän uuden pirkon. Joka kyräilee nurkissa ja jolla on oudot tavat olla ja elää. Ja siis nimenomaan _lasten kotiin_, koska lapset oli ensin. Sä olet ap vieras, joka tuli niiden lasten kotiin; niiden lasten elämään. 

 

Ja mikä tärkeintä, sulle se oli valinta, lapsille ei. Joten mitäpäs jos kantaisit vastuun, ihan niistä omista valinnoistasi ja teoistasi. 

 

Itse olen ollut 3 vuotta uuden miehen kanssa, enkä edes elättele toiveita että mies muuttaisi tänne, niin kauan kun lapset asuu kotona. Mikä järjetön himo ja tarve ihmisillä on kiusata itseään niillä yhteenmuutoilla ja uusperhekuvioilla? Kauhea kiima muuttaa yhteen, vaikka jokainen järkevä ymmärtää, ettei noi kuviot juuri koskaan toimi (hyvin satunnaisia tapauksia lukuunottamatta). Kahta kotia on oikein hyvä elää näissä tapauksissa, n

 

No kyllä se on kaksi aivan eri asiaa, että asuuko sulla alaikäiset lapset kotona, vai omillaan olevat ja aikuistuneet muualla. Yhä useampi jää nykyään myös lapsettomaksi, lapsenlapsia saa siis yhä harvempi (vaikka niitä kovin haluaisi ja innolla odottaisi!). 

 

Ja erikseen sitten perheet ja suvut, joissa se napanuora ei katkea, eikä lapset aikuistu normaalisti ja lennä omille siivilleen; niissä sellainen uusperhehelvetti voi kai jatkuakin ajasta ikuisuuteen itse kyläilen oman äidin luona ehkä kerran tai kaks kuukaudessa, muutaman tunnin kerrallaan. En usko olevani kovin iso rasite äidin uudelle suhteelle. Ja koen silti, että ollaan ihan läheisiä ja hyvissä väleissä äidin kanssa, mutta mulla on jo ns. oma elämä, oma aikuinen elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Se puolison lapsi maksaa kuluistasi puolisosi kanssa 2/3.

Sulle jää vain se kullinpieni 

  1/3 maksettavax, mikäli sikäli  maxat.

Lätty umpeen pönttö.

Missä rinnakkaistodellisuudessa?

Minun mieheni asui viikonloppulastensa kanssa asunnossani maksaen asumiskuluista noin 1/5. Nuo uusperheisät ovat varmaan usein sellaisia, haluavat päästä halvalla ja helpolla, odottavat uuden naisen tekevät kotityötkin. Siksi varmaan yritti vastustaa, kun pakotin hankkimaan oman asunnon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä munkaan lapset tykännyt, kun iskä toi NIIDEN kotiin isän uuden pirkon. Joka kyräilee nurkissa ja jolla on oudot tavat olla ja elää. Ja siis nimenomaan _lasten kotiin_, koska lapset oli ensin. Sä olet ap vieras, joka tuli niiden lasten kotiin; niiden lasten elämään. 

 

Ja mikä tärkeintä, sulle se oli valinta, lapsille ei. Joten mitäpäs jos kantaisit vastuun, ihan niistä omista valinnoistasi ja teoistasi. 

 

Itse olen ollut 3 vuotta uuden miehen kanssa, enkä edes elättele toiveita että mies muuttaisi tänne, niin kauan kun lapset asuu kotona. Mikä järjetön himo ja tarve ihmisillä on kiusata itseään niillä yhteenmuutoilla ja uusperhekuvioilla? Kauhea kiima muuttaa yhteen, vaikka jokainen järkevä ymmärtää, ettei noi kuviot juuri koskaan toimi (hyvin satunnaisia tapauksia lukuunottamatta). Kahta

Lapset silti käyvät kylässä, tuovat miniää/vävyä mukanaan ja pitävät yhteyttä. Hyvin usein tulee myös ne lapsenlapset. Eli ei kannata ajatella, että helpottuu kun se usein ei niin mene. 

Tiedän tunteen! Uusperheessä toisen vanhemman kodissa esim. saattaa olla aivan erilaiset käytöstavat ja se ärsyttää suunnattomasti ajoittain. Siis sotkuisuus, se ettei tulla syömään, kun pyydetään tms. Vanhemman uutena  puolisona on tosi hankalaa ohjata puolison lapsia.

Karseita, itsekkäitä ämmiä olette ja ilkeitä äitipuolia te lapsista valittajat. Yksikään lapsi ei ansaitse sitä kärsimystä,  että joutuu saman katon alla kanssanne elämään. Tuhoatte lapsen itsetunnon tuolla inhollanne. Miettikää vähän,  aikuiset ihmiset. 

Lapset ensin. Etenkin uusperheessä.

Relaatio vähän. Kohta se lapsi on aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että rakastan miestäni ja tykkään siitä ajasta kun olemme kaksistaan.Lapsi on jo 14v, joten ei mikään pikku lapsi ja ei minulla ole mitään velvollisuutta nauttia hänen seurastaan. Olen peruskohtelias, kuten olisin kelle tahansa muullekin vieraalle.

Lapset ovat etusijalla. He olivat ennen sinua.

Kenelläkään ei ole vastaavasti velvollisuutta asua toisen ihmisten lasten kanssa. Eronneiden pitäisi kai pysyä sinkkuina, kunnes lapset muuttavat pois kotona.

En olisi noin jyrkkä, mutta uuden puolison kanssa kannattaisi muuttaa yhteen vasta kun lapset on lentäneet pesästä. Parempi ratkaisu kaikkien osapuolten kannalta. 

Tuo olisi varmaan viisain ratkaisu, useimpien kohdalla ainakin. Pitää muistaa, että tilanne ei ole koskaan helppo niille lapsillekaan. Vanhempien ero on jo voinut olla kova paikka itsessään, ja sitten jos äidillä tai isällä on uusi puolisko, jolle lapsi tuntee olevansa häiriöksi. Väitän, että aika usein tuollaiset asiat se lapsikin kuitenkin vaistoaa.

Olin aikoinaan suhteessa miehen kanssa, jonka lapset kävivät luonamme suurinpiirtein joka toinen viikonloppu ja välillä arkisinkin. Kyllähän minua päähän otti ne lapsien käynnit, vaikka heidän käytöksessään ei ollut mitään vikaa. Tajusin, että jos miehen ja minun suhde olisi ollut hyvällä tolalla ja jos olisin oikeasti kokenut mieheni rakastavan minua ja täyttävän hellyyden tarpeeni, ei minun olisi tarvinnut kokea miehen lasten häiritsevän reviiriämme eikä minun olisi tarvinnut olla mustasukkainen. Tosin en silloin tajunnut, että ikävä tunne, jota koin, oli mustasukkaisuutta.